Vaajakosken kirkon remontti etenee aikataulun mukaisesti, ja toiminta uusituissa tiloissa alkaa syksyllä. Tavoitteena on, että myös jumalanpalvelukset pystytään aloittamaan kirkossa syyskuun alussa.

– Järjestämme kirkolla avoimet ovet viikolla 41, jolloin seurakuntalaisilla on mahdollisuus tutustua remontoituihin tiloihin. Luvassa on myös monenlaista ohjelmaa. Avajaismessua vietämme 15. lokakuuta, jolloin piispa Matti Salomäki vihkii uudet tilat käyttöön, Vaajakosken lähikirkkoalueen vastuupappi Arto Kauppinen paljastaa.

Lähtöajatuksena on ollut tehdä kirkosta kodikas ja kutsuva.

Ulkoa päin katsottuna remonttia tuskin huomaa, mutta sisälle tultaessa paljastuu, miten mittavasta peruskorjauksesta on ollut kyse. Jyväskylän seurakunnan kiinteistöpäällikön Maritta Lukkarisen mukaan lähes koko rakennus on käyty remontissa läpi. Kirkon ympärille on tehty salaojat, julkisivu on rapattu ja maalattu, lämpöeristystä on parannettu ja ikkunat vaihdettu. Tekniset järjestelmät ja ilmanvaihto on uusittu. Energiatehokkuutta on parannettu muun muassa lämmön talteenottojärjestelmän avulla.

Tilojen toiminnallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Lasten kerho- ja nuorten tilat on uusittu siten, että toiminnalle on enemmän tilaa. Yläkerrassa sisääntuloaula on aiempaa avarampi. Kirkkosalia on uudistettu 1950-luvun henkeä kunnioittaen. Kirkkosali on saanut uuden, kauniin koivulankkulattian, alttaripöytää on lyhennetty ja polvistumispenkki uusittu. Näkyvin muutos on videonäyttötaulut kirkkosalin sivuseinillä.

Vaajakosken kirkon remontin kokonaisbudjetti on 5 miljoonaa euroa.

Kauppinen iloitsee, että moderni tekniikka ja uudet tilaratkaisut tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia tehdä tulevaisuuden seurakuntatyötä.

– Erittäin hyvältä ja toimivalta näyttää, hän sanoo ja jatkaa, että lähtöajatuksena on ollut tehdä kirkosta kodikas ja kutsuva, ja että sinne olisi matala kynnys tulla.

Remontoidut tilat luovutetaan seurakunnalle kesäkuun alussa, jonka jälkeen alkaa tilojen kalustaminen ja tuulettaminen.

– Viimeiset ulkomaalaukset tehdään kesän aikana ja tiilikatto pestään ja pinnoitetaan. Myös pihatyöt viimeistellään kesä–heinäkuussa, vastaava työnjohtaja Jarmo Naukkarinen Rakennusliike Porrassalmi Oy:stä kertoo.

Vaajakosken lähikirkkoalueen toiminta jatkuu vielä elokuun loppuun asti vuokratiloissa: Wessissä Vesmannintiellä ja Varaslahdentien Liekissä. Myös jumalanpalvelukset järjestetään toistaiseksi Koivuniemen leirikeskuksen kappelissa, jonne on järjestetty maksuton kirkkokyyti joka sunnuntai. Lähikirkkoalueen toiveissa oli jatkaa toimintaa keskustassa sijaitsevassa Wessissä myös kirkon remontin valmistuttua, mutta vuokrasopimusta ei seurakunnan kanssa enää jatkettu.

Artikkeli Lankkulattia ja roppakaupalla 1950-luvun henkeä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vaajakosken kirkolla alakerran eteisen lattia lainehtii kenkiä. Iloinen puheensorina kantautuu biljardipöydän ja Playstation-pelin luota. Osa nuorista vaihtaa kuulumisiaan iltapalan äärellä. Jossakin soitetaan kitaraa ja tapaillaan laulun sanoja.

Perimmäisen ison pöydän ääressä syntyy taidetta kivistä. Soma leppäkerttuperhe komeilee jo valmiina. Tuolla on tekeillä piikikäs siili ja hieno pöllö, kuin suoraa telkkarin Myyrä-ohjelmasta. Muutamat kivet ovat kuin isoja M&M-karkkeja. Wilma Rovio on saanut valmiiksi pari kivisammakkoa ja hahmottelee nyt siniselle pohjalle valkoisia lonkeroita.

–  Sammakko on lempieläimeni, joten tietysti maalasin niitä. Tästä tulee nyt meduusa, hän kertoo.

Aiheet maalauksille saavat tulla omasta mielikuvituksesta, mutta paikalle on varattu myös muutamia ideakuvia. Uskonnollisiakin aiheita löytyy. Miia Hytönen on maalannut kauniilla väreillä kiven pintaan ristin. Toinen kivi esittelee värien harmoniaa.

Parasta täällä on tuttu kaveriporukka.

17-vuotiaat tytöt tuntevat toisensa rippikouluajoista lähtien. Molemmat kävivät oman riparinsa jälkeen isoskoulutuksen ja ovat olleet siitä asti mukana Vaajakosken kirkolla nuorten tapahtumissa, vaikka kumpikin asuu jo muualla.

–  Keskussairaalan mäeltä pääsee tänne yhdellä bussilla, eikä matka haittaa. Olen käynyt kirkon kerhoissa ja tapahtumissa pienestä pitäen, enkä osaa olla poiskaan. Tänne on muodostunut kuin toinen perhe, Hytönen sanoo.

Rovio saapuu tapaamisiin Kuokkalasta.

–  Parasta täällä on tuttu kaveriporukka. Mukana saa olla omien kykyjen ja jaksamisen mukaan. Mitään ei vaadita, saa vain olla, jos niin haluaa, hän sanoo.

Nuortenilloissa pelataan erilaisia pelejä, pidetään hartauksia ja tietovisoja ja lauletaan yhteislauluja. Nuoret järjestävät itse monenlaista ohjelmaa. Kivien maalaamisen ideoi nuorisotyönohjaaja Jonna Göös.

Jatkossa saattaa pensaan alta kurkistaa leppäkerttuperhe.

–  Kirkon ympärillä käy paljon vanhempia ihmisiä ja lapsiperheitä ulkoilemassa. Meistä on mukava ajatus keksiä piristystä matkan varrelle. Jatkossa saattaa pensaan alta kurkistaa värikäs leppäkerttuperhe tai kirkon muurin päällä makoilla kivikissa, Göös kuvailee.

Valmiista kivistä sommitellaan pysyvä elämyspolku kirkon seutuville kaikkien siellä kulkevien iloksi. Talven lumikaan ei haittaa, koska kivet saavat päälleen säältä suojaavan lakkakerroksen.

Lapset voivat jatkossa etsiä yllätyksiä kirkon ympäristöstä. Yhteystietonsa jättäneille saattaa tulla paluupostissa pieni muistaminen.

–  Toivon mukaan saamme polun valmiiksi syyskuun aikana, ja mikkelinpäivän perhemessussa pidetään avajaiset, Göös suunnittelee.

Artikkeli Pöllö, siili, sammakko ja muut yllättäjät julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Vaikka pääsiäinen on joka vuosi sama, minä olen erilainen, pohtii pääsiäisvaelluksen ohjannut Mika Lahtinen lähestymiskulmaansa.

Kokemukset ja tapahtumat muovaavat ihmistä, ja hänen tapansa katsoa asioita muuttuu. Siksi pääsiäisestä löytyy monta tapaa katsoa, elämäntilanteesta ja -kokemuksesta riippuen.

– Me kaikki voimme tänä päivänäkin, 2000 vuotta myöhemmin, eläytyä pääsiäisen tapahtumiin. Näytelmässä katsotaan Jeesuksen ystävien ja kaupunkilaisten sisimpään, miten he kokivat sen mitä näkivät, Lahtinen kertoo.

Hän määrittelee, että hiljaisen viikon dramaattiset, voimakkaat tapahtumat olivat aikalaisille yhteisöllinen kokemus. Sitä se on edelleen.

Näytelmässä ei nähdä Jeesusta, silti hän on kaiken keskiössä. Yllättävät näkökulmat avaavat Jeesuksen seuraajien mielenliikkeitä.

Pietari kieltää tuntevansa Jeesuksen. Jeesuksen ennustuksen mukaisesti kukko kiekuu kahdesti, kun Pietari jatkaa kieltämistään.

Vaajakoskella kukko toimii Pietarin omatuntona ja motkottaa Pietarin tekemisistä.

– Se sanoo, että mitäs menit tekemään. Kukko nostattaa monenlaisia tunteita pintaan, Pietarin roolissa oleva Markku Heinonen sanoo.

Hän on rutinoitunut esiintyjä, mutta pääsiäisen tapahtumat koskettavat. Rooleissaan Pietarina ja sadanpäämiehenä hän haluaa elävöittää kertomusta, antaa lihaa luitten ympärille ja herättää katsojissa ajatuksia.

Pietarin suulla puhuminen on Heinoselle kuin menneisyyden haamun henkiinherättämistä. Eläytyessään hän alkaa ymmärtää, mitä kaikkea Pietari ja muut opetuslapset tunsivatkaan nähdessään Mestarinsa ahdingon.

Kun teemme yhdessä asioita, koen kuuluvani seurakuntayhteisöön.

Rooleissa on kaksoismiehitys. Iltaesityksissä kukkona toimii Päivi Rantanen. Hänelle tärkeintä koko pääsiäisvaelluksessa on osallistuminen yhteiseen produktioon. Aiemmin alueseurakunta jäi vieraaksi, kun omiin aikatauluihin sopivaa toimintaryhmää ei ollut.

– Kun teemme yhdessä asioita, koen kuuluvani seurakuntayhteisöön. Tällainen osallistumisen muoto sopii minulle, viime talvena kirkon draamailmaisun löytänyt Rantanen kertoo.

Esittäessään kukkoa ja ristin juurella itkevää Salomea hän on saanut kokemuksen siitä, millaisia tunteita pääsiäinen herätti Jeesuksen ystävien mielessä. Ystävien reaktioiden kautta oma kokemus vahvistuu. Rantanen kuvailee esityksessä olemista hypyksi toiseen aikakauteen.

– Sisäpiirissä näkee, kuulee ja kokee enemmän kuin kehän ulkolaidalla. Kokemuksellisuus toteutuu ainakin näyttelijöiden kohdalla, tämä homma menee ihan ihon alle, Rantanen toteaa.

Esityksessä on mukana pari–kolmekymmentä näyttelijää, joista osa on seurakunnan työntekijöitä ja osa innokkaita vapaaehtoisia. Mukana on nyt myös seurakunnan muusikkotiimi.

Pääsiäisvaellukselle on kaksi versiota, päiväkotiryhmille esitys on yksinkertaistettu ja lyhyempi. Koululaisten ja aikuisten kierros kestää reilut puoli tuntia ja tilojen ahtauden vuoksi vaellukselle mahtuu kerrallaan parikymmentä osallistujaa.

Pääsiäisvaellus

Vaajakosken kirkko:

• Pääsiäisvaellus su 14.4. klo 11 ja 11.45. Oppaan johdolla.
• Pääsiäisvaellus ma–ti 15.–16.4. klo 17, 17.45, 18.30. Oppaan johdolla.

Kipinä:

• Mini-skidi pääsiäisvaellus ma 15.4. klo 17.30–19.30. Toiminnallinen ilta lapsiperheille. Lopuksi iltapala.

Artikkeli Pääsiäinen on matka valoon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Mikä äitiydessä sitten eniten yllätti vai yllättikö mikään?
– Alussa yllätti, kuinka vaativaa lapsen hoitaminen on, ja kuinka riippuvaisia äidistä vauvat ovat. Siitäkin huolimatta, että sen tiesi tavallaan jo etukäteen, Juntunen pohtii.
Äitiyden mukanaan tuoma jatkuva huolenpito vauvasta on asia, josta ei tiedä täysin millaista se on, ennen kuin itse kokee.
– Itse ajattelin ennalta, että vauvan kanssa eläminen olisi vaikeampaa. Mitä jos lapsi itkee jatkuvasti tai muuta. Jotenkin ihmeellisesti oman lapsensa kuitenkin tuntee ja tunnistaa sen tarpeet, kuten vaikkapa itkun syyn. Kaikki on sujunut lopulta yllättävän helposti ja luonnollisesti, Yli-Pentti pohtii.
Kerho tarjoaa äideille vinkkejä arjen rutiineihin. Vinkkejä voi saada paitsi muilta äideiltä, myös vierailevilta asiantuntijoilta. Esitysten aiheet vaihtelevat vauvojen uniasioista imetykseen ja vyöhyketerapiaan, ja ensiavusta ruoan monipuolistamiseen.

Tänä syksynä vietetään ensimmäistä kertaa valtakunnallista vauvojen päivää. Kansalliseen kalenteriin lisätty vauvojen päivä on aina syyskuun viimeisenä perjantaina. Päivän avulla halutaan kiinnittää huomiota vauvojen hyvinvointiin ja tuoda esille vauvaperheiden haasteita.
Päivän ideoinut Vauva Suomi -yhdistys listaa nettisivuillaan syitä vauvapäivän järjestämiseen: ”Vauva-ajan avioerojen yleistyminen, yksihuoltajien ja uusperheiden määrän kasvu, syntyvyyden lasku ja palveluihin käytettävien resurssien niukentuminen”.

Vauvakerhon äidit eivät erityisesti uudesta juhlapäivästä innostu, vaikka he pitävätkin ajatusta hyvänä. Keskustelua herää siitä, onko erilaisia teemapäiviä jo liikaa.
– Meillä vauvojen päivä on ainakin joka päivä, ei vain kerran vuodessa, Anni Juntunen linjaa ja rutistaa omaa tytärtään.

Artikkeli Joka päivä on vauvan päivä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Luterilaisen kirkon lisäksi se käsittää koko maailmanlaajuisen kirkon ja myös ne järjestöt, jotka tekevät kirkon hyväksi työtä.

Alun perin Huttunen kouluttautui kirkon nuorisonohjaajaksi ja ehti työskennellä reilut kuusi vuotta nuorisotyöntekijänä. Lähetystyö oli kuitenkin hänelle se suuri kutsumus.

Englannissa järjestetyn lähetyskurssin jälkeen hän lähti työskentelemään Etiopiaan. Elettiin tammikuuta 1983. Huttunen toimi Mekane Yesus -kirkon palveluksessa useita työkausia, joista viimeinen päättyi vuonna 1997.  Etiopian pitkä sota kärjistyi 90-luvun alkupuolella ja Huttusen perhe evakuoitiin takaisin kotimaahan.

Nuorisonohjaasta tuli myös pappi

Suomeen palattuaan Huttunen opiskeli teologiaa ja sai pappisvihkimyksen. Ennen Jyväskylään tuloa hän ehti työskennellä useissa seurakunnissa nuorisotyössä ja pappina. Pappina hän palasi vielä viimeiselle työkaudelle Etiopiaan.

Etiopian vuodet avarsivat körttitaustaista Huttusta näkemään ja hyväksymään erilaista kristillisyyttä. Karismaattinen Mekane Yesus -kirkko, joka on nykyisin maailman suurin luterilainen kirkko, opetti että kristillisyys näkyy kaikkialla elämässä. Jumalasta ja Jeesuksesta voi puhua missä tahansa.

– Etiopiassa oli luonnollista puhua uskonasioista aivan ventovieraankin kanssa.

Vuodet Afrikassa saivat Huttusen myös arvostamaan seurakuntatyötä, joka ei ollut työntekijävetoista eikä ahtaasti rajattua.

– Kaikki tekivät vähän kaikkea ja tietysti sitä, missä olivat omimmillaan.

Työpaikaksi lapsuuden oma kirkko

Samaa ajatusta hän on korostanut nykyisessä työyhteisössään. Huttunen on työskennellyt Vaajakosken aluekappalaisena nyt vajaat kymmenen vuotta. Hallinnolliset tehtävät ja esimiehenä toimiminen työllistävät paljon. Sen lisäksi tulevat normaalit papin työtehtävät ja toimitukset.

– Luulen, että kaikki aluekappalaiset haluavat olla samalla lailla toimitusringissä mukana.

Työpäivät saattavat helposti venähtää pitkiksi, koska työ on ainakin toistaiseksi työajatonta. Ensi vuonna alkaa työaikakokeilu, jonka yhtenä tavoitteena on työn ja vapaa-ajan selkeämpi erottaminen.

Huttunen on huomannut, että pappia pyydetään moneen paikkaan ja on omasta persoonasta kiinni, osaako sanoa tarvittaessa ei.

– Kun silmänaluset mustuvat ja silmäpussit kasvavat, vaimo kyllä huomauttaa, että olisiko aika hellittää vähän.

Eläkevuosien häämöttäessä Huttunen kokee, että Jumala on johdattanut häntä eri paikkoihin ja tehtäviin, vaikka se ei aina ensin ole  tuntunut siltä.  Vaajakosken kirkko on tuttu jo lapsuudesta, täällä hän kävi sunnuntaisin pyhäkoulussa. Nyt hän työskentelee samoissa tiloissa osaavan ja pitkälle erikoistuneen työporukan kanssa.

– Olen aina iloinnut siitä, että olen saanut olla parempien kanssa työyhteydessä, vaikka se kuulostaa hassulta.

Tiesitkö tämän aluekappalaisesta?

• johtaa alueseurakunnan seurakuntatyötä ja jumalanpalveluselämää, vastaa alueen toiminnan suunnittelusta ja budjetoinnista sekä toimii alueen viranhaltijoiden ja työnteki-jöiden esimiehenä
• on alueneuvoston jäsen ja esittelijä virkansa puolesta.
• esimiehenä on kirkkoherra
• Jyväskylän seurakunta koostuu yhdeksästä alueseurakunnasta

Artikkeli Lähelle on pitkä matka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.