Oppaan takana on USKOT ja Museovirasto

USKOT-foorumi julkaisi kesäkuussa uskontolukutaito-oppaan, jonka tarkoituksena on lisätä ymmärtämystä ihmisten välille uskonnollisen yleissivistyksen näkökulmasta. Opasta on laatinut moniuskontoinen työryhmä ja opas on rahoitettu Museoviraston varoilla ja se toteuttaa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisen periaatteita.

Opas itsessään on helppolukuinen, neljään päälukuun tiivistetty manuaali, joka pyrkii tarkastelemaan yleisiä kohtaamisen periaatteita, uskonnoille tyypillisiä yhteisiä tekijöitä sekä avaamaan seitsemän eri maailmanuskonnon yleisimpiä sisältöjä ja niiden suhdetta kestävään kehitykseen.

Uskontolukutaidolla tarkoitetaan oppaassa riittäviä tietoja uskontoperinteistä ja kunnioittavan kohtaamisen osaamista. Opas on tarkoitettu kaikille. Se sisältää käytännön vinkkejä uskontojen kohtaamiseen työelämässä ja vapaa-ajalla, sekä uskontojen pyhissä paikoissa.

USKOT-foorumin verkostossa vaikuttaa tällä hetkellä noin 50 uskonnon asiantuntijaa viidessä eri temaattisessa jaostossa ja sen tehtävä on yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä uskonnonvapauden ja yhteiskuntarauhan edistäminen. Opas uskontolukutaidosta on yksi konkreettinen tapa lisätä perustietoa ja herättää keskustelua.

Opas muistuttaa kunnioituksesta

Opas ottaa hyvin huomioon kohtaamisen eri ulottuvuuksia. Sen ohjeet perustuvat ajatukseen, jossa uskonnollisen ihmisen identiteetti kohtaa toisen, ihminen ihmisen, ja muistuttaa, ettei olettamusten tai strereotypioiden kautta kohtaaminen ole kunnioittavaa. Se haastaa kuuntelemaan ja oppimaan ja samalla seisomaan suoraselkäisesti ja vahvasti oman identiteetin takana.

Uskonnollisen puheen tuottaminen on joskus sekulaarissa yhteiskunnassamme hankalaa. Monelle uskonto on henkilökohtainen asia ja sen esiin tuominen julkisesti voi aiheuttaa häpeää. Moni saattaa arastella, sanooko teologisesti oikein tai miten muut oman mahdollisen yhteisön sisällä ja ulkopuolella reagoivat. Opas rohkaiseekin avoimuuteen ja yhteyteen.

Uskontodialoginen kohtaaminen ei tarkoita akateemista väitöstilaisuutta eikä sitä, että jonkun tulisi sen seurauksena voittaa tai muuttua. Yksilökeskeisessä ja kilpailuhenkisessä maailmassa tästä on tarpeen muistuttaa. Oppaassa esiteltyjen uskontojen arvojen mukaista ei ole rakentaa ulossulkevaa kohtaamista tai nostaa itseään yksilönä muiden yläpuolelle.

Kohtaamisen neljä periaatetta

Dialogiin opas kannustaa rakentavan keskustelun pelisääntöjä mukaillen, ja peräänkuuluttaa kunnioittavaa lähestymistapaa, yhdenvertaista osallistumista, luottamuksen lisäämistä ja rehellistä vuorovaikutusta. Se tarjoaa avuksi neljän kohdan ohjelmaa, jotka tarkistamalla vuorovaikutuksesta voi tulla miellyttävää tai hedelmällistä.

1. Olemme kaikki ihmisiä – periaate muistuttaa siitä, että erilaisinakin meillä on paljon yhteistä.
2. Oppiminen ja yhteistyö tavoitteena – periaate keskittyy jakamisen ja ymmärtämisen tarpeeseen.
3. Otetaan aidosti mukaan – periaate etsii turvallisempaa tilaa ja osallisuutta.
4. Huomioidaan oma ja toisen asema – periaate muistuttaa, että monet rakenteet ja erityisasemat vaikuttavat keskusteluun ja ne on hyvä tiedostaa jotta keskustelusta tulee tasavertaista.

Opas etsii uskonnoille yhteistä

Uskontojen yhteisiksi ominaisuuksiksi opasta laatineet asiantuntijat ovat tunnistaneet esimerkiksi hiljentymisen, kasvatus- ja sivistysprosessit, eettisyyden vaalimisen, henkiset harjoitukset ja itsensä kehittämisen. Perinteisiä yhteneväisyyksiä, kuten rituaalit ja jumalallisuuden ja pyhyyden käsitteet, tekstit ja yhteisöllisyys, on siis täydennetty myös yksilön näkökulmasta.

Opas syventää tietoiskuja uskonnoista esittämällä lyhyet asiantuntija-analyysit uskontojen luontosuhteesta. Sen mukaan ympäristön ja luonnon kunnioittaminen on kaikkia uskontoja yhdistävä tekijä. Uskontoja yhdistää myös vaade ahneuden ja itsekeskeisen materialismin hylkäämisestä, ja se koskee sekä yksilöitä että yhteiskuntaa.

Taustaa: mikä ihmeen uskontolukutaito?

Uskontolukutaito on Suomessa verrattain uusi käsite. Se liittyy yhteiskunnan muutokseen ja moninaistumiseen ja nousee monitieteisen poliittisen ja yhteiskunnallisen tutkimuksen tarpeista, jossa erilaisia uskonnollisia vaikutteita on alettu hahmottaa ilmiöiden ja toiminnan taustalla.

Harvardin yliopiston (Harvard Divinity School) uskontojen ja yhteiskunnallisen elämän tiedekunnan johtaja ja perustaja Diane L. Mooren mukaan uskonnollinen lukutaito edellyttää kykyä erottaa ja analysoida uskonnon ja sosiaalisen / poliittisen / kulttuurielämän perusleikkauksia useiden linssien kautta.  Mooren mukaan uskonnollisesti lukutaitoisella henkilöllä on:

1. Perusymmärrys useiden maailman uskonnollisten perinteiden historiasta, keskeisistä teksteistä (soveltuvin osin), uskomuksista, käytännöistä ja nykyaikaisista ilmenemismuodoista. Sekä ajalta jolloin ne syntyivät, että ajassa jossa ne muovaavat edelleen erityisiä sosiaalisia, historiallisia ja kulttuurisia konteksteja.
2. Kyky erottaa ja tutkia poliittisten, sosiaalisten ja kulttuuristen ilmaisujen uskonnollisia ulottuvuuksia ajan ja paikan kontekstissa.

Sosiologisen näkökulman uskontolukutaidon tutkimukseen on tuonut  Exeterin yliopiston emeritaprofessori Grace Davie, joka on tutkimuksessaan selvittänyt instituutioiden uskonnonlukutaitoa ja kirjoittaa eritysesti sosiaali- ja terveydenhuollon osaamisesta uskontojen kohtaamisesta. Suomessa uskontolukutaidon tutkimusta on aloittanut TT Esko Kähkönen, joka toi kulttuurisen ja sosiologisen linjan rinnalle uskontodialogin ja uskontojen välisen yhteistyön näkökulmia.

Sekulaarin yhteiskunnan rakentamisen hinta

Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan uskontolukutaitoa tulisi lisätä myös Suomessa. Vuonna 2020 päättynyt, professori Tuula Sakaranahon ja FT Johanna Konttorin johtama yliopistohanke ”Uskontolukutaito moniarvoisessa maailmassa”, on tutkinut uskontoja, yhteiskuntaa ja uskonnonlukutaitoa useasta eri ajankohtaisesta näkökulmasta. Hankkeen yhteydessä on julkaistu kirja sen keskeisistä teemoista ja useiden tutkijoiden yhteenvedot kertovat tilanteesta, jossa sekulaariksi siirtynyt yhteiskunta on vaarassa sokeutua uskontojen ja niiden edustajien realiteeteilta. Osaamisvaje toisaalta voi johtaa turhaankin uskonnollistamiseen.

Kaiken kaikkiaan uskonto-osaaminen, uskontolukutaito, uskonnollinen yleissivistys, tai miten uskontojen vaikutuksen ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskuntien välillä haluaakin sanoittaa, on osaamista, jonka tarve yhteiskunnassamme ollaan havaitsemassa. Esimerkiksi Sitra ja eri viranomaistahot kiinnittävät asiaan huomiota yhä enemmän rahoitus- ja raportointiyhteyksissä. Opetus-, terveydenhuolto-, turvallisuus-, ja sosiaalialoilla on käynnissä useita hankkeita, kumppanuuksia, valmisteluja ja koulutuksia, joilla osaamista pyritään lisäämään.

USKOT-foorumin asiantuntijalausuntoja pyydettiin viime vuoden aikana 20 kappaletta erilaisiin uskonnollista osaamista vaativiin ministeriövalmisteluihin ja se vakiinnuttaa paikkaansa yhteiskunnallisessa julkisessa keskustelussa sekä moniuskontoisena verkostotoimijana koko maassa.

Erityisesti USKOT-foorumi toivoo, että uskontolukutaito kohentuisi viranomaisten keskuudessa ja nyt oppaan julkaisemisen jälkeen suunnitteilla onkin USKOT-foorumin oma koulutus, joka kohdentuu ensisijaisesti työkseen ihmisiä kohtaavien viranomaisten tueksi sekä arjessa, että päätöksenteossa.

Lisää uskontolukutaidosta:

Opas verkossa: Uskontolukutaito-opas-VERKKO.pdf (uskot.fi)

Sitra Labin fiktiivinen kolumni: Tänään 2030 – Uskontolukutaidosta kansalaistaito kymmenessä vuodessa – Sitra

The Challenges in Religious Literature – The Case of Finland : 492062_1_En_Print.indd (springer.com)

Yliopiston tutkimushankkeen kertomus: Uskontolukutaito moniarvoisessa yhteiskunnassa (katsomukset.fi)

Roolipeli katsomuslukutaidosta: Legendat | (katsomukset.fi)

Uskontolukutaito viranomaistyössä- paneelikeskustelutallenne: Uskontolukutaito viranomaistyössä. Paneelikeskustelu 15.4.2021 – YouTube

Uskontojen tilastoista ja uskontolukutaidosta kristittyjen haasteena: Uskonnonlukutaito ja solidaarisuus globaalin kristinuskon haasteina: uskontojen tilanne 2022 – Lehteri

Artikkeli Uskontolukutaito-opas haastaa yhteyteen ja muistuttaa kunnioituksesta arjen kohtaamisissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koulujen uskonnonopetuksessa ollaan samoilla linjoilla kristillisen valtavirran kanssa, kertoo Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen. Alakoululaiset perehtyvät Raamatun luomiskertomukseen sellaisenaan, mutta ylemmillä luokilla ja lukiossa avataan kertomuksen tulkinnallinen puoli. Luomiskertomus ei ole tiedettä vaan se on eräänlainen uskontunnustus

– Se kertoo, että Jumala on maailmankaikkeuden Luoja ja että Hän on hyvä, maailma on hyvä ja me emme ole täällä sattumalta.

Biologian opettaja piipahti uskontotunnilla

Pääkkönen opettaa uskontoa, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa Tampereen yliopiston normaalikoulussa. Hän on saattanut pyytää koulun biologian opettajan uskontotunneille virittämään keskustelua, ja opettajien näkemys luomiskertomuksesta ja evoluutioteoriasta on yhteneväinen.

– Tiede puhuu tieteen kieltä, uskonto antaa vastauksia toisenlaisiin kysymyksiin. Tiede perustuu evidenssiin, uskonto hakee merkityksiä. Uskonnollinen usko ja evoluutio voidaan mahduttaa samaan maailmankatsomukseen.

Pääkkönen muistuttaa, että siinä vaiheessa, kun uskonto alkaa tehdä tieteellisiä väittämiä esimerkiksi maailman synnystä, siitä tulee näennäistiedettä.

Monen lajin kreationistit

Viime vuonna laadittu tiedebarometri kertoo, että kaksi kolmasosaa suomalaisista pitää evoluutiota pätevänä maailmankaikkeuden synnyn selittäjänä. Noin joka kymmenes kallistuu luomisopin eli kreationismin kannalle.

Kreationismia on monta alalajia. Nuoren maan kreationistit uskovat, että maailmankaikkeus on noin kuusituhatta vuotta vanha. Vanhan maan kreationistit pyrkivät sovittamaan Raamatun luomiskertomuksen nykytieteen havaintoihin. Samaan tähtää myös älykäs suunnittelu, jonka kannattajat haluavat teorian näkyvän myös koulujen biologian opetuksessa.

Kreationismin kannatus on yhteydessä uskonnolliseen vakaumukseen, ja se on yleisintä niin sanotuissa vapaissa suunnissa.

Arkeologia sai toisiin ajatuksiin

Herätyskristillisissä piireissä tunnettu teologian tohtori Eero Junkkaala oli kauan kreationismin vankkumaton kannattaja. Perehtyminen arkeologiaan sai hänet toisiin ajatuksiin.

– Missään alaviitteessäkään ei väitetty, että maailma voisi olla kuusituhatta vuotta vanha. Fossiilit ja maakerrostumat vakuuttivat.

Sekä luomiskertomus että evoluutio kertovat, että maailmankaikkeudella on alku, ja Raamatun luomisjärjestys vastaa suunnilleen evoluutioteorian käsitystä lajien kehittymisestä.

– Evoluutio on paras selitys kaikelle sille, joka luomakunnasta nyt nähdään. Teoriassa on paljon aukkoja, emmekä tunne koko prosessia. Aukkojen vuoksi teorian vastustaminen on kohtuullisen helppoa, Junkkaala myöntää.

Kreationismikirjallisuutta paljon suomeksi

Kreationismikeskustelu on pinnalla varsinkin Yhdysvalloissa. Se pulpahtaa herkästi esille, kun puhutaan koulujen biologian opetuksesta. Tuovi Pääkkönen näkee sen johtuvan siitä, että maan kouluissa ei opeteta uskontoa.

– Keskustelu on tulehtunutta, koska maailmankatsomukselliselle keskustelulle ei ole luontevaa paikkaa kouluissa. Yhdysvallat on uskonnollinen kansakunta, ja siellä olisi tarve keskustella näin isosta tieteenfilosofisesta kysymyksestä.

Eero Junkkaala huomauttaa, että evankelikaalinen – ja siten kreationistinen – kristillisyys on myötätuulessa Yhdysvalloissa. Maassa julkaistaan paljon kirjallisuutta, joka puolustaa kreationismia, ja kirjallisuutta käännetään myös paljon suomeksi.

Moraalin pohtiminen ihmisen merkki

Evoluutioteoriaa on syytetty siitä, että se asettaa ihmisen samalle viivalle eläinten kanssa. Kun teoria puhuu eloonjäämistaistelusta, sen voidaan tulkita hyväksyvän epätasa-arvon ja sorron. Vahva vie ja heikko vikisee.

Eero Junkkaala tulkitsee asian päinvastoin. Yhteiset biologiset juuret eläinten kanssa eivät vähennä ihmisen arvoa.

– Jumala on luonut eläimet ja ihmiset, mutta vain ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen ihminen on Jumalan kuvana arvokas.

Tuovi Pääkkönen ajattelee, että kertomus ihmisen luomisesta tarkoittaa symbolisesti sitä hetkeä, jolloin ihmisen alkumuoto alkoi miettiä moraalia ja kuolevaisuutta.

– Jumalan kosketuksen hetki oli se, kun ihminen tuli tuntemaan hyvän ja pahan. Aatami ja Eeva eivät ole historiallisia henkilöitä, vaan he edustavat ihmisiä, meitä kaikkia.

Kirkot: evoluutio Luojan työkalu

Evankelis-luterilainen kirkko ei sitoudu kreationismiin eli luomisoppiin. Kirkon virallisilla nettisivuilla kantaa perustellaan seuraavasti:

– Luterilainen kirkko ei katso, että evoluutioteoria luonnontieteellisenä selitysmallina on ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän ihmeestä ja sen synnystä. Evoluutioteoria on totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä.

Myös katolinen kirkko on hyväksynyt evoluutioteorian.

– Luonnon evoluutio ei ole ristiriidassa luomisteorian kanssa, sillä evoluutio edellyttää kehittyvien asioiden luomista, muotoili paavi Franciscus teistisen evoluution näkemyksiä myötäillen.

Kannanotto ei ole uusi, sillä jo paavi Pius XII ilmoitti vuonna 1950, että katolisen kirkon oppien ja evoluution välillä ei ole ristiriitaa.

Myös ortodoksinen kirkko on samoilla linjoilla.

Artikkeli Ja Jumala loi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Peruskoulussa uskonnonopetuksen tuntimäärä väheni yhdestätoista kymmeneen vuosiviikkotuntiin. Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa 38 tuntia opetusta lukuvuoden aikana. Suurin muutos tapahtui opetuksen periaatteissa, kertoo opetusneuvos Pekka Iivonen Opetushallituksesta.

– Aina ennen opetus on ollut sisältölähtöistä. Nyt keskiössä ovat tavoitteet ja laaja-alainen osaaminen, hän sanoo.

Yksityiskohtien sijasta painopiste on siinä, että oppilas ymmärtää uskontojen vaikutuksen historiassa, kulttuureissa, nykypäivässä ja omassa elämässään. Muihin uskontoihin ja katsomuksiin tutustutaan aiempaa laajemmin jo alakoulussa.

Eri uskonnoilla on edelleen omat opetussuunnitelmansa. Iivonen muistuttaa, että koulun uskonnonopetuksen tarkoituksena ei ole sitouttaa uskontoon.

– Lähtökohtana on tarjota oppilaalle välineitä, joiden avulla hän voi rakentaa omankatsomuksensa, sitoutua hyvään, ja elää tulevaisuuden aikuisena.

Lukiossa pakolliset kurssit vähenivät

Lukiossa uskonnon pakolliset kurssit vähenivät kolmesta kahteen, ja syventäviä lisättiin kahdesta neljään. Pakolliset kurssit tarkastelevat uskontoa ilmiönä kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin kautta sekä maailmanlaajaa kristinuskoa.

Syventävien kurssien aiheina ovat maailmanuskonnot, uskonto suomalaisessa yhteiskunnassa, uskonnot tieteessä, taiteessa ja populaarikulttuurissa sekä uskonnot ja media.

Jyväskylän Lyseon lukion uskonnonopettajan Sanna Rinkisen mielestä pakolliset kurssit ovat varsin tiivis paketti.

– Opettajien kesken olemme pohtineet, ehtiikö kaikkia asioita käsitellä riittävästi.

Myönteistä muutoksessa on se, että juutalaisuutta ja islamia käsitellään kristinuskon rinnalla, mistä opiskelijat ovat olleet Rinkisen mukaan erittäin kiinnostuneita.

Mitä vaikutuksia pakollisten kurssien vähentämisellä on ylioppilaskirjoituksiin, sitä Rinkisen mukaan voi vasta arvuutella. Kouluissa ei välttämättä pystytä toteuttamaan kaikkia syventäviä kursseja.

– Toisaalta voihan olla, että opiskelijat innostuvat valitsemaan syventäviä kursseja enenevässä määrin, Rinkinen pohtii.

Kaikki uskonnot tasa-arvoisia

Uudet paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat otetaan käyttöön ensi syksynä. Siihen on kirjattu aiempaa selkeämmin, että kaikki uskonnot ja katsomukset, myös uskonnottomuus, ovat varhaiskasvatuksessa tasa-arvoisia.

– Aiheen käsittely lähtee lapsiryhmästä. Jos ryhmässä on eri uskontoja, niistä saa ja tulee puhua lapsen ymmärtämällä tavalla. Yhtä lailla voidaan huomioida kaikkien uskontojen juhlia ja muita perinteitä, sanoo erityisasiantuntija Kirsi Tarkka Opetushallituksesta.

Vanhemmilla on edelleen oikeus päättää, mihin oma lapsi osallistuu.

– On tärkeää ymmärtää, että uskonnoista puhuminen ei ole uskonnon harjoittamista. Tavoitteena on kasvattaa lapsia ymmärtämään erilaisuutta ja toimimaan yhdessä. Perusta luodaan jo varhaislapsuudessa, Tarkka sanoo.

Monikulttuurisuus on osa arkea

Ketunkolon eskarilaiset Jyväskylässä ovat pukeutumassa ulkoilua varten. Veeti, 6, ja Eemeli, 6, malttavat hetken aikaa pohtia, mitä uskonto tarkoittaa. Sana on kuitenkin sen verran vaikea, ettei juuri sillä hetkellä mieleen tule oikein mitään.

– Ollaan me käyty Huhtasuon kirkossa monta kertaa, Veeti kertoo hetken päästä.

Pääsiäinen on jo tutumpi asia, vaikka juhlan merkitys jää vielä arvoitukseksi.
– Silloin saa syödä suklaamunia, Veeti toteaa.

Myös Eemeli muistaa, miten äiti piilottaa aina pääsiäisenä Kinder-munan tyynyn alle.

Huhtasuon päiväkodissa, jossa noin kolmannes lapsista tulee monikulttuurisista perheistä, eri maiden kulttuureihin ja katsomuksiin tutustuminen on ollut jo pitkään luonteva osa kaikkea toimintaa. Eskarilaisten kanssa on keskusteltu eri uskontojen tärkeistä juhlista, pukeutumisesta ja ruokailuun liittyvistä kysymyksistä silloin, kun asiat ovat lasten mielissä nousseet esille.

– Esiopetusikäisten kanssa pystyy jo hyvin keskustelemaan asioista, sanoo lastentarhanopettaja Sari Siitonen.

Vaikeitakaan asioita ei lasten kanssa vältellä. Lemmikin tai lähiomaisen kuolemasta puhutaan lasten kanssa siinä missä muistakin aiheista.

– Kaikista asioita on oltava valmius keskustella, vaikka valmiita vastauksia ei olisikaan. Lapsille voi myös sanoa, ettei tiedä, Siitonen toteaa.

Kunnioitusta ja ymmärrystä

Keskinäinen kunnioitus ja ymmärrys toisia uskontoja ja katsomuksia kohtaan on lähtökohtana kaikessa toiminnassa.

– Katsomukselliset ja uskonnolliset kysymykset ovat tärkeitä kulttuuriin liittyviä henkilökohtaisia asioita, joissa perheiden toiveet otetaan aina huomioon, erityislastentarhanopettaja Katri Manninen korostaa.

Kristillisistä juhlista pääpaino on joulussa ja pääsiäisessä, jolloin ohjelmassa on muun muassa kirkossa käynti. Suurimmalle osalle vanhemmista tämä ei ole ongelma.

– Osa monikulttuurista perheistä haluaa, että lapset tutustuvat myös meidän kulttuuriimme ja kristillisiin perinteisiimme, Manninen sanoo.

Artikkeli Uskontoihin ja katsomuksiin tutustutaan nyt laajemmin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.