– Viehätyin ajan mittaan 7-ottelusta enemmän kuin mistään yksittäisestä yleisurheilulajista. Ottelupohjainen harjoittelu on vienyt yksittäisiä lajeja paremmin eteenpäin kuin tapa, jolla aikaisemmin harjoittelin.

Kalevan kisoissa Mikkelin Kilpa-Veikkoja edustava Kuronen on ollut parhaimmillaan 6. Sijoitus on viime kesältä.

Urheilu on elämäntapa

Kuroselle urheilu on ennen kaikkea elämäntapa.

– Urheilu antaa fyysistä kuntoa, ryhtiä ja hyviä ystäviä. Se on myös keino purkaa energiaa ja saada sitä lisää. Silloin kun on hyvässä kunnossa, kilpaileminen on myös tosi hauskaa.

Vaikka Kalevan kisoissa sijoitukset ovat olleet ihan hyviä, Kuronen ei pidä itseään huippu-urheilijana.

– Huiput ovat harvassa. Vaikka haluan kehittyä urheilijana, en ole varma, miten pitkälle minulla on menestymisen nälkää. Minulla ei ole pakollista tarvetta voittaa, mutta 5000 pistettä ottelussa olisi hieno saavuttaa.

– Joskus alle parikymppisenä minulla oli hirveät paineet siitä, etten kehity ja ikää tulee lisää. Nyt 24-vuotiaana näen asian toisin. Urheilen, koska nautin siitä ja se kiehtoo minua. Viime kesä oli paras urheilukesäni. Olen iloinen, etten lopettanut silloin, kun oli monta vuotta vaikeaa.

Seurakuntayhteys auttoi kotiutumaan

Kuronen opiskelee viidettä vuotta luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Opiskelun ja urheilun ohella Kuronen on ollut aktiivisesti mukana Jyväskylän Opiskelija- ja koululaislähetyksen (Opko) toiminnassa ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien.

– Olen saanut kasvaa kristillisessä kodissa. Olen jo lapsena saanut kertoa Jeesukselle iloni ja suruni ja saanut turvata Häneen joka tilanteessa. Jyväskylään muutettuani etsin monesta paikasta seurakuntayhteyttä ja aika pian päädyin Opkolle, joka oli entuudestaan tuttu jo kotipaikkakunnalta Mikkelistä.

Opkon opiskelijailloissa rukoillaan, keskustellaan ja opiskellaan Raamattua.

– Toiminnan tavoitteena on johtaa opiskelijoita tuntemaan Kristusta ja tukea heidän kasvuaan Hänessä. Opiskelijailloissa olen kokenut mukavaa yhdessäoloa ihmisten kanssa ja saanut hengähtää kiireisen ja väsyttävän elämän keskellä. Urheilukuviot ja Opko auttoivat minua kotiutumaan uudelle paikkakunnalle.

Usko ja urheilu tukevat toisiaan

Usko ja urheilu. Elämän perusasioita Kuroselle molemmat.

– Fyysinen kilvoittelu ja uskonkilvoittelu tukevat hyvin toisiaan. Molemmissa on selkeä tavoite: uskossa tavoite on kulkea kohti Taivasta, urheilussa pyrkiä kohti parempia tuloksia ja menestystä. Molemmissa vaaditaan nöyryyttä. Totta kai kilvoittelussa on myös valtava ero. Urheilussa rakennetaan omaa menestystä ja teot ratkaisevat, mutta usko taas on lahja Jumalalta.

– Ajattelen, että kaikki tulee loppupeleissä Jumalan kädestä. Kaikkea ei voi hallita loppuun asti, mutta asioiden eteen voi silti itse tehdä paljon.

Urheilussa Kuronen ei rukoile Jumalaa toteuttamaan omia toiveitaan.

– Ennen kilpailuja rukoilen usein kisojen puolesta ja että saisin rennoin ja levollisin mielin tehdä oman osuuteni. Rukoilen myös muiden urheilijoiden puolesta. Hyvästä menestyksestä kiitän Jumalaa, mutta en voi odottaa Jumalan toteuttavan automaattisesti toiveitani. Jumala ei ole hallittavissa, ja Hän myös tietää paremmin, mitä milloinkin tarvitsen.

Kuronen on välillä joutunut pohtimaan omaa suhdettaan urheiluun.

– Joskus saan itseni kiinni ajatuksista, joissa urheilusta on tullut epäjumala ja se on noussut elämässäni liian tärkeäksi. Välillä havahdun siihen, miten paljon käytän rahaa ja aikaa urheiluun. Urheilumenestys ja varsinkin menestymättömyys alkavat helposti määrittää sitä, miten arvokkaaksi tai arvottomaksi koen itseni ihmisenä. Jumalalle olen kuitenkin yhtä rakas kaikkina päivinä.

Uskosta puhutaan vähän

Urheilijat ovat Kurosen mielestä varsin mutkatonta porukkaa. Hengellisistä asioista ei urheilupiireissä kuitenkaan puhuta kovin paljon.

– Jos joku haluaa uskon asioista keskustella, juttelen mielelläni. Joskus rukoilen, että urheilukavereiden kanssa tulisi sellaisia kohtaamisia, että Jumala saisi minun kauttani auttaa muita. Usein olen kyllä huomannut asioiden menevän toisin päin: Jumala on antanut apua ihanien urheilukavereiden kautta, jotka ovat ystävällisesti vaikkapa neuvoneet tai rohkaisseet.

Uskon esiintuominen näkyvin tunnusmerkein tuntuu Kurosesta vieraalta. Kotimaisilla kilpakentillä se ei ole kovin tavallista. Ennen kilpailuja esimerkiksi ristinmerkkejä tekevät enemmän ulkomaiset urheilijat.

– Olen miettinyt, onko ristin tekeminen vain jonkinlainen rituaali, vai tuleeko se sydämestä. Minusta se ei tuntuisi luontevalta, mutta en jaksa sitä paheksuakaan. Monissa kulttuureissa ollaan uskon suhteen avoimempia.

Urheilu koukuttaa

Kuronen ei osaa kuvitella elämää ilman urheilua.

– Harjoitteleminen on koukuttavaa ja kivaa. Urheilen omaksi iloksi ja muiden kiusaksi, kuten kuulin vastikään erään urheilukaverini sanovan. Haluan pistää kampoihin kisakumppaneille ja tavoitella seitsenottelussa Suomessa edellä olevien ”päänahkoja”, Kuronen nauraa.

– Toistaiseksi urheilen niin kauan kuin paikat kestävät. Joskus on kuitenkin hyväksyttävä, että kilpaileminen loppuu. Voisin kuvitella, että senkin jälkeen höntsäilen urheilukentillä. Yleisurheilu on minulle tapa liikkua. Minusta on hienoa, että nykyään on paljon iäkkäämpiä yleisurheilijoita, jotka yhä viihtyvät upean lajin parissa.

Juttu on julkaistu Henki&elämässä 16.1.2014

Artikkeli Usko ja urheilu – kilvoittelua kohti parempaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Milloin ihmiset yleensä havahtuvat elämäntapamuutokseen?
Halu elämäntapamuutokseen voi tapahtua, kun ihminen havahtuu pahaan oloonsa. Vuosien saatossa kaiken kiireen keskellä on helppo unohtaa oma kunto ja jaksaminen. Joillakin paino on alkanut iän myötä nousta, selkä tai nivelet oireilla. Pahaan oloon tottuu niin helposti.

Miten omaa hyvinvointia voisi parantaa pienin askelin?
On tärkeää ymmärtää, että muutosmatkalle voi lähteä vain siitä pisteestä, missä itse on sillä hetkellä. Teen paljon painonhallintavalmennuksia, joissa yleensä aloitetaan aivan liian kaukaa oma kapasiteetti ja voimavarat huomioiden. Kun malttaa edetä rauhassa pienin askelin ja asettaa itselleen riittävän pieniä välitavoitteita, onnistuminen on todennäköisintä ja keho ehtii oppia uusia toimintatapoja. Kun pystyy tekemään enemmän asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja mielihyvää, tavoitekin lähestyy kuin itsestään.

Mikä on tämän ajan pahin vitsaus hyvinvoinnin näkökulmasta?
Ihmiset haluavat nykyään uskoa helppoihin ratkaisuihin, jolloin heidän hyvinvointivalinnoistaan puuttuu punainen lanka ja pitkäjänteisyys. Erilaiset lyhyet projektit, joissa itsekuria tarvitaan enemmän kuin keho ja mieli mahdollistavat, motivoivat paljon enemmän kuin elämänmittaiset muutosmatkat. Kun joku hyvinvointia lupaava asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei mitä luultavimmin ole totta. Toinen omasta mielestäni tärkeä asia meidän arkemme muuttuminen. Ihminen istuu kehonsa huonoon kuntoon niin aineenvaihdunta kuin tuki- ja liikuntaelimistökin huomioiden.

Olet myös yleisurheiluvalmentaja. Ehditkö valmentaa?
Toimin useita vuosia Suomen urheiluliiton lajikouluttajana naisten korkeushypyn puolella. JKU:ssa minulla oli myös pitkään oma valmennusryhmä, mutta oman yrittäjäpolun aloittaminen pakotti minut valmennustauolle. Aika ei vain riittänyt kaikkeen, eikä puolivaloilla valmentaminen olisi ollut oikein lahjakkaille tytöille. Teen kuitenkin pieniä valmennusprojekteja eri yksilö- ja joukkuelajien kanssa.

Mitä oma urheilutaustasi on sinulle opettanut?
Se on tietenkin opettanut paljon yksilöllisyydestä ja tavoitteellisesta toiminnasta. Urheilu on opettanut, mitä oikeasti tarkoittaa kokonaisvaltainen hyvinvointi, kuinka pettymykset voivat kasvattaa, mitä tarkoittaa, jos paineet ja odotukset omalta tai muiden taholta ovat liian isot. Päämäärätietoisuus ja itsensä johtamisen taidot ovat urheilussa opittuja taitoja.

Miten pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi?
Pyrin elämään niin kuin opetan. Unesta en tingi, koska väsymys vaikuttaa minulla migreenin puhkeamiseen. Ja tietenkin jaksamista tukeva ravinto ja monipuolinen liikunta ovat tärkeitä. Omaan hyvinvointiin kuuluu myös aika perheen kanssa.

Onko sinulla paheita?
Yksi niistä on makean syöminen. Toisaalta syön niin terveellisesti muuten, että saan kyllä ravinnosta riittävästi tarvittavia rakennusaineita. Luonteessa saattaa toki perheenjäseniltä kysyttäessä olla rippeitä pohjalaisuudesta, joita voi kutsua paheiksi.

Mitä harrastat?
Harrastan lasten harrastuksia kuskina ja talkootöiden tekijänä. Hyvinvointia ylläpitäen pyrin olemaan aktiivinen jollain tavoin joka päivä ja lisäksi kuntoilla voimaillen, kehoa huoltaen tai sykettä nostaen 4-5 kertaa viikossa.

Mistä asioista saat voimaa elämään?
Ehdottomasti omasta perheestä ja arvojeni mukaisesta elämästä.

Artikkeli Hyvinvointia pienin askelin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ehdotan, että jatkamme aktiivisella linjalla, nyt tähtäimessä olympialaisten uudistaminen. Käytännössä se tarkoittaisi ehdotuksia ja edunvalvontaa uusista kisalajeista, ja myös niistä, joista pitäisi luopua. Poistettavista lajeista ensimmäisenä tulee mieleen mäkihyppy.

Tähän hätään en keksinyt suoranaisia uusia suomalaisystävällisiä lajeja, mutta en ole siitä huolissani. Meillä on tunnetusti vahvat perinteet mitä eriskummallisempien lajien kehittämisessä (mm. pesäpallo, eukonkanto ja pilkkihiihto). Myös aika on puolellamme, seuraaviin kisoihin on aikaa.

Valintaperusteissa korostaisimme asioita, joista Suomi tunnetaan maailmalla. Tasa-arvo, demokratia ja oikeudenmukaisuus. Nykyisten lajien kohdalla niistä ollaan kaukana. Miksi miehet ja naiset kisaavat erikseen, miksi kilpailumatkatkin ovat naisilla yleensä lyhyempiä?

Mäkihypyn tuulihyvityskertoimet ovat puolestaan silkkaa arpapeliä. Tasapuolisuuden nimissä, jos niitä käytetään, ne pitäisi olla käytössä kaikissa lajeissa.

Ampumahiihdossa tulisi hyödyntää suomalaista teknologiaa. Kehittäisimme maalitaulut, jotka toimivat samaan tapaan kuin kameran suljinaukko. Urheilijan aseeseen asennettaisiin anturi, joka langattomasti välittäisi tiedot vaihtuvista olosuhteista. Yksilöllisesti säätyvät maalitaulut reagoisivat antureiden signaaleihin salamannopeasti. Voimakas tuuli tai sankka sumu = suurempi aukko.

Uskon, että näillä keinoin lajista tulisi entistäkin katsojaystävällisempi ja kahvipöytäkeskusteluihin saataisiin uutta paloa.

Artikkeli Heja Suomi! Me noustaan vielä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tänä vuonna yhdeksänkymmentä täyttävä Mursula on intohimoinen penkkiurheilija. Maksulliset urheilukanavat on ollut pakko ottaa käyttöön, ja se mitä ei ehdi nähdä suorana, tallennetaan ja katsotaan myöhemmin.

– Kyllä olympialaiset ja olympiahenki on syöpynyt niin syvälle, että ne nousevat kisoista ykköseksi.

Perinteiset talvilajit ja erityisesti hiihto ovat Mursulan suosikkeja. Kisamuotona väliaikalähtö on mieluisin ja tekee seuraamisen jännittäväksi.

– Todelliset kyvyt punnitaan kuninkuusmatkoilla, miesten viidelläkympillä ja naisten kolmellakympillä.

Ennen kisoja urheilijoilla on herkistelyvaihe, jonka tavoitteena on saada parhaat ominaisuudet esiin kisasuorituksessa. Myös Mursula on valmistautunut kahden viikon kisaurakkaa varten.

– Kisa-aikataulu on otettu talteen ja olen nukkunut päiväunia varastoon, mutta sillähän ei koko kisoja selvitä.

Sisänrakennettu kello huolehtii herätyksestä

Kiinnostavat lajit Mursula herää katsomaan, oli vuorokaudenaika mikä tahansa.

– En tarvitse herätyskelloa, minulla on kehoon sisäänrakennettuna tämä kello.

Kisojen kynnyksellä esiin nousivat jälleen kerran urheilijoiden tavallisuudesta poikkeavat veriarvot. Harvemmin vastaavaan asiaan on kiinnitetty huomiota penkkiurheilijan kohdalla. Mursula tunnustaa aiemmin ahmineensa joka käänteessä kuivattuja ruislastuja. Niiden sisältämä suolamäärä heijastui nopeasti veriarvoihin. Nyt kisaeväät ovat muuttuneet terveellisemmiksi.

– Tilalle tulivat vähäsuolaiset kuivarinkelit.

Kisoja seuratessa Mursulan keskittymiskyky ei vähästä herpaannu. Muiden kommentit jäävät silloin kuulematta. Ei edes kesken oleva ateria voi olla este, jos taustalla pauhaava televisio antaa yllättäen merkkejä lähestyvästä huippuhetkestä.
Mursula ennakoi suomalaisurheilijoille nihkeää mitalisaalista. Hänelle riittäisi kolme mitalia. Kaikki sen yli menevä on plussaa.

– Jos tulee hyvä suoritus, meillä on tapana keittää kahvit. Kultamitalin tullessa tuodaan jo kakkuakin pöytään.

Joskus kisakatsomoa täydentävät puoliso Elsa sekä sukulaiset ja ystävät. Myös jälkikasvua saattaa ilmaantua paikalle.

– Meillä vanhuksilla on kuulolaitteet ja meteli on joskus aikamoista. Naapureille täytyy antaa kiitosta, kun ovat kestäneet meitä, Elsa Mursula täydentää.

Entäpä palautuminen kisoista, mahtaako kokeneella penkkiurheilijalla olla siihen tarjolla hyvää keinoa?

– No, sittenhän alkavat kohta jo kesäkisat, Kauko Mursula naurahtaa.

Radion äärestä se alkoi

Kauko Mursula oli nuorena itsekin innokas urheilija. Omimpia lajeja olivat talvella hiihto ja kesällä pikamatkat juoksussa sekä pituushyppy.
Urheilu oli luonteva osa kodin perintöä. Hiihtoretket nuotiolla nautittuine eväineen saattoivat venyttää ulkoilun koko päivän mittaisiksi.

Mursulan ensimmäiset muistot hiihtokisoista ajoittuvat aikaan, kun hän oli vasta parivuotias. Kuortaneen Hynnilässä myymälänhoitajaisän kaupan tontille tekemää latua kierrettiin vanhempien sisarusten kanssa numerolaput rinnassa.

Kun tuohon aikaan radioita oli vain harvalla, kyläläiset kokoontuivat usein Mursulan lapsuudenkotiin kuuntelemaan kisalähetyksiä. Isä piti tarkkaa kirjanpitoa väliajoista, ja kun niitä luettiin radiosta, vaadittiin ehdotonta hiljaisuutta ja keskittymistä.

Isän perintönä myös Kauko Mursula piti aiemmin kirjanpitoa kilpailijoista ja näiden väliajoista. Kun tv-lähetysten väliaika- ja tulospalvelu kehittyivät, oma kirjanpito kävi tarpeettomaksi. Mursula saa nyt keskittyä kisakatsomon tunnelmaan.

Artikkeli Sohvaperunan syke nousee kisakatsomossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.