Miehet huoltavat ulkonäköään aiempaa enemmän, mutta heidän keskimääräinen peilin edessä käyttämänsä aika ei vaihtele dramaattisesti eri ikäryhmissä.

– Miehet kiinnittävät huomiota esimerkiksi kasvojen hoitoon, ja miehille suunnattujen kauneudenhoitotuotteiden tarjonta on kasvanut, Pajunen kertoo.

Teinipojalla aamu- ja iltatoimiin kuluu keskimäärin 10 minuuttia ja keskiverto suomalainen teinityttö käyttää peilin edessä kolme varttia päivässä. Tästä eteenpäin naisilla laittautumisaika vähenee iän myötä siten, että keski-ikäiset käyttävät siihen enää vartin verran päivässä. Kun katsotaan keskiarvoja, naisen elämästä kuluu keskimäärin vuosi laittautumiseen.

Pajunen pitää nuorten tyttöjen peilin edessä käyttämää aikaa melko isona.

– Se ei johdu kuitenkaan siitä, että he olisivat poikia turhamaisempia. Peilin edessä käytetty aika kertoo siitä, että heihin kohdistuu ulkonäköodotuksia. Se on rationaalista käytöstä ympäristön odotuksiin nähden.

Ulkonäöllä tarkoitetaan tutkija Pajusen mukaan ruumiinrakennetta, kasvonpiirteitä, hiuksia, vaatetusta, asusteita ja koristeita.

– Näistä rakentuu kokonaisvaikutelma ihmisestä. Ulkoinen olemus on se, mikä meistä välittyy toisille. Tulkitsemme automaattisesti toisiamme ulkonäön perusteella. Aistimista ei voi kytkeä pois päältä.

Ulkoinen olemus kertoo ihmisen identiteetistä, asemasta, ominaisuuksista, tyylistä ja kiinnostuksen kohteista. Ihmiset pyrkivät vaikuttamaan siihen, millaisia merkityksiä oma ulkonäkö välittää, mutta sen taakse voi myös piiloutua.

– Kun henkilö pukeutuu esimerkiksi univormuun, hän menee enemmän siihen rooliin kuin kertoisi itsestään.

Ulkonäköön liittyvät arvostukset ovat vahvasti kiinni ympäröivissä normeissa eli sosiaalisissa säännöissä. Normit voivat koskea koko yhteiskuntaa, kuten uima-asupakko julkisilla uimapaikoilla tai ryhmää, kuten pyöräilykypärän vähäinen käyttö nuorilla.

Ulkonäkönormit ovat myös kiinni ajassa. 2000-luvulla on nähty iso muutos muun muassa miesten pitkien hiusten ja parran yleistymisenä. Vielä vuosituhannen alussa nämä olisi helposti yhdistetty heikkoon sosioekonomiseen asemaan.

Vallitsevia normeja pyritään Pajusen mukaan myös muuttamaan erilaisin keinoin.

– Meillä on paljon ulkonäköaktivismia, jolla halutaan vaikuttaa siihen, mikä on hyväksyttyä. Myös tv-sarjoissa ja elokuvissa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota roolihahmoihin. Sankarin roolissa ei enää välttämättä ole aina se kaunein tai komein.

Juttukokonaisuudessa käytetyt lähteet:
Iida Kukkonen, Tero Pajunen et al: Ulkonäköyhteiskunta, Into Kustannus Oy 2019.
Outi Sarpila, Tero Pajunen et al: Onko ulkonäön arvostus nousussa Suomessa? Yhteiskuntapolitiikka-lehti 1/2017

Puhdas sairaanhoitaja, neutraali juristi

Työelämässä ulkonäköön liittyvät merkitykset riippuvat paljon työpaikasta ja ammattiryhmästä.

– Sairaanhoitajat, jotka pukeutuvat työnantajan asettamien vaatimusten mukaisesti univormuun, viestivät asullaan terveyttä ja puhtautta. Juristit taas voivat itse valita asunsa, jolla he tyypillisesti viestivät neutraaliutta, taloussosiologian erikoistutkija Tero Pajunen valottaa.

Nuorisotyöntekijöillä oli tutkituista ammattiryhmistä vapain pukeutumiskoodi.

– He haluavat olla mahdollisimman aitoja ja saada yhteyden nuoriin. Jos nuorisotyöntekijä lähestyisi nuorta puku päällä, hän loisi muurin itsensä ja nuoren välille.

Papin pukeutumista säätelee piispainkokouksen ohje virkapukeutumisesta. Jyväskylän seurakunnan yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen kertoo, että jumalanpalvelustilanteissa ja toimituksissa papin tulee käyttää virallista juhla-asua tai vastaavaa mustaa asua ja virkapaitaa eli mustaa paitaa, jossa on valkoinen panta.

– Virkapaitaa on hyvä pitää myös silloin, kun kohtaa seurakuntalaisia. Sen kanssa voi käyttää farkkuja tai hametta. Olennaista on siisti vaikutelma. Oma persoona saa näkyä ulkoisessa olemuksessa. Hiukset ja meikin saa laittaa niin kuin itselle ja tilanteeseen sopii.

 Nuorten naispappien ulkonäön kommentointi on yleistä. Myös Ahonen sai nuorempana ikään liittyviä kommentteja, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi.

– En ole ottanut ulkonäöstä paineita. Olen kyllä kuullut, että jotkut hääparit ovat esittäneet toiveita papin ulkonäöstä, mikä tuntuu kummalliselta.

Ulkonäköön panostaminen on huomattu myös rekrytoinnissa, missä visuaalisuus on ulottunut työhakemuksiin ja ansioluetteloihin. Henkilöstövuokraukseen erikoistuneen Eilakaislan Keski- ja Itä-Suomen aluepäällikkö Pia Pipatti muistuttaa kuitenkin, että hakijan ulkonäöllä ei ole merkitystä työntekijän valinnassa.

– Me painotamme aina henkilön osaamista, asennetta työntekoon ja itsensä kehittämiseen.

Yleinen pukeutumiskoodi on Pipatin mukaan rentoutunut työelämässä selvästi viimeisten 10 vuoden aikana. Asiakaspalavereissa ollaan farkuissa, kahviloissa tarjoillaan t-paidoissa, pelialan johtajat kulkevat huppareissa. Tämä kertoo hänen mukaansa työelämässä tapahtuneesta isosta murroksesta.

– Nuoremmalla sukupolvella on vahva näkemys siitä, että työ ei ole tärkeintä elämässä. He arvostavat työnteon ja vapaa-ajan yhteensovittamista.

Artikkeli Vuosi peilin edessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.