Suomen Lähetyslentäjien toiminnanjohtaja, liikennelentäjä Janne Ropponen taputtelee konetta hellästi. Tämä kone jaksoi tehdä 20 vuotta lähetyslentoja kymmenessä eri Afrikan maassa.

Eläkkeelle kone ei silti joutanut. Sitä on käytetty Suomessa uusien lähetyslentäjien koulutuskoneena ja nyt parin vuoden ajan se on kulkenut kauppakeskuksissa ja erilaisissa tapahtumissa kertomassa lähetyslentäjien työstä.

Ropponen aloitti lähetyslentäjänä Ugandassa vuonna 1998. Hän lensi pienlentokoneilla seitsemän vuoden ajan kuljettamassa ihmisiä ja avustustarvikkeita vaikeakulkuisiin paikkoihin myös Tansaniassa ja Mongoliassa.

Vielä 1990-luvun alussa Janne Ropponen opiskeli Jyväskylässä taloustiedettä. Muuttokuormassa Pieksämäeltä matkaan kulkeutui Uusi testamentti ja Psalmit-kirja.

– Kuuluin kirkkoon, minut oli kastettu ja rippikoulun olin käynyt, mutta hoksasin että tämä kirja on jäänyt lukematta.

Ropponen kuvailee, kuinka hän Kortepohjan ylioppilaskylän soluasunnossa luki kirjaa ja ajatteli elämäänsä.

– Ymmärsin, että minusta on pidetty huolta. Nuoruuden vaikeuksissakin rukouksiini oli vastattu, kun asioita jälkikäteen tarkastelin.

Matteuksen evankeliumi päättyy lähetyskäskyyn: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.

Ropponen kertoo syttyneensä ajatuksesta, mutta hän ei tiennyt, mitä käsky voisi hänen elämässään tarkoittaa. Lentämisestä innostuneen ystävän neuvosta hän hakeutui lentolupakurssille ja sitä kautta löysi kansainvälisen, lähetystyötä tekevän MAF-järjestön.

Kansainvälisen koulutuksen jälkeen hän pääsi kenttätyöhön.

Elämä lähetystyöntekijänä tuntui merkitykselliseltä. Pienlentokoneilla lennätettiin ihmisiä, avustustarvikkeita, ruokaa, juomaa ja lääkkeitä sekä postia. Potilaskuljetuksia oli paljon.

Lähetyslentäjät toimivat yhteistyössä paikallisten terveydenhoidon ammattilaisten kanssa. Afrikan syrjäisiltä seuduilta on matkaa sairaaloihin, eikä potilaitten tai avustusmateriaalin, esimerkiksi rokotteiden kuljetus maitse ole aina mahdollista.

Työssä on omat riskinsä. Ropponen myöntää, että Ugandassa turvattomuus oli syy, miksi lentokoneita tarvittiin. Maanteitse matkustaminen oli monille alueille vaarallista. Häntäkin ehdittiin laskeutumisvaiheessa viime tipassa varoittaa kiitoradan lähellä olevista aseellisista taisteluista.

– Oikeastaan koko Etelä-Sudan oli sotatoimialuetta, sen verran sekasortoinen oli silloinkin tilanne siellä. Lentojen turvallisuusriskejä arvioidaan säännöllisesti, mutta tarvitaan myös paikallisten ystävien apua vaarojen paikantamisessa, hän kertoo.

Haasteellisia saattavat olla myös asuinolot. Ropponen mainitsee esimerkkinä Mongolian ankaran ilmaston ja alueen suuret saasteongelmat. Läheisten ihmisten jääminen Suomeen on sekin oma juttunsa.

– Nythän on yhteydenpito kotiin helpompaa, kun on kännykät ja Skype käytettävissä.

Toisaalta on helppo iloita upeista kokemuksista ja vieraanvaraisista, ystävällisistä ihmisistä.

– Uganda ja Mongolia ovat hienoja maita. Ihmiset, kulttuuri ja maisemat ovat jääneet ikuisesti mieleeni.

Työssä korostuu palvelemisen ja auttamisen periaate. Ropponen koki tekevänsä julistustyötä käytännön tasolla.

– Eivät paikalliset aina tienneet, että olemme kristittyjä. Kun se selvisi heille, he totesivat kristittyjen tekevän hyviä asioita. Näin palvelu on julistusta, Ropponen määrittelee.

Lentäminen lähetysmaissa oli iso osa elämää, mutta työ on rankkaa. Ropponen työskentelee nykyään Finnairin liikennelentäjänä ja matkat suuntautuvat pääasiassa Aasian kohteisiin.

– Ajattelin Ugandaan lähtiessä, että kokemus pienkoneiden lentämisestä ei auttaisi lentouralla myöhemmin Suomessa, mutta toisin kävi.

Viimeisen kerran hän palasi lähetyskoneen ohjaimiin vuonna 2006, kun kentällä kaivattiin lomittajaa. Ropponen huomasi kuitenkin, että tehtävä vaatii päätoimista paneutumista, joten Mongoliassa tehdyt lennot ovat nyt takana ja rikkaina kokemuksina mielessä.

Hänen sydämensä on lähetyslentäjien järjestötoiminnassa. Tarkoitus on tehdä työtä tunnetuksi ja samalla pitää yllä suomalaisten lähetyslentäjien ja -mekaanikkojen verkostoa.

– Pelastava lento tuo ihmisten elämään myönteisiä asioita. Unelmani ihmisten palvelemisesta sai siivet.

OH-MAF on esillä Jyväskylässä Kauppakeskus Sepän aulassa 12.3. saakka.

Tiesitkö?

MAF (Mission Aviation Fellowship) on vuonna 1945 perustettu kristillinen järjestö, joka operoi pienlentokoneita kehitysmaissa alueilla, missä etäisyydet ovat pitkiä, maantiet puuttuvat tai ne ovat vaikeakulkuisia ja turvattomia. 


Suomen Lähetyslentäjät -yhdistyksen tarkoituksena on 
tukea lähetys- ja avustusjärjestöjä kouluttamalla ja valmentamalla lentäjiä ja muuta henkilökuntaa sekä auttamalla heitä hakeutumaan lähetysilmailun eri tehtäviin.


Lisätietoja www.maf.fi

Artikkeli Unelma sai siivet julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Nuorempi poikani oli samanikäinen, ja kummiudessa oli vähän kasvatuksellisiakin tarkoitusperiä. Halusin näyttää, että kaikilla eivät ole asiat yhtä hyvin kuin meillä Suomessa, ja että jokainen voi auttaa omalla tavallaan, Lappalainen kertoo.

Ugandaan lähetettiin kirjeitä ja valokuvia. Kuukausittainen avustusraha ei mennyt suoraan Fredille, vaan koitui koko Kirewan kyläyhteisön hyväksi. Rahaa tarvittiin ja tarvitaan edelleen puhtaan veden saamiseen, koulutukseen, kouluruokailuun ja terveydenhuoltoon.

Nyt kummipoika on 18-vuotias peruskoulun kuudesluokkalainen. Kirjeenvaihto on hiipunut joulukorttien lähettämiseksi, mutta avustukset jatkuvat, kunnes Fred on käynyt peruskoulun.

– Maksan edelleen 25 euroa kuukaudessa. Saan siitä hyvän mielen itselleni. Ja nyt kun olen itse nähnyt, että raha menee perille ja kummien rahat auttavat perheitten elämää, on mielekästä jatkaa avustuksen lähettämistä, Lappalainen toteaa.

Jos kummi haluaa, hän voi kuukausiavustuksen lisäksi lahjoittaa suoraan kummilapsen perheelle noin 100–150 euroa joka toinen vuosi. Rahaa voidaan kohdentaa esimerkiksi polkupyörän tai työkalujen hankkimiseen.

Matka Ugandaan

Avustusjärjestöksi Lappalainen valitsi kansainvälisen World Visionin, joka on yksi Suomen suurimmista kehitysyhteistyöjärjestöistä. Järjestö tarjoaa pari kertaa vuodessa kummeille mahdollisuuden lähteä käymään kummilastensa luona. Omakustanteiselle matkalle Ugandaan pääsi helmikuussa 27 kummia.

– Elämä maaseutukylässä on äärettömän alkeellista. Asutaan savimajoissa, wc on kuoppa maassa, ei ole sähköjä. Koulussa on sata oppilasta yhtä opettajaa kohden, oppilailla yksi vihko ja yksi kynä, Lappalainen kuvailee.

Koskettavaa hänestä oli perheitten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. Kyläläiset ovat äärettömän kiitollisia siitä, että länsimaiset kummit ovat mahdollistaneet lasten koulunkäynnin ja elämä kylässä on helpottunut uuden kaivon ja terveydenhuollon paranemisen myötä.

Lappalaista liikutti, kun perheen äidillä olivat tallessa Fredin saamat valokuvat ja kirjeet. Äidit pääsivät tulkin välityksellä kertomaan toisilleen perheistään, lapsistaan ja elämästään.

Oma elinpiiri tukena nuorelle

Fred haluaisi opettajaksi, ja Lappalainen kannustikin poikaa hoitamaan koulunkäyntinsä kunnialla loppuun saakka. Sen jälkeen olisi mahdollisuus päästä opettajaseminaariin ja turvatumman elämän alkuun.

Lappalaisen mukaan kummilapsiksi valitaan taloudellisesti tai fyysisesti heikoimmassa asemassa olevia. Fredin perheessä on yhdeksän lasta, ja isä yrittää repiä perheen elannon pientä maatilkkua viljelemällä. Helppoa se ei ole, sillä Ugandassa ei ole satanut vuoteen.

Lappalainen ajattelee, että on mielekästä auttaa heikoimmassa asemassa olevia paikan päällä. Oman yhteisön tarjoama turvaverkko ja oma tuttu kulttuuri ovat paras tuki nuorelle, jos ei ole akuuttia syytä lähteä pakolaiseksi esimerkiksi sodan vuoksi.

Matka Afrikkaan oli pysäyttävä kokemus.

– Jospa nyt ymmärtäisin olla narisematta turhasta. Ja ensi kerralla vien mukanani kassillisen jalkapalloja ja toisen kassillisen pieniä vaatteita, Lappalainen suunnittelee.

Apu kehitysyhteistyöjärjestön kautta

Suomen World Vision on voittoa tavoittelematon yhdistys, yksi Suomen suurimmista kehitysyhteistyöjärjestöistä ja itsenäinen osa maailman suurinta kummilapsijärjestöä, World Visionia.

Tehtävänä on parantaa lasten elinoloja ja oikeuksia Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Apu tavoittaa tällä hetkellä noin 570 000 avuntarvitsijaa, joista yli puolet on lapsia.

Noin puolet toiminnan rahoituksesta saadaan kummeilta ja muilta yksityisiltä tukijoilta sekä yritysyhteistyökumppaneilta. Toisen puolen rahoittaa Suomen ulkoasiainministeriö, jonka kumppanuusjärjestö Suomen World Vision on.

Artikkeli Kummin apu auttaa koko kylää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.