Kuntoutuskurssilaisten päivä Haapaniemessä alkaa aamun sanalla klo 8.15 ja ohjatulla rentoutuksella. Sen jälkeen ryhmäläiset pohdiskelevat Missä mennään? -piirissä ääneen omia tunnelmiaan ja havaintojaan. Rauhallisella läsnäolollani yritän rohkaista kuntoutujia keskinäiseen jakamiseen. Ryhmän tarjoama vertaistuki on arvokasta ja tärkeää. Työparini kuntoutussihteeri Päivi Heikkilän kanssa yritämme huolehtia siitä, että jokaisella on tilaa ja säilyy turvallinen olo. Alustan aamupäivän työskentelyn, jossa teemana on ”Muutoksesta ja muutoksen vaikutuksesta elämässäni”. Käymme läpi työuran varrella tapahtuneita suuria muutoksia: Millaista oli tehdä työtä lankapuhelimen aikakaudella ja miten sähköiset järjestelmät, tietoverkot, digitalisaatio ja mobiili tavoitettavuus työtapoja mullistivat? Jokainen kuntoutuja tutkii sitten oman elämänsä taitekohtia: työ- ja asuinpaikan, työtehtävän ja elämäntilanteen vaihtumisen tuottamia muutoksia. Mitä muutoksissa tapahtuu ja mihin voin itse vaikuttaa? Etäisyyden päästä katseleminen auttaa usein havaitsemaan ja jopa oivaltamaan.

Kurssin lähijaksolla käyn kuntoutujan kanssa aina myös yksilökeskustelun. Lounaan jälkeen on tunti tätä varten. Kuntoutuja valitsee aiheen, josta haluaa kanssani luottamuksellisesti keskustella. Olen työnohjaajan tai sielunhoitajan roolissa sen mukaan, mikä parhaiten kuntoutujan prosessia tukee. Tarkoitukseni on auttaa henkilökohtaisten tavoitteiden asettamista ja saavuttamista.

Iltapäiväksi kuntoutujat siirtyvät Urheiluopistolle. Toisinaan osallistun liikuntaohjelmaan ryhmän mukana. UKK-kävelytestissä lasken kierroksia ja kannustan. Lähden kotiin iltakuuden aikaan. Haapaniemen työpäivät ajomatkoineen ovat pitkiä, mutta kuntoutusteologin työ on palkitsevaa. Tykkään ”leirielämästä”, koska yhteisen ajan ja paikan jakaminen tutustuttaa pintaa syvemmältä.

Raimo Lähteenmaa

Ammattini on sairaalapastori, kuntoutusteologi.
Työskentelen Härmän Kuntoutuksessa ja Haapaniemen hiippakuntakartanossa sekä Seinäjoen keskussairaalassa.
Harrastan musiikkia, teatteria, ulkoilua ja pesäpallon seuraamista.
Iloitsen vaimosta, elämästä aikuisten lasten isänä ja lastenlasten ”faarina”, lähestyvästä kesästä.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 1/2023.

Artikkeli Työnohjaajan ja sielunhoitajan roolissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Varsinaista keittiötyötä en tee, työni on asiakastyötä – olen asiakkaan apuna mukana tilaisuuden suunnittelussa alusta loppuun saakka. Yhteydenpito hoituu tapaamisin, puheluin ja sähköpostein. Asiat, joita täältä keittiöltä kysytään, ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä. Korona-aikana kysymyksiin vastaaminen on ollut monin verroin vaikeampaa, jatkuvasti ja lyhyellä varoitusajalla muuttuvien säännösten perässä pysyminen vaatii melkoisesti työtä. Tiivistahtisen työn tiimellyksissä sattuu ja tapahtuu – työporukan kanssa on hyvä yhdessä nauraa arjen nurinkurisuuksille – ja sitten mennä taas eteenpäin. Olemme ympäristöseurakunta ja se omalta osaltaan asettaa hyvät raamit toiminnan jatkuvalle kehittämiselle.

Olen monesti miettinyt, että kun viitisen vuotta sitten kävin osana rekrytointiprosessia soveltuvuustesteissä, niin päivän sisältö oli todellakin osuva – yhtään ainutta tehtävää ei päässyt ilman keskeytystä tekemään loppuun. Tässä työssä tarvitaan organisointi- ja paineensietokykyä – ja juuri siksi siitä niin paljon nautin. Työssäni on parasta se, että ratkaistavia asioita riittää, se pitää minut vireessä. On palkitsevaa löytää ja rakentaa asiakkaan toiveisiin sopiva kokonaisuus. Tulin seurakunnan työhön lähes kahdenkymmenen yksityisellä puolella tehdyn työvuoden jälkeen ja arvostan todella sitä, miten täällä pidetään työntekijöistä huolta. Työuran alkuvuosien peruna olen vieläkin itselleni todella ankara, tietynlaisen armeliaisuuden opetteleminen on hyvä haaste.

Lukion jälkeen muutin Kemistä Seinäjoelle ravintola-alaa opiskelemaan. Vaikka olen nyt asunut täällä pidempään kuin vanhalla kotiseudullani, en oikein vieläkään tunne itseäni pohjalaiseksi. Tavoitteellisen työn vastapainoksi vietän tavoitteellista vapaa-aikaa, olen ihminen, joka kaipaa myös harrastuksiltaan haastetta. Saan hyvää oloa liikunnasta, pyöräilen ja lenkkeilen – ja pysyn virkeänä syömällä säännöllisesti ja kasvispainotteisesti. Kotona kokkaan kahdet ruuat, kun jälkikasvulle eivät kasvisherkut aina maistu.

Heidi Riihiluoma

TYÖSKENTELEN Seinäjoen alueseurakunnan ravintola- ja cateringpalveluiden keittiöesimiehenä.
HARRASTAN tavoitteellisen työn vastapainoksi tavoitteellista liikuntaa, kaipaan haasteita.
ILOITSEN saadessani suunnitella asiakkaalle onnistuneen ja omannäköisen tilaisuuden.

Artikkeli Työtä maan ja taivaan välillä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen pitänyt tänä vuonna kaksi rippikoulua Seinäjoen seurakunnan nuorille. Rippikouluissa on ollut hyvin erilaisia nuoria ja toivon, että jokainen on hyväksytty ryhmään, ja kaikkien olo on ollut turvallinen.

Ripari voi olla monelle nuorelle ensimmäinen pidempi ajanjakso poissa kotoa. Nuoret ovat arvotietoisia, heidän oikeudenmukaisuuden jano on vahva ja he osaavat kyseenalaistaa sekä pohtia asioita. Ihailen sitä, millaisia kysymyksiä he osaavat esittää.

Nuorena en itse olisi halunnut lähteä riparille, koska se jännitti minua kovasti. Riparileiristä muodostui kuitenkin minulle viikko, joka muutti elämäni. Sen viikon aikana sain kokeilla kristityn elämän todellisuutta sekä yhteys toisiin ihmisiin ja Jumalaan vahvistui. Rippikoulusta jäi myös ystäviä, joiden kanssa edelleen olen yhteydessä.

Isosia on meillä vuosittain noin kaksisataa ja he ovat meille todella tärkeitä. Isonen saa koulutuksesta ja leiriltä kokemuksen vetää ryhmiä sekä esiintymisvarmuutta. Ei ole olemassa ideaalista isosta, vaan kaikenlaiset tyypit ovat tervetulleita mukaan. Rippikoulunuorissa on paljon erilaisia ihmisiä, joten erilaisuutta tarvitaan myös isosissa.

Seinäjoen seurakunnassa on tarjolla muun muassa vaellus-, musiikki- ja lasketteluripareja. Perinteinen Honkiniemen leirikeskus on kuitenkin edelleen suosituin valinta. Meillä on lisäksi tarjolla ensi kesänä Lankarissa päiväleirityyppinen rippikoulu, jossa yöt vietetään kotona. Olemme nuorisotyönjohtajan kanssa vastuussa siitä, että rippikoulut pyörivät seurakunnassamme. Meidän puoleemme voi kääntyä rippikouluun liittyvissä asioissa.

Ilmoittautuminen rippikouluun

Ilmoittautuminen rippikouluun käynnistyy syyskuun alussa ja rippikouluun voivat osallistua myös nuoret, jotka eivät ole kirkon jäseniä, tai joita ei ole kastettu. Jos nuori haluaa osallistua konfirmaatioon, hänet voidaan kastaa sitä ennen. Valinnan voi tehdä rippikoulun aikana. Konfirmoitu nuori voi olla kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja äänestää seurakuntavaaleissa.

Anna Merivirta

• Työskentelen Seinäjoen alueseurakunnan seurakuntapastorina ja olen
• vastuussa rippikouluista.
• Harrastan luonnonvesissä uimista ja neulomista. Olen kauan haaveillut maalaamisesta ja nyt ilmoittauduin ikonimaalaus-kurssille, jota odotan kovasti.
• Iloitsen monista pieniltäkin tuntuvista asioista, arjen rutiineista ja pian koittavasta lempivuodenajastani, syksystä.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 4/2021.

Artikkeli Ainutlaatuinen matka nuorelle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.