Musti ja Mirri on ollut useamman vuoden kärkisijoilla Suomen parhaiden työpaikkojen listoilla. Juvosen ja Kankariston mielestä parasta työpaikassa on ilmapiiri.

– Meillä on ihan älyttömän mukava fiilis tehdä yhdessä töitä, Juvonen sanoo.

– Ihmiset ovat samanhenkisiä. Meillä on rento, kiva tekemisen meininki, komppaa Kankaristo.

He arvostavat sitä, että työntekijöistä välitetään aidosti.

– Meille tarjotaan koulutusmahdollisuuksia ja tuetaan sitä, että opimme alasta lisää. Myös lemmikit saa ottaa mukaan töihin, mikä on ehdoton työsuhde-etu, Kankaristo toteaa.

Hänen koiransa ja kissansa ovatkin vierailleet myymälässä, samoin Juvosen koirat. Hiljattain yrityksessä on otettu käyttöön myös palkallinen kolmen päivän pentuvapaa, kun kotiin tulee uusi lemmikki.

Avointa ja suoraa

Mustin ja Mirrin maajohtaja Juhana Lamberg pitää niin ikään yhteishenkeä yhtiön tärkeimpänä menestystekijänä.

– Meillä töihin tullaan omana itsenä ja töitä tehdään yhdessä. Toimintatapamme on avoin ja suora. Kerromme ihmisille, miksi teemme asioita. Itse olen eniten tekemisissä aluemyyntipäälliköiden kanssa, joilta kuulen myymälöiden kuulumiset.

Myös yhdessä oppiminen kuuluu talon tapoihin. Viime vuosina ketjussa on tapahtunut paljon muutoksia, kun toiminta on laajentunut Ruotsiin ja Norjaan. Suomessa on noin 800 työntekijää. Heidän keski-ikänsä on 25, eikä heillä ole paljon esimieskokemusta.

– Tämä on meille kaikille oppimisympäristö, jossa saa kokeilla ja tehdä virheitä. Testaamme uusia tuotteita tai tapoja myydä ja katsomme, toimivatko ne, Lamberg toteaa.

Lisäksi työssä pidetään hauskaa. Joskus järjestetään myymäläkilpailu, jossa voi voittaa johtoryhmäläisen päiväksi auttamaan myymälään. Ja henkilöstön koulutuksissa on aina yhteinen illanvietto.

– Istutaan vaikka leirinuotiolla ja jutellaan. Joku soittaa tähtitaivaan alla kitaraa. Ne ovat parhaita hetkiä, kertoo Lamberg.

Yhteistyö on tärkeää

Helsingin yliopiston myötätuntotutkija Miia Paakkasen korviin Mustin ja Mirrin toimintatavat kuulostavat hyviltä.

– Yhteistyö on ihmislajille ratkaisevaa. Ensisijaista on kokea toisesta ihmisestä lämpö. Tässä yrityksessä se välittyy esimerkiksi suoran, avoimen ja hauskan toiminnan kautta. Eikä se ole pelkkää hauskaa fiilistelyä, vaan aidosti vastuullista ja järkevää toimintaa, hän arvioi.

Myötätunnosta on alettu puhua viime vuosina työelämää mullistavana voimana. Paakkanen näkee taustalla kolme isoa muutosta.

– Tekoäly muuttaa työtämme. Robotit voivat hoitaa tehokkaasti suorittavia tehtäviä, mutta ihmisille jäävät ne työt, jotka vaativat kaikkein syvimpiä inhimillisiä taitoja, kuten suunnittelu, myötätunto, luovuus ja erityisesti taito kohdata ihminen.

Myös ihmiskäsitys ja työn arvot ovat muuttuneet.

– Tähän saakka on ajateltu, että olemme itsekeskeisiä ja rationaalisia olentoja, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että ihminen onkin synnynnäisesti halukas antamaan ja auttamaan. Työstä haetaan nyt sosiaalisia ja eettisiä arvoja. Sellaisia organisaatioita, joissa välitetään ja autetaan kasvamaan ihmisenä, pidetään houkuttelevina, Paakkanen kuvaa.

Myötätuntoa voi lisätä

Myötätunnolla tarkoitetaan kykyä havaita toisen tunnetila, halua toimia toisen puolesta ja konkreettisia tekoja toisen hyvän edistämiseksi. Työyhteisöissä myötätunto lisää yhteistyötä ja luottamusta, helpottaa ristiriitojen hoitamista, nopeuttaa takaiskuista palautumista sekä vähentää poissaoloja.

Myötätuntoa voi lisätä tunnetaitoja kehittämällä. Paakkasen tutkimusryhmän koulutuksissa jaetaan tietoa myötätunnon vaikutuksista ja rohkaistaan kokeilemaan myötätuntoa edistäviä menetelmiä omassa työyhteisössä. Yksi harjoite tähtää kannustavan palautteen antamiseen.

– Jokaisesta tilanteesta pitäisi hakea jotain hyvää sanottavaa ja kieltäytyä systemaattisesti antamasta kritiikkiä tai puuttumasta virheisiin. Olennaista on, että palaute on aitoa ja se kohdistuu tekoihin tai toimintatapoihin. Se voi olla vaikka jotain tämäntapaista: ”Hienoa, kun kannat vastuuta tästä” tai ”Arvostan sitä, että osaat heittää aina sopivaa huumoria”, Paakkanen vinkkaa.

Hän tietää, että tämä voi tuntua aluksi hankalalta ja oudolta.

– Silloin voi ihan sanoa ääneen, että opettelen olemaan parempi työkaveri tai esimies. Palautteen antaminen ei ole meille suomalaisille niin luontaista kuin vaikkapa amerikkalaisille, mutta me voimme tehdä sitä omalla tavallamme, aidosti ja vähän varovasti, omana ujona itsenämme. Monet ovat kertoneet, että tämän harjoitteen vaikutus on yllättänyt heidät. Siitä jää itselle hyvä mieli ja se tarttuu muihin. Muut ovat ryhtyneet kehumaan toisiaan, ja ilmapiiri on keventynyt huomattavasti.

Artikkeli Myötätunto rantautui työelämään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ruotsissa asuin kolmeen eri otteeseen 90-luvulla sekä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Työskentelin pisimpään Tukholman metrossa lipunmyyjänä.

Pidän itseäni kansalaisopiston suurkuluttajana, niin runsaasti kursseja mahtuu vuosien varrelle. Laulaminen on intohimoni ja harrastan sitä sekä yksin että ryhmissä.

Minulla on yhteiskristillinen tausta ja vuosien kokemus vapaaehtoistyöstä eri seurakunnissa ja yhteisöissä. Kuulun näkövammaisille tarkoitetun Henki&elämä-äänilehden lukijatiimiin. Ylistyslauluiltojen johtamisen lisäksi olen toiminut englannin ja ruotsin kielen tulkkina eri tilaisuuksissa.

Nyt olen ollut työttömänä muutaman vuoden. Sisäilmasairastuminen ja astma rajoittavat työnhakuani, koska terveitä työtiloja on vähän.
Suoranainen lottovoitto oli, kun pääsin tammikuussa kuntouttavan työtoiminnan kautta Sepän Kipinään aulaemännäksi. Siellä on terve ilma hengittää ja mukava työyhteisö.

Tämä työ on minun juttuni. Olen ihan liekeissä. Sosiaalisena ihmisenä parasta työssäni on ihmisten kohtaaminen. Työhistoriaani katsoessani huomaan, että olen aina halunnut työskennellä ihmisten parissa ja auttaa muita. Ystäväni ja perheeni tietävät, että tekisin mitä vain heidän puolestaan.

Arvostan ilon tuottamista toisille ja hyviä ihmissuhteita enemmän kuin rahaa. Toivon tulevaisuudelta lisääntyvää terveyttä ja vakituista työpaikkaa.

Minua pelottavat yhteiskuntamme koventuneet arvot ja kahtiajakautuminen. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu näyttää kasvavan, kun taas myötätunto toisia kohtaan tuntuu vähenevän.

Minulle ihmisarvo on tärkeämpi kuin ihmisen tuottavuusarvo. Elämässä ei kaikki aina mene niin kuin Strömsössä, kuka tahansa voi yllättäen menettää terveytensä tai työnsä. Siksi tarvitsemme lisää armeliaisuutta ja lähimmäisenrakkautta.

Artikkeli Aulaemännän pesti kuin lottovoitto julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Muutaman vuoden takainen vuorotteluvapaa on ollut Kirsi Mäkiselle yksi parhaimmista ajanjaksoista kiireisen arjen keskellä.

– Olen aina pitänyt työstäni, mutta halusin hypätä pois työn, perheen ja harrastusten muodostamasta oravanpyörästä niin kauan kuin lapset vielä tarvitsivat äitiä, Palokan yhtenäiskoulussa eritysopettajana työskentelevä Mäkinen kertoo.

Lukuvuoden mittaisen vuorotteluvapaan aikana oli Mäkisen mielestä hyvä nähdä elämää muualtakin kuin koulusta käsin.

– Tuntui hyvältä heittää aikataulut pois ja tehdä sitä, mitä kulloisenakin päivänä huvitti tai olla tekemättä mitään.

Pienistä asioista iloa

Vuorotteluvapaalla Mäkinen ei kiertänyt maailmaa tai tehnyt jotakin muuta suurta ja mullistavaa. Pienet asiat toivat iloa päiviin.

– Nautin ihan hirveästi esimerkiksi mustikkaan tai puolukkaan lähtemisestä. Niistä on jäänyt rauhallisimmat ja ihanimmat muistot tuolta ajalta. Aikaa oli myös käydä katsomassa iäkkäitä vanhempiani, jotka asuvat kaukana, Mäkinen sanoo.

Huomiota arjen hyviin puoliin

Mäkinen kehuu Palokan yhtenäiskoulun työyhteisöä, oppilaita ja vanhempia. Työhön kypsyminen tai väsymys ei ollut syynä vuorotteluvapaaseen. 25 vuodessa erityisopettajan työ on kuitenkin muuttunut aika tavalla.

– Asioiden kirjaamista ja kaikkea muuta on tullut työn oheen lisää ja palavereita on entistä enemmän. Samassa ajassa pitää ehtiä enemmän.

Vuorotteluvapaan jälkeen Mäkisestä oli kiva palata takaisin töihin.

– Huomasin, miten hienoa normaali arki on ja aloin löytää siitä enemmän hyviä puolia. Vuorotteluvapaasta jäi tietynlainen levollisuus, joka on kantanut tähän päivään asti, Mäkinen vahvistaa.

Uusia ideoita opintovapaalta

Simo Peteri oli miettinyt hetken hengähdystä työelämästä jo jonkin aikaa. Toive toteutui viime keväänä, kun Peteri jäi neljäksi kuukaudeksi opintovapaalle. Opintovapaansa Peteri on jaksottanut kahteen osaan, joista toinen jakso on parhaillaan käynnissä.

Peteri työskentelee valokuvauksen opettajana Gradiassa eli entisessä Jyväskylän koulutuskuntayhtymässä. Takana on parikymmentä vuotta opettajana. Opintovapaan tavoitteena on ollut kehittää omaa ammatillista osaamista.

Peteri kutsuu itseään opiskelijamoniottelijaksi. Taskussa on jo yrittäjäammattitutkinto viime keväältä, nyt ovat vuorossa opinnot sisustusalan ammattitutkintoa varten. Tutkinnot auttavat paitsi oman pienen sisustuskuviin keskittyvän yrityksen toiminnan kehittämisessä, myös opetuksessa, johon kuuluu niin yrittäjyyttä kuin sisustamista.

– Selkeänä päämääränä on tulla uusin eväin takaisin töihin, Peteri sanoo.

Aikaa myös joutenoloon

Irtautuminen normaalista opettajan arjesta on Peterin mukaan selkiyttänyt ajatuksia ja antanut aikaa pohtia omaa työtä ja miten sitä voisi tehdä entistä paremmin. Silti aikaa on jäänyt myös joutenoloon, sillä opintoja on voinut suorittaa aika pitkälle oman aikataulun mukaan.

– Opiskelustakin voi ottaa stressiä, mutta olen huomannut, että olen voinut niin fyysisesti kuin henkisesti paremmin.

Opintovapaa on mahdollistanut toisenkin haaveen, valokuvausnäyttelyn, toteutumisen. Automatkalla Utsjoelta Brysseliin syntyi kuvatarinoita erilaisista ihmisistä ja maisemista.

– Projektissa yhdistyi kolme mukavaa asiaa: henkilö- ja maisemakuvaaminen sekä matkanteko omalla autolla, Peteri kertoo.

Tukea työssä jaksamiseen

Kirsi Mäkisen mielestä vuorotteluvapaa on edullinen tapa tukea työssä jaksamista.

– Eläkeiän noustessa olisi entistä tärkeämpää, että kaikilla olisi mahdollisuus pitää taukoa työelämästä.

Myös Simo Peteri on yllättynyt siitä, miten suuri merkitys muutaman kuukauden opintovapaalla on ollut. Ajatukset juoksevat paremmin ja uusia ideoita syntyy helpommin.

– Millainen arvo tällaisille asioille tulisi antaa, Peteri kysyy.

Työelämän joustoista
myönteisiä kokemuksia

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa, sanoo yliopistonopettaja Armi Mustosmäki Jyväskylän yliopistosta. Työltä odotetaan entistä monipuolisempia ja mielekkäämpiä sisältöjä, mutta samaan aikaan epävarmuus työn jatkuvuudesta, kiire ja työn henkinen rasittavuus ovat lisääntyneet.

– Jatkuvat muutokset voivat uuvuttaa ja kyynistää sekä lisätä pelkoa siitä, että oma työ muuttuu sellaiseksi, mihin oma osaaminen ei enää riitä, Mustosmäki toteaa.

Menestyvät yritykset voivat kilpailla erilaisilla etuuksilla ja muilla työelämän joustoilla työntekijöiden hyvinvoinnin parantamisessa, mutta kaikilla aloilla tämä ei ole mahdollista. Samaan aikaan vuorottelu- ja opintovapaiden ehtoja on tiukennettu.

Lyhytnäköistä toimintaa

Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jouko Nätti pitää tiukennuksia varsin lyhytnäköisenä toimintana.

– Minusta olisi fiksua, että erilaisista joustomahdollisuuksista työntekijöille pidettäisiin kiinni.

Nätti on ollut mukana tutkimuksessa, jossa selvitettiin vuorotteluvapaan vaikutuksia. Useimmat vuorottelijat kokivat muun muassa henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa sekä työmotivaationsa parantuneen vapaan ansiosta.

– Kokemukset olivat hyvinkin myönteisiä niin työntekijöiden, sijaisiksi palkattujen työttömien kuin työnantajien osalta. Tulokset viittaavat siihen, että vuorotteluvapaan yhteiskunnalliset hyödyt ovat varsin suuret, Nätti huomauttaa.

Artikkeli Uusin eväin takaisin töihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Toisaalta työ voi olla myös tahmeaa, pitkäveteistä ja epämiellyttävää. Pitkäaikainen työn mielekkyyden kadottaminen voi johtaa työuupumukseen, jolloin kaikki motivaatio ja jaksaminen katoavat.
Työhyvinvoinnista on puhuttu ja kirjoitettu viimeisten vuosikymmenten aikana paljon, mutta harva on uskaltanut yhdistää työssä jaksamiseen hengellisyyttä. Hengellisyyshän kuuluu kirkkoon, kauas normiarjesta ja -työstä.

Haminan seurakunnan kirkkoherra Juha Tanska kuitenkin väittää, että työpaikkahengellisyys on mahdollisuus. Se auttaa jaksamaan työelämän arjessa ja paineissa, mikäli se ymmärretään oikein ja rakentavasti.
Tanskan mukaan työpaikkahengellisyys voi edesauttaa syvemmän suhteen luomista toisiin ihmisiin ja varsinkin hengellisyyttä ilmentävillä työpaikoilla suhteen ylläpitämistä Jumalaan.

– Konkreettisesti se tarkoittaa suhdetta toiseen. Suhteessa oleminen merkitsee työtovereiden ja asiakkaiden arvostavaa kohtaamista ja hengellisyyttä ilmentävillä työpaikoilla, kuten seurakunnassa, suhteen hoitamista tuonpuoleiseen, Tanska tarkentaa.

– Jälkimmäisestä esimerkkinä voivat olla vaikkapa työpaikkojen Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet tai seurakunnista tutut työkauden aloittamiset yhteisellä messulla.

Hengellisyys huomioon myös työyhteisössä

Koska tavallisilla työpaikoilla työskentelee eri uskontojen ja aatemaailmojen edustajia ateisteista lestadiolaisiin, ei työpaikkahengellisyys voi olla sama asia kuin uskon harjoittaminen omassa seurakunnassa tai muuten oman yhteisön kesken.
Tanskan mukaan kyse on enemmän työpaikan myönteisestä suhtautumisesta siihen, että ihmisellä voi olla muitakin tarpeita kuin materialistisia. Ihminen on perusolemukseltaan uskonnollinen, ja tämän myös työyhteisö voi halutessaan ottaa huomioon.

– Työtiloihin voidaan järjestää tietty paikka hiljentymiselle, rukoukselle tai meditaatiolle, mutta vieraanvaraisuuden periaatetta noudattaen tila voi olla avoin erilaisille katsomuksille. Erikseen ovat tietysti tunnustukselliset työyhteisöt, seurakunnat ja yhdistykset tai järjestöt, joissa on sitouduttu jo työhön tullessa yhteiseen viitekehykseen.

Suomessa yhteisöjen tarve hengellisyyteen nousee konkreettisesti pintaan yleensä vain kuolemantapausten yhteydessä. Haminan kirkkoherra arvelee tämän johtuvan siitä, että kriisien ja hengellisyyden yhteys suomalaisessa kulttuurissa on osa yhteistä kulttuurista muistia.

– Historian kulku on ollut varsin ankara täällä asuville. Usko on antanut lohtua ja turvaa hädän keskellä läpi vuosisatojen. Kristillinen usko antaa sanoja sekä yhteiselle että yksityiselle kriisin ja surun kokemukselle. Lisäksi kokemukseni mukaan kirkon työntekijöiden ammattitaitoon varsinkin kuoleman kohtaamisessa luotetaan varsin laajasti.

Seurakunnalla voisi Tanskan mielestä olla annettavaa työpaikkojen arkeen muulloinkin kuin kuolemantapauksissa.

– Kirkon yhteiskunnalliselle työlle on kertynyt vuosikymmenten kokemus läsnäolosta työpaikoilla. Yksi kokemus on edelleen se, että emme mene työpaikoille lähetystehtävässä, vaan rinnalla kulkijoina. Kohtaamme siellä myös monia kristittyjä. Ja työntekijöinä opimme työtä tekevien kokemuksista samalla itsekin.

Jokainen meistä tarvitsee virheitä tehtyään ymmärrystä ja lempeää armollisuutta.

Vaikka monissa työpaikoissa raha on korostunut arvo, on yllättävää, että erilaisten tutkimusten mukaan yritysten ja yhteisöjen tulos pikemminkin paranee silloin, kun työyhteisössä tavoitellaan syvempiä arvoja.

– Sitoutuminen rahaa syvempiin arvoihin näyttää lisäävän yrityksen ja yhteisön kokonaisarvoa. Mutta hengellisyys ei ole oikotie välttää huonon liike-idean, työhyvinvoinnin laiminlyöntien tai taitamattoman taloudenpidon seurauksia, Tanska muistuttaa.

Esikuvana rockyhtye U2

Kirkkoherra on toimittanut yhdessä Marjaana Kanervan kanssa viime syksynä julkaistun Työ ja Henki – avaimia henkiseen ja hengelliseen työhyvinvointiin -kirjan (Kirjapaja). Siinä yhdeksi toimivaksi työn ja hengellisyyden yhdistelmäksi nostetaan yllättäen irlantilainen rockyhtye U2.

Mitä suomalainen työkulttuuri voisi oppia rockin superkokoonpanolta?

– Myönteisyyttä. Sen kokemuksen vahvistamista, että omalla tekemisellä, vaikka pieneltä näyttävällä, on merkityksensä kokonaisuudelle, Tanska muistuttaa.

U2 on toisin sanoen esimerkki yhteisöstä, joka ei piilota hengellistä vakaumustaan, vaan toimii sen pohjalta paitsi musiikin, myös monenlaisen auttamis- ja vaikuttamistyön kanavana. Keulakuva Bono on tuonut haastatteluissa usein esille uskonsa Jeesukseen ja samalla pitänyt esillä kolmannen maailman köyhien asiaa.

Jokainen osa-alue vaikuttaa työpanokseen

Jos irlantilainen bändi on liian kaukaa haettu esimerkki hengellisyyden ja yhdessä tekemisen yhdistelmästä, löytyy Suomestakin yrityksiä, joissa hengelliset arvot näyttävät vaikuttavan positiivisesti työhön.

– Eräs esimerkki on maailmankuulu iisalmelainen kaiutinvalmistaja Genelec, jonka perustaja on kertonut perustavansa arvonsa lempeään kristillisyyteen. Yhtiö vakuuttaa pitävänsä vaikeassakin taloustilanteessa huolta työntekijöistään.

Julkisuudessa hengellisyyden läsnäolosta työyhteisöjen arjessa puhutaan hyvin vähän. Tanskan mukaan varsinkin johtotehtävissä olevien henkilöiden odotetaan Suomessa antavan yleensä pelkkiä teknisiä ratkaisuja ongelmiin.

– Ihminen on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus, jonka elämän jokainen osa-alue, myös hengellinen ja uskonnollinen puoli, vaikuttaa hänen panokseensa työntekijänä.

– Tarvitsisimme sellaista henkeä työpaikoilla, jossa otetaan huomioon elämänmuutosten hitaus ja se, että jokainen meistä tarvitsee virheitä tehtyään ymmärrystä ja lempeää armollisuutta, Haminan kirkkoherra kiteyttää.

Artikkeli Työ tarvitsee hyvää henkeä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.