Ruotsissa asuin kolmeen eri otteeseen 90-luvulla sekä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Työskentelin pisimpään Tukholman metrossa lipunmyyjänä.

Pidän itseäni kansalaisopiston suurkuluttajana, niin runsaasti kursseja mahtuu vuosien varrelle. Laulaminen on intohimoni ja harrastan sitä sekä yksin että ryhmissä.

Minulla on yhteiskristillinen tausta ja vuosien kokemus vapaaehtoistyöstä eri seurakunnissa ja yhteisöissä. Kuulun näkövammaisille tarkoitetun Henki&elämä-äänilehden lukijatiimiin. Ylistyslauluiltojen johtamisen lisäksi olen toiminut englannin ja ruotsin kielen tulkkina eri tilaisuuksissa.

Nyt olen ollut työttömänä muutaman vuoden. Sisäilmasairastuminen ja astma rajoittavat työnhakuani, koska terveitä työtiloja on vähän.
Suoranainen lottovoitto oli, kun pääsin tammikuussa kuntouttavan työtoiminnan kautta Sepän Kipinään aulaemännäksi. Siellä on terve ilma hengittää ja mukava työyhteisö.

Tämä työ on minun juttuni. Olen ihan liekeissä. Sosiaalisena ihmisenä parasta työssäni on ihmisten kohtaaminen. Työhistoriaani katsoessani huomaan, että olen aina halunnut työskennellä ihmisten parissa ja auttaa muita. Ystäväni ja perheeni tietävät, että tekisin mitä vain heidän puolestaan.

Arvostan ilon tuottamista toisille ja hyviä ihmissuhteita enemmän kuin rahaa. Toivon tulevaisuudelta lisääntyvää terveyttä ja vakituista työpaikkaa.

Minua pelottavat yhteiskuntamme koventuneet arvot ja kahtiajakautuminen. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu näyttää kasvavan, kun taas myötätunto toisia kohtaan tuntuu vähenevän.

Minulle ihmisarvo on tärkeämpi kuin ihmisen tuottavuusarvo. Elämässä ei kaikki aina mene niin kuin Strömsössä, kuka tahansa voi yllättäen menettää terveytensä tai työnsä. Siksi tarvitsemme lisää armeliaisuutta ja lähimmäisenrakkautta.

Artikkeli Aulaemännän pesti kuin lottovoitto julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.