– Silloin syntyi ajatus siitä, voisimmeko me olla avuksi. Tilanne olisi vähän hankala, jos poika olisi samassa päivähoitoryhmässä minun kanssani, mutta kun hän menisi kouluun, katsoisimme tilannetta uudestaan, Katja Rautiainen kertoo.

Erityistukiperhejonossa Saku oli kaksi ja puoli vuotta ennen kuin Katja Rautiainen ja Timo Tammi aloittivat pojan tukiperheenä.

Kun pariskunta oli koulutuksessa vajaat kolme vuotta sitten, tukiperhettä odotti noin 300 lasta, erityistukiperhettä tarvitsi useampi kymmenen. Sillä kertaa koulutuksen kävi kymmenkunta perhettä.

Leivotaan ja liikutaan

Muuramessa eletään kerran kuussa nyt 9-vuotiaan pojan kanssa tavallista lapsiperheen arkea. Tammi kertoo heidän käyvän pojan kanssa kaupungilla, urheilemassa ja ulkoilemassa. Yhdessä laitetaan ruokaa ja leivotaan.

Perheen koirat Teppo ja Vilho iloitsevat nuoresta leikkikaveristaan. Ilo on molemminpuolista.

Päiväretkiäkin on tehty muun muassa Ähtärin eläinpuistoon. Syys- ja kesälomilla Saku on käynyt kylässä, ja kesämökillä riittää mielenkiintoista puuhaa.

Rautiaisen ja Tammen uusperheessä on viisi 23–18-vuotiasta poikaa, joista enää nuorimmainen asuu kotona.

– Lapsilla ei ollut mitään tätä järjestelyä vastaan. Tilanne voisi olla toinen, jos omat lapset olisivat samanikäisiä erityistukilapsen kanssa. Lapsista olisi seuraa toisilleen. Toisaalta voisi tulla riitaa, jos vieras saa enemmän huomiota, Rautiainen puntaroi.

Tammen työhuone toimii myös vierashuoneena. Sinne on järjestetty pojalle oma soppi, jossa odottavat lelut ja muut viikonlopun tarvikkeet. Omat vaihtovaatteet ja ulkoiluvarusteet hän tuo mukanaan.

Kohdellaan kuin omaa

Pariskunta tekee arvokasta ja hyödyllistä työtä. Sakun oma perhe saa tilaisuuden hengähtää, poika viihtyy ja saa erilaisia kokemuksia.

– Kyllä joskus sunnuntai-iltana on aika puhki, Timo Tammi myöntää hymyillen.

Joskus on hankalia viikonloppuja, joskus pelkkää leppoisaa yhdessäoloa. Kun pojalla ei ole oman ikäisiä kavereita perheessä, hän on aikuisten ja pariskunnan poikien huomiota vailla. Isommatkin pojat pääsevät muovailuvahan ja legojen kimppuun, kun pienempää kaveria viihdytetään.

Tammi korostaa, että mitään ihmeellistä ei lapsen kanssa tarvitse tehdä, ihan tavalliset asiat riittävät.

Rautiainen myöntää, että vastuu vieraasta lapsesta joskus huolestuttaa. Mitään ei ole kuitenkaan sattunut.

– Yhtenä viikonloppuna nousi kuume, mutta eipä siinä muuta tarvinnut tehdä kuin antaa lääkettä ja laittaa lapsi nukkumaan. Jos joku onnettomuus tai tapaturma sattuisi, toimittaisiin samoin kuin omankin lapsen kanssa, hän muistuttaa.

Säännöt antavat turvaa

Johdonmukaisuus ja selvät säännöt helpottavat yhteistä olemista. Rajoja tarvitsevat kaikki lapset, erityistuen tarpeessa olevat ehkä joskus muita enemmän.

Toimintamallit tehdään selviksi, ja tukea tarvitseva perhe voi tehdä tutustumiskäyntejä ennen kuin mitään sovitaan lopullisesti. Sopimus tehdään vuodeksi kerrallaan.

Katja Rautiainen on koulutukseltaan kätilö ja lastenhoitaja, joten hänellä on valmiudet kasvatusvastuuseen. Timo Tammi työskentelee puolestaan ohjelmistosuunnittelijana, ja hän pystyy tekemään myös etätyötä kotonaan.

Tukiperheet saavat pienen kulukorvauksen, erityistukiperheille maksetaan hiukan enemmän.

– Rahan takia tähän ei kannata ruveta, Tammi huomauttaa.

Oma arvomaailma kohdallaan

Ennen kuin perhe hyväksytään tuki- tai erityistukiperheeksi, on käytävä läpi koulutus, Pelastakaa Lapset -järjestön tekemät kotikäynnit sekä pohdittava oman lapsuutensa kokemuksia ja omaa arvomaailmaansa. Myös rikostaustaote ja sosiaalitoimen asiakasrekisteritiedot tarkistetaan.

– Vaikeat kokemukset eivät haittaa, jos niitä on pystynyt käsittelemään. Usein on vain etu, että on monenlaista elämänkokemusta, Tammi miettii.

Molemmat rohkaisevat uusia perheitä lähtemään mukaan koulutukseen. Kurssin lisäksi on tarjolla vertaistapaamisia ja lisäkoulutuksia eri aiheista.

– Ei lapselle tarvitse olla mitään hienoa ja ihmeellistä tarjolla, tavallinen arki riittää, he vakuuttavat.

Tukea ja koulutusta

Erityistukiperhetoiminta on tarkoitettu leikki- ja kouluikäisille lapsille, jotka tarvitsevat arjessaan erityistä tukea ja ohjausta. Kielen kehityksen haasteet, neurologiset pulmat, ylivilkkaus, kehitysviive tai kehitysvamma voivat olla niitä syitä, jonka vuoksi lapset tarvitsevat erityistukiperhettä.

Toiminnan tavoitteena on tarjota lapselle turvallinen ihmissuhde, tavallisia arjen puuhia ja mukavia kokemuksia tukiperheen kotona, tiivistää Pelastakaa Lapset ry.n sosiaalityöntekijä Leena Lähdesmäki.

Tukiperheviikonloput tarjoavat erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen vanhemmalle hetken levähtää. Jokaisen lapsen kohdalla sovitaan myös lapsikohtaiset tavoitteet yhdessä lapsen, vanhempien sekä kunnan sosiaalityöntekijän kanssa.

Sopimus vuodeksi kerrallaan

Erityistukiperhe kulkee lapsen rinnalla ainakin vuoden ajan – parhaimmillaan tukiperhesuhteet voivat kestää useita vuosia. Keskimäärin lapsi vierailee tukiperheessään noin kerran kuukaudessa viikonloppuisin ja joskus kesä- tai muilla lomilla pidempiä aikoja. Lapset asuvat omissa kodeissaan.

Erityistukiperheessä tulee vähintään toisella vanhemmalla olla sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammatillinen koulutus sekä kokemusta lasten kanssa toimimisesta. Erityistukiperheenä voi toimia myös yksin asuva tai lapseton pariskunta.

– Päätöksen toimia tukiperheenä tulee olla koko perheen yhteinen. Tukiperheet sitoutuvat lasten hyvään kohteluun Pelastakaa Lasten periaatteiden mukaisesti, Lähdesmäki korostaa.

Pelastakaa Lapset tarjoaa tukiperhevalmennuksen sekä antaa lisäkoulutuksen erityistukiperheeksi. Tukiperheet saavat tiivistä tukea sekä tarvittaessa myös työnohjausta ja lisäkoulutusta Pelastakaa Lapset ry:ltä.

– Perheiltä edellytetään vakaata elämäntilannetta, halua auttaa sekä kykyä tarjota lapsille turvallista ja lämmintä huolenpitoa. Tukiperheet ovat tavallisia perheitä, joilla on aikaa, tilaa ja mahdollisuus olla lasten tukena.

Artikkeli Erityistukiperhe tarjoaa tavallista arkea julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.