Useimmiten vainajan tuhkat päätyvät seurakunnan ylläpitämille hautausmaille, mutta hautaustoimilaki antaa mahdollisuuden tuhkan hautaamiseen myös muualle. Tuhkan voi sirotella esimerkiksi omalle tontille, mökille tai vesistöön. Muistomerkkiä ei saa kuitenkaan pystyttää ilman aluehallintoviraston lupaa.

– Tuhkan sirotteleminen tai hautaaminen vaatii aina maa- ja vesialueen haltijan tai omistajan luvan, Pajunen muistuttaa.

Useissa kaupungeissa on määritelty erikseen kaupungin omistamat alueet, jonne tuhkia saa sirotella. Jyväskylässä on kaksi paikkaa, joihin kaupunki on myöntänyt pysyvän luvan tuhkan sirottelulle. Tuhkan voi sirotella Vaajanvirtaan Vaajakosken Varassaaressa tai Päijänteelle Nenäinniemen kaakkoispuolella. Nenäinniemen sirottelupaikka on saavutettavissa ainoastaan veneellä. Varassaaressa tuhka on mahdollista sirotella veteen rannalta.
Tuhkan sijoittamisesta määrää hautaustoimilaki. Vainajan tuhka on sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluttua tuhkauksesta.

Tiesitkö?

Tuhkahautauksessa on
monta vaihtoehtoa.

Uurnahauta

Arkkuhauta

Uurnaholvi eli kolumbaario. Uurnaholvi on tuhkauksen säilytyspaikka. Uurnaholveja voi olla esimerkiksi hautausmaan muurissa, kappeleissa tai kirkoissa. Jyväskylässä uurnaholvit ovat muurirakenteissa.

Muistolehto. Hautaamisen suorittaa hautausmaan henkilökunta. Omaiset eivät ole hautauksessa läsnä, ja hautasija on vain seurakunnan tiedossa. Tuhka haudataan ainoastaan sulan maan aikana.

Sirottelualue. Omaiset voivat olla halutessaan mukana tuhkan sirottelussa. Tuhka sirotellaan ainoastaan sulan maan aikana.

Muualle kuin hautausmaalle. Tuhkan voi haudata tai sirotella maa-alueelle sekä sirotella vesialueelle. Tällöin tulee aina olla alueen omistajan tai haltijan kirjallinen suostumus.

Artikkeli Tuhkauksen suosio kasvaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Savun jättämiä jälkiä jouduttiin siivoamaan useita viikkoja.

Peruskorjausmuuraus ja tuhkausuunin varaosien saaminen laitetoimittajilta viivästyttävät vielä toisen uunin käyttöönottoa. Tuhkaukset pystytään kuitenkin hoitamaan krematoriossa sovitusti myös yhdellä uunilla. Tulipalon vahinkojen korjaaminen ja huoltokatkos ruuhkauttivat krematorion toimintaa, ja tuhkauksia jouduttiin tekemään jonkin aikaa kahdessa vuorossa.

Ruuhkan purkaminen kestää helmikuun lopulle saakka. Antti Pekuri muistuttaa, että pienikin häiriötekijä voi muunakin aikana viivästyttää tuhkauksia.

– Tuhkausmäärät kasvavat, joten omaisten on hyvä varautua piteneviin tuhkausaikoihin. Hautausajoista ei pitäisikään sopia omaisten tai hautaustoimistojen kanssa, ennen kuin tilanne on tarkistettu seurakunnasta, Pekuri korostaa.

Viime vuonna Jyväskylän krematoriossa tuhkattiin yhteensä 1 741 vainajaa. Jyväskylässä tuhkahautausten osuus kaikista hautauksista oli hieman yli 69 prosenttia. Tuhkatuista vainajista haudattiin Jyväskylän seurakunnan hautausmaille 679, muiden seurakuntien hautausmaille 902 ja muualle kuin hautausmaalle 160.

Vainajien tuhkaus yleistyy vuosi vuodelta. Jyväskylässä tuhkausten osuus kasvoi jälleen edellisvuodesta puolella prosenttiyksiköllä. Pekurin mukaan syitä tuhkausten yleistymiseen on useita.

– Yleinen tietoisuus tuhkauksista on lisääntynyt. Tuhkaus antaa myös vaihtoehtoja hautauksille. Muualle kuin hautausmaalle hautaaminen on kasvanut. Tuhka voidaan sirotella esimerkiksi vesistöön tai omalle tontille.

Suurin osa tuhkatuista vainajista haudataan Jyväskylässä vanhoihin sukuhautoihin. Seuraavaksi eniten uurnia haudataan uurnasukuhautoihin, muistolehtoihin, sirottelualueille ja kolumbaarioon.

– Jyväskylän seurakunnassa muistolehtojen ja sirottelualueiden käyttö on lisääntynyt selkeästi. Viime vuonna Jyväskylän tuhkahautauksista 158 tehtiin seurakunnan hautausmaiden muistolehtoihin tai sirottelualueille, kun vielä kymmenen vuotta sitten luku oli 69, Pekuri sanoo.

Myös uurnan siunaukset, jolloin vainaja on tuhkattu ennen siunausta, ovat yleistymässä. Jyväskylän seurakunnassa uurnan siunauksia oli viime vuonna 95 – vähemmän kuin pahimpina koronavuosina, mutta enemmän kuin neljä vuotta sitten. Koronavuonna 2020 uurnan siunauksia oli 129.

Tuhkausmäärät kasvavat, joten omaisten
on hyvä varautua piteneviin tuhkausaikoihin.

Suomessa kuoli vuonna 2022 ennätyksellisen paljon ihmisiä. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan suomalaisia kuoli viime vuonna yhteensä 62 886, mikä on yli 5 200 ihmistä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kuolleiden määrä on kasvanut myös Jyväskylän seurakunnassa. Viime vuonna kuolleita oli 974, kun kahtena edellisenä vuonna kuolleiden määrä jäi alle yhdeksänsadan.

Kappeleiden siunausajat
täyttyvät nopeasti

Hautajaisten järjestämiseen vaikuttaa tuhkausten lisäksi myös siunausten ruuhkautuminen. Jyväskylän seurakunnassa erityisesti kappelisiunaukset ovat suosittuja, joten kappeleiden siunausajat täyttyvät nopeasti. Varsinkin lauantaiajat ovat kysyttyjä. Siunausvarauksia voi tehdä Mäntykankaan, Lahjaharjun ja Vanha hautausmaan kappeleihin kolmena päivänä viikossa torstaista lauantaihin.

Vielä helmikuussa uusia siunausaikoja oli kappeleihin vaikea saada. Tilannetta hankaloitti se, että seurakunnassa varauduttiin mahdollisiin sähkökatkoihin poistamalla yksi iltapäiväaika kaikista siunauspäivistä helmikuun loppuun asti. Siunausaikojen saamisen odotetaan helpottavan maaliskuussa.

– Kun iltapäiväaika saadaan uudelleen käyttöön, tilanne helpottuu paljonkin, Antti Pekuri sanoo

Hautausten ruuhkautuminen on Pekurin mukaan valtakunnallinen ilmiö, joka on jatkunut jo jonkin aikaa. Suomessa aika kuolemasta hautaamiseen tai tuhkaamiseen on tilastojen mukaan usein neljä viikkoa.

Syitä viivästymiselle on useita, kuten lauantaipäivän suosio siunaustilaisuuksien järjestämisessä, hautausluvan viivästyminen, pyhäpäivien suuri määrä erityisesti vuodenvaihteessa sekä yhteisen sopivan ajan löytämisen hankaluus omaisten kesken.

Kirkkohallituksen ohjeistuksessa tavoiteaikana siunaukselle ja hautaukselle pidetään kahdesta kolmeen viikkoa kuolemasta tai viikosta kahteen viikkoon hautausluvan saamisesta.

Kaikkien seurakuntalaisten toiveiden toteuttaminen ei ole aina mahdollista. Hautauksia on enemmän kuin ennen, joten omaisille parhaiten sopivan ajankohdan ja paikan löytäminen hautaukselle voi olla vaikeaa.

Artikkeli Jyväskylän krematorion toiminta palautumassa normaaliksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kuolema on minulle tuttu asia, eikä se pelota minua. Alussa työ saattoi tulla uniin, koska se oli uutta. Enää ei tule. Hyvä työyhteisö auttaa jaksamaan, eikä täällä tarvitse totisena koko ajan olla.

Ihan jokaiselle Moisio ei krematoriotyötä suosittele. Tietty etäisyys on pidettävä ja työhön tulee ottaa ammattimainen asenne.

– Ei pidä alkaa ajatella liikaa. Ilmeisesti minulla on riittävän tyhjää päässä, Moisio naurahtaa.

Krematoriotyö on aika yksinäistä ja vaatii tarkkuutta papereiden suhteen. Hautaustoiminta perustuu asiakirjoihin, joiden perusteella vainaja tunnistetaan ja tiedetään, kenelle uurna luovutetaan. Arkku avataan vain, jos omaiset niin toivovat ja heidän läsnä ollessaan.

Moisio kohtaa surevia omaisia kappelin siunaustilaisuuksiin liittyvissä työtehtävissään sekä uurnan luovutuksen ja uurnan laskun yhteydessä.

– Omaisille tilanne on luonnollisesti joka kerta ainutlaatuinen, hän toteaa.

Työnjohtaja Ari Leppämäki tapaa omaisia yleensä siinä vaiheessa, kun he tulevat katsomaan läheiselleen hautapaikkaa. Heitä saattaa saapua paikalle myös ilman ennakkoilmoitusta. Silloin Leppämäki siirtää muut työt syrjään.

– Me olemme täällä juuri heitä varten. Ihmisten kohtaaminen on äärettömän tärkeää. Sitä painotan aina uusille työntekijöille.

Molemmat miehet tuntevat Jyväskylän krematorion työtehtävät hyvin. Tuhkaamisprosessia tai uunien käyttöä ei opeteta missään koulussa, vaan oppia saa työtä tekemällä ja kokeneen tekijän opastuksessa.

Moision tehtävät Mäntykankaan hautausmaalla vaihtelevat haudankaivuusta monenlaisiin rakennus- ja huoltotöihin. Kalustoa löytyy puistonpenkeistä alkaen ja koneita ruohonleikkureista kaivinkoneisiin. Ne kaikki huolletaan ja pidetään toimintakunnossa. Lumityöt ja hiekoitus työllistävät talvisin, kunnes pakkasten jälkeen alkavat kevättyöt. Krematoriotyö kuuluu erityisammattimiehen tehtäväkuvaukseen, mutta siitä on myös mahdollisuus kieltäytyä.

– Ketään ei voi pakottaa työskentelemään krematoriossa, eikä työhön soveltuvuutta voi tietää etukäteen. Lähtökohta on aina henkilön oma suostumus ja se, miten hän tehtävän kokee, Leppämäki sanoo.

Edellisessä työpaikassaan Moisio sulatti rautaa ja terästä valimolla. Se oli kovaa työtä kuumissa olosuhteissa. Yhtymäkohtia nykyisiin tehtäviin löytyy, vaikka työn sisältö onkin toinen.

– Onhan tämä aika harvinainen ammatti, mutta ei sen kummempaa työtä. Fyysisesti kevyempää tämä on kuin valimohommat. Se sopii minulle, koska ikää on jo kertynyt. Viihdyn täällä hyvin, vaikka palkka onkin huomattavasti pienempi, Moisio vertaa.

Yhden vainajan tuhkaus kestää tunnista vajaaseen kahteen tuntiin, ja lämpötila uunissa nousee korkeimmillaan 1 200 asteeseen. Korkean lämpötilan ansiosta palaminen on puhdasta, eikä ilmaan pääse juurikaan hiukkaspäästöjä. Syntyvä savu poltetaan vielä jälkipolttotilassa.

Tuhkaaminen on ohi, kun arinalla ei ole enää lainkaan palavaa ainesta. Sen jälkeen tuhka siirretään uunin jäähdytyskaukaloon, ja uuni hoitaa myös jäähdytyksen automaattisesti. Lopuksi tuhka hienonnetaan tasalaatuiseksi tuhkamyllyssä ja siirretään uurnaan.

Uurnia on hyvin monenlaisia. Osa on ostettu hautaustoimiston valikoimista, mutta moni valitsee itse tehdyn uniikkikappaleen.

– Välillä tulee vastaan todella taidokkaita ja tyylillä valmistettuja uurnia, Moisio kertoo.

Jäljelle jäävä tuhka on suurelta osin luujauhoa, koska tiivis luu ei haihdu palamisen yhteydessä. Aikuisesta vainajasta syntyy keskimäärin neljä litraa tuhkaa.

Arkkujen niitit ja muu tuhkauksessa syntyvä metallijäte toimitetaan kierrätykseen. Muu jäljelle jäävä metalli on yleensä titaanista valmistettuja tekoniveliä: polviniveliä, lonkkaniveliä tai luun tukemiseen käytettyjä tukirautoja. Hammaspaikat palavat, kuten hampaatkin.

Sydämentahdistimet ja muut sähköiset laitteet poistetaan sairaalassa kuoleman jälkeen, koska paristot saattavat räjähtää polttouunissa ja aiheuttaa tulipaloja ja muita vaaratilanteita.

– Tarkistamme aina, että hautauslupalomakkeessa on lääkärin merkintä sähköisistä laitteista. Toisinaan joudumme pyytämään selvitystä erikseen, koska ilman sitä tuhkausta ei voi turvallisuussyistä tehdä, Leppämäki sanoo.

Tuhannen vuosittaisen hautaustoimituksen raja ylittyi Jyväskylässä viime vuonna ensimmäisen kerran. Arkkuhautaukset vähenevät ja tuhkahautaukset lisääntyvät. Vuonna 2013 tuhkahautauksia oli puolet kaikista hautaustoimituksista ja viime vuonna luku oli jo 61,7 prosenttia.

Krematorion ympäristölupa edellyttää, että toiminnasta raportoidaan vuosittain. Muun muassa tuhkausmääriä, uunien polttoaineen käyttömäärää, metallijätteen käsittelyä ja uunien päästöarvoja seurataan.

Hautaustoimintaa säätelee Hautaustoimilaki. Sen mukaan krematorion ylläpitäjä saa luovuttaa tuhkan vain haudattavaksi tai muulla tavoin pysyvästi yhteen paikkaan sijoitettavaksi. Uurnan luovutukseen liittyvillä asiakirjoilla tehdään selvitys siitä, minne tuhka aiotaan sijoittaa.

Uurna voidaan laskea myös muualle kuin hautausmaalle, kunhan pyydetään kirjallinen lupa alueen omistajalta. Joillekin alueille tuhkan hautaaminen ja sirottelu on sallittu yleisluvalla, jolloin erillistä lupaa ei tarvita. Viimeinen leposija voi löytyä vaikkapa Lapin tunturilta Metsähallituksen määrittelemältä alueelta.

Vesialueille luvan myöntävät kalastuskunnat. Jyväskylässä kaupunki on osoittanut tietyt vesialueet tuhkan sirottelua varten.

Markku Moision mielestä tuhkaaminen on arvokas viimeinen tapahtuma ihmisen elonkaaressa. Se on myös paras tapa tulla haudatuksi.

– Haudankaivajan kokemuksella sanon, että tuhkaus on hyvä ja nopea tie päästä osaksi luonnon kiertokulkua.

Suunnitelmat omia hautajaisia varten ovat jo valmiina.

– Toivon, että minut tuhkataan sitten joskus tässä ykkösuunissa. Omat vanhempani on molemmat tuhkattu siinä, ja viime kesänä sain tuhkata appiukkoni. Hän sanoi aikanaan, että se on minun hommani ja sovimme asiasta etukäteen. Minulle se oli kunniatehtävä, Moisio toteaa.

Jyväskylän krematorio

• Valmistui Mäntykankaan hautausmaalle 1995.
• Palvelee Jyväskylän kaupungin lisäksi koko Keski-Suomen aluetta.
• Laajennettiin 2011, jolloin otettiin käyttöön toinen polttouuni.
• Vuonna 2018 tehtiin 1 626 tuhkausta.
• Viime vuonna Jyväskylässä haudattiin 1 017 vainajaa, josta tuhkattiin 61,7 prosenttia.

Artikkeli Mitä jäljelle jää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.