Kaikkiaan Jyväskylän krematoriossa tuhkattiin viime vuonna 1 840 vainajaa, joka on 189 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Jyväskylän krematoriossa tuhkataan vainajia Jyväskylän lisäksi Keski-Suomen maakunnan alueelta ja Mikkelistä.

Seurakunnat ovat rakentaneet viime vuosina paljon erilaisia, kauniita uurnahauta-alueita.

Jyväskylän krematoriossa tuhkahautausten määrä on kymmenessä vuodessa yli kaksikertaistunut. Jyväskylän seurakunnan hautaustoimen päällikkö Antti Pekuri uskoo, että tuhkahautaukset yleistyvät entisestään. Käytännön syitä ovat muun muassa kantajien puute sekä vanhojen arkkusukuhautojen täyttyminen. Jos arkkupaikat ovat jo täynnä, on tuhkahautaus käytännössä ainoa vaihtoehto tulla haudatuksi sukuhautaan. Perinteisten hautapaikkojen ylläpito ja hoitaminen voi olla myös vaikeaa kaukana asuvien sukulaisten toimesta.

– Seurakunnat ovat rakentaneet viime vuosina paljon erilaisia, kauniita uurnahauta-alueita. Uusien alueiden käyttöönotto lisää tuhkahautauksia, Pekuri jatkaa.

Vainajia haudataan myös muualle kuin hautausmaille. Viime vuoden 1 840 tuhkatusta vainajasta 155 haudattiin muualle. Tuhkat voidaan sirotella tai haudata esimerkiksi mereen, järveen tai jonkin kiinteistön alueelle. Tämä edellyttää kuitenkin aina maan- tai vesialueen omistajan lupaa.

Jyväskylän seurakunnassa lähes puolet tuhkatuista vainajista haudattiin vanhoihin arkkusukuhautoihin, hieman yli kolmannes uurnasukuhautoihin ja loppu viidennes muistolehtoihin, sirottelualueille ja kolumbaarioon eli uurnaholviin.

Krematoriokapasiteetti ei jakaudu maassamme tasaisesti.

Koko maan osalta suuntaus on samanlainen kuin Jyväskylässä: tuhkausten määrä kasvaa. Viime vuoden osalta tilastoja ei ole vielä saatavilla, mutta Suomen Hautaustoiminnan keskusliiton pääsihteeri Matti Halme arvioi, että tuhkausten osuus kaikista hautauksista nousee jo yli 60 prosentin. Vuonna 2019 tuhkausten osuus oli koko maassa 57 prosenttia.

Osuudet vaihtelevat suuresti eri puolilla Suomea.

– Pääkaupunkiseudulla tuhkausprosentti on ollut jo pitkään noin 90, Halme sanoo.

Tuhkauksiin vaikuttaa osaltaan krematorioiden määrä.

– Krematoriokapasiteetti ei jakaudu maassamme tasaisesti. Krematorioita pitäisi saada lisää, jotta yhdenvertainen mahdollisuus tuhkaukseen asuinpaikasta riippumatta toteutuisi, Halme huomauttaa.

Miten koronavuosi on vaikuttanut hautauksiin, on vielä vaikea arvioida.

– Ehkä koronaepidemia on jonkin verran lisännyt tuhkauksia, Matti Halme sanoo.

Koronan vuoksi tuhkaus ei ole ollut välttämätöntä. Vainajat, joilla on todettu tai epäillään olleen koronavirus, on voitu haudata ja tuhkata tavanomaiseen tapaan. Vainajan tuhkaukseen on saatettu päätyä korona-ajan hautausjärjestelyjen vuoksi. Korona-aikana saattoväen määrä on jouduttu rajoittamaan vain lähiomaisiin.

– Ympäri Suomea on ollut tilanteita, joissa vainaja on ensin tuhkattu ja muistotilaisuus haluttu järjestää myöhemmin isommalla saattoväellä, Halme kertoo.

Kirkkona ajattelemme, että tärkeintä on, että vainaja siunataan ja voimme rukoilla yhdessä.

Näin on jossain määrin toimittu myös Jyväskylässä, Antti Pekuri vahvistaa.

– Tilanteet, joissa vainaja tuhkataan ja vasta sen jälkeen siunataan, ovat hienoisessa kasvussa. Näitä korona-aika on jonkin verran lisännyt.

Teologista estettä vainajan tuhkaamiselle ennen siunausta ei ole.

– Kirkkona ajattelemme, että tärkeintä on, että vainaja siunataan ja voimme rukoilla yhdessä. Onko vainaja tuhkattu ennen siunaamista, on toissijainen kysymys, joka liittyy enemmän tapoihin kuin teologiaan, asiantuntija Terhi Paananen kirkkohallituksesta toteaa.

Paananen uskoo, että kaikki hautaan siunaamiseen liittyvät tavat monipuolistuvat tulevaisuudessa.

Kriisiaika vahvisti jäsenyyden merkitystä

Jyväskylän seurakunnan jäsentilastot viime vuodelta ovat monelta osin myönteistä luettavaa. Kirkosta eroamisissa tapahtui notkahdus alaspäin. Viime vuonna kirkosta erosi 1 593 jäsentä, joka on lähes 300 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kirkkoon liittyneitä oli 556.

– Koronakriisin aikana jäsenmäärän kehitys on ollut varsin positiivista. Voi olettaa, että kriisiaika on jälleen vahvistanut monien mielissä kirkon jäsenyyden merkitystä, Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Arto Viitala toteaa.

Jyväskylän seurakuntaan kuului vuoden lopussa 93 964 jäsentä. Seurakuntaan muuttaneissa ja pois lähteneiden määrässä ei tapahtunut suuria muutoksia.

– Kun otetaan huomioon myös kuolleiden määrä sekä muuttaneiden luvut, Jyväskylän seurakunnan jäsenmäärä pieneni noin 400 henkilöllä. Se on jokseenkin saman verran kuin yleensäkin viime vuosina, Viitala kertoo.

Kasteen sai 824 alle 1-vuotiasta lasta. Koronavuosi heijastui kastettujen määrään.

– Kastettujen luvussa on viime vuonna nähtävissä sellainen erityispiirre, että yli sadan lapsen kohdalla ristiäisiä siirrettiin koronan vuoksi tavanomaista myöhemmäksi, ja lapsi rekisteröitiin ensin väestötietoihin ilman kastetta. Nämä lapset näkyvät kirkkoon liittyneiden luvussa, joka on 80 henkilöä suurempi kuin edellisenä vuonna, Viitala selventää.

– Hyvin harvat ovat siis koronan vuoksi jättäneet lastaan kastamatta.

Kirkon tutkimuskeskus ennakoi, että vuonna 2020 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyjien määrä nousee edellisvuodesta, ja kirkosta eronneiden määrä jäänee edellisvuotta alhaisemmaksi.

Kirkon kokonaisjäsenmäärään ennakoidaan viime vuosien tapaan maltillista, noin prosentin laskua. Kirkon tutkimuskeskuksen arvioiden perusteella kirkkoon kuului vuoden alussa noin 67 prosenttia väestöstä.

Koko kirkon jäsentilastot valmistuvat helmikuussa.

Artikkeli Tuhkausten määrä jatkaa kasvuaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kuolema on minulle tuttu asia, eikä se pelota minua. Alussa työ saattoi tulla uniin, koska se oli uutta. Enää ei tule. Hyvä työyhteisö auttaa jaksamaan, eikä täällä tarvitse totisena koko ajan olla.

Ihan jokaiselle Moisio ei krematoriotyötä suosittele. Tietty etäisyys on pidettävä ja työhön tulee ottaa ammattimainen asenne.

– Ei pidä alkaa ajatella liikaa. Ilmeisesti minulla on riittävän tyhjää päässä, Moisio naurahtaa.

Krematoriotyö on aika yksinäistä ja vaatii tarkkuutta papereiden suhteen. Hautaustoiminta perustuu asiakirjoihin, joiden perusteella vainaja tunnistetaan ja tiedetään, kenelle uurna luovutetaan. Arkku avataan vain, jos omaiset niin toivovat ja heidän läsnä ollessaan.

Moisio kohtaa surevia omaisia kappelin siunaustilaisuuksiin liittyvissä työtehtävissään sekä uurnan luovutuksen ja uurnan laskun yhteydessä.

– Omaisille tilanne on luonnollisesti joka kerta ainutlaatuinen, hän toteaa.

Työnjohtaja Ari Leppämäki tapaa omaisia yleensä siinä vaiheessa, kun he tulevat katsomaan läheiselleen hautapaikkaa. Heitä saattaa saapua paikalle myös ilman ennakkoilmoitusta. Silloin Leppämäki siirtää muut työt syrjään.

– Me olemme täällä juuri heitä varten. Ihmisten kohtaaminen on äärettömän tärkeää. Sitä painotan aina uusille työntekijöille.

Molemmat miehet tuntevat Jyväskylän krematorion työtehtävät hyvin. Tuhkaamisprosessia tai uunien käyttöä ei opeteta missään koulussa, vaan oppia saa työtä tekemällä ja kokeneen tekijän opastuksessa.

Moision tehtävät Mäntykankaan hautausmaalla vaihtelevat haudankaivuusta monenlaisiin rakennus- ja huoltotöihin. Kalustoa löytyy puistonpenkeistä alkaen ja koneita ruohonleikkureista kaivinkoneisiin. Ne kaikki huolletaan ja pidetään toimintakunnossa. Lumityöt ja hiekoitus työllistävät talvisin, kunnes pakkasten jälkeen alkavat kevättyöt. Krematoriotyö kuuluu erityisammattimiehen tehtäväkuvaukseen, mutta siitä on myös mahdollisuus kieltäytyä.

– Ketään ei voi pakottaa työskentelemään krematoriossa, eikä työhön soveltuvuutta voi tietää etukäteen. Lähtökohta on aina henkilön oma suostumus ja se, miten hän tehtävän kokee, Leppämäki sanoo.

Edellisessä työpaikassaan Moisio sulatti rautaa ja terästä valimolla. Se oli kovaa työtä kuumissa olosuhteissa. Yhtymäkohtia nykyisiin tehtäviin löytyy, vaikka työn sisältö onkin toinen.

– Onhan tämä aika harvinainen ammatti, mutta ei sen kummempaa työtä. Fyysisesti kevyempää tämä on kuin valimohommat. Se sopii minulle, koska ikää on jo kertynyt. Viihdyn täällä hyvin, vaikka palkka onkin huomattavasti pienempi, Moisio vertaa.

Yhden vainajan tuhkaus kestää tunnista vajaaseen kahteen tuntiin, ja lämpötila uunissa nousee korkeimmillaan 1 200 asteeseen. Korkean lämpötilan ansiosta palaminen on puhdasta, eikä ilmaan pääse juurikaan hiukkaspäästöjä. Syntyvä savu poltetaan vielä jälkipolttotilassa.

Tuhkaaminen on ohi, kun arinalla ei ole enää lainkaan palavaa ainesta. Sen jälkeen tuhka siirretään uunin jäähdytyskaukaloon, ja uuni hoitaa myös jäähdytyksen automaattisesti. Lopuksi tuhka hienonnetaan tasalaatuiseksi tuhkamyllyssä ja siirretään uurnaan.

Uurnia on hyvin monenlaisia. Osa on ostettu hautaustoimiston valikoimista, mutta moni valitsee itse tehdyn uniikkikappaleen.

– Välillä tulee vastaan todella taidokkaita ja tyylillä valmistettuja uurnia, Moisio kertoo.

Jäljelle jäävä tuhka on suurelta osin luujauhoa, koska tiivis luu ei haihdu palamisen yhteydessä. Aikuisesta vainajasta syntyy keskimäärin neljä litraa tuhkaa.

Arkkujen niitit ja muu tuhkauksessa syntyvä metallijäte toimitetaan kierrätykseen. Muu jäljelle jäävä metalli on yleensä titaanista valmistettuja tekoniveliä: polviniveliä, lonkkaniveliä tai luun tukemiseen käytettyjä tukirautoja. Hammaspaikat palavat, kuten hampaatkin.

Sydämentahdistimet ja muut sähköiset laitteet poistetaan sairaalassa kuoleman jälkeen, koska paristot saattavat räjähtää polttouunissa ja aiheuttaa tulipaloja ja muita vaaratilanteita.

– Tarkistamme aina, että hautauslupalomakkeessa on lääkärin merkintä sähköisistä laitteista. Toisinaan joudumme pyytämään selvitystä erikseen, koska ilman sitä tuhkausta ei voi turvallisuussyistä tehdä, Leppämäki sanoo.

Tuhannen vuosittaisen hautaustoimituksen raja ylittyi Jyväskylässä viime vuonna ensimmäisen kerran. Arkkuhautaukset vähenevät ja tuhkahautaukset lisääntyvät. Vuonna 2013 tuhkahautauksia oli puolet kaikista hautaustoimituksista ja viime vuonna luku oli jo 61,7 prosenttia.

Krematorion ympäristölupa edellyttää, että toiminnasta raportoidaan vuosittain. Muun muassa tuhkausmääriä, uunien polttoaineen käyttömäärää, metallijätteen käsittelyä ja uunien päästöarvoja seurataan.

Hautaustoimintaa säätelee Hautaustoimilaki. Sen mukaan krematorion ylläpitäjä saa luovuttaa tuhkan vain haudattavaksi tai muulla tavoin pysyvästi yhteen paikkaan sijoitettavaksi. Uurnan luovutukseen liittyvillä asiakirjoilla tehdään selvitys siitä, minne tuhka aiotaan sijoittaa.

Uurna voidaan laskea myös muualle kuin hautausmaalle, kunhan pyydetään kirjallinen lupa alueen omistajalta. Joillekin alueille tuhkan hautaaminen ja sirottelu on sallittu yleisluvalla, jolloin erillistä lupaa ei tarvita. Viimeinen leposija voi löytyä vaikkapa Lapin tunturilta Metsähallituksen määrittelemältä alueelta.

Vesialueille luvan myöntävät kalastuskunnat. Jyväskylässä kaupunki on osoittanut tietyt vesialueet tuhkan sirottelua varten.

Markku Moision mielestä tuhkaaminen on arvokas viimeinen tapahtuma ihmisen elonkaaressa. Se on myös paras tapa tulla haudatuksi.

– Haudankaivajan kokemuksella sanon, että tuhkaus on hyvä ja nopea tie päästä osaksi luonnon kiertokulkua.

Suunnitelmat omia hautajaisia varten ovat jo valmiina.

– Toivon, että minut tuhkataan sitten joskus tässä ykkösuunissa. Omat vanhempani on molemmat tuhkattu siinä, ja viime kesänä sain tuhkata appiukkoni. Hän sanoi aikanaan, että se on minun hommani ja sovimme asiasta etukäteen. Minulle se oli kunniatehtävä, Moisio toteaa.

Jyväskylän krematorio

• Valmistui Mäntykankaan hautausmaalle 1995.
• Palvelee Jyväskylän kaupungin lisäksi koko Keski-Suomen aluetta.
• Laajennettiin 2011, jolloin otettiin käyttöön toinen polttouuni.
• Vuonna 2018 tehtiin 1 626 tuhkausta.
• Viime vuonna Jyväskylässä haudattiin 1 017 vainajaa, josta tuhkattiin 61,7 prosenttia.

Artikkeli Mitä jäljelle jää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Seurakunnalla oli työmahdollisuus, johon tartuin. Ajattelin alun perin tulla vain joksikin aikaa, koska koulutuskin oli muulle alalle. Viihdyin niin hyvin, että tässä sitä yhä ollaan, Leppämäki hymähtää.

– Matkan varrella olen saanut vastuuta ja yrittänyt tehdä työni hyvin.

Hautausmaalla tehdään monenlaista työtä

Leppämäki on esimies yhdeksälle vakituiselle työntekijälle. Joukossa on krematorionhoitaja, erityisammattimiehiä ja siivoojavahtimestari. Kesällä tiimi kasvaa, kun 37 kausityöntekijää liittyvät joukkoon.
Leppämäki työntekijöineen vastaa siitä, että hautaamiset ja tuhkaukset sujuvat, ja hautausmaa pysyy siistinä ja hoidettuna. Työntekijät kiertävät vuorolistan mukaan myös Vanhalla hautausmaalla ja Lahjaharjussa.

Hautausmaalla tehdään monenlaista rakennus- ja huoltotyötä hautaustoiminnan lisäksi. Kalustoa on puistonpenkeistä alkaen ja koneita ruohonleikkureista kaivinkoneisiin. Ne huolletaan ja pidetään toimintakunnossa.
Lumityöt ja hiekoitus työllistävät talvisin, kunnes pakkasten jälkeen alkavat kevättyöt. Nurmialueet kunnostetaan ja talven aikana tehdyt haudat tasoitetaan ja laitetaan nurmelle. Tänäkin keväänä istutetaan 35 000 kukkaa.
Mäntykankaan hautausmaata on laajennettu Leppämäen työuran aikana huomattavasti. Tällä hetkellä se on Jyväskylän seurakunnan kuudesta hautausmaasta suurin. Uudet hautaosastot on suunniteltu ja perustettu metsäpohjalle.
Monivaiheinen rakennustyö sisältää hautapaikkojen mittaamisen ja käytävien rakentamisen. Leppämäki on vetänyt laajennustöitä mielellään.

– Olen päässyt vaikuttamaan hautausmaan kehittämiseen kymmenien vuosien aikana. Sen työn jälki on täällä näkyvissä.

Tuhkahautauksien osuus on kasvamassa

Mäntykankaan kappelin yhteydessä toimiva krematorio otettiin käyttöön vuonna 1995. Tuhkaamiseen ja uunien käyttöön tarvittiin osaamista, jota ei missään oppilaitoksessa opeteta. Leppämäki ja krematorionhoitaja kävivät opissa Espoossa.

– Ei riitä, että varailen tuhkauksille aikoja listaan. Tuhkauunit ovat tietokoneohjattuja teknisiä laitteita, joiden käyttöön ja ylläpitoon tulee perehtyä, Leppämäki sanoo.

Tuhkahautauksien osuus on kasvamassa. Viime vuonna 60 prosenttia kaikista Jyväskylän seurakunnan hautausmaille tapahtuneista hautauksista oli tuhkahautauksia. Jyväskylän krematorio palvelee Jyväskylän kaupungin lisäksi koko Keski-Suomen aluetta.

– Viime vuonna meillä tehtiin yli 1 300 tuhkausta, tällä viikolla 38, Leppämäki kertoo.

Ihmisten kohtaaminen on hirvittävän tärkeää

Leppämäki kohtaa surevat omaiset siinä vaiheessa, kun he tulevat katsomaan läheiselleen hautapaikkaa. Heitä saattaa saapua paikalle myös ilman ennakkoilmoitusta, jolloin Leppämäki siirtää muut työt syrjään.

– Me olemme täällä juuri heitä varten. Ihmisten kohtaaminen on hirvittävän tärkeää. Tätä asiaa painotan aina uusille työtekijöille.
Leppämäen mielestä paras palkka tehdystä työstä on se, että hommat sujuvat ja työntekijät ja hautausmaalla vierailevat ovat tyytyväisiä. Toisinaan tulee huonoakin palautetta vaikkapa lumenluonnista tai kukkaistutuksista.

– Niin sanottu huono palaute on oikeasti hyvä asia, koska se auttaa kehittämään toimintaa.

Tulevan kesäkauden Leppämäki on luvannut vielä hoitaa, mutta eläkepäivät häämöttävät jo. Seuraajalle pitäisi siirtää paljon tietoa ja taitoa, joita ei löydy kansioista eikä papereista.

Artikkeli Koko työura hautausmaalla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.