Lehdessä kerrottiin, että videoilla on miljoonayleisö. Päivittäin ihmettelen ihmisiä, jotka liikkuvat yleisillä paikoilla korvakuulokkeet päässä. Heitä on kaduilla, kaupoissa ja kahviloissa. He ovat nuoria ja vähän vanhempia. Joillakin on nappikuulokkeet, toisilla metsurien kuulosuojaimia muistuttavat jättimäiset pampulat.

Näen ihmisiä, jotka istuvat saman pöydän ääressä räpläämässä omia puhelimiaan. Syventymässä siihen, mitä netissä tapahtuu, hörähtelemässä itsekseen. Näennäisen yhdessä, mutta yksin.

Samaan aikaan, kun erilaisten viestintävälineiden ja -kanavien kirjo on ennen näkemättömän laaja, yksinäisyys on ymmärretty todelliseksi, isoksi, sairastuttavaksi ongelmaksi. Yksinäisyys on arkea sadoilletuhansille. Se koskettaa eritoten yksinasuvia ja yksinhuoltajia, työttömiä sekä maahanmuuttajia. Yksinäisyyttä kokevat eniten nuoret ja toisaalta vanhukset.

Tässä lehdessä on juttu nuoresta tubettajasta. Matilda Mäkitalo tekee videoita, joilla hän kertoo omasta elämästään ja kiinnostuksensa kohteista. Mäkitalon kaltaiset tubettajat voivat olla monille, elleivät nyt aivan ystäviä, niin ystävänkaltaisia ihmisiä. He katsovat katsojaa silmiin ja juttelevat niin kuin ystäville ja kavereille jutellaan. Seuraajien määrästä voi päätellä, että tubettajia tarvitaan.

En taatusti ole tubettajien kohderyhmää ja siksi on helppo tunnustaa, että olen asiasta aivan pihalla. En toki aivan heti keksi myöskään tilannetta, jossa haluaisin katsella videota rikki puristuvista esineistä. Olen kertakaikkisen pihalla lukuisista asioista tässä ajassa. Eikä siitä liene aina edes haittaa.

Ekopaaston nimissä voisi keskittyä hetkeksi live-elämään. Mitä ehtisi tehdä älylaitteiden käytöstä vapautuneella ajalla? Mitä ehtisi nähdä ja kuulla, ketä kohdata – vaikka sattumalta? Ja ennen kaikkea, mitä menisi ohi? Se räjähtävä vesimeloni -video on katsottavissa myöhemminkin. Samoin some-päivitys, jossa kaveri näyttää syöneen lounaaksi kanapastaa ja porkkanaraastetta.

Henki&elämä-lehden pääkirjoitus 10.3.2017

Artikkeli Ihan pihalla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Näitä minun on luonteva tehdä. Minulle on tärkeää, että en ala miellyttää muita sisällöllä. Se olisi epäaitoa, hän sanoo.

Hän aloitti videoiden tekemisen kolme vuotta sitten. Sitä ennen hän kertoi samantyyppisistä aiheista blogissaan. Kirjoittaminen sai jäädä, kun hän huomasi, että kameran edessä puhuminen luontui paremmin.

– Videolla ei pysty olemaan mitään muuta kuin on. Siinä näkyy minulle ominaiset eleet ja oma tyyli.

Videoita muutaman kuukauden välein

Uusia videoita syntyy muutaman kuukauden välein. Nyt Matilda pitää tubettamisesta taukoa ja keskittyy ylioppilaskirjoituksiin. Lukulomalla oman ajan hallinnoimisessa on ollut opettelemista, mutta lukeminen onnistuu parhaiten iltapäivisin ja iltaisin.

Myös videoiden aiheet pulpahtavat mieleen yleensä iltapuolella. Joskus jopa kesken unien. Matilda kirjoittaa ideat muistiin ja jättää ne hautumaan. Kun videon sisältö on hahmottunut, Matilda miettii aloituksen sanatarkasti.

– Sen pitää olla tosi tiivis, jotta katsojat jäävät katsomaan videota.
Kuvauksen Matilda hoitaa omassa huoneessaan ja yksin ollessaan. Silloin puheesta tulee luontevaa, ja ajatukset pysyvät kasassa.

– Kiinnitän huomiota siihen, että puhun selkeästi ja tarpeeksi kovaa. Jos sanat menevät sekaisin, aloitan uudestaan ja leikkaan huonon kohdan myöhemmin pois.

Videoiden ei tarvitse kuitenkaan olla virheettömiä. Kesken puhumisen voi tulla aivastus, eikä se haittaa mitään. Olennaista on aitous.

Ilmaisen videoiden avulla itseäni

Kuvaaminen sujuu nopeasti, mutta editoinnissa kuluu useampi tunti. Videon julkaisuajankohtaa Matilda ei suunnittele kummemmin – hän julkaisee sen silloin, kun se on valmis. Myöskään katsojien määrää tai tyypillistä katsojaa hän ei mieti.

– En yleensä pohdi, kenelle kohdennan videoni tai kuinka moni niitä katselee. Teen vain sellaisia videoita, joista itse pidän. Ilmaisen niiden avulla itseäni.

Matildan tyypillinen seuraaja on 15–17-vuotias tyttö, mutta myös hänen kahdeksankymppinen mummunsa seuraa Matildaa. Ja ihan omatoimisesti.

– En ollut ollenkaan opastanut häntä YouTubeen. Olin ihan hämmästynyt, kun kuulin hänen kommenttinsa johonkin videooni, hän naurahtaa.

Matilda keskustelee seuraajiensa kanssa aktiivisesti somessa ja on tavannutkin heitä erilaisissa tilaisuuksissa. Myös Jyväskylän kaduilla hänet tunnistetaan ja pyydetään yhteiskuviin.

Aluksi tämä tuntui oudolta, mutta nykyään se on hänestä vain mukavaa. Yleensä ihmiset kertovat tulevansa Matildan videoista hyvälle tuulelle. Ikävää palautetta hän ei ole juuri saanut.

Tubettaminen on antanut Matildalle itsevarmuutta ja uusia ystäviä.

– Siitä tulee hyvä fiilis, kun videoissa on oma itsensä ja se kelpaa niin monelle.

Lukion jälkeen Matilda aikoo pitää välivuoden. Hänen suunnitelmissaan on lähteä au pairiksi Australiaan ja pyrkiä sitten lukemaan yhteisöviestintää Jyväskylän yliopistoon.

Matilda Mäkitalon YouTube-kanava Matildasofiaa

Matilda Mäkitalo

• 18-vuotias abiturientti
• Asuu Jyväskylässä
• Harrastaa tubettamista, kuorolaulua ja liikuntaa
• Perheeseen kuuluvat äiti, isä, kolme sisarusta ja koira
• Vinkit uusille tubettajille: ole aito ja toteuta videot harkiten
• Elämässä on tärkeintä keskittyä itselle tärkeisiin ihmisiin ja antaa heille aikaansa. Varsinkin isovanhemmille, joiden kanssa aikaa on rajallisesti.

Videoita tehdään itselle tärkeistä aiheista

Tubettajat ammentavat videoidensa aiheet yleensä omasta elämästään.

– Videoiden välityksellä voi puhua asioista, jotka kokee tärkeiksi. My day -videot, joissa seurataan tubettajan päivää, ovat suosittuja. Niissä katsoja kulkee kameran välityksellä tubettajan mukana. Jos tubettaja pelaa paljon, hän tekee usein pelivideoita, kertoo Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa projektitutkijana toimiva Hanna Reinikainen.

Hän tutkii Tekesin rahoittamassa hankkeessa tubettajien parasosiaalista suhdetta katsojiinsa eli ilmiötä, josta katsojalle syntyy tunne, että hän on vuorovaikutuksessa tubettajan kanssa. Illuusion luomiseksi tubettajat esimerkiksi käyttävät lähikuvaa, katsovat kameraan, tervehtivät ja pyytävät palautetta.

Erityisesti Reinikaista kiinnostaa se, miten videoissa yleistyvät kaupalliset sisällöt vaikuttavat tubettajan ja katsojan vuorovaikutukseen.

– Ajan myötä tubettajasta tulee katsojalle ikään kuin tuttu henkilö. Haluan selvittää, mikä merkitys sillä on, että tämä tuttu kaveri alkaa suositella jotain tuotetta tai palvelua.

Artikkeli Itseilmaisua tuhansille silmäpareille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.