Televisiota käynnistettäessä pitäisikin ensin tulla näytönkokoinen varoitus: Oletko aivan varma? Jos vastaat myöntävästi, seuraavaksi näkyviin tulisi ohjelman nimi: Tällä hetkellä on menossa ohjelma x, haluatko todella aloittaa katselun. Näin tarjoutuisi kunniallinen perääntymismahdollisuus ilman myötähäpeän kokemusta. Toki pelkät ohjelmien nimetkin saattavat aiheuttaa epätoivottuja tuntemuksia.

Yleensä tarjolla on tosi-tv:tä, sketsiviihdettä, kokkaus-, sisustus- ja tuunausohjelmia sekä kaikenkarvaisia selviytymis- ja pudotuspelejä. Näistä rakennusaineistahan valtaosa ohjelmista on tehty, ja halvalla. Monet ajattelevat, että suoratoistopalvelut ovat vastaus ongelmiin. Ei ole, tiedän kokemuksesta.

Siinä vaiheessa, kun olet katsonut Netflixistä kaikki ne sarjat ja elokuvat, jotka ylipäätään kiinnostavat, ymmärtänet mitä tarkoitan. Sitä paitsi rimakaan ei ole ihan niin korkealla kuin aiemmin. Viimeisen niitin tarjoavat ne illat, kun et enää löydä mitään tai etsintään kuluu enemmän aikaa, kuin mitä menisi itse löydöksen tuijottamiseen.

Viime vuonna stressi äityi niin pahaksi, että jouduin miettimään kokonaisvaltaista ratkaisua ongelmaan. Löysin sen ja kokemukseni ovat olleet sen verran hyviä, että uskallan suositella kaikille.
Tartu kirjaan. Niitä löytyy kirjastosta pilvin pimein. Elämä hymyilee taas ja aurinko paistaa.

Artikkeli Pimeääkin pimeämpi televisio julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.