Mitkä tekijät ovat muovanneet elämänkatsomustasi?
Erityiset lapset ovat opettaneet minua eniten. Myös asuminen ulkomailla on muokannut minua paljon.

Miten innostuit näyttelemisestä?
Mielikuvitusmaailmani on vahva, ja olen aina leikkinyt rooleilla. Näyttämölle juurruin Jyväskylän Ylioppilasteatterissa.

Millaista on olla näyttämöllä?
Se on läsnäoloa, hengittämistä ja keskittymistä. Pääsen vapaalle omasta itsestäni ja saan asettua toisen ihmisen nahkoihin, olemaan tässä ja nyt. Saan elää unelmat todeksi ja riisua naamiot.

Mikä näyttämölle vetää?
On jännittävää olla katseiden alla. Näyttämöllä kokee ohikiitäviä täydellisyyden hetkiä, kun aika katoaa ja hengitys kulkee yhdessä yleisön kanssa. Koko ajan joutuu uusiin tilanteisiin ja epämukavuusalueelle. Se on palkitsevaa.

Mistä Luvattu maa -näytelmä kertoo?
Sen aiheena on matkalla oleminen ja pääsy jonnekin parempaan. Näytelmä kertoo uuden odotuksesta, kun takaisin ei voi palata ja suunta on eteenpäin. Matkasta ei selviä ilman vaikeuksia, kuten ei elämästäkään.

Mitä rooleja näytelmässä on?
Pääosassa ovat sisarukset Mooses, Aaron ja Mirjam. He ovat Jumalan lähettämiä johtajia johdattamassa kansansa Luvattuun maahan. Mukana on myös eri heimojen edustajia, sotilaita ja kansalaisia.

Miten näytelmän aiheet ovat ajankohtaisia nykypäivänä?
Tänäkin päivänä siirtolaiset lähtevät pakoon sodan keskeltä. He lähtevät köyhyydestä eli tavallaan orjuudesta. Suomalaisetkin ovat kautta aikojen lähteneet muualle evakkoon tai hakemaan parempaa elämää.

Kuka on kirjoittanut näytelmän?
Torstaiteatterissa teemme esitykset alusta alkaen yhdessä. Näytelmän pohjana ovat Mooseksen viisi kirjaa. Valitsimme tietyt kohtaukset, joiden kautta kuljetamme tarinaa. Mukana ovat esimerkiksi kultainen sonni, Mirjamin häätäminen ja taivaasta satava manna. Ilmaisemme paljon sanattomasti liikkeen ja tanssin avulla.

Esität Mooseksen sisarta Mirjamia. Millainen henkilö hän on?
Mirjam oli ensimmäinen naisprofeetta. Hän on taistelija ja vahva johtaja, joka kulkee etujoukoissa ennen Moosesta ja Aaronia ja vaikuttaa teoillaan. Naisjohtajana hän joutuu olemaan ulkoisesti vahvempi kuin onkaan. Mirjamille ei valittu seuraajaa kuten hänen veljilleen tehtiin. Kului vuosisatoja ennen kuin nainen seuraavan kerran nostettiin johtajaksi.

Tunnistatko Mirjamin hahmossa itseäsi?
Mirjam on lempihahmoni, ja rooli istuu minulle luonnostaan. Olen itsekin kapinallinen naisena ja lapseton oman tien kulkija. Tunnistan johtajuutta itsessäni ja nautin taistelukohtauksista.

Millaista on esittää Raamatun henkilöä?
Todella kiehtovaa. Näytelmän kautta Raamatun henkilöt heräävät henkiin. Kannamme mukanamme sukupolvien ketjua ja ikiaikaisia aiheita, jotka pätevät tänäkin päivänä. Ihminen on perustaltaan yhä sama ja kohtaa elämässään samanlaisia haasteita.

Mitä näytelmä kertoo muukalaisuudesta?
Näytelmästä välittyy Jumalan ääni, joka kertoo miten muukalaisia tulisi kohdella. Voit odottaa itsellesi samanlaista kohtelua, kuin miten itse kohtelet muita. Olen ollut muukalainen vieraalla maalla, ja minuun on suhtauduttu hyvin. Samalla tavalla haluan kohdata heidät, jotka tulevat tänne muukalaisina.

Minkä roolihenkilön haluisit vielä näytellä?
Mieluiten menisin ajassa kauas tulevaisuuteen uuteen alkuun, kun kaikki alkaa täysin tyhjästä.

Jännittääkö esiintyminen ja miten valmistaudut?
En voisi mennä näyttämölle ilman jännitystä, koska se tuo tilanteeseen tarvittavaa energiaa. Olen oppinut jättämään kaiken muun syrjään ja keskittymään tilanteeseen. Valmistaudun kävelemällä paljon ja samalla toistan vuorosanojani ja käyn näytelmää läpi mielessäni.

Lue lisää: torstaiteatteri.fi

Artikkeli Taisteleva, vahva nainen näyttämöllä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Paimenet olivat sekalaista pohjasakkaa, joita oli helppo halveksia. He elivät ja tekivät työtään lammaslauman omistajan ja valtakunnan valtiaiden armoilla. He olivat paperittomia, osattomia, näkymättömiä ja äänettömiä, kertoo Paimenet-näytelmän ohjaaja Mika Lahtinen.

Lahtinen kiinnostui joulun kertomuksen ihmisryhmien välisestä dynamiikasta ja jännitteistä, joita ei yleensä tule havainneeksi. Silloin, kuten nykyäänkin, saattoi ilmetä toisia ihmisiä leimaavia asenteita.

– Millaista oli paimenten arki ja työ, mahdollisuudet ja vaarat ja suhde muuhun yhteisöön, joka Betlehemissä eli? Elämä oli varmasti hyvin erilaista kuin tänään, mutta myös silloin oli ihmisyhteisöissä arvoasetelmia, Lahtinen pohtii.

Teatteri on hetken taidetta ja kokeilun maailma.

Luukkaan evankeliumi kertoo suuresta murroksesta, ensimmäisestä verollepanosta ja kansanliikehdinnästä. Tapahtuu asioita, joita ei täysin ymmärretä. On taloudellisia uhkakuvia ja Rooman valtakunnan sisäisiä jännitteitä. Suuret valtiaat tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat koko kansaan. Niissä olosuhteissa paimenten osa on erityisen mitätön. He ovat ulkona konkreettisesti ja erillään muista ihmisistä ja muiden armoilla.

Yllättäen paimenet ovatkin erityisiä. Paimenet kuulivat Jeesuksen syntymästä ensimmäisinä, vaikka he eivät olleet yhteiskunnallisesti merkittäviä. Kertomuksen kautta näkyy, että he ovat erityisiä Jumalan silmissä ja Jeesuksen syntymän äärellä. Taivaallinen sotajoukko ilmestyi heille – ei Rooman keisarille. Paimenet saivat tehtävän mennä ja kertoa asiasta myös muille.

– Myös tässä ajassa tulee helposti lannistunut olo. Minua koskevat asiat ratkaistaan muualla, minun panoksellani ei ole väliä eikä minuun kiinnitetä huomiota. Yksittäisellä ihmisellä tai muutamalla ihmisellä tavallisessa elämässä on kuitenkin merkitystä, Lahtinen vertaa.

Torstaiteatteri tutkii Raamatun kertomuksia luovin keinoin. Esitykset valmistetaan yhteisöllisesti ja keskustelemalla. Ajatus nousee jostakin Raamatun tekstistä, jonka ryhmä ideoi näytelmäksi yhdessä. Jokaisen omalle vakaumukselle halutaan antaa tilaa.

– Meille voi tulla tekemään teatteria omista elämänkokemuksista ja lähtökohdista käsin eikä tarvitse edustaa mitään tiettyä aatemaailmaa tai tietyntyyppistä kristillisyyttä. Ryhmän jäsenten näkemykset ja ajatukset saavat tulla näytelmissä näkyville, Lahtinen sanoo.

– Aika usein Raamatussa tapahtumia ihmettelee monenlaisia ihmisiä, ihmiskirjoa löytyy. Erilaisilla ihmisillä on monenlaisia ajatuksia samasta tapahtumasta. Se tuntuu vapauttavalta. Samalla tavalla teatterin tekemiseen mahtuu erilaisia ihmisiä.

Yleisin palaute näytelmistä on ollut yllättyneisyys. Raamatun tekstistä löytyy uusia piirteitä, ja sen voi nähdä myös toisella tavalla. Joku on kokenut vieraaksi sen, että Raamatun kertomuksista tehdään näytelmää.

Jokaisen vakaumukselle halutaan antaa tilaa.

– Kaikenlaiset katsojakokemukset ovat oikeita. Jos joku esittämisen tapa tuntuu katsojasta vieraalta, sekin on kunnioitettava näkemys. Teatteri on hetken taidetta ja kokeilun maailma. Siellä ei pyritäkään teesien naulaamiseen tai määräävään asenteeseen suhteessa Raamatun kertomukseen. Myös katsojalla on vapaus tehdä omia havaintoja ja omia johtopäätöksiä, Lahtinen sanoo.

Lahtinen näkee teatterin leikin maailmana, missä voi tutkia Raamatun kertomuksia ja sen ulottuvuuksia. Hän kutsuu myös yleisön leikinomaiseen tutkimusmatkailuun ja vuoropuheluun itsensä kanssa.

– Leikki on meille lapsenomaista ja uteliasta havainnointia raamatunkertomuksen sisällöstä ja merkityksistä. Samaan uteliaaseen ihmettelyyn pyydämme katsojia mukaan. Katsojat voivat sitä paitsi löytää jotain sellaista, mitä me emme ole osanneet ajatellakaan.

Artikkeli Jouluevankeliumin paimenet ovat sekalaista pohjasakkaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.