Kuinka usein piipahdat torikahvilassa?
Saavun paikalle joka arkiaamu kello 7–8 välillä, jos ei ole muuta erityistä ohjelmaa. Näin on ollut jo kolmen vuoden ajan. Poikkean työmatkalla Rantaraitilta, ja pian olen jo täällä. Kahvien jälkeen jatkan matkaa työkeikalle tai toimistoon. Lauantaiaamuisin käyn kahvilla rouvan kanssa, ja vuoden vanha koiranpentumme on sekin totutettu kahvilakoiraksi.

Mitä tilaat?
Syön kotona aamupalan, mutta täällä maistuu silti kahvi voileivän kanssa. Terveyssyistä jätän yleensä pullat väliin.

Vaikuttaako sää viihtyvyyteen?
Minulle säällä ei ole vaikutusta, koska kahvilassa on katto päällä.

Miten luonnehdit torikahvilan tunnelmaa?
Tämä on hyvän mielen paikka, josta löytyy pyyteetöntä toisista huolehtimista. Huomaamme ja huolestumme, jos vakiovieras on muutaman päivän pois. Joku aina tietää puhelinnumeron ja osoitteen, ja selvitämme, onko kaikki kunnossa.

Millaisia ihmisiä täällä käy?
Suurin osa taitaa olla eläkeläisiä, joilla riittää elämänkokemusta. Myös kaltaisiani töihin kiiruhtavia on sekä erilaisia työporukoita. Monet tapaavat täällä säännöllisesti kavereitaan. Keskeiselle sijainnille on helppo piipahtaa ohimennen, mutta jotkut matkustavat varta vasten kauempaa.

Mistä aiheista juttelette?
Jutellaan leppoisia ja naureskellaan, mutta syntyy myös syvällisempiä keskusteluja. Puhutaan harrastuksista, urheilusta tai muista yhdistävistä asioista, vähemmän työasioista. Keskusteluja syntyy kunkin elämäntapahtumista, sairastumisista, maailmantilanteesta ja vaikka mistä. Olen voinut joskus olla tukena vaikeissa tilanteissa. Sellainen luottamus syntyy ajan myötä. Kaikilta ei löydy keskustelukumppania kotoa.

Miltä Jyväskylän torielämä yleensä vaikuttaa?
Tori on kuihtunut tosi paljon. Vielä 1980-luvulla se vilisi elämää ja oli täynnä myyjiä. Luulen, että myynti ei ole riittävää siihen nähden, miten paljon myyntipaikka maksaa. Ilmeisesti tori siirretään lähivuosina Asema-aukiolle, ja saa nähdä, miten se vaikuttaa. Itse ostan mielelläni torilta vaikkapa tuoreita vihanneksia ja kananmunia suoraan pientuottajilta. Silloin tiedän saavani puhdasta lähiruokaa.

Artikkeli Torilla tavataan! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sattumaa tai ei, mutta kun puolenkymmentä seurakunnan vapaaehtoisporukkaa sopi kahvion  vastuuvuoroista, Marja-Liisa päätyi Paula Marttilan ja Maire Heikkilän kanssa kesän aloitukseen. Oma vuoro osuu kohdalle kolmasti kesästä, mutta mikään ei estä pistäytymästä kahviossa vaikka joka viikko.

– Torilla aistii kesän ja sen, miten ihmiset ovat valmiiksi iloisella mielellä. Monet kasvot ovat tuttuja, mutta aina joukkoon mahtuu lomalaisiakin, jotka ovat paikalla ensi kertaa. Kahviossa jutellessa saattaa selvitä, että torille poikennut on joskus asunut täällä tai päässyt kirkossa ripille. Onpa joku vihittykin. Kun sitten satunnainen vieras tapaa torilla tutut kasvot, siinä on kohtaamisen riemua.

– Alkukesästä ihmisiä tulee torille kukkien ostoon, myöhemmin mansikoita ja uusia perunoita hakemaan. Leipä on haluttu artikkeli. Lähetyksen kahvioon leivotaan 80 pullaa. Joskus ne menevät kaikki, toisinaan ylimääräisiä myydään toriajan päättyessä.

Tori on auki yhdestä kolmeen, mutta usein kahdelta jo hiljenee. Jos torimyyjiä olisi enemmän, ostajiakin saattaisi riittää pitempään. Torikävijöiden valtaosa on eläkeläisiä. Kesällä toimintaa on niukemmin, joten tori on tapaamispaikka.

Seurakunnan torikahvion alkuun liittyy aina lyhyt työntekijän tai jonkun muun pitämä hartaus, laulu ja rukous. Vaikka kahviossa hälinää riittää, joskus kohtaaminen syvenee. On ollut surua, sairautta tai muuta elämän huolta. Niitäkin voi silloin yhdessä jakaa.

OMASSA ELÄMÄSSÄÄN Marja-Liisa on saanut itsekin kokea Jumalan rakastavaa ja eheyttävää huolenpitoa. Kun Kouvolasta seurakuntien linja-autot vuonna 1987 matkasivat Helsingin olympiastadionille Billy Grahamin missioon, Marja-Liisa tiesi jo lähtiessä, että nyt oli aika jättää elämä vahvempiin käsiin.

–Konkreettinen seuraus illasta oli, että syntyi yhteys seurakuntaan. Sisimpään tuli varmuus, että tapahtui mitä hyvänsä, jalkojen alla oli kestävä turvakallio. Löytyi myös oma paikka raamattupiiristä.

– Seurakunnasta sain pian kutsun tekstinlukijaksi kirkkoon. Aluksi pelotti, mutta toisaalta tuntui hyvältä.

Vuosien myötä vapaaehtoistehtävät ovat lisääntyneet. Nyt Marja-Liisa työskentelee kirkkoväärtinä eli ottaa tulijoita ovella vastaan, lukee päivän tekstejä ja kerää kolehtia. Kahvinkeitto- ja leipomisvuorojen lisäksi mieleisiä tehtäviä ovat adventtimyyjäiset ja syksyinen kynttiläilta, jossa lausutaan runoja ja luetaan psalmeja musiikin ohella.

– En ole puhuja-ainesta, joten käytännön palvelutehtävät sopivat minulle. Väki kuitenkin ikääntyy, joten uusi vereksiä voimia kaivataan mukaan.

PIENET JA YKSINKERTAISET asiat ovat  Marja-Liisan mielestä parhaita elämässä. Ei tarvitse nähdä vaivaa matkustamalla kauas, sillä kaikki elämässä tärkeät asiat löytyvät hyvin läheltä: kirkon oven saa avata ilmaiseksi, Raamatusta löytyvät elämän sanat ja Vapahtajammekin lupaa, ettei hän milloinkaan meitä hylkää eikä jätä.

Artikkeli Torikäynti on päivän piristys julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.