World Christian Databasen uskontotilastojen mukaan uskonnollisuus maailmassa kasvaa. Vuonna 2025 uskonnollisia ihmisiä oli 88,9 % maailman väestöstä. Ennusteen mukaan lukema tulee kasvamaan vuoteen 2075 mennessä niin, että uskonnollisen väestön osuus on 93,1 %. Uskonnottomien eli ateistien ja agnostikkojen määrän arvioidaan vähenevän nykyisestä 11 % maailman väestöstä niin, että uskonnottomia on vuonna 2075 vain 7 % maailman väestöstä.

Kannattajien mukaan väheneviä ovat buddhalaisuus, Kiinan kansanuskonnot, uususkonnollisuus ja etniset uskonnot. Buddhalaisuuden arvioidaan vähenevän nykyisestä 535,7 miljoonasta 430 miljoonan vuonna 2075. Kiinan kansanuskontojen kannatusmäärä vuonna 2026 on 449 miljoonaa, kun luku vuonna 2075 arvioidaan olevan 354 miljoonaa.

Uususkonnollisuuden kannatus laskee arvion mukaan nykyisestä 68 miljoonasta 58 miljoonaan ja etnisten uskontojen muutos on nykyisestä 912 miljoonasta 716 miljoonaan. Hindulaisuuden arvioidaan kasvavan nykyisestä 1,15 miljardista 1,19 miljardiin. Kasvaviin uskontoihin kuuluu myös juutalaisuus, johon kuuluu vuonna 2026 noin 15,8 miljoonaa ihmistä. Määrän arvioidaan kasvavan 20,4 miljoonaan vuoteen 2075 mennessä.

Uskonnollisesta väestöstä suurin osa koostuu edelleen kristityistä ja toiseksi eniten muslimeista. Kristittyjen lukumäärä kasvaa maailmanlaajuisesti ja vuonna 2026 kristittyjä on 2,67 miljardia, mikä on 147 miljoonaa enemmän verrattuna lukumäärään vuonna 2020. Mikäli nykyinen kehitys jatkuu, kristittyjä on vuonna 2075 arviolta 3,67 miljardia, eli noin 36 % maailman väestöstä. Tutkimuksen mukaan kristittyjen määrä jatkaa kasvuaan Afrikassa, Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Oseaniassa.

Myös muslimien määrä kasvaa. Vuonna 2026 muslimien määrä maailman väestöstä on 2,1 miljardia ja vuonna 2075 lukumäärän arvioidaan olevan 3,4 miljardia eli noin 33 % maailman väestöstä. Tulevaisuudessa kristinuskon ja islamin väliset suhteet ovat entistä merkittävämmässä asemassa. Islamin nopeaa kasvua ennakoi suuret perheet ja matala avioitumisikä. Kehitykseen vaikuttavat myös koulutustaso ja sen kehitys. Esimerkiksi Nigeriassa uskontotilanteen odotetaan kehittyvän niin, että muslimien osuus väestöstä vuonna 2075 on 48.4 % kun puolestaan kristittyjen osuuden arvioidaan olevan 47,5 %. Gina A. Zurlo ja Todd M. Johnson arvioivat kehityksen selittyvän sillä, että eteläisessä Nigeriassa asuvien kristittyjen naisten koulutustaso on korkeampi ja taloudelliset mahdollisuudet paremmat kuin muslimeilla pohjoisessa Nigeriassa. Hyvä koulutustaso laskee syntyvyyttä.

Kristinuskon painopiste globaalissa etelässä vahvistuu

World Christian Databasen tilastot vuodelle 2026 osoittavat, että kristillisyyden painopiste globaalissa etelässä jatkaa vahvistumistaan. Vuonna 1900 noin 18 % kristityistä asui Afrikassa, Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa, kun vastaava luku Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa oli 82 %. Vuonna 2026 vastaavat lukumäärät ovat etelässä 69 % ja pohjoisessa 31 %. Arvioiden mukaan globaalissa etelässä asuu vuonna 2075 noin 83 % maailman kristityistä samalla kun osuus pohjoisessa on jatkanut laskuaan ollen tuolloin noin 17 %. Ennusteen mukaan 47 % maailman kristityistä asuu vuonna 2075 Afrikassa. Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa asuu ennusteen mukaan kummassakin 17 % kristityistä. Euroopassa kristittyjen osuus kaikista maailman kristityistä on arvion mukaan pudonnut huimasti vuoden 1900 lukemasta, joka oli 68 %, niin että se vuonna 2075 mahdollisesti on vain 10 %.

Tilastot ovat hätkähdyttäviä ja vaikuttavat merkittävästi kristinuskon olemukseen ja identiteettiin, sen teologiseen itseymmärrykseen ja historialliseen kehitykseen. Samalla on kuitenkin muistettava, että ennusteet edellyttävät muuttujien pysyvän samoina. Arviot eivät näin ollen pysty ennakoimaan minkälaisia vaikutuksia sotatoimilla, nälänhädällä, luonnonkatastrofeilla, erilaisilla muuttoliikkeillä sekä syntyvyyden ja kuolleisuuden muutoksilla tulee olemaan tulevaisuuden uskontotilanteen kehitykseen. Ennusteet antavat kuitenkin suuntaviivoja ja välineitä ennakointiin ja nykyhetken päätöksentekoon.  

Zurlon ja Johnsonin tutkimuksen mukaan nopein kristinuskon muutos tapahtuu Bangladeshissa, Iranissa, Algeriassa, Gambiassa, Burkina Fasossa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Tilastollisten arvioiden mukaan Kongon demokraattinen tasavalta on vuonna 2075 maa, jossa on eniten kristittyjä maailmassa. Kristittyjä on siellä arviolta 326 miljoonaa. Toiseksi eniten kristittyjä arvioidaan tuolloin olevan Nigeriassa. Kehitykseen vaikuttaa merkittävästi maiden korkea syntyvyys.

Kasvava karismaattisuus ja globaali lähetystyö

Kasvua tapahtuu kaikissa kristillisissä suuntauksissa, vaikka se on erityisen nopeaa evankelikaalisissa ja karismaattisissa piireissä. Katolinen kirkko säilyttää asemansa suurimpana kristillisenä kirkkona. Vuonna 2026 katolilaisia on tilastojen mukaan 1,29 miljardia ja lukumäärän arvioidaan kasvavan 1,52 miljardiin vuonna 2075. Toiseksi eniten vuonna 2026 on helluntailais-karismaattisia kristittyjä – 676 miljoonaa. Heidän lukumääränsä ylittää protestanttisten lukumäärän, joka vuonna 2026 on vajaa 638 miljoonaa. Protestanttisuuden arvioidaan kasvavan vuoteen 2075 niin että suuntauksen kannatusmäärä tuolloin on 1,02 miljardia. Nopeinta kasvun arvioidaan kuitenkin olevan helluntailais-karismaattisessa liikkeessä, joka vuonna 2075 arvion mukaan on katolisen kirkon jälkeen toiseksi suurin kristillinen suuntaus koostuen 1,38 miljardista kristitystä.

Vuonna 2026 noin 51,5 % kaikista kristityistä asuu maissa, joissa on kristitty enemmistö. Lukumäärän arvioidaan laskevan niin että vuonna 2075 vastaava määrä on 48,5 %. World Christian Databasen tilastot kertovat myös tärkeää tietoa globaalin kristillisen lähetystyön tilasta. Vuonna 1900 noin 54,3 % maailman väestöstä oli tavoittamattomia ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuutta kuulla evankeliumia. Lähetystyö on vähentänyt tavoittamattomien määrää merkittävästi. Vuonna 1970 tavoittamattomien osuus oli 44,7 %, vuonna 2000 se oli 30,1 % ja vuonna 2020 luku oli 28,2 % maailman väestöstä. Vuonna 2026 tavoittamattomia on 27,7 % eli 2,3 miljardia. Vaikka lukumäärä on vähentynyt, tavoittamattomia on edelleen merkittävä osa maailman väestöstä. Tavoittamattomien prosentuaalisen määrän arvioidaan vähenevän vuoteen 2075 niin että se tuolloin on 26,9 % maailman väestöstä.

Raamattu on käännetty vuonna 2026 yhteensä noin 2 600 kielelle. Globaalissa mittakaavassa lähetystyöntekijöiden määrä on kasvanut vuodesta 1900 jolloin lähetystyöntekijöitä oman maansa ulkopuolella oli 62 000. Vuonna 2020 lähetystyöntekijöiden lukumäärä oli 425 000 ja vuonna 2026 ulkomailla työskenteleviä lähetystyöntekijöitä on 455 000. Lukumäärän arvioidaan kasvavan niin että se vuonna 2075 on 690 000 lähetystyöntekijää. Globaali lähetystyö on siis edelleen myös oman maan ulkopuolella työskentelyä.

Kansallisia työntekijöitä lähetystyössä on vuonna 2026 arviolta 14 miljoonaa ja lukumäärän uskotaan kasvavan 18 miljoonaan vuonna 2075. Tilastot kertovat myös, että kristittyjä vainotaan edelleen. Vuonna 2026 uskonsa tähden kuolleita kristittyjä arvioitiin World Christian Databasen mukaan olevan noin 900 000. Tilasto on keskittynyt kristinuskon tilastoihin, eikä sen vuoksi huomioi muihin uskontoihin kohdistuvaa vainoa. Vainottujen kristittyjen tilastoja löytyy tämän lisäksi esimerkiksi Open Doorsin tammikuussa julkaisemasta raportista World Watch List 2026.

Syitä uskontojen muutosliikkeille ja vahvistuvalle kristillisyydelle

Globaalit uskontotilastot osoittavat selkeästi uskonnon ja kristinuskon merkityksen ja tärkeän aseman osana modernia yhteiskuntaa. Uskonnot ja kristinusko kiinnostavat. Zurlo ja Johnson selittävät uskontojen kasvuliikkeitä toteamalla, että uskonto voi kasvaa ainoastaan kolmella tavalla: syntyvyyden, kääntymisen tai maahanmuuton kautta. Vastaavasti uskonto menettää kannatustaan vastaavasti kuolemien, kääntymisen ja maastamuuton kautta. Maahanmuutto ja maastamuutto nollaavat toisensa ajan myötä globaaleissa uskontotilastoissa.  

Uskontotilastoja ohjaa tutkimuksen mukaan merkittävästi syntyvyys. Korkeimmat syntyneisyystilastot ovat muslimien parissa – 3,1 lasta per nainen – sekä toiseksi eniten kristittyjen parissa – 2,7 lasta per nainen. Uskonnottomien parissa vastaava luku on 1,7. Tutkimuksen mukaan sekä kristinuskon että islamin kasvu selittyy osittain korkeilla syntyneisyysluvuilla tai syntyvyydellä, joka yhdistyy muihin tekijöihin kuten uskonnon vaihtamiseen. Kristinuskon kasvu Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa 1900-luvulla selittyy Zurlon mukaan suurten lapsiperheiden kääntymisellä kristinuskoon. Kristillisyys on hyötynyt merkittävästi Afrikan nopeasta väestönkasvusta.

Monet uskontotilastoihin vaikuttavat tekijät ovat vaikeasti ennakoitavia. Hyviä esimerkkejä tästä on toiseen uskontoon kääntymiseen vaikuttavat tekijät sekä maahanmuutto ja maastamuutto, joka tapahtuu vaikeasti ennakoitavien sotatoimien tai poliittisten konfliktien ja nälänhädän seurauksena. Kääntymiselle ei ole löytynyt yksiselitteistä prosessikuvausta, joka sopisi kaikkiin kulttuureihin. Sekularisaatio ei Zurlon ja Jonsonin tutkimuksen mukaan seuraa samanlaista kaavaa Brasiliassa ja Intiassa kuin Ranskassa ja Espanjassa. Kuitenkin kääntyminen kristinuskoon on muovannut uskontotilastoita merkittävästi esimerkiksi Afrikassa. Kääntymiseen liittyvää tutkimusta haastaa etenkin lähdeaineiston puute ja vaikeasti koottava data.

Kristinuskon tilastoihin vaikuttaa merkittävästi myös erilaiset muuttoliikkeet. Tutkijat eivät osanneet arvioida ajantasaisesti esimerkiksi vuoden 2015 muuttoliikkeen seurauksia Lähi-idän kristityille, vaan seuraukset havaittiin vasta vuosia liikehdinnän jälkeen. Vuonna 2020 Euroopassa asui lähes 87 miljoonaa maahanmuuttajaa, mikä tarkoittaa lähes 16 % nousua verrattuna vuoteen 2015. Näistä maahanmuuttajista 40 miljoonaa tuli Euroopan ulkopuolelta. Euroopassa asuvista maahanmuuttajista noin 56 % on tilastojen mukaan kristittyjä ja arviolta 18 % muslimeja. Maahanmuutto on samalla selkeästi muuttanut Euroopan uskontotilannetta vahvistaen islamin asemaa. Vuonna 1975 Euroopassa oli alle 2 % muslimeja, kun lukumäärä vuonna 2025 oli 7 %. Vuonna 2075 määrän arvioidaan olevan 13 % maanosan väestöstä. Kristinuskon kannalta merkittävä muuttoliike on kristittyjen maahanmuutto globaalista etelästä sekularisoituvaan pohjoiseen ja länteen. Monessa Euroopan maassa on merkittäviä kristittyjä maahanmuuttoyhteisöjä esimerkiksi Nigeriasta, Ghanasta ja Brasiliasta. Isoja kristillisiä maahanmuuttajayhteisöjä on myös Australiassa ja Persianlahden valtioissa.  

Lähteet:

• World Christian Database:  Status-of-Global-Christianity-2026
• World Watch List 2026  · Serving Persecuted Christians Worldwide
• Gina A. Zurlo & Todd M. Johnson (2026). World Christianity 2026: Anticipating the Future. International Bulletin of Mission Research 50 (1), 14–25.

Artikkeli Maailmanlähetys 2026: Globaalin kristinuskon trendejä ja tilastoja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tilastotiedotteita on SLN:n sivuilla luettavissa vuodesta 2016 lähtien. Itse tilastotaulukoissa tietoja on vuoteen 2010 asti. Tilastojen julkaisun yhteydessä annettavassa tiedotteessa nostetaan joitakin suuntaviivoja ja yksityiskohtia. Keskeinen nosto näkyy jo otsikossa.

• Lähetystyö muuttaa muotoaan (2022)
• Lähetystyön suunnan ja painopisteiden muutokset nähtävissä (2021)
• Lähettimäärä putosi ensimmäisenä koronavuonna, etälähetystyö kasvussa (2020)
• Lähettimäärien hiipuminen pysähtyi (2019)
• Lähettimäärien hiipuminen on haaste yli kirkkokuntarajojen (2018)
• Lähetystyö muuttaa muotoaan (2017)
• Suomesta lähetettyjen lähetystyöntekijöiden määrä laski tasaisesti (2016)

Näistä huomaa sen luonnollisen asian, että painopiste tiedotteissa liittyy suomalaisten lähetystyöntekijöitten määrään. Jo tässä kohtaa on hyvä huomata, ettei Suomesta lähetettyjen työntekijöiden määrä ei korreloi sen kanssa, kuinka paljon työtä tehdään tai mikä on työn vaikuttavuus.

Tilasto noudattaa melko pitkää perinnettä työmuotojaotteluissaan ja siinä, kuka lasketaan lähetystyöntekijäksi. Tilastoon otetaan mukaan henkilöt, jotka ovat tehneet lähetystyötä 31.12. (2022) ja ovat sitoutuneet vähintään 12 kuukauden työkaudeksi. Samoin siihen lasketaan mukaan sellaiset kotimaassa olevat lähetystyöntekijät, jotka palanneet viimeisen 24 kuukauden aikana ja jotka suunnittelevat lähtöä uudelle kaudelle.

Tilastointia selittänee jäsenyhteisöjen kirjo. Vaikka yhteensä vuonna 2022 lähetystyöntekijöitä oli 373, vain 17 järjestöllä 31:stä oli lähetystyöntekijöitä. Näistä seitsemällä lähetystyöntekijöitä oli viisi tai vähemmän. Toisin sanoen pienen järjestön lähetystyöntekijöitten ammattien kirjo ei voikaan olla kovin suuri. Suomen ev.-lut. kirkon sopimusjärjestöjen lähetystyöntekijöitä oli tämän tilaston mukaan yhteensä 152.

Tilastot antavat kyllä tärkeää vertailukelpoista tietoa, mutta varsin suurpiirteisen kuvan siitä, miten kirkon missionaarisuutta toteutetaan maailmanlaajasti ja mikä on paikallisten kumppanien merkitys itse työn vaikuttavuudessa.

Lähetystyöntekijöitten määrä ja seurakunnan hengellisyys

Varsin haastava huomio on se, jossa lähetystyöntekijöitten määrän arvioidaan liittyvän seurakunnan tai kirkon hengellisyyden tilaan. ”Kuitenkin kaiken aikaa laskevat lähettimäärät ovat mielestäni kutsu jokaiselle meille kristitylle pysähtyä kysymään: mitä tämä kertoo omasta ja yhteisöni hengellisestä tilasta.” (Lähettitilasto 2022)

Tämä on aika pitkälle menevä tulkinta, kun samanaikaisesti kuvataan lähetystyön muuttuvaa maisemaa. Lähetystyö on yhä enemmän verkostomaista ja monenkeskistä. Samalla työn vaikuttavuuden ei ajatella riippuvan siitä, kenen toimesta sitä tehdään. Oleellista on osaamisen ja resurssien keskinäinen jakaminen. Tässä monet organisaatiot ja verkostot ovat viime vuosikymmenten aikana tehneet paljon töitä. On mielekästä, ettei verkostossa kaikilla ole vain yhdenlaista osaamista. Itse asiassa verkostomaisuus pakottaa pohtimaan, mikä on oman organisaation tuoma lisäarvo kyseisessä työyhteydessä. Tätä kautta jotkin järjestöistä ovat järjestäneet työtään ja sen painopisteitä varsin tuntuvasti ja löytäneet selkeämmän paikan verkostossa.

Seurakunnan käsitystä lähetystyöstä ja roolia työn toteuttamisessa on silti syytä seurata. Turhan usein keskustelut pyörivät vain rahojen ympärillä. Silloin jää helposti sivuun se, miten kerromme lähetystyön vaikuttavuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista globaaliin yhteyteen. Loppujen lopuksi kyse on jakamisesta ja yhteisestä todistuksesta. Paavi Franciscus onkin todennut: Jokainen kristitty on lähetystyöntekijä siinä määrin, kuin hän on kohdannut Jumalan rakkauden Kristuksessa Jeesuksessa; emme sano enää olevamme ”opetuslapsia” ja ”lähetystyöntekijöitä”, vaan olemme aina ”lähetysopetuslapsia”. (Evankeliumin ilo, kpl 120) Seurakuntana, yhteisönä, voimme rohkaista jokaista ajattelemaan, että Jumalan missiossa hän on aivan riittävä.

Kumppanit vaikuttavat työn suunnitteluun ja valvontaan

Kumppanikirkot nykyisin esittävät toiveitaan suomalaisten lähetystyöntekijöitten osaamisen suhteen. Emme enää voi ajatella, että me täällä Suomessa päätämme, millaista työtä haluamme tehdä jonkin kumppanikirkon alueella. Siksi neuvottelut ja paikallinen tuntemus ovat oleellinen osa tätä prosessia. Minkäänlainen oman vision ajaminen pakottamalla tai painostamalla ei ole eettisesti oikein. Tämä onkin ehkä se suurin muutos, joka on tapahtunut suomalaisen lähetystyön työtavoissa vuosikymmenten aikana. Tarve kuunnella entistä tarkemmin kumppaneita on jatkuvasti tiedostettava.

Tämä antaa mahdollisuuden myös jonkinlaiseen rentouteen: meidän ei tarvitse eikä meillä ole syytäkään pitää kiinni eurooppalaisesta tehokkuustavoittelusta tai meidän tavoistamme suunnitella ja organisoida työtä. Me saamme jakaa omaa osaamistamme ja kertoa omista kokemuksistamme. Me saamme olla rohkeita kertoessamme omista löydöistämme, oli sitten kyse käytännön työstä, teologiasta tai moraalista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meidän tapamme olisivat ainoat oikeat eikä ainakaan sitä, että kumppaneittenkin tulisi elää niiden mukaan.

Suomalaisia järjestöjä joka tapauksessa sitoo suomalainen lainsäädäntö. Siksi henkilöstö- ja taloushallintoa hoidetaan kiitettävän hyvin ja sitä myös valvotaan. Erityisen suureen syyniin joutuvat ne, jotka käyttävät työssään valtion kehitysyhteistyövaroja. Silloin sama hanke voi joutua kolmeenkin kertaan tarkastelun alle. Ensin kumppanin toimesta siellä, missä itse työ tapahtuu, sitten kotimaassa ulkoministeriön ja lopulta vielä oman tilintarkastuksen toimesta. Monet seurakunnatkin lukevat järjestön vuosikertomusta varsin tarkasti ja siihen niillä on täysi oikeus. Onhan seurakunnilta tulevat, vapaaehtoisesti kootut varat tärkeä osa järjestöjen omarahoitusosuutta.

Työaloja vai annettuja tehtäviä?

Työalojen suhteen tilastoa voi kiittää siitä, että niitä on jaksettu tilastoida moninaisesti:
seurakunta- ja evankelioimistyö, opetustyö, terveydenhoito- ja sosiaalityö, maa- ja metsätalous, hallinnollinen työ, teknisen alan työ, Raamattu-/kirjallisuustyö, mediatyö, muu työ.
Myös miehet ja naiset on listattu erikseen.

Lista vaikuttaa monipuoliselta ja kuitenkin osin vanhanaikaiselta siksi, että se antaa vaikutelman ruohonjuuritason työstä. Toki lasten opettajina lähetystyöntekijöitä tarvitaan yhä joissain maissa, mutta toisaalta sijoittuisivatko opetustyöläisiksi tässä tilastossa vaikkapa yliopistojen professorit? Raamattutyössäkin on monenlaisia toimijoita. Joillekin raamattutyötä on Raamattujen jakaminen ja opettaminen, toisille kyse on nimenomaan raamatunkäännöstyöstä tai siihen liittyvästä lukutaidon opettamisesta. Samoin terveydenhoito- ja sosiaalityössä on yhä enenevässä määrin erityisasiantuntijoita, joiden tehtävänä on konsultointi ja kouluttaminen perinteisen lääkärin tai sairaanhoitajan työn sijaan. Vai sijoittuisivatko nämä asiantuntijat hallinnon alle? Jos kaikki asiantuntija lasketaan hallinnoijiksi, antaa sekin ehkä väärän mielikuvan siitä, mitä lähetystyöntekijät arjessaan tekevät. Näistä huomioista huolimatta kannattaa tutustua koottuun tilastoon.

2022 | Suomen lähetysneuvosto (lahetysneuvosto.fi)

Suomen lähetysneuvostoa on joka tapauksessa kiittäminen siitä, että se pienillä resursseilla antaa tietoa yhteiseen käyttöön, kokoaa jäsenistöään yhteisten haasteitten äärelle ja pohtii mahdollisuuksia lähetystyön edistämiseksi.

SLN:n sivulla olevassa taulukossa on hieman epätarkkuuksia tai sitten huonosti selitettyjä sarakkeita. Tiedotteen mukaan lähetystyöntekijöitä oli viime vuonna 444. Minä en kuitenkaan löytänyt tilastosta enempää, kuin tuon 373.

Vuonna 1919 perustetun Suomen lähetysneuvosto ry:n (SLN) tarkoituksena on edistää lähetystyötä tekevien yhteisöjen keskinäistä yhteyttä ja lähetysasiaa Suomessa. Vuonna 2022 sillä oli 32 jäsenorganisaatiota.

Artikkeli Mitä voimme lukea lähetystyöntekijätilastosta? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkkoon liittyneiden määrä on kasvanut viimeiset vuodet tasaisesti. Vuonna 2019 kirkkoon liittyi 477 henkilöä eli viitisenkymmentä enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Kirkosta eroamiset ovat jokseenkin samalla tasolla edellisvuoteen verrattuna. Kirkosta erosi 1 880 jäsentä, joka on 41 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Kirkosta eroamisten määrää on seurattu tarkasti niin Jyväskylässä kuin koko kirkossa viimeisen vuosikymmenen ajan. Viitalan mukaan huolestuttavinta on, että 20–30-vuotiaat on selkeästi suurin eroajien ryhmä.

– Perusasia, jolla voimme vaikuttaa jäsenkehitykseen on tehdä seurakuntatyötä mahdollisimman hyvin, jotta seurakunnan arvot ja toiminta olisivat ihmisille merkityksellisiä. On tärkeää myös viestiä kaikesta siitä hyvästä, mitä seurakunnassa on. Lapset, nuoret ja nuoret aikuiset on otettava entistäkin enemmän huomioon, Viitala korostaa.

Koko kirkossa jäsenyyteen sitoutuminen on yhä kohtalaisen vahvaa. Kirkon tutkimuskeskuksen teettämän kyselytutkimuksen mukaan yli puolet kirkon jäsenistä ei ole ajatellut kirkosta eroamista. Kaksi kolmesta kokee kirkon roolin tärkeäksi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului viime vuoden lopussa noin 3 792 000 henkilöä eli 68,6 prosenttia Suomen väestöstä. Se on noin prosenttiyksikön vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Yleisimmät perusteet kirkon jäsenyydelle liittyvät kirkollisiin toimituksiin ja perinteisiin sekä heikompiosaisten auttamiseen.

– Monet kokevat yhä tärkeäksi, että kirkko on läsnä elämän eri vaiheissa. Myöskään juhlapyhien perinteet eivät ole menettäneet merkitystään, vaikka keskusteluissa esiin nousseet painotukset antaisivatkin ymmärtää näin käyneen, tutkija Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimuskeskuksesta vahvistaa.

Uskoa ja kuulumista kristittyjen yhteisöön pitää tärkeänä syynä jäsenyydelle reilut 40 prosenttia kirkon jäsenistä.

Monet kokevat yhä tärkeäksi, että kirkko on läsnä elämän eri vaiheissa.

Viime vuoden aikana kirkon jäseneksi liittyi Suomessa reilut 16 200 henkilöä, joka on 500 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kirkkoon liittyneillä keskeisimmät liittymissyyt ovat samat, jotka motivoivat jäseniä kuulumaan kirkkoon: kirkolliset toimitukset, kirkollisten juhlapyhien kristillinen perinne ja kirkon roolin kokeminen tärkeäksi yhteiskunnassa. Uskoon liittyvät syyt nousivat kirkkoon liittymisen syinä tärkeämmiksi kuin kirkon auttamistyö.

Kirkosta eroajia oli pari tuhatta edellisvuotta vähemmän eli noin 56 000. Aiempien vuosien tapaan kirkosta erosivat erityisesti 20–29-vuotiaat. Lähes puolet kirkosta eronneista koki ratkaisevana tekijänä sen, ettei ole uskonnollinen ihminen tai ei usko Jumalaan. Kirkkoinstituution kokeminen merkityksettömäksi ja kirkollisveron välttäminen olivat ratkaisevia tekijöitä yli 40 prosentille kirkosta eronneista.

Jonkin verran eroamisen ratkaisevista syistä ovat lisääntyneet eri mieltä oleminen jostakin kirkon päätöksestä tai kannanotosta ja kirkon kannat seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Kasteiden määrä väheni edelleen. Alle 1-vuotiaista 28 352 sai kasteen.

– Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Helsingissä enää alle puolet kastetaan, kun taas Oulussa vastaa luku on yli 80 prosenttia, Salminen muistuttaa.

Kirkon jäseniä kuoli viime vuoden aikana 43 856.

Kuvateksti: Kaksi kolmesta kirkon jäsenestä kokee kirkon roolin tärkeäksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Jyväskylän Kirkkopäiville osallistui runsaasti väkeä viime keväänä.

Artikkeli Jäsenmäärä pysynyt vakaana Jyväskylässä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.