Maaliskuisissa harjannostajaisissa kirkkosalin kaaos ei kuitenkaan haitannut Säynätsalon lähikirkkoalueen vastuupappia Osmo Väätäistä.

– On tämä liikuttava hetki jo nyt, Väätäinen sanoi.

– Olen ollut Säynätsalossa pappina yhdeksän vuotta, ja koko sen ajan olen toivonut, että kirkko kunnostettaisiin alkuperäiseen asuunsa

Säynätsalolaiset ovat odottaneet remontin valmistumista hartaasti. Suljettiinhan kirkon ovet sisäilmaongelmien vuoksi jo puolitoista vuotta sitten.

Nyt kauan odotettu remontti on loppusuoralla. Kirkon sisätilat valmistuvat toukokuun loppuun mennessä ja kesän aikana kunnostetaan piha-alue.

– Toiminta käynnistetään jossakin vaiheessa alkusyksyllä. Kirkko vihitään uudelleen käyttöön myöhemmin syksyllä. Silloin pidetään kunnon juhlat, Väätäinen lupasi.

Väätäinen on seurannut remontin edistymistä kiitollisin mielin.

– Kirkon palauttaminen 1920-luvun alkuperäiseen asuunsa on ehdottomasti kulttuurihistoriallinen teko. Kirkolla on hieno historia, ja sitä käydään katsomassa kauempaakin. Täällä on Armas Lindgrenin ja Alvar Aallon henki vahvasti läsnä.

Erityisen innoissaan Väätäinen on urkuparven ennallistamisesta.

– Urkuparven palauttaminen alkuperäiseen asuunsa on ehkä hienoin kohta tässä kirkossa. Urkuparvi ehdittiin pilata kahteen kertaan aiempien remonttien yhteydessä

Vanhojen urkujen tilalle on tulossa täysin uudet romanttishenkiset urut. Käsityönä tehtävien urkujen valmistuksesta vastaa Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy.

Urkujen rakentaminen kestää kaksi vuotta, joten väliaikana kirkossa soitetaan virtuaaliuruilla. Vaikka urkuja joudutaan vielä odottamaan, sekään ei haittaa.

– Hyvää kannattaa odottaa, Väätäinen totesi.

Säynätsalon kirkon remontin kustannukset ovat 3,6 miljoonaa euroa, ja urkuhankintaan on varattu 370 000 euroa. Peruskorjauksessa on uusittu muun muassa teknisiä järjestelmiä, korjattu rakenteita ja parannettu ilmanvaihtoa. Lisäksi kaikki maalaukset, veistokset ja lasimaalaukset konservoidaan kesän aikana. Myös kirkon vesikatto on uusittu ja julkisivu maalattu.

Säynätsalon kirkko on valmistunut 1927.

Myös Tikkakosken kirkon remontti alkaa olla loppusuoralla. Kun remontti on valmis, tilat kalustetaan ja tuuletetaan. Kesään asti lähikirkkoalueen toiminta pyörii vielä väistötiloissa Majakassa Tikkakosken Veteraanitalolla ja Laiturissa Kirkkokadulla.

– Toukokuussa laitamme pillit pussiin väitöstiloissa ja valmistaudumme muuttoon. Toivottavasti jo kesäkuussa voimme pitää jumalanpalvelukset tutussa kirkkosalissa, lähikirkkoalueen vastuupappi Antti Hiltunen kertoi Tikkakosken kirkon harjannostajaisissa maaliskuussa.

Tikkakosken kirkko on ollut suljettuna viime kesästä lähtien. Syksyn ja talven aikana kirkolla on remontoitu toimisto- ja kokoontumistiloja sekä parannettu talotekniikkaa.

Kirkon alakerrassa on uudistetut tilat lapsi- ja nuorisotyön sekä partion käyttöön. Kirkkosaliin ei ole tehty remontin aikana muutoksia. Remontin kustannukset ovat 1,5 miljoonaa euroa.

Nuorisotyön tilaan tutustuneet nuorisotyönohjaajat Satu Harjula (kuvassa oik.) ja Maria Hurme kehuivat avaraa ja valoisaa tilaa.

– Tästä saadaan aika kiva, Hurme sanoi.

– Remontoidut tilat antavat mahdollisuuden uudenlaiselle toiminnalle. Mitä se on, sitä emme ole vielä ehtineet kauheasti miettiä. Pitää kysyä myös nuorilta, mitä he haluavat, Harjula ja Hurme tuumivat.

Peruskorjauksen valmistuttua kaikki lähikirkkoalueen toiminta siirtyy kirkon tiloihin, sillä Tikkakosken pappilasta luovutaan seurakunnan kiinteistöstrategian mukaisesti.

– Hienoa, että pääsemme kaikki saman katon alle. Kyllä meidän nyt kelpaa, Antti Hiltunen iloitsi.

Kirkon avajaisia vietetään syyskuun ensimmäisellä viikolla ja viikko huipentuu juhlamessuun sunnuntaina 8. syyskuuta.

Artikkeli Kirkot kuntoon! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Luukkonen on koulutukseltaan asentaja. Hän ehti työskennellä pitkään tehtaissa ja korjaamoilla, ennen kuin kaksikymmentä vuotta sitten vuorotteluvapaalla syntyi päätös ryhtyä päätoimiseksi taiteilijaksi.
Taidetöitä hän oli ehtinyt harrastaa työnsä ohessa jo vuosia.

– En ole koskaan katunut valintaani. Vaikka se romahdutti tulotason, se nosti elämisen tasoa aivan hirveästi.

Veistäminen on Luukkosen ominta aluetta, olipa materiaali sitten puuta tai metallia. Sen ohella hän maalaa, lähinnä omaksi ilokseen. Veistoksia työstäessään hän käyttää perinteisiä välineitä, sähkötyökalut saavat jäädä muille.

– Teroitettu taltta pureutuu puuhun hyvin ja sitä on helppo hallita. Se ei pidä ääntä eikä synnytä pölyä, työkin sujuu yhtä nopeasti kuin koneilla.

Kastepuu heijastaa valoa ja kirkkautta

Luukkosen tuoreimpia projekteja on Tikkakosken kirkkoon valmistunut kastepuu. Teos on kokonaan messinkiä ja itse puu on sijoitettu pyöreän kehän sisään. Kehän korkeus on kahdeksankymmentä senttiä.

Alun perin tilausteoksen piti olla takoraudasta, mutta siihen Luukkonen ei suostunut. Hän halusi kastepuuhun ehdottomasti valoa ja kirkkautta.

– Messingin pystyin kiillottamaan juuri sellaiseksi kuin itse näen Jumalan kirkkauden. Hän antaa valonsa loistaa ihan kaikille, niin ulkopuolisille kuin sisällä olijoille.

Kun kehä edustaa valoa ja kirkkautta, puu puolestaan on saanut tummempiakin sävyjä. Tällä Luukkonen haluaa kuvata sekä ihmistä että seurakuntaa.

– Siinä on rosoisuutta. Minun ei tarvitse kuin katsoa peiliin, niin tiedän miltä seurakuntalainen näyttää. Jos olisin tehnyt puusta kirkkaan, olisin valehdellut itselleni.

Luukkonen kertoo, että uutta teosta luonnostellessa alku on aina rönsyilevää, mutta tekovaiheessa idea pelkistyy ja yksinkertaistuu.

– Sieltä löytyy pikkuhiljaa se työn luonne ja sanoma, jonka haluan nousevan esiin.

Kastepuun lopullinen idea toteutuu, kun puuhun puhkeavat lehdet. Kirkkaat messinkiset lehdet kiinnitetään koukulla puun oksiin samassa yhteydessä, kun kirkossa luetaan kastettujen nimet.

Jos perhe ei halua, että lapsen nimi luetaan kirkollisissa ilmoituksissa, ei lehteä myöskään ripusteta puuhun. Kastetun etunimi ja kastepäivä kaiverretaan lehteen vasta siinä vaiheessa, kun puu tyhjennetään ja lehdet luovutetaan vanhemmille. Tyhjennys tapahtuu kerran vuodessa kasteen sunnuntaina tammikuun alussa.

– Kyllä elämä aina turmelee ihmistä. Lehdellä ja sen kirkkaudella halusin esiin sen eron, että lapsi on puhdas, aito ja ainutkertainen.

Kaulakoru täydentää kokonaisuuden

Viimeinen vaihe kokonaisuudessa käynnistyy piakkoin, kun Luukkonen pääsee viimeistelemään kastepuuaiheista pronssista kaulakorua. Vaikka malli on sama, se vaatii pieniä muutoksia soveltuakseen koruksi.
Koru valetaan tyhjiömuottiin, jossa metalli saadaan alipaineella tunkeutumaan jopa alle millimetrin paksuisiin oksiin.

– Kaikki esineet eivät työstöstä huolimatta taivu koruksi, eikä joka työstä tule monumenttia, vaikka haluaisikin.

Kaulakorusta saatava mahdollinen myyntituotto käytetään Tikkakosken diakoniatyöhön.

Artikkeli Kastepuu peilaa valoa ja varjoa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.