Lähellä kirkkoa asuvat ihmiset ovat kotoisin maaseudulta ja monet heistä käyvät töissä lähellä sijaitsevissa tehtaissa. He vuokraavat pienen huoneen koko perheelle ja jättävät lapset sinne lähtiessään töihin. Vaikka ihmiset asuvat tiiviisti, heidän välillään ei ole yhteyttä, vaan he elävät riippumattomina toisistaan. Seurakuntamme haluaisi olla heille koti, joka tarjoaa rakkautta, iloa ja Jumalan valtakunnan perheen.

Emme voi pelkästään julistaa rakkautta, vaan meidän pitää myös tehdä sitä mistä saarnaamme. Tämä alkaa pienistä asioista.

Jumala antoi ajatuksia

Neljä vuotta sitten koin, että Jumala kutsui minua tekemään pieniä asioita suurella rakkaudella. Haastoin seurakuntaa lähtemään liikkeelle. Lakaisimme kadun, poimimme roskat, kunnostimme liikennemerkit ja pidimme kirkossa valot päällä. Avasimme ovet lapsille ja he tulivat luoksemme syömään ja leikkimään. Koin, että Jumala antoi minulle ajatuksia alueemme lasten saavuttamiseksi. Aloitimme lasten raamattuillat, joissa on käynyt jopa 30 lasta. Niiden kautta 12 lasta ja vanhempaa on kastettu.

Koin, että meidän piti kysyä lapsilta mitä he halusivat, sen sijaan että me kerromme heille, mitä he haluavat tehdä. Kun kävi ilmi, että he pitävät urheilusta, aloimme järjestää urheilupäiviä. Lapset ovat tuoneet mukaan ystäviään ja nyt toiminnassa käy jopa 50 lasta.

Liityin seurakuntaan neljä vuotta sitten kuuliaisuudesta ja rakkaudesta. Seurakunnan toiset jäsenet ovat osa minua. He ovat enemmän kuin työryhmä, he ovat minun perheeni. Me teemme seurakunnasta hyvän maaperän niin, että Jumalan antamat siemenet kasvavat hyvin.

Kristittynä oleminen Thaimassa on kuin olla pieni kivi. Se putoaa veteen ja synnyttää pieniä aaltoja. Otan pieniä kuuliaisuuden askelia ja ne voivat myöhemmin tuoda suuren siunauksen maalleni.

Suureen muutokseen ei aina tarvita isoja asioita. Suurella rakkaudella tehdyt pienet teot voivat saada paljon aikaan yhteiskunnassamme.

Artikkeli Avasimme lapsille ovet syödä ja leikkiä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.