Diakonisessa hoitotyössä nostetaan esille myös ihmisen henkinen terveys. Henkinen terveys sisältää ihmisen pyhiksi kokemia asioita, arvoja ja asenteita sekä olemassaoloon eli eksistentialistisuuteen liittyviä käsityksiä.
Ihmisen olemassaolon pohtimiseen liittyvät muun muassa omaan identiteettiin, toivoon, epätoivoon, syyllisyyteen, sovintoon, kärsimykseen ja kuolemaan liittyvät asiat. Nämä nousevat usein pinnalle ihmisen kohdatessa oma tai läheisen vakava sairastuminen tai kuolema.
Henkinen terveys on ihmisen voimavara, joka auttaa yksilöä sopeutumaan ja selviytymään elämän haasteissa.
Henkisellä terveydellä on myös yhteys koettuun elämänlaatuun ja tunne-elämän tasapainoon.
Henkistä terveyttä tukemalla pystytään vahvistamaan kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä tukemaan ihmisen elämänhallinnan selviytymisen kokemusta.
Esimerkiksi saattohoidossa olevien asiakkaiden elämän luopumiseen liittyvän epätoivon hetkillä tutkitusti auttoi vakaumusta kunnioittava hengellinen ja henkinen tukeminen.

Diakoninen hoitotyö tarkoittaa ihmisen kokonaisvaltaisen
hyvinvoinnin tukemista, jossa huomioidaan myös ihmisen henkiset ja hengelliset tarpeet.

Diakonisen hoitotyön asiantuntija on myös vuorovaikutuksen osaaja, joka kykenee kohtaamaan erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä heidän elämänhaasteissaan.
Sairaanhoitaja-diakonissa koulutukseen sisältyy omien arvojen ja vakaumuksen perusteiden pohtiminen, joka kasvattaa itseymmärrystä omasta arvomaailmasta.
Ihmisen tuntiessa omien arvojensa perustan, hän kykenee paremmin kohtaamaan myös toisen ihmisen pohdinnat liittyen hänen arvioihinsa ja henkilökohtaisen uskon kysymyksiin.
Tämä on myös erityistä hoitotyön ammatillista osaamista, jota tarvitaan esimerkiksi muistisairaiden hoitotyössä ja saattohoidossa.

Hengellisyys ja henkisyys ei ole sidottua vain evankelis-luterilaisen tai kristillisen uskon näkemyksiin.
Diakonisen hoitotyön asiantuntijalla on myös uskonnonlukutaitoa ja ammatilliset valmiudet kohdata muun kuin kristillisen vakaumuksen omaavia ihmisiä.
Oleellista on toisen ihmisen arvostus, vakaumuksen kunnioittamien ja keskustelu asiakkaan lähtökohdista käsin.
Toivottavasti jatkossa sairaanhoitaja-diakonissojen asiantuntijuutta pystytään hyödyntämään laajasti terveydenhuoltoalan eri hoitoyksiköissä asiakkaiden hyvän, kokonaisvaltaisen hoidon edistämiseksi.

Lähteet

• Karvinen, I., Lipponen, V., &
  Sipola, V. (2020). Vakaumuksen ja uskon kunnioittaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kirkkohallitus, Diakonia ja sielunhoito.
• Rättyä, L. (2020) Diakonisen hoitotyön periaatteet ja sisältö. Teoksessa Gothóni, R., Malkavaara, M., Rättyä, L., Thitz, P., & Valtonen, M. (toim.). Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö. Diakonia-ammattikorkeakoulu.
• Sipola V. (2022) Henkinen terveys. Teoksessa Absetz, P., Rautava, P., Patja, K., & Ripatti-Toledo, T. (toim.) Terveyden edistäminen. Kustannus Oy Duodecim.

Syyskuun 1. päivänä vietetään Diakonian viran päivää eli D-dayta, jolloin Diakoniatyöntekijöiden Liitto palkitsee ansioituneita diakoniatyöntekijöitä.

Artikkeli Jokainen kohdataan ihmisenä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ruotsissa asuin kolmeen eri otteeseen 90-luvulla sekä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Työskentelin pisimpään Tukholman metrossa lipunmyyjänä.

Pidän itseäni kansalaisopiston suurkuluttajana, niin runsaasti kursseja mahtuu vuosien varrelle. Laulaminen on intohimoni ja harrastan sitä sekä yksin että ryhmissä.

Minulla on yhteiskristillinen tausta ja vuosien kokemus vapaaehtoistyöstä eri seurakunnissa ja yhteisöissä. Kuulun näkövammaisille tarkoitetun Henki&elämä-äänilehden lukijatiimiin. Ylistyslauluiltojen johtamisen lisäksi olen toiminut englannin ja ruotsin kielen tulkkina eri tilaisuuksissa.

Nyt olen ollut työttömänä muutaman vuoden. Sisäilmasairastuminen ja astma rajoittavat työnhakuani, koska terveitä työtiloja on vähän.
Suoranainen lottovoitto oli, kun pääsin tammikuussa kuntouttavan työtoiminnan kautta Sepän Kipinään aulaemännäksi. Siellä on terve ilma hengittää ja mukava työyhteisö.

Tämä työ on minun juttuni. Olen ihan liekeissä. Sosiaalisena ihmisenä parasta työssäni on ihmisten kohtaaminen. Työhistoriaani katsoessani huomaan, että olen aina halunnut työskennellä ihmisten parissa ja auttaa muita. Ystäväni ja perheeni tietävät, että tekisin mitä vain heidän puolestaan.

Arvostan ilon tuottamista toisille ja hyviä ihmissuhteita enemmän kuin rahaa. Toivon tulevaisuudelta lisääntyvää terveyttä ja vakituista työpaikkaa.

Minua pelottavat yhteiskuntamme koventuneet arvot ja kahtiajakautuminen. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu näyttää kasvavan, kun taas myötätunto toisia kohtaan tuntuu vähenevän.

Minulle ihmisarvo on tärkeämpi kuin ihmisen tuottavuusarvo. Elämässä ei kaikki aina mene niin kuin Strömsössä, kuka tahansa voi yllättäen menettää terveytensä tai työnsä. Siksi tarvitsemme lisää armeliaisuutta ja lähimmäisenrakkautta.

Artikkeli Aulaemännän pesti kuin lottovoitto julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pari- ja seksuaaliterapeutti Pirkko Brusilalla ja Väestöliiton asiantuntija Elina Korhosella on ilmiölle selitys. Uskontokulttuurit ovat syntyneet primitiivisillä aikakausilla, jolloin naisen seksuaalisuutta on pidetty pelottavana. Monissa kulttuureissa ajatellaan, että mies omistaa naisen.

Seksuaalisuuden säätelyllä on hyväkin tavoite: sen varmistaminen, että ihmiset eivät ole täysin viettiensä vietävissä.

Tekstien tulkinta vaikuttaa naisten kohteluun

Kaikista maailmanuskonnoista löytyy sekä seksuaalisuuden kontrollia että elämänläheistä nautinnon korostusta. Elina Korhonen ei arvioi, mikä uskonnoista on paras ja mikä huonoin lisääntymisterveyden ja naisen kannalta.

– Se riippuu enemmän tulkinnasta kuin uskonnon teksteistä.

Korhonen huomauttaa, että mitä patriarkaalisempi yhteiskunta on, sitä sortavampi uskonnon tulkinta siellä vallitsee. Kun naiset saavat toimivaltaa talous-ja työelämässä, he saavat äänensä kuuluville myös uskonnon tulkitsijoina.

Silpominen kaikkein tuhoisinta

Pirkko Brusila on pari- ja seksuaaliterapeutti ja naistentautien erikoislääkäri. Hänen mukaansa vahingollisin tapa, joka rikkoo naisten oikeuksia, on tyttöjen silpominen. Hän törmäsi ilmiöön, kun somalipakolaiset tulivat Suomeen 1990-luvulla. Synnytyksiä hoitaneella henkilökunnalla oli vastuullinen paikka kertoa perinteen vahingollisuudesta. Kunnioittava vuorovaikutus oli tärkeää.

– Lisäksi tarvitaan jämpttiä suhtautumista. Pitää sanoa selkeästi, että lainsäädäntömme ei tätä hyväksy.

Myös ehkäisykielto vahingoittaa naisia.

– Meilläkin on ryhmittymiä, joilla on tiukat säädökset ja ankarat asenteet niistä poikkeavia kohtaan.

Kunnioitus kadoksissa

Hiukset piiloon, käsivarret piiloon, kaapu päälle. Siinä yhden laidan säädöksiä naisille. Istu auton konepellille bikineissä ja levitä jalat. Laita webbikamera päälle ja riisu pusero. Siinä länsimaista todellisuutta.

Seksuaalisesti liberaali länsi ei saa Brusilalta täysiä pisteitä. Hän uskoo, että pedofilia ja seksuaalisesti loukkaava väkivalta ovat lisääntyneet, koska meillä on rajaton ”kaikkea saa tehdä” -asenne.

– Opiskelin 70-luvulla, ja pedofilia oli tuolloin äärimarginaalista. Lasten hyväksikäyttöä on ollut aina, mutta vähemmän, kun on ollut kunnioitus toista ihmistä kohtaan.

– Miten saisimme sellaisen kasvatuksen, että lapsi oppii kunnioittamaan itseään ja toista? Että toisen kehoon ei kosketa ilman lupaa.

Brusila toivoo hyvien arkipäivän käytöstapojen ryhtiliikettä.

– Että kohdellaan ihmisiä kunnioittavammin. Seksuaalisuus on siinä mukana, sen tajuaminen, että se on jokaisen herkintä omaa aluetta, ei yhteiskäytettävää.

Naisten asema on ottanut takapakkia

Elina Korhonen näkee huolestuttavia ilmiöitä, jotka ovat vahvistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Konservatiiviseen uskontulkintaan nojaava liike vaikuttaa epä­edullisesti naisten seksuaaliterveyteen. Liike vahvistuu esimerkiksi Puolassa, Maltassa, Irlannissa ja Portugalissa. USA:ssa toimii vaikutusvaltaisia evankelikaalisia ryhmiä, jotka toimivat myös Afrikassa.

Konservatiiviset liikkeet korostavat perinteisiä perhearvoja eivätkä ota huomioon monimuotoista todellisuutta. Niitä leimaa naisen kontrollointi ja homofobia.

Korhosen mukaan länsimaissa on menty pieleen ulkonäön liikakorostuksessa.

– Ja netissä on asioita, joiden näkemiseltä toivoisi lasten säästyvän.

Artikkeli Naisten lisääntymisterveys vaakalaudalla monissa maissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.