Uushenkisyyden määritelmä on tutkijoillekin hankala pähkinä. Käsitteen alle kuuluu laaja joukko menetelmiä ja opetuksia uskonnoista ja henkisistä perinteistä. Ilmiön kirjavuus näkyy Youtubessa, Facebookissa ja Tiktokissa.

Uushenkisyyden kasvu näkyy laajentuneena tapahtumatarjontana. Tapahtumat keskittyvät isoihin kaupunkeihin, kuten esimerkiksi Äiti Amman halausspektaakkeli Espoossa.

Nuoria naisia kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti manifestointi eli usko siihen, että ajatuksen voimalla voi muuttaa aineellista todellisuutta. Peräti neljännes 18–29-vuotiaista naisista kertoo kirkon kyselyssä, että manifestointi kuuluu heidän henkiseen tai hengelliseen elämäänsä vähintään toisinaan.

Kirkon tutkimusten mukaan nelisen prosenttia suomalaisista ajattelee, että vain yksi uskonto on oikeassa ja muut uskonnot perustuvat erehdykseen. Useimmat ajattelevat, että myös muissa uskonnoissa on löydettävissä totuuksia tai tärkeitä inhimillisiä arvoja.

Merkityksen etsijät ovat kirkolle mahdollisuus, jota se ei voi ohittaa.

Kristinuskon ja uushenkisyyden suhde riippuu Sohlbergin mukaan kristinuskon tulkinnasta. Herätyskristillisyyden piirissä suhtautuminen on hyvin kielteistä. Taustalla on eksklusiivinen eli poissulkeva näkemys suhteessa muihin uskontoihin ja henkisiin perinteisiin.

– Se heijastaa dualististyyppistä näkemystä todellisuudesta, jossa tehdään jyrkkä jako ”valon ja pimeyden”, ”hyvän ja pahan välillä.”  Taustalla on pelko siitä, että uushenkisyyden menetelmät johtavat harhaan. Kyse on usein myös tiedon puutteesta, Sohlberg selvittää.

Kun uushenkisyyden harjoittaja ”tulee uskoon” ja näkee menneen elämänsä valheellisena, taustalla saattaa Sohlbergin mukaan olla jokin kriisi. Kääntymystä edeltävää aikaa peilataan hyvin kielteisesti ja uusi yhteisö tukee tätä kokemusta.

– Näissä kertomuksissa nousee usein esille armon merkitys ja jonkinlainen väsymys ajatukseen jatkuvasta itsensä kehittämisestä ja sisäisten voimavarojen ehtymättömyydestä.

Opiskelija Linda Lindroth kertoo etsineensä vastauksia uushenkisyydestä. Häntä ajoi etsinnöissä eteenpäin voimakas auttamisen halu. Lindroth keräsi kokemuksia matkustaen Australiaan, Intiaan ja Meksikoon. Lopulta hänellä oli käytössään uushenkisyyden koko tarjotin reikihoidoista shamaanirumpuihin ja mantralauluihin.

Lindroth alkoi tarjota intuitiivista energiahoitoa, reikihoitoa ja shamanistisia rumpumatkoja. Hän uskoi auttavansa ihmisiä löytämään tarkoituksen elämäänsä tai parantumaan vaivoistaan.

Muutama vuosi sitten Instagram-syötteeseen alkoi virrata postauksia, joissa uushenkisyyskuvioista tutut ihmiset kertoivat löytäneensä Jeesuksen.

– Tulin vihaiseksi. Miten niin vanha, tylsä ja tuomitseva juttu voisi olla ainoa totuus? Mutta ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Postausten lempeys ja rakkaus liikuttivat jotain sydämeni syvimmissä sopukoissa.

– Sitten kerran lenkillä tunsin yhtäkkiä täydellisen rakkauden ja rauhan ylläni ja kuulin sisimmässäni kysymyksen: Linda, kuka on sinun Jumalasi? 

Pian Lindroth irtisanoi hoitohuoneensa. Lindroth seurasi aiheeseen liittyviä ajatuksia Instagramissa, ja sieltä löytyi myös yhteys helluntaiseurakuntaan. Hän ei näe mahdolliseksi yhdistää uushenkisyyttä ja Jeesuksen seuraamista.

Kirkkonummella asuva Lindroth valmistuu sosionomi-diakoniksi tänä keväänä. Vuonna 2025 hän suoritti opintoihin liittyvän harjoittelun Jyväskylän seurakunnassa.

Tutkimuskoordinaattori Sohlberg näkee, että uushenkisiä käytäntöjä on mahdollista soveltaa harkitusti valikoiden kristilliseen kontekstiin. Hänen mukaansa uushenkisyyteen on hyvä suhtautua kriittisesti, muttei pelokkaasti tai lähtökohtaisesti demonisoiden.

– Jo varhaiset teologit ja kirkkoisät ammensivat antiikin pakanallisesta filosofiasta aineksia kristilliseen teologiaan. Kristinuskon historiassa on ollut hyvin yleistä, että kristinuskon rinnalla ovat eläneet erilaiset kansanuskon muodot.

Artikkeli Etsijät, keitä he ovat? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kristityn tehtävä on puolustaa luomakuntaa

– Järjestötyössä voin vaikuttaa yhdessä muiden kanssa itselleni tärkeisiin asioihin. Saan tutustua erilaisiin ihmisiin, ajattelutapoihin, ympäristöihin sekä kulttuureihin.

Ylikangas muutti Helsinkiin vuonna 2014 ja liittyi Kirkon Ulkomaan avun piirissä toimivaan Changemaker-nuorisoverkostoon. 13–35-vuotiaille suunnattu kansainvälinen verkosto vaikuttaa erityisesti kehitysmaiden rakenteiden korjaamisen puolesta.
– Kristityn tehtävä on puolustaa luomakuntaa, ja kirkollisen toimijan tulee tuntea vastuunsa, kun on kyse köyhien maiden elinoloista.

Ympäristönäkökulma on vahvasti esillä Changemakerissa ja toiminnan ytimessä olevat kampanjat ovat keskittyneet viime vuosina esimerkiksi kehitysyhteistyöhön, yritysvastuuseen, ruokaturvaan ja liikakalastuksen ehkäisyyn.

Hallitustyö tuttua

HALLITUSTYÖ on Ylikankaalle tuttua, sen hän aloitti jo Changemakerissa, ja jatkoa seurasi Nuorten Naisten Kristillisessä Yhdistyksessä (NNKY). Kerhonhoitajana alkanut jäsenyys Helsingin paikallisyhdistyksessä jatkui sen hallitusjäsenyydellä. Nyt Ylikangas toimii myös Suomen NNKY-liiton hallituksessa.

NNKY on kansainvälinen ekumeeninen liike, joka toimii yli 100 maassa. Samaan aikaan NNKY on vahvasti paikallinen toimija, joka tukee tyttöjä ja naisia eri elämänvaiheissa lähellä heitä.

Tästä syksystä alkaen Ylikangas kuuluu myös Kirkon Ulkomaanavun hallitukseen, jonka toimintajakso ulottuu vuoteen 2023.
– Uskon saavani paljon uutta tietoa ja kokemusta auttamis- ja kehitystyöstä, sillä hallituksessa toimii usean eri alan osaajia ja asiantuntijoita.

Päällimmäisenä opinnot ja järjestötyö

KESKITTYMINEN itselle tärkeisiin asioihin antaa Ylikankaalle energiaa kaikkeen siihen, missä hän haluaa olla mukana.
– Nyt päällimmäisenä ovat teologiaopinnot ja järjestötyö, josta saan paljon itselleni. Mieleinen työpaikka, väitöskirja ja oma perhe ovat tulevaisuuden unelmia.

Teologian yleisellä linjalla Helsingin yliopistossa opiskelevalla Ylikankaalla ovat pääaineina systemaattinen teologia ja ekumeniikka. Teologian maisteriksi hän valmistuu tämän vuoden aikana. Vuonna 2017 hän aloitti opinnot Svenska social- och kommunalhögskolanissa, missä ovat menossa valtiotieteiden perusopinnot.
– Niin teologia kuin valtiotieteet ovat minulle luontainen valinta, sillä tunnen monipuolista kiinnostusta yhteiskuntaa, ihmisiä ja uskontoa kohtaan.

Ilmastonmuutos huolena

Eikä tässä vielä kaikki, sillä tänä syksynä Ylikangas on aloittanut teologian jatko-opintojen ”esikoulussa”. Siellä hän osallistuu tohtoriopiskelijoiden tapaamisiin ja tekee pohjatyötä tulevan väitöskirjan aihetta silmällä pitäen, vaikkei hän vielä olekaan virallisesti jatko-opiskelija. Alkuperäiskansojen ja Lähi-idän alueen kontekstuaalinen teologia kiinnostavat häntä erityisesti.

Näin valottaa tulevaa Hanna Ylikangas, ja on huolestunut ilmastonmuutoksen etenemisestä, jonka pysäyttämiseksi emme tee tarpeeksi. Kierrättäminen, ruokavalio, liikkuminen ja harkittu ostaminen ovat hänen omia valintojaan; suomalaista luontoa unohtamatta. – On kiva tulla luonnon keskelle jo lapsuudesta tutulle mökille Mikkeliin.

Artikkeli Yhteiskunta kiinnostaa ekologista järjestöaktiivia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotuspäällikkö Eeva-Kaisa Heikura, 50, vihittiin papiksi syksyllä 2016. Keväällä hän oli valmistunut neljän vuoden opintojen päätteeksi Helsingin yliopistosta teologian maisteriksi.

– En nuorena haaveillut teologian opinnoista, vaikka aihe on aina ollut läheinen. Haave konkretisoitui vuorotteluvapaalla, jolle jäin perhesyistä vuonna 2010, kertoo 17-vuotiaan vaikeasti liikuntavammaisen tyttärensä omaishoitajana toimiva Heikura.

Hän kertoo saaneensa uskosta tukea vaikeina hetkinä. Vuosien mittaan hengellinen pohdinta johti alanvaihtoon.

Vaativa työ luonnontieteellisellä alalla, Ilmatieteen laitoksen viestintäpäällikkönä ei vastannut mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Toinen vuosi opintovapaalla teologisessa vakuutti: Heikura tahtoi papiksi, ja irtisanoutui työstään.

– Tiedonjanoni oli valtava. Tahdoin opiskella täysillä ja tosissani. Aikuisen opintovapaan ansiosta sain keskittyä opintoihin ja perheeni hyvinvointiin.

Alkujaan suomen kielen opiskelija teki jo ensimmäisen gradunsa saarnoista, joiden tutkimus vain jatkuu.

– Miten viedä evankeliumia monien paineiden raskauttamille ihmisille alati muuttuvassa maailmassa? Osatakseni puhua hengellisistä asioista, etenkin nuorille tarvitsin konkreettisia työkaluja. Niitä opiskelu minulle antoi.

Kesken opintojen Heikura kuuli siskoltaan Kirkon tiedotuskeskuksen työpaikasta, ja luotti johdatukseen. Hän kokee olevansa nyt oikealla paikalla. Tosin tiedonnälkä vain kasvaa. Haaveissa ovatkin jossain vaiheessa myös jatko-opinnot.

Esikoistytär on jo lennähtänyt pois kotoa, kuopus harjoittelee itsenäistymistä avustajan tuella, ja it-alalla työskentelevä puoliso kannustaa. Heikura on kiitollinen mahdollisuudesta pohtia ratkaisujaan rauhassa ja edetä omaan tahtiinsa.

– Tämä ikä ja elämänvaihe tuntuvat oikeilta näihin muutoksiin. Toivon kasvaneeni hengellisesti hyvään suuntaan ja osaavani kohdata ihmisiä aidosti.

Arto Toivanen, 41, aloitteli teologian opintoja jo vuonna 1995, samaan aikaan lääketieteen kanssa. Yhdistelmä osoittautui tuolloin ylivoimaiseksi, mutta 2014 vanha opiskelupaikka Helsingissä herätettiin henkiin.

– Ehkä nuorena mietin enemmän, mikä olisi hyvä ammatti. Ikä on tuonut rohkeutta kuunnella sisintään. Pidän toki lääkärin työstäkin, toteaa Kymenlaakson keskussairaalassa kirurgian yksikön ylilääkärinä toimiva käsikirurgi.

Syksyllä teologian maisterin paperit saava viiden lapsen isä vakuuttaa asioiden järjestyvän, kun riittää halua järjestää.

– Järkeähän opinnoissani ei ole ainakaan taloudellisesti, mutta kaikkiaan tämä on ollut antoisa ja avartava kokemus.

Ja tiivis – etenkin alkuvuosi 2017 graduineen ja työharjoitteluineen Kouvolan seurakunnassa. Toivanen iloitseekin aikuiskoulutustuen mahdollistamasta opintovapaasta nyt keväällä.

Usko on aina kuulunut Arto Toivasen elämään. Pappishaave juontaa jo lapsuuden kirkossakäynneistä Juankoskella. Ajatus jatkaa teologian opintoja kypsyi hiljaa sisimmässä. Viimeinen sysäys tuli kesän 2013 Kansanlähetyspäivien iltatilaisuudessa, jossa kysymys Voisitko sinä olla lähettiläs? osui suoraan sydämeen.

– Johtajakoulutus ja ylilääkäriksi valinta saivat minut ymmärtämään, että töitä voi ja myös pitää jakaa. Ja niin uskalsin irrottautua.

Toivasen ammattiyhdistelmä kiinnostaa monia. Hän itse näkee lääkärin ja papin työssä paljon samaa ihmisen lähellä oloa.

– Lääkärinäkin olen aina kokenut lääketieteen avun rajalliseksi. Ihminen itse päättää lopulta varsin vähästä.

Toivasen opiskelutovereina on paljon keski-iässä aloittaneita eri alojen ammattilaisia, poliiseista opettajiin. Monissa ammateissa uskonasiat tulevat jossain muodossa vastaan, ja vuodet syventävät näkökulmaa niihin.

Artikkeli Ikä on etu myös teologian opinnoissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Samalla kun tein työtä selviytyäkseni hurjista kokemuksista, halusin miettiä, millainen kristitty haluan olla. Voiko Jumalaan uskoa maltillisesti? Voisiko uskossa säilyttää järjen mukana?

Paha piti ajaa pois

Teologian opiskelija Teija Liukko muistelee nuoruutensa rajuimpia kokemuksia äärikarismaattisessa, yhteiskristillisessä liikkeessä. Ryhmä nuoria – hän muiden mukana – repi Kalevalaa kappaleiksi. Suomalaisten kansalliseeppos sisälsi pakanallisuutta, ja pahoja henkiä oli ajettava tiehensä tallaamalla teos silpuksi.

– Miten kenenkään pää voi pysyä ehjänä tuollaisessa menossa! Nuorille puhuttiin paholaisen teoista ja pelkoa lietsottiin. Niissä kokouksissa ei ollut mitään tolkkua. Vahva johtaja oli olennainen osa toimintaa, Teija kertoo.

Hän muistelee, että vahvat tunteet synnyttivät myös hienon tunteen ”syvälle pääsemisestä”. Se, mitä yhdessä koettiin, oli enemmän kuin mihin muut pystyivät.

– Se, mitä teimme, tuntui eräänlaiselta salaseuralta. Teini-iässä sellaiseen hurahtaa nopeasti. Aivopesu on lopulta helppoa.

Muitakin lähti mukaan

Teija Liukko muistaa, että hänellä oli paha olla, mutta sama toiminta veti puoleensa omia läheisiä ja muita nuoria.

Teija sanoo ymmärtävänsä, että osa ihmisistä tarvitsee voimakkaita uskonnollisia kokemuksia ja selkeitä selityksiä asioille. Ja ehkä sitäkin, että Raamattua luetaan sanasta sanaan totena ja kirjasta poimitaan mieluisia jakeita.

– Ehkä kaikki eivät pärjää sen kanssa, että monenlainen on ok.
Lopulta Teija jätti karismaattisen liikkeen ja pikkuhiljaa myös viidesläisyyden, herätysliikkeen, joka oli tuttu hänelle kodin perintönä.

Suhde läheisiin ei katkennut. Heille riitti, ettei irtiotto tarkoittanut kirkon hylkäämistä kokonaan. Keskusteluja asiasta kuitenkin käytiin.

– Koskaan en ole sen jälkeen miettinyt, entä jos sittenkin siinä nuoruuteni joukossa oltiin oikeassa. Vaikka minun olisi pitänyt pelätä helvettiin joutumista, kun hylkäsin entisen, en olisi kääntynyt takaisin. Niin paha minun oli olla.

Iso kirkko toimi turvasatamana

Lukion jälkeen Teija Liukko ei tiennyt tarkasti, mitä haluaisi tehdä seuraavaksi. Hän halusi pohtia teologisia kysymyksiä ja selvittää ajatuksiaan lisää.

Edessä oli lopulta muutto Itä-Suomesta Helsinkiin teologiaa opiskelemaan.

– Ikävä fiilis ei kohdistunut koko kirkkoon, vaan pelkästään karismaattiseen herätyskristillisyyteen. En ajatellut, että kaikki hengellisyys olisi pahaa. Päinvastoin mietin, että jos minun kotini ei ole tällainen kristillisyys, muualla on mahdollisesti jotain muuta.

– Iso kirkko tuntui minusta lopulta turvasatamalta. Siellä saattoi uskoa rauhassa ja maltillisesti.

Vaikeita asioita Teija saattoi käsitellä puolisonsa kanssa.
Jälkeenpäin voi ymmärtää, ettei ole asiaa, jonka vuoksi kannattaisi antaa hajottaa itsensä.

– Jumala, joka sellaista vaatisi, ei ole uskomisen arvoinen, hän sanoo.

Mitä jos lähelläni toimii vahva herätysliike?

Opiskeltuaan kolme vuotta teologiaa Teija ajatteli yhä, ettei voisi toimia seurakunnassa pappina, puhetyöläisenä. Mutta kun häntä pyydettiin kesäteologiksi, aukeni mahdollisuus haastaa itsensä: olisiko minusta sittenkin kirkon töihin?

Teija nautti kesäpestistään. Hän on ensikokemuksen jälkeen ollut teologina seurakunnissa muinakin kesinä.

– Pappeus on yksi vaihtoehto ammatikseni, mutta en halua päättää vielä. Muitakin vaihtoehtoja on. Olen miettinyt, että entä jos vahva herätysliike vaikuttaa siinäkin seurakunnassa, jossa työskentelen.

– Haluan myös miettiä omaa uskoani: pitääkö papin olla ammatissaan tietynlainen?

– Kirkon uudistaminen kiinnostaa minua. Olen iloinen, että nykykirkko ottaa kantaa yhteiskunnallisiin, yhteisiin asioihin, kuten paperittomiin siirtolaisiin. Jos olisin töissä seurakunnassa, haluaisin pitää esillä myös tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä.

Artikkeli Äärihengellisyys aiheutti pahan olon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.