Koristeella oli jo ennestäänkin tunnearvoa, mutta Riikosen mukaan arvo hänen silmissään vain lisääntyi uuden sijoituspaikan ja ryijystä saatujen uusien tietojen vuoksi.

– Juuri Taulumäen kirkko on erityinen paikka minulle, sillä asuin lapsuuteni ja nuoruuteni aivan tässä kirkon kupeessa.

Riikonen kaivaa sanojensa vakuudeksi kansiostaan esille vanhan valokuvan, jossa on pieni keltainen puutalo, taustallaan Taulumäen iso ja komea kirkko.
Riikosen kotitalo, hänen äitinsä vanhempien Kalle ja Olga Hovilaisen rakennuttama, sijaitsi kirkon pohjoispuolella, nykyisen laajan parkkipaikan kohdalla.

–  Lapsuus oli näillä kulmilla aika vilkasta, kuten voit arvata, kun suuret ikäluokat elivät täällä todeksi varhaisia vuosiaan, naurahtaa suureen, vuoden 1948 ikäluokkaan itsekin kuuluva Riikonen.

– Kävimme Rajakadun kansakoulua, joka oli iso laitos. Yhteiskunta ei siihen aikaan järjestänyt hirveästi virikkeitä, mutta aina keksittiin naapuruston lasten kesken pihapelejä ja kaikenmoista muuta telmimistä.

Nykyisen moottoritienä kulkevan Nelostien paikkeilla oli Riikosen lapsuudessa vielä tarjolla peltomaisemaa.

– Tourujoen toisella puolella oli puolestaan Kolikkomäellä työväentalo, jonka pihassa järjestettiin lapsille hiihtokisoja. Luistelemaan pääsi Koskenharjun koulun kentällä Tourujoen varressa.

– Tuomiojärven rannassa me kakarat kävimme tietenkin uimassa ja mato-onkimassa. Yhdessä kohtaa järven rantaa oli hyppytelineet, joista minäkin loikkasin seitsemännestä kerroksesta, kun kymppi oli ylin, Riikonen muistelee.

Talvisin Taulumäellä sijaitsi hyppyrimäkikin, jonka valot loistivat kutsuvasti perheen talon ikkunoihin.

– Hyppyrimäen juurella järjestettiin iltamia, jossa näin pikkupoikana esiintymässä muun muassa lauluntekijä ja laulaja Reino ”Repe” Helismaan. Häntä pidettiin silloin ”rillumareimiehenä”, mutta on nykyisin pikemminkin arvostettu, tunnettu taiteilija, hymyilee Riikonen muistoilleen julkkiksen bongaamisesta.

Taulumäen kirkossa pieni poika vieraili säännöllisen epäsäännöllisesti, yleensä äitinsä kanssa.

– Pari kertaa suntio otti meitä lapsia myös mukaansa kirkon torniin, kun hän oli menossa sinne soittamaan kelloja.

– Se on jäänyt mieleen, että maisemat tornista Palokkajärvelle päin olivat todella upeat. Ja toisekseen kelloista lähti suntion soittaessa niitä niin iso ääni, että kun ei ollut mitään kuulosuojaimia, niin kyllä siinä ihan pää meinasi haljeta.

Mutta palataan vielä ryijyyn, joka oli siis ennen Riikosen perheen omaisuutta ja koristaa nyt Taulumäen kirkon kakkoskerroksen lehterin takaseinää.

Aivan tarkkaa tietoa siitä, miten se on Riikosen perheeseen kulkeutunut tai kuka sen on tehnyt, ei ole. On mahdollista, että kyseessä on Seppo Riikosen vanhempien häitä varten kudottu vihkiryijy, sillä ryijyssä on merkintä ”1941”.

– Vanhempani ovat menneet noihin aikoihin naimisiin ja itse asiassa minulle selvisi vasta hiljattain, että kyse on nimenomaan vihkiryijystä.

– Aiemmin luulin, että se voisi olla kuulunut jo isovanhemmilleni, mutta vuosiluku täsmää pikemminkin omien vanhempieni avioitumisen kanssa.

Mikä sitten on vihkiryijy? Museoviraston Elävää kulttuuriperintöä -sivuston mukaan Suomen sana ryijy on peräisin vanhasta skandinaavisesta sanasta ry, joka alun perin on tarkoittanut nukallista peitettä.

Ensimmäinen varma tieto ryijyjen olemassaolosta Suomesta löytyy keskiajalta. Varsinaisena ryijyjen kulta-aikana pidetään 1700-luvun loppua ja 1800-luvun alkupuoliskoa, jolloin niitä alettiin kutoa morsiuspareille.

Vihkiryijy tarkoittaa siis ryijyä, jonka päällä morsiuspari vihittiin.

Vihkitilaisuuden jälkeen ryijyä käytettiin peitteenä ja sen uskottiin tuottavan avioparille onnea.

Seppo Riikosen mukaan syy ryijyn lahjoittamiseen Palokan kirkkoon 1980-luvulla oli se, että hänen äitinsä Maire oli muuttanut pois Taulumäeltä, eikä ryijylle löytynyt kotoa oikein paikkaa.

– Ehkä hän ajatteli, että kun kyse on uskonnollisesta aiheesta, sopisi se hienosti lahjoitettavaksi Palokan kirkkoon, joka kuului silloiseen Jyväskylän maaseurakuntaan, arvioi Riikonen.

Malliltaan Taulumäen kirkkoa nykyisin komistava työ on niin sanottu Madonna-ryijy. Päähenkilöinä siinä ovat Jeesus ja Neitsyt Maria.
 
Kun ryijy oli otettu pois Palokan kirkon seinältä, se kunnostettiin ja sijoitettiin uudelle paikalleen Taulumäen kirkkoon. Seppo Riikonen ei pane nykyistä sijoituspaikkaa lainkaan pahakseen.

– Olen hyvin kiitollinen seurakunnalle ryijyn kunnostuksesta. Sen uusi sijoituspaikka tuntuu suorastaan mahtavalta.

Ryijy on Riikosen mukaan tullut ikään kuin takaisin sinne mistä se aikanaan lähtikin, Taulumäelle.

– Se on tullut takaisin kotiin.

Artikkeli Vihkiryijy palasi kotiin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Marraskuun pimeinä iltoina päästiin testaamaan erilaisia uuden tekniikan suomia mahdollisuuksia ja kerättiin kokemusta kokonaisvaltaista valaistussuunnitelmaa varten. Ulkosivujen nykyinen valaistus on sävyltään keltainen, mutta jatkossa väritön valaistus korostaa kirkon todellista väriä. Uusi tekniikka mahdollistaa myös värisävyn vaihtelun.

– Valoasiat ovat herkkiä, ja suuren kirkon kohdalla mietimme tarkasti, millaiset vaihtoehdot ovat mahdollisia. Uudistuksen jälkeen voimme ottaa käyttöön tilapäisiä ja raikkaita valoratkaisuja vaikkapa yhden päivän tai viikon ajaksi, suunnittelee Taulumäen kanttori Jukka Hassinen.

Ensi vuoden syyspimeissä päästään viimeistään ihailemaan työn tuloksia

Hassinen myöntää, että uudet värisävyt saattavat tuntua äkkiseltään rohkeilta, ja ne ovat herättäneet monenlaisia mielipiteitä.

– Vastaanotto on ollut ihastunutta ja ei niin innostunutta, joidenkin mielestä perusväri on paras. Oma suosikkini on sininen sävy, josta moni muukin on tykännyt.

Julkisivuvalaistus elävöittää ja tuo esiin kookkaan kirkon pystysuoria linjoja, muotoja ja pintaa. Ensi kevään remontin aikana valaistus uusitaan sisältä ja ulkoa, ja uuden led-tekniikan arvellaan vähentävän energiankulutuksen kolmannekseen nykyisestä.

Kaupunkilaisten palautetta toivotaan jatkossakin muun muassa Taulumäen Facebook-sivun kautta. Valosuunnittelu jatkuu yhteistyössä kaupungin kanssa.

– Ensi vuoden syyspimeissä päästään viimeistään ihailemaan työn tuloksia, Hassinen lupaa.

Artikkeli Kirkko uudessa valossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kesätöihin hautausmaalle

Musiikkiopintojen jälkeen Salminen palasi takaisin Lahteen ja tiedusteli kesätöitä hautausmaalta kotiseurakunnastaan Hattulasta. Paikat olivat ehtineet mennä. Niiden sijasta hänelle ehdotettiin suntion lomittajan tehtäviä, ja hän suostui välittömästi. Päätöstä avitti mielikuva helposta hommasta, joka olisi lähinnä kolehdin keräämistä.

Tehtävät osoittautuivat huomattavasti laajemmiksi, ja työkenttä käsitti alueen kolme vanhaa ja kulttuurisesti merkittävää kirkkoa. Suntion kesätyöt saivat jatkoa myös tulevina kesinä.

– Oli mahtavaa kavuta kellotorniin ja avata luukut hämäläiseen peltomaisemaan. Sen jälkeen soitin kelloja ja herätin kaikki kyläläiset.

Lahden vuosina Salminen oli tutustunut tulevaan vaimoonsa, joka oli lähtöisin Korpilahdelta. Mutkien kautta he päätyivät asumaan Jyväskylään.

– Kun aloin miettiä mitä voisin tehdä täällä työkseni, niin sieltähän puskivat esiin aiemmin tekemäni suntion hommat.

Salminen suoritti suntion tutkinnon Jyväskylän kristillisellä opistolla reilu kymmenen vuotta sitten. Sitä seurasivat lyhyet tuurausjaksot, jotka johtivat säännöllisempiin tehtäviin ja lopulta suntion virkaan Jyväskylän seurakunnassa.

Suntio-muusikko on hyvä yhdistelmä

Tällä hetkellä Salminen työskentelee Taulumäen kirkossa ja on mukana Yhteisen seurakuntatyön messu- ja musiikkitiimissä. Hän pystyy hyödyntämään työssään myös musiikillista osaamistaan.

Taulumäen kirkossa järjestetään paljon konsertteja ja siellä ovat esiintyneet monet maamme eturivin artistit. Etenkin joulun aikaan konserttitarjonta kirkossa on runsasta.

– Esittelen itseni vieraileville muusikoille sekä suntiona että muusikkona. Siitä avautuu yhteinen kieli, ja käytännön asioiden hoitaminen on sen jälkeen helppoa.

Salminen kokee työn kasvattaneen häntä ihmisenä ja hän on saanut paljon hyvää palautetta. Sosiaalisena ihmisenä työn paras puoli löytyy ihmisten kohtaamisesta. Kohtaamiset liittyvät usein tilanteisiin, jotka ovat ihmisten elämässä erityisen tärkeitä.

– Jokainen tilaisuus on ainutkertainen niille ihmisille, jotka tulevat kirkkoon – oli heitä sitten paikalla 10 tai 700. Minusta jokaiseen tilanteeseen on hyvä suhtautua siten, kuin se olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta toteuttaa se.

Salminen kokee tekevänsä tärkeää­ työtä, josta voi olla ylpeä. Varsinkin tällaisena aikana, jota Salmisen mukaan leimaa lähes kaikkialla negatiivisuuden henki.

– Tässä työssä ja oikeastaan kaikessa seurakuntatyössä voimme välittää aidosti toisista ihmisistä ja myös näyttää se todeksi. Ihmiset aistivat nopeasti oletko oikeasti läsnä.

Retrosyntikat ja 
elektroninen musiikki ovat 
aina olleet lähellä Miikka 
Salmisen sydäntä. Siitä 
huolimatta sormet 
hakeutuvat useimmiten 
perinteisen pianon tai 
flyygelin koskettimille. 

Vaikka varsinainen keikkailu on jo taakse jäänyttä elämää, on Salminen aina silloin tällöin konsertoinut ja esittänyt tilaisuuksissa myös omia sävellyksiään.

Säveltäjänä hänellä on hyvin elokuvallinen lähestymistapa musiikin tekemiseen. Ehkä juuri siksi vuosien varrella on syntynyt musiikki muutamaan lyhytelokuvaan sekä dokumenttituotantoon.

Parhaillaan vietettävälle Taulumäen kirkon 90-vuotisjuhlavuodelle on kaavailtu myös yhtä omaa konserttia syksylle.

– Ehkäpä silloin kuullaan akustisen pianon lisäksi myös minulle tuttuja elektronisia soittimia. Tietysti hyvällä maulla yhdistettynä, ilman hirveitä pörinöitä, Salminen toteaa.

Artikkeli Suntio, joka soittaa muutakin kuin kirkonkelloja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ilman Jumalan kannattelua en olisi elämän tiukoissa paikoissa jaksanut, hän sanoo.

Hokka syntyi viikko ennen talvisotaa, jolloin uusklassiseen tyyliin rakennettu Taulumäen kirkko oli seissyt paikallaan kymmenen vuotta.

Arkkitehti Elsi Borg valittiin salanimen suojassa Suomen ensimmäisenä naisena kirkon suunnittelijaksi. Valinta nostatti aikanaan ristiriitaisia mielipiteitä ja kiivasta keskustelua.

Helena-tyttö kipusi kirkonmäelle sunnuntaisin pienestä pitäen äidinäidin eli mummun kanssa. Matka Tapionkadun kodista oli lyhyt, ja mummu halusi vakiopaikalleen tutulle penkkiriville.

Jeesuksen elämästä kertova kaksiosainen alttaritaulu on Hokalle täynnä muistoja. Ylempänä Jeesus kulkee pitkässä valkoisessa asussaan vetten päällä ja alempana siunaa lampaitaan. Salin monissa maalauksissa riitti lapselle ihmeteltävää. Kauniiden enkelihahmojen vuoksi kirkkoa kutsutaan myös enkelten kirkoksi. Arkkitehti panosti suunnitelmissaan erityisesti alttarin valaistukseen ja hartaaseen tunnelmaan.

Haluan tulla haudatuksi omieni joukkoon.

Jumalanpalvelukseen kuului siihen aikaan ehtoollinen vain muutaman kerran vuodessa, ja toimitukseen tuli ilmoittautua etukäteen. Mummu asteli muiden mukana alttarille, ja tyttö seurasi tapahtumia jännittyneenä kirkonpenkissä. Suurten urkujen sointi täytti tilan. Virret saattoi laulaa omasta, mummun lahjoittamasta virsikirjasta.

– Tämä kirkko on ollut minulle läpi elämän kuin lämmin ja turvallinen syli, Hokka hymyilee.

Turvallinen lapsuus loppui, kun Hokka menetti isänsä jatkosodassa. Äiti jäi lasten kanssa yksin, ja sosiaalitoimi sijoitti osan sisarusparvesta kodin ulkopuolelle. Sijaisperheessä kohtelu oli tylyä.

Nälkä kurni vatsassa, kunnes äiti haki takaisin kotiin kolmen vuoden jälkeen. Suhde äitiin jäi etäiseksi, mutta yläkerrassa asuva mummu oli turvallinen ja rakastava.

Äidinäiti rukoili ahkerasti ja luotti Jumalaan, vaikka ei paljon puhunut uskostaan. Jos kirkkoon ei joku kerta lähdetty, jumalanpalvelus kuunneltiin radiosta.

– Minun tehtäväni oli etsiä virret valmiiksi virsikirjasta. Pääsin ulos leikkimään vasta kirkonmenojen jälkeen, Hokka muistaa.

Kun aika koittaa, Hokka toivoo saavansa leposijan tutulta hautausmaalta.

– Kun myrskyn soutaa, niin tyvenen saavuttaa, sanoi äitini aikoinaan. Haluan tulla haudatuksi omieni joukkoon Vanhalle hautausmaalle lähelle isän sankarihautaa.

Taulumäen kirkon juhlavuosi 2020

• Taulumäki 90 vuotta juhlamessu 1. adventtina 1.12.2019
• Jouluaaton ja -aamun radiojumalanpalvelukset Taulumäeltä
• Urkukonsertteja 15.1. ja 6.2.
• Satukuvia pianolle, Toivo Kuulan pianotuotanto 18.1.
• Marian Petrescu muusikoineen 15.2.
• Vihkimusiikki-ilta 6.3: Mitä musiikkia esitettiin häissäsi Taulumäen kirkossa?
• Pääsiäis- ja kesäkonserttisarjat
• Nuorten yö kirkossa 20.5.
• Helatorstain aamumessussa 21.5. klo 10 isosten siunaa- minen
• Suvivirren sunnuntai Taulumäen kirkkopuistossa 24.5. klo 14
• Taulumäen tarinat -ilta syksyllä 2020
• Keskustelusarja yhteiskunnallisista aiheista
• Valokuvanäyttely

Artikkeli Kirkossa Jumalan syli julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Messiaan kuninkaallinen sointi käy hienosti juuri Taulumäen kirkkoon. Tila on kuin tehty Händelin liikkuvalle ja ilakoivalle musiikille, jossa on paljon nopeita kulkuja, Pertti Tahkola luonnehtii.

Messiaasta on monta lyhempää versiota, mutta tällä kertaa se esitetään kokonaisuudessaan. Moni tunnistaa musiikin elokuvista. Teoksen kuuluisin osuus Halleluja on taidemusiikin historian tunnetuimpia sävelmiä.

Taulumäen esityksessä laulaa Kamarikuoro Valo. Pertti Tahkola perusti kuoron kuusi vuotta sitten, kun hän aloitti työnsä kanttorina Jyväskylän seurakunnassa. Suuri osa kuoron laulajista vaihtuu joka kerta uuden esitysprojektin alkaessa.

Messiaan kuninkaallinen sointi käy hienosti juuri Taulumäen kirkkoon.

– Koelaulussa haetaan kehityskelpoisia laulajia, koska kuorolla on laadukas sointitavoite ja hieman poikkeuksellinen kuorosointi. Kokonaisvaltainen äänenkäyttö opetetaan uusille laulajille, ja se vie aikansa, Pertti Tahkola kertoo.

Kuoron äänenmuodostaja, laulunopettaja Annastiina Tahkola opastaa tarvittaessa laulajia myös henkilökohtaisesti. Harjoittelu tiivistyy, kun esitys lähestyy.

Kuoron hyvään yhteishenkeen panostetaan. Kun laulajilla on turvallinen olo, he uskaltavat tulkita rohkeasti ja käyttää ääntään vapaasti.

– Ohjaan kuoroa kannustamalla ja hyvällä huumorilla. Letkeä ilmapiiri on tärkeää, vaikka teemmekin kovasti töitä, Pertti Tahkola kertoo.

– Kuorolaiset antavat esityksille paljon aikaansa ja paneutumista. Jokaisessa projektissa muodostuu oma kuoroperhe, jossa jokainen laulaja on oma persoonansa, Annastiina Tahkola täydentää.

Annastiina Tahkola opettaa laulua Sibelius-Akatemiassa sekä Kuopion Savonia-ammattikorkeakoulussa. Hän myös konsertoi laulajana ja oopperalaulajana. Tahkolat esiintyvät paljon yhdessä. He laulavat ja säestävät toisiaan uruilla tai pianolla.

– Oman puolison kanssa on turvallista ja helppoa tehdä töitä, koska tuntee toisen niin hyvin. On äärimmäisen tärkeää, että puoliso on tukena heikkoinakin hetkinä, Annastiina Tahkola toteaa.

Töitä ja harjoituksia on paljon iltaisin ja viikonloppuisin, ja esityksiin pitää valmistautua ja harjoitella kotonakin. Perheen lapset ovat kasvaneet elämäntyyliin. Tällä hetkellä Händel soi kotonakin niin paljon, että lapsetkin osaavat laulaa mukana.

Tiesitkö:

• Händel Messias -oratorio esitetään sunnuntaina 2.12. kello 14.00 Taulumäen kirkossa.
• Kamarikuoro Valon kanssa esiintyy Oulun Kamariorkesteri kapellimestarina Olli Heikkilä.
• Solisteina Johanna Nylund, Annastiina Tahkola, Pertti Tahkola sekä Jaakko Kortekangas.
• Liput Lippu.fi-palvelusta.

Artikkeli Händel soi töissä ja kotona julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pirkko Veijo on osallistunut Jyväskylässä Tuomasmessuihin aivan alusta lähtien. Hän toimi pitkään vapaaehtoisena esimerkiksi Tuomasmessun esirukousosuudessa.

– Olen halunnut jäädä iän mukana rivijäseneksi. Väki on vaihtunut, ja nuoret ovat löytäneet Tuomasmessun, Veijo sanoo.

Mukaan toimintaan Veijon kutsui jo eläköitynyt pastori Jorma Vilkko. Tuomasmessun vapaaehtoisista vuosien varrella Veijon mieleen ovat jääneet erityisesti Inkeri Tuunanen ja Marketta Korhonen.

– Toisaalta nimet eivät ole Tuomamessun yhteydessä tärkeitä, Veijo huomauttaa.

Tuomasmessussa seurakuntalaisten panos on tavallista messua suurempi

Tuomasmessussa seurakuntalaisten panos on tavallista messua suurempi. Kun tavallisessa messussa on ehkä pari seurakuntalaista eri tehtävissä, niin Tuomasmessun suunnittelun vastuu on vapaaehtoisilla. Heitä on messun järjestelyissä mukana kolmisenkymmentä.

Marja Fagerlund on käynyt Tuomasmessussa viitisen vuotta. Hän on vapaaehtoisena muissa seurakunnan tehtävissä, mutta Tuomasmessussa hän haluaa vain nauttia ja osallistua.

Fagerlundin mielestä Tuomasmessu on tavalliseen messuun verrattuna lähempänä ihmistä.

Papitkin ovat rennommin ja vapaammin.

– Messussa saa olla epäilevälläkin mielellä, ja sisäistä lämpöä on enemmän kuin normaalimessussa. Papitkin ovat rennommin ja vapaammin.

Tuomasmessun vastuupapin Ville Tikkasen mielestä Tuomasmessua kuvaa sana sallivuus. Messussa voi osallistua erilaisiin osioihin, kuten esirukoukseen tai öljyllä voiteluun, mutta yhtä hyvin osallistuja voi olla omalla paikallaan penkissä.

– On monia tapoja olla Jumalan edessä. Tuomasmessu vastaa nykyajan kokemusten kaipuuseen, Tikkanen sanoo.

Tuomasmessu on kasvanut Jyväskylässä hyvään suuntaan

Marja Fagerlund on osallistunut Tuomasmessuun myös Helsingissä. Siellä rentoutta oli hänen mielestään vielä Jyväskylänkin messua enemmän. Fagerlund toivoisi, että Jyväskylä seuraisi tässä suhteessa perässä.

Fagerlund on tyytyväinen Tuomasmessun sisältöön. Rukouksen, varsinkin henkilökohtaisen esirukouksen, osuutta hän kuitenkin kasvattaisi.

– Olen rukouksen ystävä.

Pirkko Veijon mielestä Tuomasmessu on kasvanut hyvään suuntaan.

– Siinä oli aluksi liian kaavamaisen messun maku. Nyt meno on rentoa ja luontevaa. On ymmärrettävää, että ensin haetaan vähän suuntaa.

Tuomasmessuja järjestetään Jyväskylässä kerran kuukaudessa. Fagerlund tulisi mielellään paikalle nykyistä useamminkin.

Tuomasmessun musiikista vastaa kymmenhenkinen vapaaehtoisten kuoro ja bändi. Pirkko Veijon mielestä bändi tuo messuun ilon.

Lähden kotiin hyvillä mielin. Lopputuloksena on hoidettu sielu

Myös Marja Fagerlund pitää musiikkia tärkeänä elementtinä Tuomasmessussa.

– Olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Tykkään laulaa. On ihanaa, että voi laulaa muiden mukana.

Lopussa vietettävässä teehetkessä on mahdollisuus vaihtaa vielä ajatuksia muiden osallistujien kanssa.

– Lähden kotiin hyvillä mielin. Lopputuloksena on hoidettu sielu, Veijo sanoo.

TIESITKÖ: Tuomasmessu Jyväskylässä

• Järjestetty vuodesta 1988.
• Seurakuntalaiset merkittävässä roolissa.
• Tuomasmessuun kokoonnutaan kerran kuukaudessa Taulumäen kirkossa.
• Musiikki on keskeisessä osassa.
• Osallistujat pääsevät kulkemaan kirkossa.
• Tilaisuudet ovat luonteeltaan rentoja.

Artikkeli Kaavamaisesta kasvoi rento ja luonteva julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ollaan yhdessä ja nautitaan matkanteosta kaikessa rauhassa. Reitin varrelle osuu yllättävän kauniita järvimaisemia, sanoo tapahtumaa järjestävä pastori Seppo Hautalahti.

Hän itse tunnustaa ajavansa reittiä usein autolla, jolloin kauneusarvot jäävät helposti huomaamatta.

Matka starttaa Taulumäen kirkolta ja jatkuu Palokan kirkon kautta Tuomiojärven rantaan. Kirkoilla on lyhyet hartaushetket ja Tuomiojärvellä lisäksi päätöspiknik.

– Suuria mäkiä matkan varrelle ei osu, ihan on inhimillinen reitti, Hautalahti lupaa.

Matkaseurana Martti

Tapahtuma on osa reformaation merkkivuotta. Pyöräily osuu helluntaihin, joka on kirkon syntymäpäivä, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Pysähdyspaikkojen hartaushetkissä perehdytäänkin aluekappalainen Eivor Pitkäsen johdolla Martti Lutherin opetuksiin Pyhästä Hengestä.

– Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa, Luther opettaa Vähässä katekismuksessa.

– Pyhä Henki vaikuttaa seurakukunnassa niin, että voimme olla Jumalan lapsia, Hautalahti summaa.

Mutta mitä tekemistä pyöräilyllä on helluntain kanssa?

– Raamatussa Pyhää Henkeä verrataan tuuleen. Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Kun pyöräilee, niin kyllähän siinä tuulet korvissa puhaltaa, Hautalahti naurahtaa.

– Hengen tuulissa mennään.

Riparilaiset joukon jatkona

Pyöräilypyhiinvaellus järjestetään nyt neljättä kertaa. Ensimmäisen kerran tapahtuma ajoittui pyöräilyviikon päätteeksi, mikä istuu hyvin ympäristödiplomiseurakunnalle. Aiempina vuosina matkaan on polkaissut parikymmentä pyöräilijää.

– Nyt osallistujia on tiedossa enemmän, sillä mukaan lähtee rippikouluryhmä Keltinmäestä, Hautalahti toteaa.

– Viime kerralla saatiin vettä niskaan. Ilmoista ei voi tietää, mutta sään takia ei jätetä leikkiä kesken.

Artikkeli Hengen tuulissa mennään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Emme olleet samanaikaisesti leikki- ja riitelyiässä, kun lähdin niin aikaisin pois kotoa. Ami taisi olla silloin kymmenvuotias, Monica Aspelund muistelee.

Kilpailua heidän välillään ei ole ollut, vaan laulajat ovat tukeneet toisiaan.

– Kenelläkään ei ole monopolia Jumalan antamille lahjoille, Monica Aspelund sanoo.

Molemmat naiset ovat edustaneet Suomea Euroviisuissa. Monican kilpailukappale oli Lontoossa vuonna 1977 laulettu Lapponia, Ami lauloi Fantasian Münchenissä vuonna 1983.

– Kilpailuissa on kasvanut artistina, ne ovat tuoneet ahaa-elämyksiä. Tekemällä on pitänyt oppia.

Siskokset uskovat, että euroviisut ovat merkinneet paljon myös suomalaiselle yleisölle, koska ihmiset vielä muistavat heidän kappaleensa.

Musiikillista yhteistyötä siskokset ovat tehneet viimeisen 30 vuoden ajan. Tuorein yhteishanke on suunnitteilla oleva Raamattuun pohjaava Saaran tyttäret -esitys ruotsinkielisenä tv-tuotantona.

Missio Helsingin satoa

Kristinusko on ollut perussointu siskosten elämässä lapsuudesta lähtien. Äiti lauloi kirkkokuorossa ja oli perheen hengellinen kasvattaja. Hän vei lapset pyhäkouluun ja kirkkoon.

– Äiti kertoi, että Jeesus on meidän asianajaja, Monica Aspelund sanoo.

Kristinusko alkoi nousta enemmän esiin Monica Aspelundin asuessa USA:ssa, jossa kristinusko oli luonnollinen osa elämää. Helsinki Missio vuonna 1987 oli merkittävä käännekohta. Evankelista Billy Grahamin puheet vaikuttivat kolmen sukupolven elämään: sisarusten, heidän äitinsä sekä Monican pojan.

– Olemme Missio Helsingin satoa. Kristinusko tuli henkilökohtaisemmaksi, sanoo Ami Aspelund.

– Olen jatkanut Raamatun tutkimista. Olen opiskellut Uppsalassa Vanhan testamentin kirjoja sekä heprean alkeita, Monica Aspelund kertoo.

– On kunnia-asia olla sisaruksia myös kristinuskossa, hän jatkaa.

Kolmen sukupolven naisten elämää konsertissa

Taulumäen kirkossa kuultavaan Saaran tyttäret -esitykseen Monica ja Ami Aspelund ovat poimineet Raamatusta kolmen sukupolven naisia – ei äitejä ja tyttäriä vaan anoppeja ja miniöitä. Saaran tyttäret on sekä konsertti että kertomus siitä, miten Israelin kansa syntyi kahdestatoista heimosta. Naiset ovat Saara, Haagar, Rebekka, Lea ja Raakel, ja sama kaipaus, nöyryytys, tuska ja onni yhdistivät heitä.

Saara synnytti Isak-pojan vanhoilla päivillään, hänen miniänsä Rebekka sai keskenään taistelevat kaksoset Eesaun ja Jakobin, ja Jakobin vaimot Lea ja Rakel olivat siskoksia ja joutuivat kilpailemaan samasta miehestä.

– Naisen arvo mitattiin sillä, miten monta poikaa he synnyttivät, Monica Aspelund huomauttaa.

Yhteys Raamatusta tähän päivään lähtee Aabrahamista, jolla oli kaksi poikaa. Avioliitosta Saaran kanssa saatu Isak on juutalaisten esi-isä, Haagarin kanssa saatu Ismael taas arabikansojen.

Saaran tyttäret -konsertti Taulumäen kirkossa lauantaina 1.4. klo 18. Monica ja Ami Aspelund laulu, Jasse Varpama säestys. Konsertti on osa Sana elämään -iltaa, jossa kirjailija Juha Vähäsarja puhuu lohdutuksen Jumalasta. Vapaa pääsy.

Artikkeli Dramaattiset naiset Raamatussa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.