Olet sanonut, että suomen kieli ei ole sukupuolineutraali kieli. Miksi?
Myös suomen kielessä sekä erotellaan että eriarvoistetaan sukupuolia. Esimerkiksi saksan kielestä tutun kieliopillisen suvun puuttuminen ei suinkaan ole tae sukupuolineutraaliudesta tai sukupuolten kielellisestä yhdenvertaisuudesta.

Kuinka suomen kieli on sukupuolittunut?
Monin tavoin. Miehen nimityksiä ja muuta maskuliinista kielenainesta käytetään myös yleistävästi kaikista ihmisistä, esimerkiksi lakimies ja kotimies, naisen nimityksiä vain harvoin. Mies on yleisihminen, nainen on naisihminen.

Pitäisikö kielenkäytössä pyrkiä sukupuolineutraaliuteen?
Asiayhteydessä tulee miettiä, onko tilanteessa tarpeen tuoda esiin ihmisten sukupuoli vai ei. Tasa-arvo ei toteudu siten, että sukupuoleen jätetään kautta linjan viittaamatta.

Millaisia vaikutuksia kielen sukupuolittuneisuudella mielestäsi on?
Tutkimusten mukaan esimerkiksi maskuliinisten tehtävänimikkeiden yleistävä käyttö voi vaikuttaa kielteisesti asenteisiin. Kun miesvaltaisiin ammatteihin on viitattu maskuliininimikkeillä eikä tasavertaisilla vastineilla, lapset ovat olettaneet naisten menestyvän heikommin kyseisissä töissä, ja tytöt ovat olleet vähemmän kiinnostuneita niistä.

Mitä suomen kielen tasa-arvoistamiseksi pitäisi tehdä?
Tehtävää riittää. Kieleen liittyvä tasa-arvo on otettava vankemmin huomioon esimerkiksi työpaikoilla, säädöskielessä ja oppimateriaaleissa. Suomen kielen lautakunta suosittelee muun muassa tehtävänimikkeistössä sukupuolineutraa-liutta.

Mitä mieltä olet Aamulehden päätöksestä kiertää sukupuolisidonnaiset nimikkeet?
Aamulehdessä on kuunneltu ajankohtaista keskustelua ja tutkimustakin. Ei ole mitään syytä, miksi muut tiedotusvälineet eivät laajemmin seuraisi lehden esimerkkiä.

Saako kieltä mielestäsi sorkkia?
Sukupuolten yhdenvertaisuutta tulee edistää niin kielenkäytössä kuin esimerkiksi talouselämässä. Muun muassa Unesco ja Euroopan neuvosto suosittelevat kielenkäytön tasa-arvoistamista.

Miten yleensä määrittelet sukupuolen?
Sukupuoli on moniulotteinen. Ihmisen sukupuoleen liittyy sukupuoli-identiteetti, biologia ja sukupuolen ilmaiseminen esimerkiksi pukeutumisessa. Sukupuoli on myös yhteiskunnallinen ja valtaa jakava kategoria.

Onko uskonnollinen kieli sukupuolittunutta?
Kansainvälisesti tästä on keskusteltu pitkään. Esimerkiksi Jumalaan ei ole mikään pakko viitata vain miehisin termein. Uskonnollisenkin kielenkäytön pitäisi kutsua ihmisiä sisälle, eikä asettaa joitakin ryhmiä yläpuolelle ja toisia marginaaliin tai ulkopuolelle.

Miten kielen sukupuolittuneisuus näkyy kirkossa muuten? Sukupuolittuneiden nimikkeiden yhteydessä on kritisoitu myös kirkkoherra-nimikettä ja esitetty neutraalivastineeksi muun muassa seurakunnan johtaja -nimitystä.

Yritätkö omassa puheessasi ja teksteissäsi käyttää sukupuolineutraalia kieltä?
Pyrin ilmaisemaan sukupuolineutraalisti tai tekemään sukupuolen näkyväksi, kun se on relevantti. En halua miehitellä naisia enkä neiditellä miehiä. Kielenkäytön mallit ovat syvällä, ja meillä kaikilla on opeteltavaa.

Minna Canthin ja tasa-arvon päivää vietetään
19.3. Päivä on yleinen liputuspäivä.

Artikkeli Tasa-arvoisempaa suomea julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Julistuksen mukaan jokaisella meistä on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Jokaisella työtätekevällä on oikeus myös kohtuulliseen ja riittävään palkkaan – sekä samaan palkkaan samasta työstä.

Asian nostaa nyt tapetille Ekumeeninen Vastuuviikko, jonka tämän vuoden teema on naisten työ. Lokakuun lopussa vietettävän Vastuuviikon näkökulma aiheeseen on globaali.

– Teema on monin tavoin sekä mielenkiintoinen että haasteellinen. Naisten tekemä työhän ympäröi meidät kaikkialla. Usein se on kuitenkin kansantalouden tilastoissa näkymätöntä ja sen tekijät ovat vailla juridista suojaa. Tärkeä kysymys onkin, voivatko naiset vapaasti valita halunsa ja taipumustensa mukaista työtä ja ovatko he työssään tasa-arvoisia miesten kanssa, pohtii presidentti Tarja Halonen kampanjaan liittyvässä artikkelissaan.

Suomessa naisten työtilanne on varsin hyvä, ja naisten ja miesten osallistuminen työelämään lähes samalla tasolla. Toisaalta naiset työskentelevät noin kaksi kertaa miehiä yleisemmin osa-aikatöissä tai määräaikaisissa työsuhteissa, ja kokoaikatyössä naisten keskiansio on noin 16 prosenttia miesten ansioita alempi. Maahanmuuttajanaiset – erityisesti Euroopan ulkopuolelta tulevat – ovat myös usein työvoiman ulkopuolella.

Naisten työllisyyden edistäminen vahvistaa kaikkinensa sekä yksilöiden että yhteiskuntien hyvinvointia.

Kun katse kohdistetaan koko maailmaan, työvoimaan lukeutuu 76 prosenttia miehistä ja vain 49 prosenttia naisista. Eniten työttömyys koettelee köyhissä yhteisöissä eläviä tyttöjä ja naisia. Lukemattomat naiset työskentelevät hyvin haavoittuvissa olosuhteissa, ilman työlainsäädännön ja sosiaaliturvan suojaa.

– Ihmisoikeusnäkökulmasta on tärkeää kohdella miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia tasa-arvoisesti. Naisten työllisyyden edistäminen vahvistaa kaikkinensa sekä yksilöiden että yhteiskuntien hyvinvointia, Halonen toteaa.

Presidentti Tarja Halonen listaa keinoja, joilla myös seurakunnat voivat toimia sukupuolten tasa-arvon ja naisten työn edistämiseksi. Naisia voi esimerkiksi kannustaa puhumaan, opettamaan ja esiintymään seurakunnassa. Tasa-arvon toteutumisesta toiminnassa voi tehdä anonyymin kyselyn. Tasa-arvosta voi järjestää keskustelutilaisuuden tai koulutusta. Toiminnassa mukana olevia maahanmuuttajataustaisia naisia voi tukea itsenäisessä elämässä ja työllistymisessä.

– Tasa-arvotyö Suomessa ei poista sitä, että meidän on tunnettava vastuumme ja autettava muissa maissa eläviä. On pidettävä ääntä heikoimmassa asemassa olevista, vaadittava oikeudenmukaista kehityspolitiikkaa ja edistettävä naisten asemaa globaalisti.

Ekumeeninen Vastuuviikko on Suomen kaikkien kirkkojen ja monien kristillisten järjestöjen yhteinen ihmisoikeuskampanja, jossa kirkot toimivat oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Vastuuviikkoa vietetään 21.–28.10.2018.

Artikkeli Jokanaisenoikeus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Teorialle on helppo löytää todisteita, jos kirkon kehityksen haluaa nähdä kielteisenä. Vuoden 1986 naispappeuspäätöksen jälkeen kirkossa on käyty läpi isoja muutoksia. Kirkko on uudistunut suomalaisen yhteiskunnan mukana ja joutunut käsittelemään lukuisia moraalis-eettisiä kysymyksiä, viimeisimpänä tasa-arvoista avioliittolakia.

Joidenkin mielestä kirkko on sateenkaarimessuineen ja tanssitapahtumineen nyt lähempänä tavallista ihmistä, toisten mukaan pyhästä on tullut liian arkista ja kirkon arvovalta on rapissut. Totta on sekin, että yhä pienempi osa suomalaisista kuuluu kirkkoon.

Hengellisyys voittaa jäsenyyden

Oulun hiippakunnan tuomiorovastin Satu Saarisen mielestä kirkon muuttumisesta ja jäsenmäärän laskusta panikoiminen kannattaisi lopettaa.

– Maailma ja ihmiset ovat muuttuneet. Kirkon tai muidenkaan yhteisöjen jäsenyys ei ole enää yksilöille niin tärkeää. Hengellisyys kyllä on, Saarinen sanoo.

Politiikan tutkija Saara Särmä on samoilla linjoilla. 2010-luvulla muodostetaan ennemmin löyhiä ryhmiä jonkin yksittäisen asian ympärille kuin liitytään tietyn organisaation jäseneksi.

Naispappien absurdi alku

Saarinen on tutkinut naispappien kokemuksia hyvin konservatiivisena pidetyssä Oulun hiippakunnassa.

Hänestä tuntuu absurdilta ajatella, millaista naispappien ensimmäisellä sukupolvella ihan lähimenneisyydessä oli.

– Aiemmin naisille ei ollut minkäänlaista polkua johtajuuteen kirkossa. Ei yksinkertaisesti ollut malleja ja mahdollisuutta.

Monelta osin kirkko on jo naisvaltainen. Yli puolet papiksi kouluttautuvista on naisia, valtaosa kirkossa käyvistä on naisia, seurakuntien toimintaa ylläpitävät käytännössä naiset, Saarinen ja Särmä listaavat.

– Ne samat keski-ikäiset naiset, jotka käyvät teattereissa ja taidenäyttelyissä, Särmä toteaa.

Vallan paikat valloittamatta

Vallan paikat ovat silti valloittamatta. Naisia ei edelleenkään juuri istu kirkon tärkeimmillä tuoleilla. Helsingin Irja Askola on Suomen ensimmäinen naispuolinen piispa. Monta lasikattoa on vielä särkemättä.

Eikä yksi kerta riitä. Katot pitää pistää sirpaleiksi uudelleen ja uudelleen, jotta muutoksesta tulee pysyvä.

– Kirkkoa voisi verrata koulumaailmaan. Suurin osa opettajista on naisia, mutta rehtoreiksi hakeutuvat miehet, Saarinen toteaa.

Särmä lisää, että oleellisempaa on, millaisia arvoja kirkko pitää esillä. On muitakin sukupuolia kuin mies ja nainen ja muitakin tasa-arvokysymyksiä kuin miesten ja naisten välinen jakauma päätöksenteossa.

– Esimerkiksi Irja Askolan ja Kari Mäkisen kannanotot maahanmuuttokysymyksissä ovat saaneet monia liittymään kirkkoon.

Särmä itse ei ole kirkon jäsen. Hänet kastettiin rippikouluikäisenä, mutta isostoiminnan loppumisen ja opiskelujen aloittamisen jälkeen kirkko alkoi tuntua kaukaiselta. 11 vuoden jäsenyyden jälkeen hän erosi.

Särmä on kyllä harkinnut liittymistä jälleen. Kirkkoon houkuttelevat juuri Askolan ja Mäkisen kaltaiset arvojohtajat, jotka uskaltavat kommentoida arkoja ja tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Liberaalien ja konservatiivien leiri

Särmä ja Saarinen pohtivat, mikä kirkkoa oikeastaan jakaa. Linja on pikemminkin sukupolvien kuin sukupuolten välillä. Syvimmän juovan eri puolilla ovat liberaalit ja konservatiivit.

Vallan paikoilla on silti merkitystä. Jos naiset eivät pääse johtotehtäviin, kirkko ei voi olla tasa-arvoinen.

– Olen aika monessa kokouksessa ainoa nainen. Odotan mielenkiinnolla tuomiorovastien yhteisiä saunailtoja, Saarinen sanoo ja nauraa.

Saarinen on toiminut kirkossa pitkään eikä usko, että hänen naiseutensa enää herättää huomiota päättävissä elimissä. Häneen on totuttu. Enemmän huomio kohdistuu näkemyksiin.

– Monesti tiedän ennalta, keiden kanssa olen eri mieltä ja keiden kanssa samaa mieltä jostakin käsiteltävästä asiasta.

Konservatiivit ja liberaalit, siis. Saarinen kannatti avoimesti tasa-arvoista avioliittolakia ja haluaisi kirkon vihkivän myös samaa sukupuolta olevia pareja.

– Kirkon pitäisi rohkeasti ottaa tarvittavat askeleet. Tämä pelleily täytyy lopettaa. Se on hirveän noloa, jos tätä vatvotaan seuraavat 30 vuotta niin kuin naispappeutta aikoinaan.

Liberaalit eivät vaikuta kirkossa

Yksi tasa-arvokehitystä hidastava tekijä on se, että harva nuori liberaali asettuu ehdolle seurakuntavaaleissa. Kirkon vaikuttajat ovat usein iäkkäitä ja konservatiivisia. Vaikka kirkon jäsenten enemmistö kannattaisi esimerkiksi vihkimisen laajentamista, vain pieni osa äänestää vaaleissa saati menee itse mukaan toimikuntiin.

Särmä muistuttaa, että tilanne on sama esimerkiksi yliopistoissa ja kunnallispolitiikassa. Naisille varattuja kiintiöpaikkoja voi olla vaikea täyttää.

– Se on kuormittavaa meille, jotka joudumme sitten edustamaan naisia kaikissa mahdollisissa tehtävissä.

Käytännössä kirkko on jo moninainen, Satu Saarinen sanoo.

Hänelle kirkko näyttäytyy avoimena, kotoisana ja eloisana. Hänen lähipiirinsä ja työtoverinsa ovat melko yksimielisiä siitä, millaista toimintaa kirkon pitäisi järjestää ja keitä vihkiä.

Saarisen mielestä on moninaisuuden kannalta hyvä, että erilaiset herätysliikkeet ovat mahtuneet kirkkoon. Naispappeuden ja homoparien vihkimisen tyyppiset arvokysymykset toki aiheuttavat erimielisyyksiä, ja osa liikkeistä voi erkaantua kirkosta. Se on osa muutosta.

Sukupuoliroolit kahlitsevat

Särmän ja Saarisen mukaan seuraavaksi pitäisi muuttaa kulttuuria, joka näkee kirkossa toimivat naiset, ja naiset ylipäätään, tietynlaisina.

– Hempeinä, lempeinä, aina ymmärtäväisinä, Saarinen kuvailee.

Särmän mukaan sama kahtiajako vallitsee koko yhteiskunnassa. Se on syvällä meissä ja kaikissa rakenteissa. Kulttuuriset muutokset ovat kaikkein hitaimpia.

– Paljon on jo tapahtunut, mutta meillä ei ole varaa pysähtyä, Saarinen sanoo.

Jos naisen ei tarvitsisi ahtautua hoivaajan muottiin, johtajuudesta tulisi helpompaa. Ja jos sukupuoliroolit kirkossa väljenisivät, yhä useampi voisi löytää sieltä paikkansa.

Se on Saarisen mielestä kaikkein tärkeintä. Että kirkko olisi avoinna monenlaisille ihmisille.

Artikkeli Monta lasikattoa vielä särkemättä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Jumala on varmaan valinnut sinut välikappaleekseen. Jos menet naimisiin, et tule onnelliseksi, sillä tunnet rikkoneesi hänen tahtonsa ja kulkeneesi omia teitäsi.

Minna Canth kuitenkin valitsi avioliiton ja äitiyden, ja perhe-elämä oli onnellista. Pariskunta ehti olla naimisissa miltei 14 vuotta ja tehdä yhdessä työtä monella saralla. Puoliso kuoli, kun Minna Canth odotti seitsemättä lasta. Leskenä Minna Canth huomasi, ettei yhteiskunta turvannut yksinhuoltajien asemaa.

Canthin kirjoissa kärsivät naiset ja köyhät

Perheenäidistä tuli kuopiolainen lanka- ja kangaskauppias ja näytelmäkirjailija, joka nosti esille naisten ja köyhien elämäntilanteita. Hän kyseenalaisti kristinuskon tulkintaa, joka vaikeutti ihmisten ponnisteluja oman asemansa korjaamiseksi.

– Canthin teoksissa uskonnollisuus ja yhteiskunnallisuus kietoutuivat yhteen kärsimyksen teeman kautta. Kaikkein voimakkaimmin teoksissa kärsivät naiset ja köyhä kansa, sanoo Minna Maijala, joka on kirjoittanut Minna Canth -elämäkerran. Maijala sanoo Canthia hartaaksi epäilijäksi.

Canthin teoksissa papit olivat yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka asettuivat kansan yläpuolelle. Canth hämmästeli, miksi kirkon oppi kärsimyksestä suuntautui köyhiä kohtaan

– Kirkon mielestä köyhyys on osa Jumalan luomaa järjestelmää. Se määrää pienen osan ihmiskunnasta ylellisyydessä elämään ja suurimman osan kurjuutta kärsimään. Ja ylellisyydessä elävät ennen kaikkea koettavat säilyttää entisiä oloja, koska heidän saamansa osuus runsaampi, Canth kirjoitti.

Naisille Canth vaati oikeutta päästä opiskelemaan ja kunnialliseen työhön.

Kirkkokritiikki rikkoi ihmissuhteita

Canthin aktiiviset vuodet osuivat ajanjaksoon, jolloin Euroopassa käytiin kiivasta aatteellista keskustelua. Canth sukelsi uusiin aatevirtauksiin ja innostui tieteen uusista tutkimustuloksista ja keksinnöistä. Hänen mukaansa se oli raamatullinen menettelymalli. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää, kirjoitti Paavalikin.

Sivistyneistö otti etäisyyttä kirkkoon ja alkoi kääntyä ateismiin, ja kansa kiinnostui kirkkoa kritisoivista herätysliikkeistä. Canth seurasi keskustelua monien sanomalehtien kautta, kävi kirjeenvaihtoa ja kirjoitti sanomalehtiin.

Canthin kirkkokriittiset kannanotot rikkoivat ihmissuhteita. Esimerkiksi jyväskyläläiset ystävättäret kauhistuivat niitä. Julkinen Minna Canth otti pelottomasti kantaa sellaisen kristinuskon puolesta, joka asettuu vähäväkisen tuek­si. Yksityistä Minna Canthia vaivasi tuntemus oman uskon heik­kou­desta.

– Kuinkahan Herran vielä tarvitsee minua kurittaa, ennen kuin hän saa sieluni puhdistetuksi! Niin paljon on itsekkyyttä ja velttoutta, kylmyyttä ja ennen kaikkea niin heikko on uskoni.

Minna Canth on edelleen ajankohtainen

Elämäkerran kirjoittanut Minna Maijala näkee, että Canthilla olisi sanottavaa edelleen. Canth pitäisi nykyistä ”enemmän ja nopeammin” -elämäntapaa vaarallisena ja hermoja kuormittavana. Kirjailija ottaisi yhä kantaa suvaitsevaisuuden ja ihmisrakkauden puolesta.

– Hänen sydäntään lähellä olisivat kaikki vähäosaiset, niin mielenterveyskuntoutujat, työttömät kuin pakolaisetkin. Kulttuurinen ja sukupuoltenkin välinen tasa-arvo olisi hänelle ihmiskunnan edistymisen edellytys, Minna Maijala sanoo.

Canthin työllä on paljon jatkajia, jotka puhuvat Maijalan listaamien asioiden puolesta.

– Yhden mainitakseni Sirpa Kähkönen on kirjailija, joka puhuu rohkeasti myös yhteiskunnallisista kysymyksistä esimerkiksi Pen-järjestön puheenjohtajana. Minna Canth on hänelle tärkeä esikuva.

Artikkeli Harras epäilijä puolusti köyhiä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pari- ja seksuaaliterapeutti Pirkko Brusilalla ja Väestöliiton asiantuntija Elina Korhosella on ilmiölle selitys. Uskontokulttuurit ovat syntyneet primitiivisillä aikakausilla, jolloin naisen seksuaalisuutta on pidetty pelottavana. Monissa kulttuureissa ajatellaan, että mies omistaa naisen.

Seksuaalisuuden säätelyllä on hyväkin tavoite: sen varmistaminen, että ihmiset eivät ole täysin viettiensä vietävissä.

Tekstien tulkinta vaikuttaa naisten kohteluun

Kaikista maailmanuskonnoista löytyy sekä seksuaalisuuden kontrollia että elämänläheistä nautinnon korostusta. Elina Korhonen ei arvioi, mikä uskonnoista on paras ja mikä huonoin lisääntymisterveyden ja naisen kannalta.

– Se riippuu enemmän tulkinnasta kuin uskonnon teksteistä.

Korhonen huomauttaa, että mitä patriarkaalisempi yhteiskunta on, sitä sortavampi uskonnon tulkinta siellä vallitsee. Kun naiset saavat toimivaltaa talous-ja työelämässä, he saavat äänensä kuuluville myös uskonnon tulkitsijoina.

Silpominen kaikkein tuhoisinta

Pirkko Brusila on pari- ja seksuaaliterapeutti ja naistentautien erikoislääkäri. Hänen mukaansa vahingollisin tapa, joka rikkoo naisten oikeuksia, on tyttöjen silpominen. Hän törmäsi ilmiöön, kun somalipakolaiset tulivat Suomeen 1990-luvulla. Synnytyksiä hoitaneella henkilökunnalla oli vastuullinen paikka kertoa perinteen vahingollisuudesta. Kunnioittava vuorovaikutus oli tärkeää.

– Lisäksi tarvitaan jämpttiä suhtautumista. Pitää sanoa selkeästi, että lainsäädäntömme ei tätä hyväksy.

Myös ehkäisykielto vahingoittaa naisia.

– Meilläkin on ryhmittymiä, joilla on tiukat säädökset ja ankarat asenteet niistä poikkeavia kohtaan.

Kunnioitus kadoksissa

Hiukset piiloon, käsivarret piiloon, kaapu päälle. Siinä yhden laidan säädöksiä naisille. Istu auton konepellille bikineissä ja levitä jalat. Laita webbikamera päälle ja riisu pusero. Siinä länsimaista todellisuutta.

Seksuaalisesti liberaali länsi ei saa Brusilalta täysiä pisteitä. Hän uskoo, että pedofilia ja seksuaalisesti loukkaava väkivalta ovat lisääntyneet, koska meillä on rajaton ”kaikkea saa tehdä” -asenne.

– Opiskelin 70-luvulla, ja pedofilia oli tuolloin äärimarginaalista. Lasten hyväksikäyttöä on ollut aina, mutta vähemmän, kun on ollut kunnioitus toista ihmistä kohtaan.

– Miten saisimme sellaisen kasvatuksen, että lapsi oppii kunnioittamaan itseään ja toista? Että toisen kehoon ei kosketa ilman lupaa.

Brusila toivoo hyvien arkipäivän käytöstapojen ryhtiliikettä.

– Että kohdellaan ihmisiä kunnioittavammin. Seksuaalisuus on siinä mukana, sen tajuaminen, että se on jokaisen herkintä omaa aluetta, ei yhteiskäytettävää.

Naisten asema on ottanut takapakkia

Elina Korhonen näkee huolestuttavia ilmiöitä, jotka ovat vahvistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Konservatiiviseen uskontulkintaan nojaava liike vaikuttaa epä­edullisesti naisten seksuaaliterveyteen. Liike vahvistuu esimerkiksi Puolassa, Maltassa, Irlannissa ja Portugalissa. USA:ssa toimii vaikutusvaltaisia evankelikaalisia ryhmiä, jotka toimivat myös Afrikassa.

Konservatiiviset liikkeet korostavat perinteisiä perhearvoja eivätkä ota huomioon monimuotoista todellisuutta. Niitä leimaa naisen kontrollointi ja homofobia.

Korhosen mukaan länsimaissa on menty pieleen ulkonäön liikakorostuksessa.

– Ja netissä on asioita, joiden näkemiseltä toivoisi lasten säästyvän.

Artikkeli Naisten lisääntymisterveys vaakalaudalla monissa maissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.