Yksi niistä oli hyvin kuivana ja karuna tunnettu Shinyangan maakunta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvatkin siellä selvästi.

Lähetysseura parantaa Shinyangassa haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien ruokaturvaa, tulonansaintakeinoja ja työllistymismahdollisuuksia. Yhteistyökumppaneina ovat Tanganyika Christian Refugee Service (TCRS) ja Tansanian ev. lut. kirkko.

Hanke lähtee siitä, että kestävä kehitys mahdollistuu paikallisten ihmisten oman aloitteellisuuden, organisoitumisen ja kapasiteetin kehittymisen kautta.

Kylien asukkaille on tarjolla muun muassa erilaisia viljely- ja muita tulonhankkimisryhmiä, kyläpankkitoimintaa sekä koulutusta ja tukea pienyrittäjyyteen.

Vähentynyt sademäärä pakottaa uudistuksiin

Bussimme pysähtyy Shagihilun kylässä ja kävelemme tapaamaan paikallisia maanviljelijöitä, jotka odottavat meitä. Ilma on painostavan kuumaa.

Mahona Luhanda ja Nicolaeus Masesa sanovat, että viljelyyn karulla seudulla liittyy suuria haasteita. Sateiden määrä on entisestään vähentynyt.

Siitä kertoo läheinen joki. Se on enää vain pieni puro, vaikka sadekausi on juuri päättynyt.

– Ennen viljelimme peltoja aika summittaisesti, mutta nyt olemme saaneet opetusta siitä, miten kannattaa toimia, jotta tulee paras mahdollinen sato, miehet toteavat.

Maissi on uutta lajiketta, joka tarvitsee riittävästi kastelua tuottaakseen satoa.

– Saamme pumpun avulla vettä läheisestä joesta. Lisäksi viljelemme kaalia ja makeita bataatteja.

Keskusteluun liittyvät myös paikalla olevat naiset Ester Masunga ja Felista Ngile. Molempien mukaan hanke on vaikuttanut heidän elämäänsä jo nyt paljon. Itsetuntokin on noussut, kun rahaa on jäänyt elämiseen.

– Lapsemme ovat päässeet kouluun ja me olemme saaneet uusia vaatteita. Pystyin ostamaan itselleni puutarhapalstankin, Ngile sanoo.

Tansanialaisviljelijät suunnittelevat kanankasvatuksen aloittamista. Munista saa mukavasti tuloja, kun niitä vie myyntiin torille.

– Emme kuitenkaan lähde siihen projektiin liian nopeasti, vaan tarvitsemme ensin lisää opetusta kanojen kasvattamisesta, maanviljelijät miettivät.

Ympäristöklubi on esimerkki koko yhteisölle

Shagihilun alakoulu on valmistautunut huolellisesti kaukaa Euroopasta tulevien vieraiden vastaanottoon. Oppilaat ovat vastassa erilaiset kyltit päänsä päällä.

Niissä lukee swahilin kielillä iskulauseita tyyliin ”Ympäristö on meidän, pitäkäämme siitä huolta” ja ”Vahvista ruokavaliota niin pärjäät koulussa paremmin.”

Alakoulu on panostanut voimakkaasti ympäristöasioihin. Sinne on muun muassa perustettu ympäristöklubi, jossa on mukana 41 oppilasta eri luokilta.

– Toimimme muun muassa istuttamalla puita ja jakamalla taimia eteenpäin, kertoo opettaja Taminu Fuad.

Opettaja sanoo, että hänen haaveenaan on kehittää ympäristöklubin toimintaa edelleen palvelemaan koko kyläyhteisöä.

– Haluaisimme järjestää ympäristöaiheisia seminaareja, jotta saadaan lisää asiantuntijoita. Samoin toiveenamme on avata pieni ympäristöasema, josta ihmiset voisivat tulla kysymään neuvoja.

Ympäristön suojeleminen on elintärkeää

Siirrymme koulun viereiseen puutarhaan katselemaan sitä, mitä ympäristöklubin aktiivit ovat saaneet aikaan.

13-vuotias Bertha Alfred kertoo, että kuivalla alueella on ratkaisevan tärkeää pystyä kastelemaan kasveja pienillä vesimäärillä.

– Olemme keränneet tyhjiä vesipulloja ja kanistereita ja kehitelleet niistä kastelujärjestelmiä. Kannustamme kaikkia myös kierrätykseen.

Berthan mukaan hän ilmoittautui koulunsa ympäristöklubiin ensimmäisten joukossa, kun se perustettiin.

– Ympäristön suojeleminen on elintärkeää, koska koko elämämme riippuu turvallisesta ja puhtaasta ympäristöstä. Kun ympäristö vahingoittuu, niin se horjuttaa koko elämän tasapainoa.

Bertha Alfred toivoo, että lähikylissä innostuttaisiin nykyistäkin enemmän istuttamaan uusia puita.

– Olisi tärkeää saada ihmisille lisää liesiä, jotka käyttävät vähemmän polttopuuta. Näin metsiä säästyisi.

Artikkeli Tansania panostaa Lähetysseuran tuella ilmastomuutoksen hillitsemiseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen työskennellyt Lähetysseuran itäisen ja eteläisen Afrikan viestinnän asiantuntijana nyt hieman yli kaksi vuotta. Vastaan viestinnästä Angolassa, Botswanassa, Etiopiassa, Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Zimbabwessa sekä Tansaniassa, jossa myös asun.

Ensimmäiset kuusi kuukautta asuin Tansanian talouspääkaupungissa Dar es Salaamissa. Siellä sain todella tuntea ilmastonmuutoksen vaikutukset, nimittäin sään ääri-ilmiöt tulvien ja hirmumyrskyjen muodossa.

Kristillinen ajatus luomakunnan varjelemisesta ohjaa Lähetysseuran työtä.

Huhtikuussa 2024 satoi niin paljon, etten päässyt poistumaan kotoani muutamaan päivään, sillä tiellä oli yli puoli metriä vettä. Myös sähköt olivat poikki pari päivää, joka tarkoitti sitä, että myöskään ilmastointi ei toiminut. 35 asteen pätsissä ilmastoinnista tulee elintärkeä.

Toukokuussa sykloni Hidaya iski Tansanian rannikolle. Siihen osasin varautua, sillä Suomen suurlähetystö ilmoitti asiasta tekstiviestitse. Dar es Salaam selvisi lähes vaurioitta syklonista, mutta eteläosassa maasta ihmiset menettivät kotejaan. Lähetysseura lähetti alueelle katastrofiapua kesäkuussa, joka tavoitti noin 1500 ihmistä.

Ilmastotyö on luomakunnan varjelua

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on yksi Lähetysseuran Tansaniassa tukeman työn ydinalueita. Työtä tehdään yhdessä Tansanian evankelis-luterilaisen kirkon ja sen hiippakuntien sekä kansalaisjärjestön kanssa.

Olen saanut kysymyksiä siitä, miksi Lähetysseura tekee ilmastotyötä. Vastaus löytyy jo Raamatun alkulehdiltä, Mooseksen ensimmäisestä kirjasta:

”Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.” (1. Moos. 2:15).

Kristillinen ajatus luomakunnan varjelemisesta ohjaa Lähetysseuran työtä. Meillä on vastuu pitää huolta maapallosta, sen asukkaista sekä luonnosta.

Luoteis-Tansaniassa, Kishapun piirikunnassa, kärsitään äärimmäisestä kuivuudesta. Kun vierailin alueella ensimmäisen kerran, siellä ei ollut satanut yhdeksään kuukauteen. Lähes kaikki kasvit olivat kuolleet, ja kuuma tuuli heilutteli karrelle kuivuneita maissinvarsia. Joet olivat kuivuneet, ja ihmiset kaivoivat niiden pohjiin syviä kuoppia toivoen, että vesi nousisi jostain maan uumenista.

On todella silmiä avaavaa asua maassa, jossa ihmisoikeudet eivät ole itsesäänselvyys.

Lähetysseura tukee alueella puunistutusta ja olemassa olevien puiden suojelua, sillä puista on paljon hyötyä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Ne sitovat hiiltä, viilentävät ympäristöä ja auttavat säilyttämään kosteutta maaperässä. Juuret estävät eroosiota ja lehvästö tarjoaa varjoa sekä ihmisille että eläimille.

Morogorossa hiippakunta on istuttanut hedelmäpuita kirkkojen ja omistamiensa koulujen pihaan. Mango, appelsiini, guava ja passionhedelmäpuut ovat oiva lisä koululaisten monesti muuten yksitoikkoiseen kouluruokaan. Ruokaturvan lisäksi puut tarjoavat varjoa koulun paahtavan kuumalla pihamaalla.

Tansanian kirkko tekee työtä ihmisoikeuksien puolesta

Ehkä vaikein asia Tansaniassa asuessa on ollut epätasa-arvoon tottuminen. Minä pääsen täältä aina pois, turvaan vaikka Suomeen, jos meno äityy liian vaaralliseksi, mutta toisin on naapureideni laita.

On todella silmiä avaavaa asua maassa, jossa ihmisoikeudet eivät ole itsesäänselvyys. Sananvapaus, terveydenhuolto, koulutus ovat oikeuksia, joihin on suomalaisena tottunut. Täällä nämä oikeudet ovat uhattuna. Tansania sallii edelleen esimerkiksi lapsiavioliitot. Alkuperäiskansa maasait, ovat pakkomuuton edessä, kun heidän esi-isiensä maat halutaan varata turisteille.

Tällaisessa ihmisoikeustilanteessa toimii Tansanian evankelis-luterilainen kirkko, joka on Lähetysseuran pääasiallinen kumppani maassa. Kirkko kasvaa hurjaa vauhtia erityisesti Viktorianjärven alueella tehtävän lähetystyön ansiosta. Kirkolla on myös vaikuttava sosiaalityön osasto, joka kehittää esimerkiksi vammaisten ihmisten seksuaaliterveyspalveluja sekä pyrkii lopettamaan lapsiavioliitot lopullisesti. On ollut todella hieno nähdä, miten vaikutusvaltainen toimija kirkko on Tansaniassa.

Ensimmäinen työkauteni päättyy vuodenvaihteessa, ja palaan Suomeen viettämään joulua. On ollut ikävä lunta ja talven kumisevaa hiljaisuutta, vaikka olenkin nauttinut Itä-Afrikan elämänmelskeestä täysin rinnoin.

Varjellaan yhteistä luomakuntaamme, jotta Suomessa on jatkossakin lumiset talvet ja Tansaniassa sopivasti sadetta niin ihmisten kuin myös eläinten ja luonnon tarpeisiin.

Linda Juntunen
Kirjoittaja on Kuusankosken seurakunnan nimikkolähetti ja Suomen Lähetysseuran itäisen ja eteläisen Afrikan viestinnän asiantuntija

Artikkeli Apinoita katolla ja hirmumyrsky nurkan takana julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sadekausi on juuri päättynyt, mutta viljelmät kärsivät jo kuivuudesta.

Hyvä elämä kuuluu kaikille

Tansaniassa tehdään työtä myös vammaisten hyväksi.

– Naisilla ja tytöillä on maassamme isoja haasteita. Ne muuttuvat vieläkin suuremmiksi, jos olet vammainen, sanoo Happiness Koisianga.

Koisianga edustaa Tansanian vammaisjärjestöjen kattojärjestö Shivyawaa. Siinä on mukana kaikkiaan 13 eri järjestöä. Koisiangalla on albinismidiagnoosi, ja hänet luokitellaan Tansaniassa vammaiseksi.

Jos perheeseen syntyy vammainen tyttö, niin yhteisö usein kokee asian taakaksi. Lapsi on silloin käytännössä piilotettava.

– Näihin lapsiin kohdistuu usein myös erilaista väkivaltaa. Vammaisia naisia voidaan puolestaan steriloida heidän tietämättään.

Koisianga kiittää suuresti Tansanian evankelis-luterilaisen kirkon työtä vammaisten naisten ja lasten eteen. Kirkko korostaa sitä, että hyvä elämä kuuluu myös heille. Tansanian evankelis-luterilaisen kirkon omistama Selianin aluesairaala Arushan kaupungin lähellä on hänen mukaansa oikea esimerkkisairaala, jossa naiset ja lapset on otettu mukaan prosessiin rakentamaan muutosta.

Koisianga on itse ollut mukana jakamassa tietoa vammaisuudesta viranomaisille sekä koulujen henkilökunnalle ja oppilaille.

– Valistus- ja opetustyötä jatketaan koko ajan. Koulut ja kyläyhteisöt oikein odottavat meitä ja ihmettelevät, jos emme tule käymään, hän hymyilee.

Artikkeli Sadekauden jälkeen kuivuus palasi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kuvaaminen on ollut minulle ehdoton ensirakkaus, hän sanoo.

Malmivaara on viime vuosina kiinnostunut taustastaan herännäisessä pappissuvussa. Valokuvaukseen hengellisyys yhdistyy myötätunnon ja lempeän katseen kautta.

– Haluan nähdä toisen ihmisen kauniina. Samalla yritän pitää itseni avoimena ja pehmeänä.

Tärkeintä kuvaamisessa on kohtaaminen, sommittelu ja valo – se hetki, kun ollaan ihmisen kanssa. Malmivaara kokee olevansa perinteinen muotokuvaaja, ja juuri sellaisena hän sai kutsun lähteä kuvaamaan tyttöjä ja naisia Tansaniaan. Matkalle lähteminen oli jännittävää.

– Se oli ensimmäinen matkani Afrikkaan, enkä tiennyt mitä odottaa. Minulle kerrottiin, että ihmiset siellä ovat todella ystävällisiä ja avoimia. Sellainen kokemus siitä tulikin.

Tansaniassa kärsitään kuivuudesta ja ennustamattomista sateista. Suomen Lähetysseuran hankkeilla tuetaan eri tavoin maaseudun yhteisöjen sopeutumista muuttuvaan ilmastoon. Kylissä istutetaan puita, koulutetaan viljelemään kuivuutta kestäviä lajikkeita ja parannetaan vesijärjestelmiä.

Kylien naiset ja tytöt hakevat useimmiten veden ja valmistavat ruuan, siksi ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti heihin. Kun iso osa päivästä kuluu veden hankkimiseen, koululle ei jää aikaa.

Lähetysseuran hankkeissa tyttöjen ja naisten aseman parantaminen ja kouluttaminen ovat keskeisiä tavoitteita. Malmivaaran kohtaamat naiset ovat opetelleet tekemään kankaita ja ompelemaan vaatteita. He olivat todella ylpeitä saavutuksistaan. Koulutus tuo heille mahdollisuuden toimeentuloon ja sitä kautta valoisampaan tulevaisuuteen.

Kuviin asettuneet naiset ja tytöt olivat otettuja ja innostuneita kuvaamisesta. Valokuvissa he tulivat nähdyiksi.

– Asut olivat uskomattoman kauniita, aivan mielettömiä värejä! Upeat puvut ovat samalla osoitus kaikesta siitä, mitä he ovat oppineet.

Valokuvien määrä kasvoi, kun Malmivaara tapasi yhä uusia naisia ja perheitä ja sai kutsun myös heidän koteihinsa.

– Minulla oli lopulta paljon enemmän muotokuvia kotiin lähtiessäni kuin etukäteen ajattelin, hän naurahtaa.

Vierailu alkoi joka kerta yhteisellä kokoontumisella kyläläisten kanssa. Malmivaara ja muut vieraat istutettiin kunniapaikalle, ja väki kerääntyi ympärille. Kyläläiset kertoivat mitä kaikkea hankkeissa on tehty, miten olot ovat kohentuneet ja mitä vielä tarvitaan. Päättäjissä oli yllättävän paljon myös naisia.

– Naiset ovat viime aikoina tulleet aivan eri tavalla päätöksentekoon mukaan. Ainakin osittain tämä johtuu siitä, että tytöt ovat päässeet kouluun ja sitä kautta naisten arvostus on kasvanut.

Malmivaara osallistui kyläläisten kanssa myös jumalanpalvelukseen. Afrikkalainen välitön kristillisyys puheineen ja lauluineen teki vaikutuksen.

Ilmastonmuutoksen seuraukset tuntuivat matkan aikana konkreettisesti. Kuivuus meni luihin ja ytimiin ja sai nenän vuotamaan verta.

– Näin ne vaikutukset Tansaniassa omin silmin, ja otan ilmastonmuutoksen todella vakavasti. Minulle kerrottiin, miten tilanne on pahentunut alueella. Sateet ovat valtavia, mutta toisaalta kuivat kaudet pitkiä. Ääri-ilmiöt ovat kärjistyneet, Malmivaara kertoo.

Suomen olosuhteisiin verrattuna ihmiset asuvat kylissä karuissa oloissa ja hyvin vaatimattomissa rakennelmissa.

– Vaikea ymmärtää, kuinka niin vähällä voi tulla toimeen. Pieneen asumukseen mahtuu kokonainen perhe.

Jotkut kylät ovat kehityksessä pitemmällä kuin toiset, mutta puutteita on paljon. Matkan valokuvista koottu näyttely kertoo silti toivosta. Malmivaaran kuivuuden keskellä kohtaamat naiset uskovat, että olosuhteet kehittyvät parempaan suuntaan.

– Kysyin kohtaamiltani eri-ikäisiltä naisilta heidän toiveistaan. Ne olivat hyvin konkreettisia ja yksinkertaisia perustoiveita, kuten oma talo ja koulutus lapsille. Kaiken yli nousi toivo, ja siitä myös syntyi nimi valokuvanäyttelylle.

Malmivaara ei sairastunut matkallaan maailmantuskaan. Kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen työ tuntuu kokemuksen jälkeen entistä tärkeämmältä ja niiden tukeminen mielekkäältä.

– Aivan yksinkertaisilla asioilla on merkitystä. Lahjoittaminen luotettaville järjestöille riittää pitkälle. Olisi turhaa vajota synkkiin ajatuksiin ja toivottomuuteen, hän toteaa.

Tiesitkö:

• Kuivuudessa kasvaa toivo -valokuvanäyttely Suomen käsityön museossa 15.5.–19.5.
• Laura Malmivaara on tavattavissa näyttelyssä lauantaina 18.5. klo 12–13.
• Malmivaara kertoo kuvistaan la 18.5. klo 10.30–11.30 Ilmastonmuutos – Pelastuuko maailma -tilaisuudessa Jyväskylän yliopiston päärakennuksen juhlasalissa.
• Valokuvanäyttely ja keskustelutilaisuus ovat osa Lähetysjuhlien ja Kirkkopäivien maksutonta ohjelmaa.

Artikkeli Tansanian kuivuudessa luotetaan tulevaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.