”Päämäärä on tehdä kirjoja, jotka saavat lukijat jäämään koukkuun lukemiseen. Herkkyysikä on alakoulun aikana. Jos lapsi jää lukemisen kelkasta, jää hän silloin monesta muustakin”, Tiuraniemi toteaa.

Yhtenä lukemisen ja tarinoiden tärkeimmistä ulottuvuuksista Tiuraniemi pitää empatiakyvyn kehittymistä.

Lukeminen lisää henkistä vapautta.

”Tarinoiden avulla saa elämänkokemusta ja voi esimerkiksi matkustaa universaalisti. Lukeminen lisää henkistä vapautta.”

Syvälukutaito uhattuna

Tiuraniemi on unelma-ammatissaan. Pesunkestävä himolukija jopa muistaa elävästi hurmioitumisen hetken, jolloin kirjaimista alkoi muodostua sanoja.

”Oma kirjastokortti oli lapsuuteni toteutunut unelma. Olin varmaan näky, kun talvella vedin perässäni pulkkaa kukkuroillaan kirjoja.”

Lukutaito on sivistyksen, demokratian ja tasa-arvon perusta. Tiuraniemi muistuttaa, että kieli on osa projektia nimeltä Suomi.

”Kun jokin asia on liian itsestään selvää, voi käydä niin, että sen arvostus laskee. PISA-tulosten mukaan motivaatiomme lukemiseen on pohjamudissa – vertailumaiden kolmanneksi huonoin. Tutkimusten mukaan joka kymmenennellä suomalaisella aikuisella on niin heikko lukutaito, etteivät he ymmärrä lukemaansa. Oppimisen digitalisointi vaatii uudenlaista lukutaitoa. Onko muutos ollut liian nopea?”

Lukemisen sirpaloituminen ja syvälukutaidon uhanalaisuus huolestuttavat Tiuraniemeä. Tekstit ovat lyhyitä, keskittyminen ja pysähtyminen harvinaista. Lukutaito sellaisena, kuin sen olemme oppineet tuntemaan, ei enää siirry. Yhdessä lukeminen on muuttumassa todella harvinaiseksi: enää joka neljännessä suomalaisessa lapsiperheessä luetaan kirjoja yhdessä.

Yhdessä lukeminen on muuttunut todella harvinaiseksi. Mitä on tapahtunut iltasatuhetkille?

”Mitä on tapahtunut iltasatuhetkille? Hetkille, joiden tarkoitus ei ole vaivuttaa lasta uneen kesken sadun, vaan keskustella yhdessä tarinasta ja päivän tapahtumista. Lukemalla ja kirjoittamalla oppii sanallistamaan ja jakamaan ajatuksensa, kommunikoimaan, jäsentämään ehjiä tarinoita ja rakentamaan kokonaisuuksia. Miten sirpaleista voi koostaa kokonaisuuden?”

Juoni, sydän ja samaistuttavuus

Aikuisille ja lapsille kirjoitettavalla kirjallisuudella on samat tulostavoitteet, mutta lapsille tekemisen henki on erilainen. Tiuraniemi kertoo, että lastenkirjallisuudessa keskitytään nyansseihin, eikä todellisuuden kaltaisuuden vaatimus ole niin rankka. On enemmän tilaa kokeilla ja rikkoa rajoja. Ei tarvitse olla vakavaa, vaikka onkin tärkeää.

Tiuraniemen mielestä lastenkirjallisuudessa voi käsitellä mitä tahansa teemoja, kunhan se tehdään loogisesti ja rehellisesti.

”Isoja teemoja, kuten kiusaaminen, erotilanteet tai ilmastonmuutos, käsitellään aina lapsen kautta. Se ei ole helppoa, saatikka sitten pyrkimys mennä uskottavasti nuoren nahkoihin.”

Nuorten puolella ilmiöt nostavat myynnin. Erityisesti heille lukeminen voi olla myös hyvin yhteisöllinen kokemus ja parhaimmillaan temmata kokonaisen sukupolven maailmanlaajuisesti mukaansa. J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarja osoitti tämän olevan mahdollista.

Kaikissa taidekokemuksissa on kysymys tunteiden tunnistamisesta. Siitä, mitä juuri kokemani minussa herättää.

Tiuraniemi pohtii kirjan ja elokuvan suhdetta. Hän pitää kirjaa armollisempana, sillä siinä lukijan persoona, kokemusmaailma ja mielikuvitus saavat vaikuttaa enemmän.

”Lukeminen on ajattelua, kuva ei vaadi niin paljon työskentelyä. Kuvaa kuitenkin tarvitaan mukaan enemmän ja enemmän. Kuvitus kiinnittää lukijan tarinaan ja palkitsee. ”

Kustantaja tuntee reseptin; Hyvässä kirjassa pitää olla vetoava juoni, sydän paikallaan ja lukijan pitää löytää siitä samaistumisen kohde.

”Ihan hirveän simppeliä. Parhaita tekstejä ovat ne, jotka saavat ajattelemaan. Kaikissa taidekokemuksissa on kysymys tunteiden tunnistamisesta. Siitä, mitä juuri kokemani minussa herättää.  Se, mikä ei herätä ajatuksia ja tunteita, ei myöskään jätä mitään muistijälkeä eikä vaikuta samalla tavalla.”

Artikkeli Miten saada lapset lukemaan? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.