Suvivirren taustaa tutkinut kirkkohistorian dosentti Esko M. Laine nimeää sen toivon ja hengissä selviytymisen lauluksi.

– Suvivirsi kirjoitettiin 1600-luvun lopulla, jolloin Eurooppaa
koetteli poikkeuksellisen kylmä sääjakso. Suomessa sato tuhoutui kolmena vuonna peräkkäin, Laine kertoo.

Laukaan seurakunnan alueella, johon Jyväskylä tuolloin kuului, kuoli tutkija Seppo Muroman laskelmien mukaan vuosina 1696–1697 noin 30 prosenttia väestöstä.

– Virteen on taltioitu haltioitunut toivon ja Jumalan keväisen luomistyön ihastelu.

Vielä 1800-luvun alkupuolella Suvivirsi oli kuitenkin Suomessa suosittu hautajaisvirsi, jonka sanojen uskottiin kuvaavan paratiisia.

– Kevään kuvaus laulussa on niin väkevä, että maallisessa köyhyydessä elävän kurjimmankin mökkiläisen ajateltiin pääsevän sen kielikuvien tapaiseen paikkaan, Taivaassa, Laine kuvaa.

Virren alkuperäistä ruotsalaista sanoittajaa ei tiedetä. Ennen tekijäksi veikattiin gotlantilaista pappia Israel Kolmodinia, mutta sittemmin tutkimus on kyseenalaistanut Kolmodinin osallisuuden. Myös säveltäjä on jäänyt historian hämärään.

Suvivirren polku koulujen kevätjuhlalauluksi alkoi 1800-luvun lopulla syntyneistä kansakouluista.

– Kansakoulu oli läpeensä kristillinen instituutio. Virrenveisuulla oli aivan keskeinen rooli, Esko M. Laine muistuttaa.

– Suvivirsi on mielestäni ehkä kirkkain osoitus siviiliuskonnollisuudesta Suomessa. Siis sellaisesta uskonnollisuudesta, joka koetaan kansaa yhdistäväksi. Vähän samaan tapaan kuin Yhdysvaltain dollarissa sanat ”In God we trust”.

Siviiliuskonnollisten piirteiden Laine näkee vaikuttaneen siihen, että virren neljäs säkeistö on napsaistu kouluissa pois.

– Siinä lauletaan ”oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme”. Se on tunnustuksellisinta kristillisintä ainesta.

Viidennessä säkeistössä Jeesusta kuvataan ”Liljaksi Saaronin” ja ihmisen sielun veisataan saavan ”keväisen kaunistuksen kuin Libanon”.

– Nämä ovat raamatullista kuvastoa. Suomalaisilla ei ollut ennen vaikeuksia ymmärtää kieltä, joilta puuttui kokonaan kotoinen vastine. Arvelen, että virttä veisannut saattoi ajatella ”Liljana Saaronin” esimerkiksi valkoisia juhannusruusuja.

Mitä mieltä olet Suvivirrestä?

Heikki Komulainen ja Vilho

Heikki: Suvivirsi tuo mieleen koulujen aurinkoiset päättymispäivät, koivunoksat hiirenkorvalla ja kesälaitumille lähdön. Minusta on suorastaan naurettavaa, että sitä on yritetty viedä kouluista pois. Toivon että myös Vilho sen koulua käydessään kuulee, sen verran vanhanajan ihminen olen.

Anne ja Seppo Makkula

Seppo: Ehdoton alkukesän veisu, joka saa olla mukana kevätjuhlissa. Ne, jotka eivät tykkää, voivat olla vaikka sen ajan juhlista pois.

Anne: Kevätjuhlien yksi kohokohdista. Sopii hyvin niin kouluihin, kirkollisiin tilaisuuksiin kuin vanhempienkin ihmisten suuhun laulettavaksi.

Artikkeli Ihana, inhottu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Täytyy sanoa, että suhtautumiseni juuri tähän virteen ei ole ihan mutkaton. Sitä on vaikea alkaa analysoimaan, koska omat, vuosien saatossa syntyneet tunnesiteet ovat niin vahvat.

Miettinen on luvannut tarkastella lähemmin koko kansan tuntemaa virttä 571 Jo joutui armas aika, tutummin Suvivirttä. Muusikko ei ole tunnesiteineen yksin; onhan kappaletta laulettu Suomessa jo vuosisatojen ajan, lukemattomissa kevätjuhlissa, juhannuskirkoissa ja kesähäissä.

– Mutta jos sitä lähtee oikein analysoimalla analysoimaan, niin sehän on aika helppo, duuripohjainen sävelmä, joka taipuu moneksi. Siitä voisi helposti rakentaa vaikka pop- tai blues-version, joka sisältää vain kolme sointua, hän jäsentelee.

– Melodia pyörii suunnilleen oktaavin alueella, puolinuotit ja neljäsosanuotit seuraavat toisiaan ilman suurempia hyppyjä. Suvivirsi sopii siis mainiosti yhteislauluksi.

Toisin kuin esimerkiksi monien rakastettujen joululaulujen, on Suvivirren tunnelma Miettisestä ennen kaikkea positiivinen.

– Onhan joulukin ilon juhla, mutta etenkin hengellisissä joululauluissa tunnelma on musiikillisesti usein synkeämpi ja hartaampi – toki ehkä myös mielenkiintoisempi, hän tuumaa.

– Suvivirrelle on ominaista juuri tuo duurimaailma ja riemukas teksti, joka kuvastaa hienosti Luojan luoman luonnon kauneutta ja kiittää siitä. Se on taiten tehty kokonaisuus, joka luo valtavasti mielikuvia.

Virren alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Sekä sanojen että melodian tekijä on arvoitus, ja juuria on etsitty jopa syvältä keskiajalta. Suomalaiseen Virsikirjaan se on kuitenkin saapunut Ruotsista 1700-luvun alussa, eli alkavan suven ylistystä on laulettu niin Ruotsissa kuin Suomessa ainakin kolmisen sataa vuotta.

– Sen asema ja merkitys liittyy varmasti siihenkin, että täällä Pohjoisessa talven selän taittuminen on niin dramaattinen tapahtuma, Miettinen pohtii.

– Lämpimämmissä maissa kesän tuloa ei koeta niin fyysisesti, kun ei ole routaa ja rospuuttoakaan. Täällä meillä siihen avautuu ihan erilaiset maisemat – kuten tänäkin vuonna, luonnon herääminenhän tapahtui melkein yhtenä päivänä!

Miettisen matkassa suventuoksuinen virsi on kulkenut aina Tampereella ja Nokialla vietetyistä lapsuus- ja kouluajoista asti.

– Sitä on laulettu ensin omissa ja sen jälkeen lasten juhlissa, ja toivon että perinne tulee jatkumaan. Mielenkiintoisella tavalla tietyt toistot luovat ihmiselle turvallisuutta, Miettinen sanoo.

– Kyllähän Suvivirsi koskettaa hyvin voimakkaasti tunteita. Siihen liittyy haikeutta, kun vanha loppuu, ja iloa siitä, että uutta on alkamassa. Etenkin koulun päätösjuhlissa minulla on usein pinnalla juuri kiitollinen haikeus. Seuraava päivä on sitten helpompi, kun uusi lehti on jo käännetty.

Mikko Miettisen ja Gospel Covertajat -yhtyeen sekä Jyväskylän seurakunnan tuottama Suvivirsi-musiikkivideo julkaistaan perjantaina 28.5.2021. Katso ja kuuntele: youtube.com/henkielama

Artikkeli 300-vuotias hitti soi jälleen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

”Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.”

Tuttu ja monelle rakas Suvivirsi herättää voimakkaita tunteita, mielikuvia ja muistoja kouluvuosien keväisistä päättäjäisistä, kun todistukset jaettiin ja päästiin vihdoin kesälomalle. Edessä siinsivät loputtomat aurinkoiset päivät ja huumaava vapaus.

– Suvivirsi on aina merkinnyt minulle ovien aukeamista kesään, kertoo Jyväskylän seurakunnan musiikin asiantuntija Petri Lintunen.

Suvivirsi aloittaa kesän tänäkin vuonna, vaikka sitä ei päästä koronatilanteen vuoksi kajauttamaan suurella joukolla. Suvivirrestä julkaistaan video, jossa on mukana Vox Aurea -kuoron nuoria laulajia sekä Jyväskylän seurakunnan kirkkomuusikoita. Mukana soivat Jyväskylä Sinfonian kvintetin jousisoittimet ja huilu.

Video syntyy Jyväskylän kaupungin, Jyväskylän seurakunnan ja Jyväskylä Sinfonian yhteisenä kevättervehdyksenä kaupunkilaisille. Se julkaistaan toukokuun lopulla, ja videota jaetaan esimerkiksi seurakunnan, koulujen ja päiväkotien omilla kanavilla, videopalveluilla toteutettavissa päättäjäisissä, sekä hoivakodeissa. Myös kodeissa ja yksityisissä perhejuhlissa voidaan laulaa kesä alkaneeksi – kaikesta huolimatta!

Luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, ja linnut laulavat Hänen ylistystään.

Suvivirsi saapui Suomeen Ruotsista jo 1700-luvun alussa, ja sukupolvi toisensa jälkeen on ottanut sen omakseen. Virttä on laulettu niin koulujen päättäjäisissä, juhannuskirkossa, häissä kuin kesän muissakin juhlahetkissä. Siitä on tullut osa suomalaisuutta, meitä kaikkia yhdistävää sielunmaisemaa.

Virren vahvasta asemasta kertoo sekin, että siitä on haluttu tehdä myös uskontoneutraaleja versioita tai jopa kieltää sen laulaminen kouluissa kokonaan. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaan koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita, eikä yksittäinen virsi tee tilaisuudesta uskonnonharjoittamista.

– Keskustelu Suvivirrestä on merkki siitä, kuinka vankka instituutio virsi oikeasti on. Maallisten versioiden kehittäminen kertoo mielestäni pyrkimyksestä kohti arvovapaata yhteiskuntaa, ja se heijastaa ymmärtämättömyyttä oman kulttuuriperintömme edessä – sen edessä, mistä aineksista suomalaiset on tehty, Lintunen luonnehtii.

Yleisimmin virrestä lauletaan kolme ensimmäistä säkeistöä, joiden kieli on runollista ja hieman vanhahtavaa, mutta silti tänäkin päivänä ymmärrettävää. Runollisen kuvailevat sanat kuten suvi, armas ja laiho kuulostavat kauniin soljuvilta, ja niiden sanoma tavoittaa nuorimmankin laulajan: Laulussa ihmetellään luonnon kauneutta, jopa hurmaannutaan siitä. Luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, ja linnut laulavat Hänen ylistystään.

Lintunen on kanttorin työssään esittänyt Suvivirren lukemattomia kertoja, mutta löytää siihen yhä uusia näkökulmia. Tasatahtinen sävelmä liikkuu duurissa sopivan suppealla alueella, jonka vuoksi virsi on helppo laulaa. Se soljuu kaarensa läpi laskevien ja nousevien sävelkulkujen mukaan. Sävelmän alkuperästä tiedetään vain, että se on painettu Ruotsissa 1600-luvun lopussa.

Tiesitkö:

• Suvivirtenä tunnettu virsi 571 on käännös ruotsalaisesta virrestä vuodelta 1695. Suwi Wirsi oli mukana vuoden 1701 virsikirjassa.
• Virttä on laulettu koulujen kevätjuhlissa 1800-luvun lopulta alkaen, yleisemmin 1900-luvun alusta.
• Suvivirren sunnuntaita vietetään 24.5.2020.

Artikkeli Suvivirsi avaa ovet kesään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tosin siihen, millainen sää tulevana kesänä on, emme pysty itse vaikuttamaan. Me emme tiedä paistaako aurinko vai onko odotettavissa rankkasateita. Elämässä on asioita, joita me voimme itse valita, ja asioita, joita emme voi valita. Kulunut kevät on jälleen kerran osoittanut, miten arvaamaton ja yllätyksellinen elämä voi olla. Korona on muuttanut monet suunnitelmat ympäri maailmaa.

Mutta elämässä on myös paljon asioita, joihin me voimme itse vaikuttaa. Me voimme tuoda iloa, toivoa, lohdutusta ja rohkaisua erityisesti meitä lähellä olevien ihmisen elämään. Pienilläkin sanoilla ja teoilla voi olla arvaamattoman suuri vaikutus. Siksi on aina tärkeää muistaa kultainen sääntö: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

Kesä ja koko elämä on armasta aikaa, koska kaikesta huolimatta maailmamme on Jumalan luoma ja Kristuksen lunastama maailma, jossa Jumalan Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa. Armasta on myös tietää se, että kerran kun elinpäivämme tulevat täyteen niin Jumala armostaan johdattaa meidät iankaikkiseen iloon.

Jumalan armo ja Kristuksen läsnäolo on kuin suvituuli, kuin aurinko, kuin linnunlaulu. Me elämme armasta aikaa, koska emme ole koskaan yksin, vaan Jeesus on kanssamme – Hän itse asuu luonamme, kuten suvivirressä todetaan.

Artikkeli Armas aika julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.