Samalla alkoi hahmottua, että seurakunnassa ja erityisesti nuorten parissa työskentelystä voisi tulla jonain päivänä jopa ammatti.

Kippola valmistui sosionomi (AMK) -nuorisotyönohjaajaksi tammikuussa 2002. Valmistuttuaan hän ehti toimia vuoden sijaisena koulu- ja erityisnuorisotyössä Nurmijärvellä.

Kesken sijaisuuden kotiseudulta Raahesta avautui virka varhaisnuorisotyössä. Siitä alkanut työrupeama useassa eri tehtävässä Raahen seurakunnassa kesti lopulta puolitoista vuosikymmentä.

Heinäkuussa Kippola aloitti työt Jyväskylän seurakunnassa nuoriso- ja rippikoulutyön asiantuntijana. Kyseessä on uusi virka, josta Kippola kiinnostui heti tehtäväkuvaan tutustuttuaan.

– Virka on aika poikkeuksellinen ja mielenkiintoinen. Viime vuosina työn ohessa suorittamani kirkon johtamiskoulutus ja rippikoulun kehittäjäkoulutus vastasivat molemmat tämän viran tarpeisiin. Kippola täsmentää.

Uuden työntekijän saama vastaanotto oli hyvä. Kippolan mielestä isossa seurakunnassa on ymmärretty, että vaatii oman aikansa ottaa uudet tehtävät haltuun.

– Työntekijät ovat olleet valmiita auttamaan, ja olen saanut riittävästi työhön liittyvää perehdytystä. Näin aluksi olen varmasti kysellyt myös tyhmiä, mutta sekin on ollut sallittua, ellei jopa suotavaa.

Vuosien työkokemus on vahvistanut ja syventänyt jo opiskeluaikana tehtyä havaintoa. Keskustelu ja yhteistyö sekä kokemusten ja ideoiden jakaminen kannattaa aina.

– En ole kiinnostunut vallasta. Minua kiinnostaa enemmän työtehtävääni liittyvä vastuu. Haluan omalta osaltani ohjata ja johtaa keskustelua, jonka päämääränä on saada parhaat kehitysideat kiertoon. Olen huomannut, että Jyväskylän seurakunnassa työskentelee paljon taitavia ammattilaisia. Ehkä työni on myös sen mahdollistamista, että jokaisen ammattitaito pääsisi parhaiten oikeuksiinsa.

Kippolan mielestä seurakuntatyössä tärkeintä on nähdä nykytilanne ja olemassa olevat kehittämistarpeet. Esimerkiksi hän nostaa tuoreen tutkimuksen, jossa nuoret antoivat rippikoululle arvosanaksi kiitettävän 9–.

– Tulos kertoo hyvästä työstä ja siitä, että rippikouluun on panostettu. Se kertoo myös halusta pysyä ajan tasalla ja vastata tarpeisiin, joita tuon ikäisillä on.

Kippolalle sekä työssä että omassa elämässä on tärkeää jatkuva kehittyminen ja uuden oppiminen. Entisellä työpaikalla työkavereiden kanssa tehty persoonallisuustesti antoi ymmärtää hänen olevan innostuva suunnittelija.

– Olen luonteeltani sellainen, että haluan viedä hyvän idean hyvällä tavalla maaliin.

Aikoinaan Raahessa omien lasten jalkapalloharrastuksesta alkanut juniorivalmentajan rooli on löytänyt jatkoa myös Jyväskylässä. Kippolalle se on luonteva tapa verkostoitua.

Raahen ajoilta muistuu mieleen lukuisia tilanteita, joissa häneltä tultiin kysymään neuvoa vaikkapa rippikouluun liittyvissä asioissa.

– Tuttua verkkarit päällä olevaa ”seurakunnan miestä” on paljon helpompi lähestyä kuin täysin ventovierasta.

Kippolalle työ seurakunnassa on myös kutsumusammatti.

– Kristinuskon sanomaan sisältyy niin paljon. Kuten se, että ihminen on sellaisenaan arvokas, sitä ei tarvitse erikseen ansaita. Tässä työssä saa olla sellaisen sanoman äärellä, mitä ei muualla kuule, Kippola toteaa.

Artikkeli Parhaat ideat löytyvät keskustelemalla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lapset ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Harjoittelujakson aikana vahvistui ajatus, että heidän kanssaan olisi kiva tehdä töitä. Ehdin opiskella lastenohjaajaksi puolitoista vuotta, kun sain tiedon pääsystä ammattikorkeakouluun. Nyt opiskelen Lahdessa sosionomiksi ja erikoistun lapsiin ja nuoriin.

Pieni paniikinpoikanen nosti päätään, kun sosionomiopinnot olivat puolessa välissä. Olenko sittenkään oikealla alalla? Päiväkoti työpaikkana ei enää tuntunutkaan niin selkeältä ja omimmalta vaihtoehdolta.

Olen lohduttautunut sillä, että opiskeluja on vielä puolet jäljellä, eikä nyt tehtyihin valintoihin tarvitse sitoutua loppuelämäksi. Sosionomin tutkinto antaa pätevyyden työskennellä varsin laajalla alueella.

Syyskuussa aloitin harjoittelun Jyväskylän seurakunnassa. Jakson aikana työskentelen erityisesti matalan kynnyksen palveluissa, jotka on tarkoitettu nuorille ja heidän perheilleen.

Hieman ujona ihmisenä huomasin alussa tarkkailevani tilanteita mieluummin sivusta. Nyt olen saanut lisää rohkeutta ja uskon, että nuoretkin ovat kokeneet olonsa helpommaksi, kun ovat saaneet puhua asioistaan jollekin.

Harjoittelujakso on opettanut, että elämä voi olla välillä aika raadollista. Sitä ei helpota yhtään nykyinen maailmanmeno. Trump twiittailee ihmeellisiä, ja ilmastomuutos luo uhkia maapallon tulevaisuudelle. Ihmisistä on tullut vihaisempia ja itsekkäämpiä, eikä asioista osata puhua rakentavasti ja toista kunnioittavasti.

Kaiken epävarmuuden keskellä olen kuitenkin tyytyväinen elämääni ja suhtaudun positiivisella mielellä tulevaisuuteen. Arvostan kovasti seurakunnassa tehtävää nuorisotyötä.

Ohjaajani ovat aikamoisia velikultia ja persoonia, heiltä olen oppinut paljon. Ehkä minustakin kuoriutuu vielä vuosien saatossa vastaava tyyppi, joka tekee työtä vahvasti omalla persoonallaan.

Artikkeli Pieni paniikinpoikanen väijyy opintojen keskellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.