He ovat käyneet kirkolla jo vauvapysäkillä, ja tänä vuonna on edistytty taaperoryhmään. Viikko-ohjelmaan kuuluvat myös kirkkomuskari ja näin keskiviikkoisin perhekerho. Omalle lähikirkolle on kätevä tulla kävellen muutamassa minuutissa. Kerhoista on tullut tärkeitä niin äidille kuin lapselle.

– Saamme kivaa ohjelmaa päiviin ja tapaamme täällä muita, joiden kanssa jakaa kokemuksia ja tuntemuksia lapsiperheen arjesta. Ilmapiiri on välitön, avoin ja luottamuksellinen. Ollaan muun muassa juteltu parisuhteeseen liittyvistä asioista tunnekorttien avulla, Hartikainen avaa perhekerhon vetovoimaa.

Iida on pikkuhiljaa rohkaistunut ja alkanut kiinnostua leikkikavereista ja uusista asioista, vaikka onkin harkitseva ja tarkkaileva luonteeltaan.

– Täällä hän pääsee kokeilemaan monenlaista turvallisesti sylistä käsin. Harjoitellaan ryhmässä olemista ja muiden lasten kanssa leikkimistä, Anna-äiti kuvailee.

Hän kertoo, että perhekerhon ohjelmassa voi olla myös asiantuntijavierailuja ja muita sisältöjä, ja perheiden toiveita kysytään.

– Syksyllä kuultiin lasten ravitsemuksesta ja myös hammaslääkäri kävi kertomassa pienten suunterveydestä tärkeitä asioita. Tuoreena vanhempana oli hyvä kerrata perusasiat siitäkin.

Keskiviikkoinen aamu etenee, ja tuulikaappi täyttyy vähitellen lastenvaunuista ja naulakot pienistä talvihaalareista. Äidit istahtavat sohville tai sylilasten kanssa kerhohuoneen lattialle vauvapeitolle – näkyypä joukossa jokunen isäkin. Isommat lapset hyörivät leikeissään ja keksivät tekemistä keskenään. Kaikkea touhua seuraa useampi aikuinen silmäpari, ja jokaisen kuulumiset kuullaan.

Meri Viljanen on saapunut paikalle vuoden ikäisen Hilla-tyttösen kanssa. Hänelle on tärkeää, että perhekerhoon voi tulla silloin kun sopii, eikä ilmoittautumista tarvita.

– Lapsen kanssa saattaa olla hankala elää tiukkojen aikataulujen mukaan. Täällä voimme viettää aikaa rennosti Hillan ehdoilla, hän sanoo.

Maiju Heleniuksen vuoden täyttänyt Taika viihtyy tänään tiiviisti äitinsä sylissä, ja Kia rakentaa legoista korkeaa tornia.

– Aika tuntuu kuluvan nopsaan, koska juurihan kävimme kerhossa Kia-vauvan kanssa. Lapsille täällä taitaa olla parasta leikit kavereiden kanssa, Helenius arvelee, ja Kia-tytär nyökkää innokkaasti vieressä.

– Tykkään prinsessajutuista. Täytin juuri neljä vuotta, hän näyttää sormillaan.

Lastenohjaajat kertovat, että ohjelmassa on tänään suolamaalausta. Lisäksi on sisustettu hiljentymishuone, jonne voi mennä valitsemaan rukouskiven alttarille tai vaikka pötköttelemään tyynyille. Jotkut asiat pysyvät samanlaisina viikosta toiseen.

– Hartaudessa toistuu tuttu kynttilänsytytysloru ja rukous. Lisäksi loppulaulu luo turvaa ja jatkuvuuden tunnetta, lastenohjaaja Jani Suurnäkki avaa perhekerhon vakiohjelmaa.

Perhekerhossa ei tiedustella kirkon jäsenyyttä, ja kaikenlaiset perheet ovat tervetulleita – myös isovanhemmat, lastenhoitajat ja kummit.

– Haluamme tukea perheiden arjessa jaksamista ja antaa elämälle turvallisen perustan kristillisten arvojemme mukaisesti. Yhteys toisiimme syntyy rakkauden ja kunnioi­tuksen pohjalta, ja se tarkoittaa toisen ihmisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on, painottaa Jyväskylän seurakunnan varhaiskasvatuksen asiantuntija Ritva Parkkali.

Suurnäkin mielestä paras palaute on, kun perheet haluavat palata kerhoon kerta toisensa jälkeen.

– Hienoja hetkiä syntyy viikoittain, kun lapset leikkivät iloisesti keskenään ja aikuiset juttelevat kahvikupposen äärellä, hän sanoo.

Lopuksi pienet ja isommat pääsevät vielä keinumaan sylilaulun tahtiin: Syliä, syliä, syliä annan. Sylissä lapseni elämään kannan. Syliä, syliä, syliä vaan, siitä sylistä itselle osani saan.

Perhekerhot

• Avoimia yhdessäolon hetkiä yhdeksällä lähikirkkoalueella ilman ilmoittautumista.
• Perhekerhon kevätkausi Palokan kirkolla alkaa ke 17.1. klo 9–11.
• Lue lisää: jyvaskylanseurakunta.fi/lapsiperheille

Artikkeli Tapahtui kerran kerhossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.