Suosion kasvu ei kummastuta, kun pääsee seuraamaan Kuusankosken seurakunnan salissa elokuun lopulla käynnistynyttä ”irrotteluhetkeä”. Talvikaudella osanottajia on ollut keskimäärin 20–30, tällä kertaa hieman vähemmän.

Seniorimuskari on avoin kaikille Kouvolan seurakuntien alueella. Koska ikääntyessä terveys voi tuoda mukanaan rajoitteita, jokainen saa osallistua sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu. Myös musiikkitoiveita pyritään toteuttamaan. Haasteellista vetäjille on huomioida samalla kertaa sekä pirteät eläkeläiset että esimerkiksi muistin heikentymisestä kärsivät.

Pellinen muistuttaa, että leikki on osa elinikäistä oppimista, joten musiikin maailmaan sukelletaan laulaen, soittaen, liikkuen, kuunnellen ja muistellen. Kirkkomuskaria onkin mainostettu lauseella: ”Kun kuljetat lapsuutta mukanasi, et koskaan tule vanhaksi”. Hetki lisää kiinnostusta ja rakkautta musiikkiin hengellisyyttä unohtamatta.

– Osallistuminen on paljon enemmän kuin pelkkä katselu tai kuunteleminen. Ihmisille on tärkeää kokea mielihyvää ja oppia uusia asioita. Vilkuttelut, käsileikit, kehorytmit ja erilaisten soittimien kanssa touhuaminen vetreyttää sormia ja kehoa.

Laulujen sanat heijastetaan valkokankaalle. Diojen taustakuvat ovat Ullan valitsemia. Aihepiirit vaihtuvat joka kokoontumisessa. Usein toistuvat laulut Muskaritossut, Kynttilälaulu ja Kuiskaus tulevat tutuiksi. Soitinrepertuaari on laaja. Siihen kuuluvat palasoittimet, marakassit, rummut, rytmikapulat jne. Liikuntaosiota tehostavat värivarjo, rytmirinkula ja koordinaatioharjoitukset. Kuunteluun puolestaan liittyvät äänitteet ja toivelaulut. Vetäjät ovat rakentaneet johonkin lauluun äänimaiseman esimerkiksi linnunlaulu-, ukkos- ja merenaaltosoittimilla. Yhteisiäkokemuksia voidaan jakaa kahvipöydässä kirkkomuskarin jälkeen.

Ennen kahvioon siirtymistä alusta astimukana viihtynyt Kaarina Vehmassalmi Kuusaalta pohtii, että hänet sai tulemaan joukkoon laulaminen ja musiikki. Käynnit kivassa porukassa ovat antaneet itselle lisää rohkeutta.

 Kari Heikkinen arvostaa oman kylän miehenä liikkumisen ja pullakahvin ohella sitä, että lauluissa ja musiikissa on laaja skaala hartaudesta iskelmiin. Turvallisuutta luovat alussa ja lopussa toistuvat traditiot. Lopputoivotus puhuttaa: ”Kuiskaus Taivaan Isälle: ota minut lähelle, sipaise enkelin siivellä, jokaisella retkellä”.

Seniorimuskarit Kuusankoskella ja Valkealassa

Kuusankosken seurakuntatalossa perjantaisin parillisilla viikoilla klo 12.30–13.30.

Valkealan seurakuntakeskuksen yläsalissa torstaisin parillisilla viikoilla klo 13.–14.30. Musisoidaan yhdessä ja juodaan päiväkahvit. Vetäjinä Kirsi Rantala ja Saara Kupias.

Artikkeli Säveliä ja sanomaa senioreille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Meistä tuli hyvät ystävät, hengenheimolaisuuden tunne syntyi jo ensitapaamisella, Seppänen muistelee.

Seppänen jatkoi vapaaehtoistyötä myös seurakunnassa. Mikama tuli mukaan jäätyään eläkkeelle kymmenisen vuotta myöhemmin. Parivaljakkona he ovat tuttu näky Vanhan pappilan seniorikokoontumisissa ja Kaupunginkirkon perjantaisissa Hiljaisuuden hetkissä. Aiemmin he ehtivät toimia vapaaehtoisina myös Aseman Pysäkillä.

– Kahvin keittämisen ja tarjoilujen järjestämisen lisäksi vapaaehtoistyö on ollut erilaisten ihmisten kohtaamista, Mikama kertoo.

Vapaaehtoisena toimiminen on tuonut molemmille paljon uusia ystäviä ja mielekästä tekemistä eläkepäiviksi. Samalla on päässyt itse osalliseksi tilaisuuksien varsinaisesta annista, jolloin työ ja huvi ovat yhdistyneet.

– Kun palaan kotiin, mietin vielä kaikenlaista. Ihan kuin olisi tehnyt isommankin hyvän työn, Mikama toteaa.
– Senioritapaamisissa ihmiset tulevat halaamaan ja kiittämään meitä ja toteavat, että ihanaa, kun olette täällä meidän kanssa, Seppänen täydentää.

Keskustan aluekappalaisen Seppo Wuolion ja seurakuntapastori Heidi Watian mielestä vapaaehtoiset muodostavat yhden tärkeimmistä kulmakivistä seurakuntatyössä.

– Vapaaehtoisten panos ja merkitys vain korostuvat entisestään tulevaisuudessa, kun työntekijämäärä vähenee kirkossa, Wuolio täsmentää.

Kirkko osa elävää kaupunkikeskustaa

Wuolio ja Watia maalaavat kuvaa Kaupunginkirkosta kaiken toiminnan lähtöpisteenä ja alueen hengellisenä keskuksena. Kirkkoon kokoonnutaan yhteen ja sieltä käsin lähdetään ihmisten pariin. Kirkko on sananmukaisesti keskellä kylää ja osa elävää kaupunkikeskustaa.

– Monissa vanhoissa kirkoissa on aita kirkon ympärillä. Meillä kirkkoa ympäröi täysin avoin puisto, johon ihmiset kokoontuvat piknikille tai kulkevat sen kautta suuntaan jos toiseenkin, Watia havainnollistaa.

Keskustan alueseurakunnassa ollaankin havahduttu siihen, että kirkon keskeinen sijainti antaa myös suuntaviivoja toiminnalle. Erilaiset kaupunkitapahtumat kuten Yläkaupungin Yö, Valon kaupunki -tapahtuma ja uudenvuoden vastaanotto kokoavat ihmiset luontevasti kirkkopuistoon.

– Olemme ottaneet koppia näistä tapahtumista ja lähteneet niihin mukaan, Watia toteaa.

Kirkon ovet auki kaikille halukkaille

Wuolion johdolla toimintaa on jatkuvasti kehitetty siihen suuntaan, että kirkon ovet olisivat mahdollisimman usein auki kaikille halukkaille. Eräänlaisena esikuvana hän pitää Tukholman Sankta Klaran kirkkoa, jonka toimintaan Wuolio pääsi tutustumaan vuosia sitten. Soppatykki, kahvikärryt, kirkon avoimet ovet, rukous ja Jumalan sanan todesta ottaminen saivat kirkon täyttymään ihmisistä.

– Pitää etsiä ja löytää tapoja kohdata ihmisiä sekä kirkossa että siellä missä he ovat. Tässä on tärkeää myös diakoninen ulottuvuus, Wuolio täsmentää.

Kirkkoon tullaan myös eri puolilta Jyväskylää ja kauempaakin. Varsinkin kesäaikana, kun ovet ovat Tiekirkkona auki matkailijoita varten.
Keskeisen sijaintinsa ansiosta kirkko toimii ikkunana koko seurakuntaan ja sen jumalanpalveluselämään. Erityismessut ja monipuolinen musiikkitarjonta ovatkin keskeisessä osassa Kaupunginkirkon perustoimintaa.

– Jokainen ihminen tunnistaa kirkon paikaksi, jolla on erityinen tarkoitus. Jumalanpalvelus, rukous, hiljentyminen ja pyhän kohtaaminen, Wuolio tarkentaa.

Wuolio nostaa esiin myös ajatuksen kirkon alakerrassa olevan tilan kunnostamisesta kryptaksi, jossa olisi seurakuntasali ja mahdollisesti kahvila. Suunnitelmat sen osalta ovat vielä täysin auki.

Toteutuessaan se vahvistaisi entisestään toimintanäkyä, jota jo nyt pyritään toteuttamaan Sankta Klaran mallin mukaisesti: diakoninen avoin kirkko, jossa keskiössä ovat ihmisten kohtaaminen, avoimet ovet ja aktiiviset vapaaehtoiset. Vielä toistaiseksi lähdetään torstaisen viikkomessun jälkeen kirkkokahveille Aseman Pysäkille.

Keskustan alueseurakunta

• Aluekappalainen Seppo Wuolio
• 26 työntekijää
• Toimitilat: Kaupunginkirkko, Vanha pappila, Lahjaharjun kappeli, Keskustan nuorten tilat ja päiväkerhotila Yliopistonkadulla
• Alueneuvoston jäsenet: Bella Forsgren, Pirjo-Liisa Junttila, Antti Kakkuri, Eero Kuusela, Jari Ritsilä, Pipsa Wilhelms (pj)
• Alueet: Keskusta, Keljo, Lutakko, Tourula, Lohikoski, Taulumäki, Viitaniemi, Mäki-Matti, Nisula, Mattilanpelto
• kartta.jkl.fi -> aluejaot -> alueseurakunnat

Artikkeli Kirkko keskellä (Jyväs)kylää julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.