Suosion kasvu ei kummastuta, kun pääsee seuraamaan Kuusankosken seurakunnan salissa elokuun lopulla käynnistynyttä ”irrotteluhetkeä”. Talvikaudella osanottajia on ollut keskimäärin 20–30, tällä kertaa hieman vähemmän.

Seniorimuskari on avoin kaikille Kouvolan seurakuntien alueella. Koska ikääntyessä terveys voi tuoda mukanaan rajoitteita, jokainen saa osallistua sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu. Myös musiikkitoiveita pyritään toteuttamaan. Haasteellista vetäjille on huomioida samalla kertaa sekä pirteät eläkeläiset että esimerkiksi muistin heikentymisestä kärsivät.

Pellinen muistuttaa, että leikki on osa elinikäistä oppimista, joten musiikin maailmaan sukelletaan laulaen, soittaen, liikkuen, kuunnellen ja muistellen. Kirkkomuskaria onkin mainostettu lauseella: ”Kun kuljetat lapsuutta mukanasi, et koskaan tule vanhaksi”. Hetki lisää kiinnostusta ja rakkautta musiikkiin hengellisyyttä unohtamatta.

– Osallistuminen on paljon enemmän kuin pelkkä katselu tai kuunteleminen. Ihmisille on tärkeää kokea mielihyvää ja oppia uusia asioita. Vilkuttelut, käsileikit, kehorytmit ja erilaisten soittimien kanssa touhuaminen vetreyttää sormia ja kehoa.

Laulujen sanat heijastetaan valkokankaalle. Diojen taustakuvat ovat Ullan valitsemia. Aihepiirit vaihtuvat joka kokoontumisessa. Usein toistuvat laulut Muskaritossut, Kynttilälaulu ja Kuiskaus tulevat tutuiksi. Soitinrepertuaari on laaja. Siihen kuuluvat palasoittimet, marakassit, rummut, rytmikapulat jne. Liikuntaosiota tehostavat värivarjo, rytmirinkula ja koordinaatioharjoitukset. Kuunteluun puolestaan liittyvät äänitteet ja toivelaulut. Vetäjät ovat rakentaneet johonkin lauluun äänimaiseman esimerkiksi linnunlaulu-, ukkos- ja merenaaltosoittimilla. Yhteisiäkokemuksia voidaan jakaa kahvipöydässä kirkkomuskarin jälkeen.

Ennen kahvioon siirtymistä alusta astimukana viihtynyt Kaarina Vehmassalmi Kuusaalta pohtii, että hänet sai tulemaan joukkoon laulaminen ja musiikki. Käynnit kivassa porukassa ovat antaneet itselle lisää rohkeutta.

 Kari Heikkinen arvostaa oman kylän miehenä liikkumisen ja pullakahvin ohella sitä, että lauluissa ja musiikissa on laaja skaala hartaudesta iskelmiin. Turvallisuutta luovat alussa ja lopussa toistuvat traditiot. Lopputoivotus puhuttaa: ”Kuiskaus Taivaan Isälle: ota minut lähelle, sipaise enkelin siivellä, jokaisella retkellä”.

Seniorimuskarit Kuusankoskella ja Valkealassa

Kuusankosken seurakuntatalossa perjantaisin parillisilla viikoilla klo 12.30–13.30.

Valkealan seurakuntakeskuksen yläsalissa torstaisin parillisilla viikoilla klo 13.–14.30. Musisoidaan yhdessä ja juodaan päiväkahvit. Vetäjinä Kirsi Rantala ja Saara Kupias.

Artikkeli Säveliä ja sanomaa senioreille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tätä se on, kun lapset – jotka täyttivät talon pelkällä olemassaolollaan – ovat poissa! Omillaan jo niin, ettei heistä kuule päivä- tai viikkokausiin. Mitähän niille kuuluu?

Ja tuossa pyörii tuo, joka vuosikymmenet oli vain se toinen vanhempi, usein lasten taustalla. Tunnenko minä tuon ihmisen? Hyvä jos itsenikään, kaikkien näiden vuosien jälkeen! Tai ehkä se toinen ehti jo fyysisestikin lähteä.

Lasten kotoa muutto on suuri mahdollisuus. Voi viimein kuunnella sisintään ja tehdä asioita, jotka jäivät lasten tarpeiden takia tekemättä. Lopultakin saa oman työhuoneen, voi rauhassa katsoa lempisarjaansa. Ja viettää laatuaikaa puolison kanssa!

Vaan jos puolisoa ei ole. Tai tällä onkin omanlaisensa yllättävät tavoitteet. Perhepinnan alta ei löydy enää mitään yhteistä?

Lapsetkaan eivät välttämättä irtaannu kotoa kertaheitolla. Poislentänyt palaa siipirikkona takaisin. Tuo mukanaan ihmisiä, joita äiti tai isä eivät kotiinsa tahtoisi. Käyttää lapsuuskotiaan ruokalana, pesulana, pankkina. Tai päiväkotina.

Lasten kotoa muutto on suuri kriisin mahdollisuus.

 ”Rakas Jumala, kiitos puolisosta, jonka kanssa olen saanut kulkea yhdessä tänne asti. Auta minua luopumaan odotuksesta, että toinen muuttuisi. Anna minulle hyväksyvää mieltä ja kiitollisuutta kaikesta hyvästä, mitä puolisossani on.”

Saara Kinnunen on eläkkeellä perheneuvojan työstä ja kirjoittanut lukuisia kirjoja perhe-elämästä, muun muassa vuonna 2006 ilmestyneen Kun pesä tyhjenee. – Minun ammatti-ihmisenä luulisi olleen valmistautunut, hän hymähtää.
– Silti uusi tyhjän pesän tilanne löi päin kasvoja. Oikein kunnolla vasta sitten, kun kaikki lapset olivat asettuneet omilleen, viimeisin kahdeksisen vuotta sitten.
– Silloin aloin kysellä: Mikä on minun elämäni, tehtäväni?
– Viime keväänä sitä erityisesti miettiessäni tunsin kuin Jumala olisi sanonut: Sinulla on miehesi. Se lause avasi silmäni, kehotti pohtimaan, mitä voisimme tehdä yhdessä.

11 lastenlapsen isovanhemmilla on kyllä kysyntää, mutta myös opettelemista siinä, miten paljon osallistua lasten perhe-elämään. – Olen yrittänyt olla roikkumatta lapsissa, tunnistaa etäisyyttä toivovat viestit.

Perheneuvojan työssään Kinnunen nosti esiin toivon näkökulmaa. Elämän tienhaaroissa piilee aina uuden mahdollisuus, tilaisuus kysyä: Mitä tahdot loppuelämältäsi?

”Hyvä Jumala, ole Sinä erityisen lähellä niitä, jotka jäävät yksin tyhjentyneeseen pesään. Ole läsnä niissä hetkissä, kun menneisyyden muistot vaativat käsittelyä.”

 Myös puolisolta voi kysyä: Mitä toivot elämältäsi? Vaikeaa? Kieltämättä, jos puheyhteyttä ei enää juuri ole, ja toinen tuntuu vieraalta, johon ei tahdo edes tutustua.

Kinnunen on neuvonut puolisoita kysymään itseltään, miksi silloin tahdoin juuri tämän ihmisen? Miten rakastuimme, mihin hänessä ihastuin? Tuskin kaikki nuo ominaisuudet ovat puolisosta kadonneet.

Toista ei voi muuttaa, vaivoin itseäänkään, mutta jos tahtoa löytyy, voi luoda yhdessä uuden elämäntavan. Mitä hyvää näet parisuhteessasi, sellaista jota tahdot jatkaa? Mitä kaikkea on saavutettu yhdessä? Lapset ainakin! Näiden lähdettyä voi löytyä vielä jotain uutta yhdessä tavoiteltavaa. Jotkut rakastuvat toisiinsa uudelleen. Toiset eroavat.

Useimmille ero on suuri tappio, mutta voi joskus olla myös paras vaihtoehto, jos seuraavat 30 vuotta näyttäisivät tarjoavan yhtä samaa puhumattomuutta.

Ihmeitäkin tapahtuu. Pariterapiassa Saara Kinnunen sai joskus todistaa, kuinka täysin toivottomalta tuntuvassa tilanteessa pariskunta alkoikin rakentaa yhdessä uutta tulevaisuutta.

 ”Tee meistä vanhemmista rukouksen ihmisiä, että väsymättä kannamme omia lapsiamme sinun valtaistuimesi eteen. Näytä Sinä voimasi lastemme elämässä. Täytä meidät rauhalla ja ilolla.”

Rukouslainaukset Saara Kinnunen: Kun pesä tyhjenee. Perussanoma 2006.

Artikkeli Vihdoinkin kahden julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.