– Aaltojen liplatus muodostaa yhdessä linnunlaulun kanssa luonnon tervehdyksen, joka rikastuttaa sisäistä maailmaani. Luonnossa virkistäydyn ja lataudun omaan työhöni, Auranen kuvailee.

Alajärven koti ja kirkkoherran työ paikkakunnan seurakunnassa ovat nyt jääneet hienoksi luvuksi elämän kirjaan. Kodin muuttokuorma siirtyi heinäkuun puolivälissä Seinäjoelle, jossa Ari Auranen on aloittanut työnsä Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana syyskuussa. Seurakunnan edellinen kirkkoherra Jukka Salo jäi tehtävästään eläkkeelle maaliskuussa 2023.

Piispa Huovinen vihki papiksi

Ari Auranen syntyi ja varttui Vaasassa, jossa Vaasan suomalaisesta seurakunnasta muodostui rippikouluiässä merkittävä tekijä hengellisessä kasvussa. Auranen ja moni hänen aikalaisista ystävistään hakeutuivat Helsingin yliopistoon teologiaa opiskelemaan. 

Papiksi hän valmistui vuonna 1991. Ensimmäinen virka toi miehen Vimpelin seurakuntaan, jonne Lapuan hiippakunnan silloinen piispa Yrjö Sariola rekrytoi vastavalmistuneita pappeja. 

– Kuulin Pohjanmaan kutsun vahvana. Olin hyvin kiinnostunut palaamaan tuttuun hiippakuntaan Etelä-Pohjanmaalle. 

Papiksi Aurasen vihki piispa Eero Huovinen Helsingin Tuomiokirkossa. Järjestely oli poikkeuksellinen ja hetkestä muodostui merkittävä Auraselle koko papinuraa ajatellen. 

– Huovinen on luterilaisen teologian puhuja ja syvä ajattelija, joka on vaikuttanut minuun ja tuonut aineksia omaan teologiseen ajatteluuni, hän kertoo.

Luonnossa virkistäydyn ja lataudun omaan työhöni.

Vuosien aikana Auranen toimi kirkkoherrana Töysän, Lappajärven ja Alajärven seurakunnissa. Lisäksi hän toiminut viime vuosina Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin pappisasessorina ja rovastikunta-alueensa, joka muodostuu seitsemän seurakunnan alueesta, lääninrovastina.

Työnsä ohella hän on väitellyt kaksi kertaa tohtoriksi. Ensimmäisen kerran vuonna 2008 filosofian tohtoriksi Oulun yliopistosta pääaineenaan Suomen ja Skandinavian historia sekä toisen kerran vuonna 2015 Itä-Suomen yliopistosta pääaineenaan kirkkohistoria. 

Kaupunki, jossa on helppo hengittää

Viimeisen 20 vuoden aikana Seinäjoki on muodostunut keskeiseksi paikaksi Auraselle.

– Puolisoni kanssa olen viettänyt aikaa Seinäjoella viikonloppuisin ja vapaa-ajalla. Matka Alajärveltä Seinäjoelle on aina ollut meille lyhyt, Auranen kertoo.

Seinäjokea hän pitää maakuntakeskuksena, jossa on kulttuurisesti helppo hengittää. 

– Täällä eteläpohjalaisuus sävyttyy eri puolilta maakuntaa tulleista ihmisistä, joista pohjalainen identiteetti on hyvin tunnistettavissa. Asioista puhutaan suoraan ja rehellisesti. Se näkyy myös sitoutumisessa, niin ihmissuhteissa kuin monissa vastuissakin. Pohjalaisessa kontekstissa koen olevani omieni joukossa. 

Seinäjoen merkittävyyttä lisää toinen Aurasen jo aikuisista lapsista, tytär, joka asuu perheineen kaupungissa. Aurasesta puolisonsa kanssa tuli isovanhempia vuonna 2021 ja toistamiseen kesällä 2023.

– Isovanhemmuus on minulle tärkeä tehtävä, johon olen halunnut heittäytyä mukaan lapsen ehdoilla yhteisistä leikeistä nauttien.   

Ari Auranen

Työskentelen Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana. Tätä ennen olin kirkkoherrana Alajärven seurakunnassa.
Asun Seinäjoella, jonne muutimme heinäkuussa. Meidät on vastaanotettu täällä hyvin. Tutustumme mieluusti uusiin ihmisiin.
Vapaa-aikana liikun mielelläni. Harrastamme puolisoni kanssa yhteisiä kävelyjä useita kertoja viikossa. Myös pesäpallolajin seuraaminen on mieluista puuhaa.
Tärkeää pappeudessani on se, etten irtaantuisi ihmisten arkisista kysymyksistä. On tärkeää tulla ja kulkea ihmisten rinnalla. Kirkossa olen mielelläni mukana diakonisessa toiminnassa.   

Arin polku

• 1966 Ari syntyy ja varttuu Vaasassa. 
• 1985 ylioppilaaksi Vaasassa. Armeijaan Oulun Hiukkavaaraan, jossa varusmiespalveluksen loppuvaiheessa koulutus varusmiespapiksi. 
• 1989 avioituminen.
• 1991 valmistuminen papiksi Helsingin yliopistosta. Papiksi Vimpelin seurakuntaan. Pappisvihkimyksen toimitti Helsingissä piispa Eero Huovinen. 
• 1992 ja 1994 lasten syntymät. 
• 2002–2013 papin työ Alajärven seurakunnassa ja sittemmin vt. kirkkoherrana Töysän seurakunnassa, joka myöhemmin liitettiin osaksi Alavuden seurakuntaa. 
• 2008 filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa.
• 2015 teologian tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa, lääninrovastina Järvi-Pohjanmaan rovastikunnassa ja myöhemmin tuomiorovastikunnassa.
• 2019 ja 2022 kolmivuotiskausi Lapuan hiippakunnan pappisasessorina.
• 2013–2023 kirkkoherrana ensin Lappajärven seurakunnassa ja sitten Alajärven seurakunnassa. 
• 2023 syyskuun alusta alkaen uusi työ Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrana.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2023.

Artikkeli Etelä-Pohjanmaalla olen omieni joukossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Aina leirin aluksi kerron nuorille omista kokemuksistani 15-vuotiaana. En lähtenyt rippileirilleni riemusta kiljuen, sillä olin edellisiltana palanut jalkapalloturnauksesta Ruotsista. Oli kiire pestä pyykkiä ja pakata uudelleen. Lähtö ei huvittanut. Sitten kuitenkin leiri oli maailman hienoin kokemus. Haluan kertoa nuorille, että rippileirille saa tulla arallakin mielellä. Matka on yhteinen nuorille ja meille seurakunnan työntekijöille.

Launialan oma leirikokemus Vantaalla oli paitsi hieno, myös uran kannalta merkittävä. Ilman rippileirin antamaa hyvää kokemusta hänestä
olisi tuskin tullut pappia.

– Rippileirin ainutlaatuisessa ilmapiirissä juttelimme läpi asioita, joista oma hengellinen kiinnostukseni sai alkunsa. En kasvanut tiiviissä seurakuntayhteydessä ja kirkossakin kävin perheeni kanssa vain perhejuhlissa. Rippileiri oli ammatinvalintani kannalta tärkeä taival. Sille kannatti lähteä.

Yli 100 prosenttia ilmoittautuneita

Launiala on yksi Seinäjoen seurakunnan rippikoulutyöstä vastaavista työntekijöistä. Hänen nimensä tulee vuosittain tutuksi sadoille nuorille
Seinäjoen alueseurakunnassa sekä Nurmon, Peräseinäjoen ja Ylistaron kappeliseurakunnissa.

Meidän ripareilla on hyvä maine ja siksi niille haluaa moni myös tulla.

– Aina rippikoulujen ilmoittautumisen aikaan tunnen suurta iloa siitä, että näin iso joukko nuoria haluaa osallistua meidän seurakuntamme toimintaan, ja että saan olla mukana heidän elämässään. Suuri onkin se joukko nuoria, jotka vuosittain ilmoittautuvat mukaan Seinäjoen seurakunnan rippikouluun.

– Meillä oli yli 100 prosenttia ilmoittautuneita eli yli sen määrän, mitä ikäluokan nuorista kuuluu kirkkoon. Se kertoo siitä, että mukana on myös jonkin verran muualta kuin Seinäjoelta ilmoittautuneita sekä niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon, mutta tahtovat käydä rippikoulun. Määrä on todella hieno.

Noin viitisenkymmentä seurakunnan omista nuorista käy rippikoulun muualla kuin omassa seurakunnassa, esimerkiksi järjestöjen tai herätysliikkeiden rippikouluissa.

Ei pidä pelästyä kysymyksiä

Rippikoulun käyminen on edelleen selkeä osa nuorten maailmaa.

– Sanoisin melkein, että se on osa nuorisokulttuuria. Meidän ripareilla on hyvä maine ja siksi niille haluaa moni myös tulla. Toki kavereiden ja lähipiirin kannustuksellakin on osuutensa asiassa, Launiala pohtii.

Vanhempia ja kummeja hän kehottaa osoittamaan kiinnostusta nuoren rippikoulua kohtaan.

– Monia vanhempia se kyllä luonnollisesti kiinnostaakin. Saamme kysymyksiä eri asioista. Se on tosi hyvä. On hienoa, jos kotona puhutaan myönteisesti rippikoulusta ja seurakunnasta.

”Nuorten ajatukset ovat meille arvokkaita ja asioita saa, ja pitääkin, kyseenalaistaa.”

Monelle nuoren lähipiiristä rippikoulu nostaa esiin omia muistoja.

– Suurimmalla osalla ne ovat mukavia ja niistä puhuu mielellään. Se kertoo siitä, kuinka pitkään rippikoulu on jo ollut meillä.

Samalla Launiala kannustaa vanhempia rohkeuteen keskustella nuoren kanssa uskonasioista, joita rippikoulu saattaa nostaa esiin.

– Niitä ei tulisi pelästyä, vaikka asiat eivät aina ole niin luonteva osa omaa arkea. On hienoa, jos aikuinen on valmis pohtimaan nuoren kanssa rippikoulun esiin nostamia asioita. Yhdessä nuoren kanssa voi lähteä vaikka kirkkoon ja tehdä siitä perheen yhteisen jutun.

Kirkkoon lähtemisen hetkelle Launialalla on yksi pieni vinkki vanhemmille.

– Emme kerää enää merkkejä rippikoulupasseihin, mikä tulee monelle vanhemmalle yllätyksenä. Seurakunnan työntekijät kirjaavat nuorten osallistumiset ylös ryhmätapaamisissa, eikä passeja enää tarvita. Moni muistaa passit ja kyselee niiden perään, Launiala kertoo hymyillen.

Mistä rippikoulussa on kysymys?

Teologisesti rippikoulussa on kysymys Jeesuksen antamasta kaste- ja lähetyskäskystä. Hän sanoo, että ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen, ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

– Luterilaisessa kirkossa olemme tottuneet siihen, että lapset kastetaan kirkkoon jo vauvoina. Se aika ei ole kovin hedelmällistä opettaa asioita, Launiala hymyilee.

Tästä syystä kaste- ja lähetyskäskyn opetuspuoli tapahtuu rippikoulussa. Laura Launialan mielestä sana koulu yhdistyykin hyvällä tavalla opettamiseen, mutta muuten rippikoulu on kaukana koulumaisuudesta.

– Rippikoulu on yhteinen matka, jossa me seurakunnan työntekijät ihmettelemme ja pohdimme yhdessä nuorten kanssa asioita. Nuorten ajatukset ovat meille arvokkaita ja asioita saa, ja pitääkin, kyseenalaistaa. Ei kaikkea tarvitse vastaanottaa purematta tai vastaanottaa ollenkaan, jos siltä tuntuu. Enemmänkin niin, että yhdessä ihmettely ja tilan antaminen nuorten kysymyksille on se tarkoitus, Launiala avaa ajatuksiaan rippikoulun takaa.

Useita vaihtoehtoja ripareista

Seinäjoen seurakunnassa rippikoulu on mahdollista käydä useammalla tavalla. Rippikoulun laajuus on 80 tuntia, johon kuuluu talven ja kevään aikana ryhmätapaamisia. Silloin tutustutaan omaan rippikouluryhmään ja seurakunnan elämään.

Jos rippikouluun kuuluu leirijakso, se on tavallisesti noin viikon mittainen. Vaihtoehtona leirijaksolle, voi rippikoulun käydä myös päivärippikouluna, jolloin päivät ollaan yhdessä ryhmänä ja yöksi mennään kotiin. Päiväripareilla tehdään samoja asioita kuin leireillä.

– Tänä vuonna meillä on 28 rippikouluryhmää. Osa on käynyt rippikoulun jo talviloman aikaan. Kesällä meillä järjestetään reilut parikymmentä rippileiriä. Yhtenä vaihtoehtona on myös rovastikunnan alueella yhteisesti pidettävä selkorippikoulu, Launiala esittelee.

Rippikoulun jälkeen seurakunta tarjoaa nuorille iso- ja vanhakoulutusta, jonka jälkeen nuori pääsee leiriavustajaksi tuleville rippileireille. Isokoulutus tarjoaa paljon lisää oppia elämästä, uskosta, toisista ja omasta itsestä.

Artikkeli Nuoren ainutlaatuinen matka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkkoherran valinnan tekee Seinäjoen seurakunnan kirkkovaltuusto kokouksessaan 17. toukokuuta. Uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään syyskuun 2023 alussa, hakuprosessin ajan kirkkoherran virkaa hoitaa sijaisena alueseurakunnan entinen johtava kappalainen Liisa Rantala.

Suomen toiseksi suurin seurakunta

Kirkkoherra voidaan valita joko välittömällä tai välillisellä vaalilla. Välittömässä vaalissa äänioikeutettuja ovat 18 vuotta täyttäneet seurakunnan jäsenet, välillisessä vaalissa kirkkovaltuuston jäsenet. 

Seinäjoen seurakunnan kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan 26. tammikuuta esittää kirkkovaltuustolle, että se pyytää Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulilta kirkkoherran virkaa täytettäväksi välillisellä vaalilla.

– Tuomiokapituli julisti Seinäjoen seurakunnan kirkkoherran viran haettavaksi kokouksessaan 22. helmikuuta, kertoo lakimiesasessori Tuomas Hemminki.

Seinäjoen seurakunta on kooltaan suuri, Suomen toiseksi suurin seurakunta. Seurakunnassa on yli 51 000 jäsentä ja 200 työntekijää, suuri alueseurakunta sekä kolme kappeliseurakuntaa. Seurakunnan koko tuo mukanaan sen, että kirkkoherran työssä painottuvat erityisesti hallinto, johtaminen ja esihenkilötyö.

– Kirkkoneuvoston näkemyksen mukaan välillisessä vaalissa on mahdollisuus tarkemmin tarkastella hakijoiden kokemusta, osaamista ja soveltuvuutta edellä mainitun kaltaiseen tehtävään, toteaa kirkkoneuvoston puheenjohtaja, vt. kirkkoherra Liisa Rantala.

Seurakuntalaiset ovat päässeet tutustumaan hakijoihin seuroissa Nurmon kirkossa 12. huhtikuuta ja vaalipaneelissa Lakeuden Ristissä 18. huhtikuuta. Hakijoiden esittelyt on julkaistu Seinäjoen seurakunnan verkkosivuilla, jossa voi seurata valinnan etenemistä.

Kirkkoherran kriteerejä

Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli on 5. huhtikuuta antanut välillistä vaalia varten Seinäjoen seurakunnalle kirkkoherran virkaa hakeneista lausunnon, jossa se on todennut kaikki hakijat kelpoisiksi virkaan.

Kirkkoherran virkaa hakevan tulee olla pastoraalitutkinnon ja seurakuntatyön johtamisen tutkinnon suorittanut pappi. Kirkkoneuvosto kirjasi esitykseensä kirkkovaltuustolle, että Seinäjoen seurakunnan kirkkoherran virkaa hakevilla tulee olla monipuolisen seurakunta- ja esihenkilötyön lisäksi kokemusta hyvästä hallinnosta ja laajojen kokonaisuuksien johtamisesta.

– Meille on tärkeää, että kirkkoherra pitää esillä Jumalan sanaa rohkeasti ja monikanavaisesti, sanoo Liisa Rantala.

Lisäksi edellytetään muun muassa yhteistyökykyä ja halua toimia koko seurakunnan parhaaksi yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden, seurakuntalaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Seuraa valinnan etenemistä: seinajoenseurakunta.fi/kirkkoherran-vaali

Vaikuta! Kirkkovaltuuston jäsenten yhteystiedot: seinajoenseurakunta.fi/kirkkovaltuusto

Seinäjoen seurakunnan kirkkoherrat

1900–1910 Eevertti K. Koskimies
1910–1951 Emil O. Ojala 
1952–1974 Lauri Knuutila 
1975–1980 Erkki Kuparinen 
1980–1989 Jussi Salo 
1990–2002 Jussi Pelto-Piri 
2002–2012 Tapio Luoma 
2012–2023 Jukka Salo

Kysymykset kirkkoherran virkaan hakeneille

1. Mikä on motivaatiosi hakea suuren seurakunnan kirkkoherraksi, ja mitkä olisivat tärkeimmät tavoitteesi tässä tehtävässä?
2. Millainen olet johtajana?
3. Mitä ajattelet seurakunnan jäsenten roolista ja osallisuudesta seurakunnan toiminnassa ja päätöksenteossa?
4. Miten aiot edistää yhdenvertaisuutta seurakunnassa?
5. Nykyään on tärkeää viestiä monikanavaisesti. Miten pitäisit esillä Jumalan sanaa rohkeasti?
6. Millainen on tulevaisuuden nuorten seurakunta?
7. Mihin suuntaan seurakunnan diakoniatyötä tulisi ohjata?
8. Miten jumalanpalvelus voisi paremmin vastata tämän päivän ihmisten tarpeisiin?
9. Miten pidät yllä omaa työhyvinvointiasi?

Ari Auranen

1. Työtehtäväni kirkkoherranvirassa, nykyisin Alajärven neljän seurakunta-alueen kokonaisuudessa, lääninrovastin tehtävissä sekä pappisasessorina, ovat mahdollistaneet johtamiskokemuksen, mikä innostaa minua toimimaan kirkon parhaaksi. Haluan tarjota osaamiseni hyvämaineisen ja tutussa kaupunki- ja maaseutukontekstissa vaikuttavan Seinäjoen seurakunnan käyttöön. Olen innostunut oppimaan uusia asioita ja kehittymään työssäni. Kirkollinen muutosjohtamisen kulttuuri on tullut minulle tutuksi seurakuntarakenteiden, hallinto- ja organisaatio- sekä strategisten uudistusten toteutuessa viranhoidossani. Haluaisin kiinnittää huomiota koko seurakunnan yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen, hallinnollisen johtamisen rakentavaan vuoropuheluun luottamushenkilöstön kanssa, kuten päätöksentekojärjestelmän selkiyttämiseen, resurssien kohdentamiseen ja liikuteltavuuteen sekä strategiseen harkintaan.  

2. Johtamiseeni sisältyvät kirkon perustehtävä- sekä strategialähtöisyyden esillä pitäminen, mikä luo sisällön ja painopistekohtaisen suunnan työlle. Haluan toteuttaa työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa kuuntelemista ja avointa keskustelukulttuuria, johon yhdistyvät visiointi, tavoitteellisuus ja asioihin tarttuminen sekä rohkaisu. Uskallan tehdä vaikeita päätöksiä. Tavoitteenani on luoda positiivinen työympäristö, jossa myös ongelmat ratkaistaan rakentavasti.  

3. Haluan tietoisesti edistää seurakuntalaisten osallisuuden ja osallistamisen kulttuuria, mikä tarkoittaa seurakuntalaisille avoimia ja monipuolisia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ja toimintaan, sekä rohkaisua, koulutusta, yhteisöllisyyttä ja työntekijöiden roolia rinnalla kulkemiseen.  

4. Yhdenvertaisuuden toteutumiseksi haluan edistää kaikkien tasa-arvoista kohtelua ja arvostusta, sekä syrjinnän torjumista, sillä me kaikki olemme ”samalla viivalla” Jumalan edessä. Seurakunta on yhteisö, jonka tulee ottaa vastaan kaikki seurakuntalaiset sellaisina kuin he ovat, jotta he voivat kokea olevansa tervetulleita ja kunnioitettuja.  

5. Kutsumuksestani nousee halu pitää esillä Jumalan sanaa evankeliumilähtöisesti, missä sanoma Kristuksesta on keskiössä, jotta heikoimmaksi itsensä tunteva voisi rohkaistua. Tätä tehtävää toteuttaisin saarnoissa, puheissa, luennoilla, lehti- ja muissa julkaisuissa hyödyntäen digitaalisuutta.  

6. Tulevaisuuden nuorten seurakunta tarjoaa nuorille mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa seurakunnan toimintaan ja päätöksentekoon. Se on mukana sosiaalisessa mediassa sekä hyödyntää toiminnassaan monipuolisesti digitaalisuuden ratkaisuja ja teknologian keinoja. Lisäksi sen erityispiirteisiin kuuluu yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen toteutus nuorten ja aikuisten välillä. Perinteisen toiminnan rinnalla on tärkeätä myös nuorten kielellä toteutuva jumalanpalveluselämä sekä kokoava toiminta yhteistyössä esim. kaupungin ja eri järjestöjen kanssa.  

7. Diakoniatyön eri kohdeikäryhmien kohdalla on tärkeätä toimia yhteistyössä muiden ammattilaisten ja toimijoiden kanssa sekä edistää yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista, kuten erilaisissa vertaisryhmissä, joissa voidaan kohdata toisia. Lisäksi siihen tulee sisältyä seurakuntalaisten mukaan ottaminen erilaisiin avustus- ja palvelutehtäviin.  

8. Näen tärkeänä hengellisen sisällön ja käytännöllisen toimintakulttuurin ymmärrystä. Ensinnäkin jumalanpalveluksen rakenteeseen kuuluvat osat, kuten rukous, virret, Raamattu, rippi, ja ehtoollinen, ansaitsevat tulla löydetyiksi. Toiseksi käytännön lähtökohtina tulisi olla monipuolinen seurakuntalaisten osallistaminen, kunnioituksen ja hyväksynnän ilmapiiri sekä yhteisöllisyyden kokemus.  

9. Lähtökohtanani on kutsumuksesta nouseva tahto toimia kirkon työssä sekä avoin uuden oppimisen asenne, työtehtävien ennakointi ja kalenterointi sekä työn ja vapaan rytmitys että kuntoilu. 

Taneli Hassinen

1. Avaruuden pääkaupungissa on taivaskin avoinna. Seurakunta on ympäristössään vuorovaikutteinen, monin tavoin mediallinen yhteisö. Sanoitamme ja elämme todeksi Jumalan rakkautta ajassa. Olemme myös suolana ja haastamme ihmisiä arvioimaan omia ja yhteisönsä arvoja. Näinhän Jeesuskin teki. Tavoitteeni eivät voi olla vähemmät.

Haluan tuoda pitkän kokemukseni yritysviestinnän ja johtamisen parissa seurakunnan hyväksi. Minut on vihitty papiksi vasta kolmisen vuotta sitten, mutta tunnen kirkon ja sen kehityksen vuosikymmenten ajalta erilaisissa rooleissa.

2. Alue- ja kappeliseurakuntiin perustuva hallintomalli tekee kirkkoherrasta väistämättä eräänlaisen konsernijohtajan, jonka tehtävänä on tukea ja sparrata alueellisia vastuunkantajia sekä koko moniammatillista työyhteisöä tehtävissään. Oma esimerkki on selkein ilmaisu. Resurssit on varmistettava.

Olen sillanrakentaja erilaisten ihmisten välillä. Terapeuttina kuuntelen ja autan ihmisiä ratkaisukeskeisesti eteenpäin. Innostan porukkaa visioimaan ja toteuttamaan. Taustani vuoksi voin myös haastaa arvioimaan tavoitteita ja nykyisten panostusten toimivuutta. Onhan Seinäjoelle valittu taivastelijoita ennenkin.

3. Seurakunta on yhteisöjen verkosto. Erilaisille ihmisille on löydyttävä heille sopivia yhteisöjä ja osallistumisen mahdollisuuksia seurakunnan sateenvarjon alla.

Globaalissa maailmassa ihmiset tarvitsevat vahvan paikallisen yhteisön. Luottamushenkilöiden moninaiselle osaamiselle pitää löytyä yhteisöissä tilaa. Läheisyysperiaate toimii parhaiten, kun päättäjät ovat mukana myös toiminnassa.

4. Kirkkoon ovat kaikki tervetulleita. Kaikkia rakastetaan. Kohtaamme ihmiset heidän omassa todellisuudessaan kirkon evankeliumista käsin. Yhdenvertaisuus ei tarkoita samankaltaisuutta. Erilaisuudelle on oltava tilaa. Sitä on syytä sanoittaa ja osoittaa toiminnalla todeksi.

5. Viestinnän ammattilaisena minusta Seinäjoen seurakunta tuottaa jo nyt hienosti monipuolista sisältöä monikanavaisesti. Seurakunnan ihmisten – työntekijöiden ja seurakuntalaisten – on tärkeä tuottaa ja jakaa kiinnostavia ja ajankohtaisia sisältöjä eri kanavissa.

Pappina olen tehnyt podcast-sarjaa yritysjohtajien kanssa elämästä, arvoista ja uskosta. Jokin tällainen voisi olla minun juttuni myös kirkkoherrana. Meidän pitäisi olla läsnä myös muiden yhteisöjen medioissa.

6. Jokainen sukupolvi tulkitsee Raamatun ilosanomaa aina uudelleen oman aikansa kysymyksiä vasten. Jeesuksen tarjoama merkityksellinen elämä innostaa sukupolvesta toiseen.

Nuoret ovat tulevaisuusorientoituneita ja muun muassa ympäristökysymykset ovat keskeisiä. Niissä seurakunnan on kuunneltava ja tuettava nuoria konkreettisesti.

Mediasukupolven nuoret ovat yhteisöllisiä, joskin yhteydenpitotavat poikkeavat omasta nuoruudestani. Heillä on paljon annettavaa kirkon tapaan olla eri kanavissa.

7. Suorien avustusten lisäksi voitaisiin tarjota ihmisille mahdollisuuksia osallisuuteen. Se vahvistaa ihmisten omaa toimijuutta silloin, kun se on mahdollista. Suomessa on hienoja esimerkkejä syrjäytettyjen nuorten paluusta opiskelija- ja työelämään.

Diakonia luo kristillisille ja muille toimijoille mahdollisuuksia yhteistyöhön. Kukin osallistuu toki omista lähtökohdistaan. Yhdessä tekeminen luo yhteyttä ja tuo vipua resurssien käyttöön.

8. Odotukset messujen suhteen vaihtelevat. Ihmisiä tulee rohkaista yhdessä rakentamaan jumalanpalveluselämää. Me työntekijät tuemme siinä. Itse viihdyn sekä perinteisen mutta elävän liturgian keskellä että rennomman kaavan yhteisömessuissa.

Minna Lainimo

1. Haen kirkkoherraksi, koska minusta löytyy pappina, johtajana ja tulevaisuuteen suuntaavana kehittäjänä sitä, mitä Seinäjoen seurakunta tarvitsee kirkkoherraltaan. Tunnen seurakuntamme ja näen sen vahvan hengellisyyden, toimintaympäristön rikkauden, osaavan tekijäjoukkomme ja kehittymispotentiaalin. Olen kiitollisen ylpeä Suomen toiseksi suurimmasta seurakunnastamme ja haluan sydämestäni toimia sen parhaaksi. Paimenen tehtävä, työyhteisön johtaminen, verkostojen voima ja hyvä hallinto motivoivat minua. Seurakunnalla on yhdessä valmistettu strategia, jonka tavoitteisiin kirkkoherranakin sitoutuisin. 
2. Rohkea, positiivinen, reilu, innostava sekä suunnannäyttäjä ovat sanoja, joilla työntekijäni ovat minua kuvailleet. Johtamisarviointien mukaan olen strateginen, luova ja tulevaisuusorientoitunut johtaja, jolla on kykyä muutosjohtamiseen ja pitkäntähtäimen työskentelyyn. Olen aikaansaava, energinen ja yhteistyökykyinen. Olen kiinnostunut johtamisesta ja suunnannut koulutustani johtamiseen kauppakorkeakoulussa ja kirkon johtamisen erityiskoulutuksessa. 
3. Seurakunta on sen seurakuntalaiset. Kutsu on olla mukana ja palvella omilla lahjoilla, kuten Raamattu rohkaisee. Luottamushenkilöt tekevät hallinnon päätöksiä edustaen seurakuntalaisia. Läpinäkyvä ja keskusteleva hallinto on toimivan seurakunnan edellytys. Kirkkoherran tehtävässä näen osallistavan toimintatavan tärkeänä.
4. Kirkkoherran tulee varmistaa kunnioittavan keskustelun ilmapiiri. Esteettömyys ja saavutettavuus on huomioitava. Seurakunnassa ei sallita kiusaamista eikä syrjintää. Tarvitaan systemaattista työtä ja hereillä oloa, että seurakunta on turvallinen yhteisö jokaiselle. Kristillinen arvopohjamme selkeästi sanoittaa: jokainen on arvokas Luojan luoma yksilö.  
5. Tehtävämme on kertoa Jumalan armosta. Viestintäkanavat tulee valita herkällä korvalla ajassa eläen. Perinteisten lisäksi on somen mahdollisuuksia hyödynnettävä raikkaasti.  Olemme rohkeasti ihmisten rinnalla arjessa ja juhlassa – kohtaamisen kautta viestimme välittyy. Matalan kynnyksen kohtaamispaikat fyysisesti ja mobiilissa sekä hautausmaa- ja toripappitoiminta ovat avauksia tähän suuntaan.
6. Nuorten seurakunta on heidän näköisensä. Kysymykseen osaavat parhaiten vastata he itse. Siksi heitä on kuunneltava ja uskallettava reagoida heidän tarpeisiinsa. Esimerkiksi rippikoulutyö tarjoaa upean kosketuspinnan nuorten elämään. Iloitsen Seinäjoen seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmästä, joka toiminnassa ja hallinnossa on edistämässä tulevaisuuden rakentumista. 
7. Tehtävämme on kohdata, palvella ja puolustaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevia. Diakoniatyössä vapaaehtoisten vastuunkantajien rooli on merkittävä. Mielekkäitä palvelutehtäviä, koulutusta ja iloista yhteisöllisyyttä on entisestään vahvistettava. Diakonialle on iso tarve ympärillämme haastavana aikana ja auttamisen keinojen on oltava moninaiset. Tarvitaan konkreettista apua, ammattitaitoisia tekijöitä, verkostojen yhteistyötä ja yhteiskunnallista keskustelua kirkon äänellä.
8. Kutsussa on voimaa. On oltava tilaa erilaisille ajatuksille, elämäntilanteille ja myös epävarmalle, kyselevälle uskolle. Ehtoollinen, Jumalan sana, rukous ja yhteen kokoontuminen ovat elementtejä, joista jumalanpalvelus rakentuu. Toteutus voi olla muutakin kuin perinteinen. Ihmisten elämänrytmien monimuotoisuus on huomioitava. Monipuolinen musiikki, teemakirkot, verkko ja seurakuntalaisten aktiivinen rooli tuovat uutta. Myös luonto on oiva jumalanpalvelusympäristö.
9. Kun ympärillä voidaan hyvin, edistää se myös omaa työhyvinvointia. On pidettävä huolta laajan tekijäjoukkomme hyvinvoinnista. Armollista asennetta on hyvä viljellä. Luonnossa liikkuminen on minulle tärkeä väylä tuulettaa ajatuksia ja keskustella Jumalan kanssa. Säännöllistä Sanan hoitoa tarvitsee pappikin.   

Sanna-Leena Lavanti

1. Motivaationi hakea Seinäjoen seurakunnan kirkkoherraksi on kutsumus. Iso seurakunta antaa haasteita. Sen kehitykseen, kasvuun ja toimintaan tuon osaamistani ja näkemystäni. Näen tärkeimmiksi tavoitteiksi yhtenäisyyden ja yhteishengen edistämisen, hengellisen kasvun uudistumisen ja toiminnan kehittämisen. Näin voimme vastata seurakuntalaisten tarpeisiin.
2. Olen johtajana valmentaja, päämäärätietoinen, avoin ja rehellinen. Johdan työyhteisöä edestäpäin. Uskon avoimeen viestintään, hyvään yhteistyöhön ja luottamuksen rakentamiseen. Avoimena ja keskustelevana kuuntelen ja arvostan työntekijöiden, luottamushenkilöiden sekä seurakuntalaisten mielipiteitä ja ajatuksia. Johtajana haluan mahdollistaa työntekijöille hyvän työyhteisön.
3. Seurakunta on hengellinen yhteisö, joka koostuu jäsenistään. Heidän osallisuutensa sen toiminnassa on kaiken A ja O. Jokaisen tulee tuntea olevansa tarpeellinen osa seurakuntaa. Ilman seurakuntalaisia seurakuntaa ei ole. Tarvitaan aktiivisia jäseniä, jotka omalla persoonallaan palvelevat Jumalaa ja lähimmäistä.
4. Seurakunnassa tulisi laatia yhdenvertaisuussuunnitelma. Minusta tulisi kehittää tasa-arvoa ajavia rakenteita. Yhdenvertaisuuden edistäminen on tietoisuutta siitä, kuinka erilaiset ihmiset kokevat syrjintää tai epätasa-arvoa. Yhdenvertaisuuden edistämiseksi tulee mahdollistaa osallistuminen koulutuksiin. Vuoropuhelun ja kohtaamisen kautta lisätään ymmärrystä erilaisten ihmisten kanssa. On tärkeää tunnistaa omat ennakkoluulot. Epäasialliseen käytökseen ja syrjintään tulee puuttua heti. Kirkkoherran tulee olla esimerkkinä ja edistää omalla toiminnallaan yhdenvertaisuutta.
5. Olen itse aktiivinen some-käyttäjä (FB, Tiktok, Instagram). Erilaiset keskusteluryhmät ja viestikanavat ovat nyt jo tärkeä osa työtäni. Nykyään on tärkeää Jumalan sanan julistaminen mahdollisimman monikanavaisesti, koska ihmiset saavat tietoa monista eri kanavista. Seinäjoen seurakunnalla isona työyhteisönä on mahdollisuus kehittää tätä työmuotoa edelleen.
6. Tulevaisuudessa nuorten seurakunta on monimuotoisempi. Nuoret ovat tietoisia moninaisuudesta ja arvostavat sitä. Seurakunnan tulisi vastata tarpeeseen luomalla tilaa ja resursseja erilaisille toiminnoille. Teknologialla on suuri rooli nuorille. He ovat kiinnostuneita yhteisöllisyydestä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Niinpä meidän tulee antaa tilaa vaikuttaa ja toimia yhteiskunnan hyväksi. Tulevaisuuden nuorten seurakunta voisi olla osa ekumeenista liikettä, joka yhdistäisi erilaisia kristillisiä ryhmiä ja yhteisöjä.
7. Diakoniatyö auttaa ja tukee ihmisiä eri elämäntilanteissa sekä tarjoaa henkistä ja hengellistä tukea. Ennaltaehkäisevää työtä tulisi lisätä. Verkostotyötä yhdessä seurakunnan toimijoiden, yhteisöjen ja viranomaisten kanssa tulisi lisätä. Tällä saadaan aikaan monipuoliset palvelut ja tuet niitä tarvitseville. Diakoniatyöntekijöille tulee mahdollistaa koulutusta ja tukea työhyvinvoinnin edistämiseksi.
8. Jumalanpalvelusten monimuotoisuuden lisääminen on tätä päivää. Se voisi olla erilaisten musiikkityylien, rukousten, saarnojen ja kulttuurien esille tuomista. Kirkolta odotetaan aktiivisuutta ja kannanottamista yhteiskunnallisten asioissa. Jumalanpalveluksissa voisi tuoda esille yhteiskunnallisia kysymyksiä. Jumalanpalveluksen vuorovaikutuksellisuus antaa osallisuuden kokemuksen. Ihmisiä tulisi rohkaista jakamaan omia kokemuksia ja ajatuksia jumalanpalveluksen aikana. Jumalanpalvelus voisi vielä paremmin kohdata ihmisten elämäntilanteet. Striimaus lisää mahdollisuuksia osallistua jumalanpalveluselämään olematta fyysisesti paikan päällä.
9. Tavallinen arki on parasta, hyvä terveellinen ruoka, liikunta ja lepo. Ihmissuhteet ovat minulle tärkeitä. Hengellisen elämän hoitaminen, kuten osallistuminen jumalanpalveluselämään, rukous ja hiljaisuus.

Artikkeli Seinäjoen seurakuntaan uusi kirkkoherra julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kokemus hengellisestä väkivallasta voi olla vuosien takaista tai tuoretta. Ryhmä tarjoaa paikan, jossa koetusta on mahdollisuus puhua, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, kertoo Ålander.

Hengellinen väkivalta tapahtuu usein yhteisöissä. Ryhmän jäsenyys ei ole kuitenkaan rajattu kokemukseen tietyistä hengellisistä yhteisöistä tai uskonnoista.

– Meidän molempien kohdalla hengellinen väkivalta tapahtui yhteisöissä, jotka olivat keskenään aivan erilaisia. Myös taustamme eroavat. Silti teemat väkivallassa ovat täysin samat, kertovat kokemusasiantuntijat.

Ryhmä kokoontuu kevään aikana kuusi kertaa Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksessa Seinäjoella.

Pelottelua ja painostamista

Hengellinen väkivalta on yksi muoto henkisestä väkivallasta, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Se on kokemuksellista väkivaltaa, jossa vahingoitetaan ihmisen uskonnonvapautta ja uskonnollista identiteettiä.

– Siihen liittyy usein pelottelua, painostamista tai eristämistä uskonnon nojalla, tai muuta epäasiallista käytöstä. Poissuljettua ei ole myöskään fyysinen väkivalta, kertoo toinen kokemusasiantuntijoista.

Riski hengelliselle väkivallalle kasvaa tiukkasääntöisissä yhteisöissä, joissa jäsenillä on usein kollektiivinen identiteetti, ideologia ja toimintatavat sekä vahva johto.

Vertaistukiryhmän toiminta itsessään ei ole hengellistä.

– Emme rukoile, pidä hartauksia tai kysele uskonkäsityksistä. Ryhmä on avoin kaikille hengellistä väkivaltaa kokeneille, Ålander jatkaa.

Pelkkä tunne riittää

Ilmoittautumisen jälkeen Ålander muodostaa lopullisen ryhmän käytyään lyhyen alkukeskustelun ilmoittautuneiden kanssa. Ryhmä toimii suljettuna ryhmänä, jossa keskustelut ovat luottamuksellisia.

– Samalla tavalla toimivat seurakunnan sururyhmät. Emme tarjoa terapiaa, vaan paikan, jossa asioista on mahdollisuus puhua ja saada ehkä ymmärrystä tunnereaktioille, joita on kokenut. Ryhmä toimii sosiaalisena vertaistukena. Kokemusasiantuntija korostaa, että riittävä perustelu ilmoittautumiselle voi olla myös pelkkä tunne.

– En ollut itsekään aluksi varma, että olenko kokenut hengellistä väkivaltaa. Ajan kuluessa, irtauduttuani yhteisöstä, sain käsiteltyä asiaa ja peilattua käsityksiäni arkisiin, yhteisön ulkopuolisiin käsityksiin. Se toi varmuuden kokemastani, hän kertoo.

Kokemusasiantuntijat pitävät vertaistukiryhmää hyvin tarpeellisena.

– Olen päässyt eteenpäin tilanteesta puhumalla ja puhumalla. Vertaistuella on todella suuri merkitys. Se auttaa muistamaan, että ihan kuka vain voi kokea hengellistä väkivaltaa, eikä se ole uhrin syy.

Toinen kokemusasiantuntijoista kertoi löytäneensä netistä ryhmän, joka auttoi häntä silloin, kun kamppailu kokemusten kanssa oli suurinta.

Sanna Ålander toivoo uuden vertaistukiryhmän herättävän mielenkiintoa. Tapaamisissa keskustelut rakentuvat eri teemojen ympärille, kuten esimerkiksi häpeän ja syyllisyyden. Ryhmäläiset voivat nostaa esiin myös haluamiaan teemoja kokoontumiskertoihin. Keskusteluissa voi olla myös hiljaa, jos siltä tuntuu.

Ilmoittaudu mukaan

Vertaistukiryhmä hengellistä väkivaltaa kokeneille aloittaa toimintansa 18.4.2023. Jos aihe koskettaa sinua, ota yhteyttä Sanna Ålanderiin sähköpostitse sanna.alander@evl.fi tai puhelimitse 044 768 1458. Vertaistukiryhmä kokoontuu kuusi kertaa suljettuna ryhmänä kello 17.30–19 kevään aikana. Kokoontuminen tapahtuu Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksen tiloissa Seinäjoen Kalevankadulla.

Artikkeli Paikka, jossa voi puhua kokemastaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Olen keskustellut 300 huijarin kanssa netissä ja kirjannut ylös lukuisan määrän keskusteluja. Keskusteluissa kaava on aina sama, Visa kertoo.

Nettihuijauksissa komean näköinen kenraali pyytää ensin kaveriksi ja aloittaa sitten yksityiskeskustelun, tätä nykyä myös suomeksi, sillä netin käännöspalvelut ovat kehittyneet.

– Uhrin lämmittely kestää noin neljä viikkoa. Keskustelu toistaa tuttuja fraaseja ja kohta päästään ensimmäiseen rahapyyntöön. Perusteluita pyynnölle on monia, mutta aina summa luvataan maksaa takaisin. Kaksinkertaisena.

Visa haluaa varoittaa ihmisiä. Hän on keskustellut 4000 nettihuijauksien uhriksi joutuneen kanssa. Rahalähetyksen tekeminen on aina virhe, joka aloittaa kierteen.

– Usko rakkauteen on sokaisevaa. Keskusteluissa vastapuoli on ammattirikollinen, joka tietää psykologisesti, mistä narusta vetää. Kaikissa huijauksissa aivopesu on aivan ilmeistä.

”Älä koskaan lähetä rahaa tuntemattomille.”

Tuula Visa

Valekenraaleilta rahapyyntöjä

Tuula Visan omistautuminen asialle alkoi 14 vuotta sitten, kun hän hankki ensimmäisen tietokoneensa. Itsekin 80 vuotta täyttänyt nainen ihmetteli nettimaailman pyyntöjä komeilta kenraaleilta, jotka osoittivat kiinnostusta itseään vanhemmalle rouvalle.

– Ymmärsin nopeasti, että kyseessä on systemaattinen huijaus ja niiden kokonainen maailma. Varastetuilla profiilikuvilla esiintyy kymmeniä eri nimiä, jotka kaikki ovat valehenkilöitä.

Netissä Visa tunnisti myös omanikäisiään naisia, joiden julkaisuissa esiintyi samoja huijarien varastamia kuvia. Alkoi työ, josta Visa on tullut tunnetuksi valtakunnan laajuisesti.

– Haluan auttaa ihmisiä, sillä vapaaehtoistyö on minulle luontaista. Helppoa tämä ei ole, sillä alkuun minua ei haluta uskoa. Se satuttaa, että joku paljastaa totuuden.

Moni Visaan yhteyttä ottaneista on menettänyt huijareille satoja tuhansia euroja, ja poikkeuksetta vähintään useita tuhansia euroja. Tunnusomaista uhreille on häpeä, joka estää kertomasta asiasta läheisille.

– Monen mielestä minulle, 80-vuotiaalle rouvalle, on helpompi kertoa asiasta kuin omille lapsille, Visa hymähtää.

Tuntemattomuus vaaran merkki

Tunteisiin vetoavaa rikollisuuden muotoa Visa pitää erittäin vastenmielisenä. Neuvoiksi nettimaailman kiemuroihin Visa antaa seuraavat:

– Jos et tunne kaveripyynnön lähettänyttä, älä ota häntä kaveriksi. Älä ala keskusteluun tuntemattomien kanssa. Älä koskaan lähetä rahaa tuntemattomille.

Visa toivoo, että sosiaaliviranomaisilta ja poliisilta löytyisi enemmän resursseja nettihuijauksiin perehtymiseen. Myös seurakunnilla on Visan mielestä tärkeä rooli avun tarjoajina ikäihmisille.

Tuula Visa oli puhumassa aiheesta Kirkon keskusteluavun alueellisilla neuvottelupäivillä 18.3. Seinäjoella. Visan luvalla julkaisemme hänen puhelinnumeronsa, johon nettihuijauksen uhriksi joutuneet tai sitä epäilevät voivat soittaa: Tuula Visa, puhelin 044 357 0994.

Kirkon keskusteluavun päivystäjäksi

Haemme vapaaehtoisia Kirkon keskusteluavun päivystäjiä Seinäjoelle Palvelevaan puhelimeen ja Palvelevaan Chatiin.

Jos sinulla on kykyä ja halua asettua kuuntelijaksi, avointa suhtautumista ihmisiin ja erilaisiin elämäntilanteisiin sekä tällä hetkellä itsellä tasapainoinen elämäntilanne, olet päivystäjäainesta.

Työ on itsenäistä ja tapahtuu Palvelevassa Puhelimessa 3 tunnin vuorossa noin kerran kahdessa kuukaudessa tai Palvelevassa Chat:ssä 2 tunnin vuoroissa noin kaksi kertaa kuukaudessa. Päivystyksen voi hoitaa seurakunnan tiloissa tai etänä kotoa.

Tehtävästä kiinnostuneet haastatellaan ja päivystäjiksi valitut koulutetaan ennen päivystystyön aloittamista. Päivystäjä sitoutuu vaitiolovelvollisuuteen, hoitamaan sovitut päivystysvuorot sekä osallistumaan työnohjaukseen.

Ole rohkeasti yhteydessä, jos on jotain kysyttävää tai ihmeteltävää:

Sanna Ålander, p. 044 768 1458 sanna.alander@evl.fi
Tarja Ahvenniemi, p. 044 761 0076 tarja.ahvenniemi@evl.fi

Jos innostuit tehtävästä, täytä hakemus osoitteessa vapaaehtoistyo.fi

Artikkeli Tunteisiin vetoava rikollisuus rönsyilee netissä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Suomessa kirkon perheneuvonnalla on pitkä historia. Neuvontaa alettiin järjestää jo 1940-luvulla, jolloin sotien synnyttämät traumat aiheuttivat kasvavassa määrin päihdeongelmia ja perheissä eropohdintaa. Kirkon järjestämällä neuvonnalla onkin takanaan jo 80 toiminnan vuotta. Suomessa perheasiain neuvottelukeskuksia toimii useita kymmeniä ja kirkon palkkaamia perheneuvojia on noin 180, joista osa työskentelee osa-aikaisesti.

Riikka Uuksulainen on yksi Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksen perheneuvojista. Hän on koulutukseltaan teologian tohtori, pari- ja perhepsykoterapeutti sekä ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Yleisimmiksi syiksi perheneuvontaan hakeutumiselle Uuksulainen mainitsee parisuhteen vuorovaikutusongelmat.

– Yhteydettömyys ja puhumattomuus puolisoiden välillä, seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ja vanhemmuuden asiat. Ne ovat yleisiä syitä. Monesti me perheneuvojat miellämme, että olemme suhdetyöntekijöitä, toisin sanoen rakkauden ammattilaisia. Teemme töitä rakkauden, suhteiden ja lähisuhteiden kanssa.

Tuttu ja tärkeä paikka

Seinäjoella pääpaikkaansa pitävässä keskuksessa työskentelee kolme perheneuvojaa, vastaanottosihteeri sekä keskuksen johtaja. Perheneuvontaa keskus toteuttaa koko Etelä-Pohjanmaan alueella. Osan työviikosta perheneuvojat tekevät sivuvastaanotoilla Alajärvellä, Alavudella, Kauhajoella ja Kauhavalla.

– Ensimmäinen yhteydenotto tehdään aina vastaanottoomme, jossa sihteeri varaa keskusteluajan perheneuvojille. Meille voi soittaa kuka vain eikä palvelu vaadi kirkon jäsenyyttä. Tavoite on, että asiakas saa ajan kahden viikon sisällä yhteydenotostaan, Uuksulainen esittelee.

Keskuksessa riittää asiakkaita, sillä moni tuntee perheneuvonnan palvelut. Mainonnan suhteen keskuksessa on pidetty matalahkoa profiilia, mutta aikoja keskusteluille löytyy silti ja yhteyttä saa aina ottaa.

– Moni taho, kuten esimerkiksi työterveys tai sosiaalityö, saattaa vinkata palveluistamme. Meille tulemiseen ei tarvita lähetettä. Meille hakeutuvilla on vahva oma halu tehdä asioille jotain, kertoo Markku Orsila, joka toimii Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksen johtajana.

Usko esiin elämänarvoissa

Joskus käyntikerraksi riittää yksi kerta, useimmiten asioista keskustellaan neljä–kuusi kertaa. Moni kävijöistä on parisuhteessa, perheellinen ja työssäkäyvä. Perheneuvontaan voi tulla yksin, yhdessä tai perheen kanssa.

– Moni kysyy hengellisyydestä, koska meidän tiedetään olevan kirkon palvelu. Emme mene hengellisyys edellä, mutta emme sitä myöskään peittele. Asia on luonnollinen. Useimmiten ihmiset haluavat hoitaa parisuhdettaan eivätkä keskustella uskonasioista. Jos kuitenkin usko nousee keskusteluissa esille, esimerkiksi elämän arvoihin liittyvänä asiana, puhumme siitä, Orsila avaa.

Vaikka kirkon perheneuvonnassa jo nimi viittaa neuvontaan, antavat ammattilaiset harvoin neuvoja.

– Jonkin verran olemme saaneet palautetta, että neuvoja haluttaisiin enemmän. Viime aikoina olemmekin sitä hieman lisänneet. Kuitenkin niin, että pääpaino on aina asiakkaan kyvyssä itse löytää vastaukset sisältään elämänsä vaikeisiin kysymyksiin. Meidän tehtävämme on auttaa puhumaan niistä. Herättelemme kysymyksillä ratkaisujen löytämistä, Orsila kertoo.

Kirkon perheneuvonnassa keskusteluapua annetaan myös puolisoiden erotilanteissa ja siihen liittyen yhteisen vanhemmuuden suunnittelussa ja perheasioiden sovittelussa.

Toukokuussa parileiri Lankarissa

Seinäjoen seurakunnan Lankarin leirikeskuksessa järjestetään 5.–7.5.2023 Pari tunnetta -parileiri. Parisuhteelle tarkoitetun viikonloppuleirin tavoitteena on vahvistaa puolisoiden keskinäistä yhteyttä ja lisätä ymmärrystä omasta parisuhteesta. Leirin taustalla ovat tunnekeskeisen pariterapian menetelmät.

Tärkeässä roolissa ovat keskustelut oman parin kanssa. Leirillä ovat mukana perheneuvojat Markku Orsila ja Riikka Uuksulainen Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksesta sekä kappalainen Arja Peltoketo Seinäjoen alueseurakunnasta.

Lisää tietoa leiristä seurakunnan verkkosivuilla: seinajoenseurakunta.fi/tapahtumat/2023-05-05/leiri-pariskunnille

Artikkeli Töitä rakkauden ja lähisuhteiden kanssa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Varhaiskasvatuskerhossa asioihin tutustutaan yhdessä tutun ohjaajan kanssa muun muassa osallistuen, ihmetellen, tutkien, liikkuen, keskustellen ja leikkien. Leikki on lapselle ominaisin tapa oppia. Sen avulla lapsi käsittelee elämäänsä kuuluvia asioita, tapahtumia ja tunteita, sekä kehittää uusia taitoja.

Seinäjoen seurakunnan päiväkerhot on tarkoitettu 3–5-vuotiaille lapsille, eli vuonna 2019–2021 syntyneille, taaperokerhot kaksi vuotta täyttäneille. Kerhokausi alkaa aina syksyllä ja hakeminen koko vuoden toimintaan tapahtuu keväällä.

Ryhmät kokoontuvat 1–2 kertaa viikossa 2–3 tuntia kerrallaan. Varhaiskasvatuskerho on maksuton, kun toinen vanhemmista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Muutoin maksu on 30 €/syyskausi ja 30 €/kevätkausi. Kerhot alkavat viikolla 33.

Seurakunnan kaikissa varhaiskasvatuskerhoissa liikutaan paljon, sekä ulkona, että sisällä. Seinäjoen seurakuntalla on käytössään Liikkuva seurakunta -toimintamalli.

Tervetuloa varhaiskasvatuskerhoon!

Kun lapsen maailma alkaa avartua kodin ulkopuolelle, ovat Seinäjoen seurakunnan varhaiskasvatuskerhot turvallinen vaihtoehto tälle tärkeälle ensiaskeleelle. Varhaiskasvatuskerhot toimivat seurakunnan tiloissa ympäri kaupunkia. Tutustu juuri teidän kotikerhoonne ja tee ilmoittautuminen osoitteessa: seinajoenseurakunta.fi/paivakerho

Artikkeli Leikin ja liikunnan riemua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kuntoutuskurssilaisten päivä Haapaniemessä alkaa aamun sanalla klo 8.15 ja ohjatulla rentoutuksella. Sen jälkeen ryhmäläiset pohdiskelevat Missä mennään? -piirissä ääneen omia tunnelmiaan ja havaintojaan. Rauhallisella läsnäolollani yritän rohkaista kuntoutujia keskinäiseen jakamiseen. Ryhmän tarjoama vertaistuki on arvokasta ja tärkeää. Työparini kuntoutussihteeri Päivi Heikkilän kanssa yritämme huolehtia siitä, että jokaisella on tilaa ja säilyy turvallinen olo. Alustan aamupäivän työskentelyn, jossa teemana on ”Muutoksesta ja muutoksen vaikutuksesta elämässäni”. Käymme läpi työuran varrella tapahtuneita suuria muutoksia: Millaista oli tehdä työtä lankapuhelimen aikakaudella ja miten sähköiset järjestelmät, tietoverkot, digitalisaatio ja mobiili tavoitettavuus työtapoja mullistivat? Jokainen kuntoutuja tutkii sitten oman elämänsä taitekohtia: työ- ja asuinpaikan, työtehtävän ja elämäntilanteen vaihtumisen tuottamia muutoksia. Mitä muutoksissa tapahtuu ja mihin voin itse vaikuttaa? Etäisyyden päästä katseleminen auttaa usein havaitsemaan ja jopa oivaltamaan.

Kurssin lähijaksolla käyn kuntoutujan kanssa aina myös yksilökeskustelun. Lounaan jälkeen on tunti tätä varten. Kuntoutuja valitsee aiheen, josta haluaa kanssani luottamuksellisesti keskustella. Olen työnohjaajan tai sielunhoitajan roolissa sen mukaan, mikä parhaiten kuntoutujan prosessia tukee. Tarkoitukseni on auttaa henkilökohtaisten tavoitteiden asettamista ja saavuttamista.

Iltapäiväksi kuntoutujat siirtyvät Urheiluopistolle. Toisinaan osallistun liikuntaohjelmaan ryhmän mukana. UKK-kävelytestissä lasken kierroksia ja kannustan. Lähden kotiin iltakuuden aikaan. Haapaniemen työpäivät ajomatkoineen ovat pitkiä, mutta kuntoutusteologin työ on palkitsevaa. Tykkään ”leirielämästä”, koska yhteisen ajan ja paikan jakaminen tutustuttaa pintaa syvemmältä.

Raimo Lähteenmaa

Ammattini on sairaalapastori, kuntoutusteologi.
Työskentelen Härmän Kuntoutuksessa ja Haapaniemen hiippakuntakartanossa sekä Seinäjoen keskussairaalassa.
Harrastan musiikkia, teatteria, ulkoilua ja pesäpallon seuraamista.
Iloitsen vaimosta, elämästä aikuisten lasten isänä ja lastenlasten ”faarina”, lähestyvästä kesästä.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 1/2023.

Artikkeli Työnohjaajan ja sielunhoitajan roolissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kaipasin isää, joka oli työn takia usein poissa kotoa. Työ ajoittui paljon iltoihin ja viikonloppuihin. Ajattelin, etten ikinä ryhtyisi tuohon työhön.

Vaan toisin kävi. Nuortenilloista Seinäjoen seurakunnassa 1970-luvun alussa tuli merkittävä tekijä Salon ammatin valinnalle. Illoissa, joihin Salo osallistui hyvien ystäviensä kanssa, syttyi innostus uskon asioihin. Yhdessä nuoret soittivat myös gospel-yhtyeessä, joka oli siihen aikaan harvinaista. Salo toimi yhtyeen rumpalina.

Vahvasti eteläpohjainen

Teologian opinnot veivät nuoren miehen Helsingin yliopistoon vuonna 1975. Ensimmäiset kolme vuotta hän asui herännäishenkisessä ylioppilaskodissa yhdessä kahden muun opiskelijan kanssa. Asuinympäristö oli turvallinen ja antoi tukevan jalansijan isossa uudessa kaupungissa. Papiksi Jukka Salo vihittiin vuonna 1981.

– Oli selvää, että palaan Etelä-Pohjanmaalle. Tämä on minun sielunmaisemani ja täällä on sukuni juuret.

Salo tunnistaa itsensä eteläpohjaisten elämäntyylistä, arvoista ja ihmisten tavasta toimia.

– Täällä kun tehdään, niin sitten myös tehdään. Pidän siitä. Jotkut saattavat pitää pohjalaista luonteenlaatua hieman töykeänä, mutta mielestäni se ei ole sitä. Se on suoruutta, jossa asiaan mennään kiertelemättä. Sama pätee ystävyyssuhteissa.

Vahvasti eteläpohjaiseksi Salo tuntee itsensä myös asuinkuntiensa perusteella. Hän syntyi Nurmossa ja muutti lapsena perheensä kanssa ensin Isoonkyröön ja sitten Seinäjoelle. Papin uransa alussa hän työskenteli Kuortaneella, Jalasjärvellä ja sittemmin Seinäjoella. Vuodet 1989– 1993 hän toimi uskonnon ja psykologian opettajana Ilmajoen lukiossa.

– Koulu oli sopivan kokoinen ja työyhteisö sekä oppilaat olivat mukavia. Vuodet olivat hienoja, sain nähdä minkälaista toinen työ voi olla. Olen suositellut sitä monesti ihmisille.

Hän palasi papin työhön Seinäjoen seurakuntaan vuonna 1993. Kirkkoherraksi hänet valittiin vuonna 2012.

Ihmisten kohtaaminen tärkeää

Uransa kohokohtia kysyttäessä Salo on mietteliäs.

– En ole ajatellut uraani erityisinä saavutuksina. Vaiheet ovat tulleet jatkumona. Paikkoja hakiessani olen ajatellut, että minut kutsutaan niihin, jos niin on tarkoitettu. Olen luottanut johdatukseen.

Yli 40 vuoden työuralle on mahtunut paljon tapahtumia. Arjen kohokohdiksi kirkkoherra kertoo hetket, joissa ihmisen on voinut kohdata ja olla mukana elämän käännekohdissa: Rakentaa ilon juhlaa tai antaa tukea hetkissä, joissa elämä on näyttänyt harmaimmat sävynsä.

– Ne hetket ovat isompia kuin oman urani saavutukset.

Vapaa-ajallaan Salo urheilee joukkuelajien parissa. Hän toimi myös pitkään juniorivalmentajana jalkapallossa. Nykyään hän kannustaa lastenlapsiaan urheilun parissa.

Edessä olevan uuden elämän vaiheen Salo ottaa vastaan mielenkiinnolla. Päätös eläkkeelle jäämisen päivästä kypsyi mielessä kesästä lähtien. Virallisesti hän olisi voinut aloittaa eläkkeen jo kaksi vuotta sitten.

– Nyt on aika keskittyä uusiin asioihin. Olen tiedonjanoinen ja erilaisten asioiden seuraaminen kiinnostaa minua. Luen myös mielelläni dekkareita ja koetan ratkaista arvoituksia päässäni, hän tiivistää hyväntuulisena tulevaisuuden suunnitelmistaan.

Jukka Salo

Työskentelin kirkkoherrana vuodesta 2012 lähtien. Papin työtä olen tehnyt yli 40 vuotta elämästäni. Viralliset eläkepäiväni alkavat 1.3.2023.
Asun Seinäjoella.
Vapaa-aikana pelaan erilaisia joukkuepelejä ja lenkkeilen. Olen kiinnostunut historiasta ja luen mielelläni dekkareita.
Elämässä perhe on lähtökohtaisesti tärkein asia.

Jukan polku

• 1956 syntyi Nurmossa, kesäkuun lapsena
• 1970-luvun alussa kävi seurakunnan nuortenilloissa, soitti rumpuja gospel-bändissä
• 1975 aloitti opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistossa
• 1981 pappisvihkimys ja aloitti papin työt Kuortaneella
• 1982-1985 pappina Jalasjärvellä
• 1986-1989 pappina Seinäjoella
• 1089-1993 uskonnon ja psykologian opettajana Ilmajoen lukiossa
• 1993 paluu papin työhön Seinäjoelle
• 2012 kirkkoherraksi Seinäjoen seurakuntaan
• 2023 eläkepäivien aloitus

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 1/2023.

Artikkeli ”Nuortenillat olivat käänne elämässäni” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Nuorten maailman väkivaltaisuus on totta Seinäjoellakin. Sen lisäksi, että seurakunta tekee kokoavaa perustyötä nuorten parissa, menemme nuorten pariin myös kirkon Saapastoiminnan merkeissä. Saappaan kanssa yhteistyötä tekevät myös kaupungin nuorisotyön työntekijät, kertoo seurakunnan nuorisotyönohjaaja Henna-Riikka Tala. Hän on mukana yhteisvastuukeräyksen paikallisessa toimikunnassa.

Saapastoiminnassa on erilaisia muotoja, kuten netti-, festari- ja katusaapas. Niiden kautta nuorisotyön ammattilaiset ja toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset tavoittavat nuoria ja jalkautuvat paikkoihin, joissa nuoret kokoontuvat Seinäjoella.

– Kun nuoria on paljon koolla, on mahdollisuus monenlaiseen kahnaukseen ja välien selvittelyyn. Valitettavasti päihteillä on usein oma osuutensa kokoontumissa. Usein aikuisten läsnäolo jo itsessään rauhoittaa tilanteita, Tala kertoo.

Saapastoiminta on saanut hyvää palautetta nuorilta. Moni kokee sen tuovan turvaa kokoontumisiin ja ehkäisevän väkivallan ilmentymistä.

Kärjistyviä tilanteita

Väkivallan esiintyminen nuorten keskuudessa ei ole uusi ilmiö.

– Sen uhkaa on esiintynyt aina, enemmän tai vähemmän. Viime aikoina ilmiö on kuitenkin voimistunut. Se johtuu osittain korona-ajasta, joka rajoitti kokoontumisia. Kun tarve kokoontumisille on suuri ja porukkaa kerääntyy paljon yhteen paikkaan, alkaa usein tapahtua, kuvailee Seinäjoen seurakunnan nuorisotyönjohtaja Pete Ketola.

– Myös päihteiden käyttö ja kokeilut lisäävät riskiä, että kontrolli pettää ja väkivaltaa ilmenee. Tätähän tapahtuu toki myös aikuisten keskuudessa, hän lisää.

Väkivallan näkyvyyttä on viiden viime vuoden aikana lisännyt sosiaalinen media, jonka alustoilla kiertää erilaisia haasteita. Ne yllyttävät nuoria tekoihin.

– Kaikki on nykyään paljon näkyvämpää. On silti hyvä muistaa, että vain pieni osa nuorista lopulta käyttäytyy väkivaltaisesti. Mutta se, mitä tapahtuu, on todella näkyvää. Aina ei edes ymmärretä, mitä tuli tehtyä, Ketola kertoo.

Lähtökohtana lähimmäisen rakkaus

Kirkon nuorisotyössä toiminnan lähtökohtana on aina toisen ihmisen kunnioittaminen – niin puheissa, tekemisissä kuin ajatuksissa.

– Viesti nuorelle on, että olet riittävä ja hyväksytty sellaisena kuin olet. Haluamme rohkaista ja tukea nuoria siihen, että myös toista ihmistä tulee kunnioittaa.

Ketola ottaa esimerkiksi leiritoiminnan, joissa yhteinen elo perustuu vastuuseen omista teoista.

– On tärkeää ymmärtää, että toiset ihmiset tulee huomioida. Omilla teoilla ja sanoilla on myös seurauksensa. Jos seuraukset ovat positiivia ja kaikkea hyvää toisessa aiheuttavia, ollaan menossa oikeaan suuntaan. Korjausliikkeitä joudutaan joskus tekemään itse kukin.

Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksen kampanja- aika alkaa sunnuntaina 5.2.2023. Keräyksen tuotosta noin 20 prosenttia jää paikallisille seurakunnille, joissa varat ohjataan diakoniatyön kautta teeman mukaisille kohteille. Seinäjoen seurakunnassa yksi kohteista on nuorille suunnattu Walk in talk -toiminta.

Matalan kynnyksen keskusteluapua nuorille

Seinäjoen seurakunnan Walk in talk -toiminta tarjoaa maksutonta keskusteluapua nuorille ja opiskelijoille. Nuorisokahvila Kismuksessa sunnuntaisin kello 15– 18 paikalla olevan keskusteluavun luo voi saapua ilman ajanvarausta. Tapaamisessa nuoren ei tarvitse kertoa nimeään tai asuinpaikkaansa, vaan keskustella voi anonyymisti ja luottamuksellisesti.

– Haluamme tarjota paikan, minne nuori voi tulla matalalla kynnyksellä keskustelemaan turvallisen aikuisen kanssa kahden kesken kuulumisistaan tai huolistaan. Jutella voi mistä tahansa, mikä mieltä painaa, esimerkiksi omasta jaksamisesta, kaveri- ja perhesuhteista tai arjessa pärjäämisestä, kertoo nuorisotyönjohtaja Pete Ketola.

Nuorten kanssa Kismuksella keskustelevat seurakunnan nuorisotyön ammattilaiset sekä vapaaehtoisina toimivat ratkaisukeskeiset lyhytterapeutit ja -terapeuttiopiskelijat.

Walk in talk -keskusteluavun tarjoaminen aloitettiin Seinäjoen seurakunnassa lokakuussa 2022. Erityisesti korona-aikana nuorten yksinäisyyden ja ahdistuksen kokemukset ovat kasvaneet ja tarve toiminnalle vahvistui.

Tietoa keskusteluavun mahdollisuudesta on välitetty nuorille muun muassa alueella toimivien oppilaitosten kautta sekä seurakunnan ja sen rippileirien Instagram-tileillä.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 1/2023.

Artikkeli Väkivaltaa esiintyy nuorten maailmassa Seinäjoellakin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.