Täällä on totuttu tekemään asioita yhdessä

Aamupalan jälkeen osa miehistä suuntaa seurakuntatalon taakse risusavottaan, muu talkooväki jää haravoimaan hautausmaa-aluetta.

– Täällä on totuttu tekemään asioita yhdessä, aluekappalainen Osmo Väätäinen kertoo.

Sirpa Snellman on talkooaamuna paikalla hyvissä ajoin. Jo edellisenä päivänä Snellman on käynyt kirkonmäellä haravoimassa.

– Minulle on tärkeää, että saan tehdä jotakin hyödyllistä, Snellman sanoo.

Vapaaehtoiset ovat iso ilo.

Myös Marko Haukkamäki ahkeroi mielellään risusavotassa. Raavas työ tuo mukavaa vaihtelua opintovapaalla olevan Haukkamäen arkeen.

Molemmat ovat aktiivisia seurakuntalaisia ja innokkaita vapaaehtoisia. Alueseurakunnan monenlaiset vapaaehtoistehtävät ovat tulleet heille vuosien varrella tutuiksi.

Snellmanin ja Haukkamäen mielestä Säynätsalon alueseurakunta on kodikas yhteisö, johon on helppo tulla.

– Aivan ihanteellinen paikka. Pieni, vireä ja aktiivinen. Kodin tuntu näkyy kaikessa toiminnassa, Haukkamäki kehuu.

Kun aluekappalaiselta kysyy, mikä on omaleimaista juuri Säynätsalon alueseurakunnalle, vastausta ei tarvitse kauan miettiä.

– Ehdottomasti vapaaehtoistyö, Osmo Väätäinen vastaa.
Pienessä alueseurakunnassa se on valtava voimavara, sillä työntekijöiden panos ei riitä kaiken toiminnan pyörittämiseen.

Täällä on hyvässä mielessä maalaisseurakunnan meininki.

– Vapaaehtoiset ovat iso ilo. Meillä jokainen voi toimia lahjojensa ja kiinnostuksensa mukaan niissä tehtävissä, joihin tuntee kutsumusta, Väätäinen sanoo.

Vapaaehtoiset pyörittävät monenlaisia pienpiirejä, toimivat messuavustajina ja huolehtivat kirkkokahvituksista.

– Neulaskodin Neulasmessussa pappi käy pitämässä saarnan, mutta muilta osin kaikki hoituu vapaaehtoisten voimin. Se, millä tavoin vapaaehtoiset kantavat vastuuta toiminnasta, on aivan mahtavaa, Väätäinen kehuu.

Nuoria innostetaan mukaan erilaisten projektien, kuten joulukuvaelman ja pääsiäisnäytelmän kautta.

Säynätsalossa on tehty aktiivisesti töitä alueseurakunnan työn tunnetuksi tekemisessä.

– Olemme muutaman kerran järjestäneet niin sanotun kotikäyntikampanjan, jossa vapaaehtoiset kiertävät ovelta ovelle kertomassa alueseurakunnan toiminnasta. Se on saanut hirveän hyvän vastaanoton ja asukkaiden toiveista on syntynyt pari pienpiiriäkin, Väätäinen iloitsee.

Osmo Väätäinen aloitti Säynätsalon aluekappalaisena 4,5 vuotta sitten. Työskentely säynätsalolaisten kanssa on ollut alusta lähtien mutkatonta.

– Täällä on hyvässä mielessä maalaisseurakunnan meininki. Seurakuntalaisia on helppo lähestyä, toiminta on aktiivista ja vuorovaikutuksellista. Olemme yhtä perhettä.

– Alueseurakunta rakentuu vahvoille perinteille ja vahvalle hengelliselle perustalle, mutta katsomme myös tulevaisuuteen ja olemme avoimia uudistumiselle, Väätäinen jatkaa.

Säynätsalo on vahvasti kaksinapainen alueseurakunta, jolla on omat toimipisteet Säynätsalossa ja Keljonkankaalla. Alueet ovat erilaisia, mutta mahtuvat Väätäisen mielestä hyvin saman alueseurakunnan alle.

– Keljonkankaalle muuttaa koko ajan uusia ihmisiä. Siellä painopiste on lapsiperheissä ja nuorissa. Jo erilaisen väestöpohjan takia alueita ei kannata puristaa väkisin samaan muottiin. Se on minusta rikkaus, Väätäinen pohtii.

Tulevaisuudessa huolena on, mistä tilat toiminnan pyörittämiseen Keljonkankaalla.

– Neulaskodilla tilat tulevat jo nyt vastaan. Esimerkiksi perhekerhossa on parhaimmillaan paikalla 60–70 ihmistä yhtä aikaa, Väätäinen miettii.

Säynätsalon alueseurakunta

• Aluekappalainen Osmo Väätäinen
• Työntekijöitä 12
• Toimitilat: Säynätsalon kirkko ja seurakuntakoti sekä Neulaskoti Keljonkankaalla
• Alueneuvoston jäsenet: Toivo Heinonen, Markus Ilomäki, Tuulikki Lyytikäinen, Sirpa Pii-Keinonen, Kalle Sumelles, Erkki Puhalainen, Eila Tainen ja Kirsi Vähäjylkkä (pj.)
• Alueet: Säynätsalo, Keljonkangas, Sääksvuori, Sarvivuori (Ks. kartta.jkl.fi -> aluejaot -> alueseurakunnat

Artikkeli Vapaaehtoiset voimavarana julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.