Erityisesti miehiä kiinnostavat autoni apuvälineet, joita he saattavat tulla hyvin läheltä tutkailemaan.

Jyväskyläläistä Tytti Matsista ei kiusattu koulussa, vaikka hän joutui käyttämään vahvoja silmälaseja 8-vuotiaasta lähtien.

– Ainakaan en muista mitään isompaa. En yleensä jää jumiin muiden sanomisiin. Olen aina ollut vahvatahtoinen ja pitänyt puoliani. Onneksi lapseni näyttää perineen tämän ominaisuuden.

Hänen esikouluikäinen lapsensakin käyttää silmälaseja. Näkövamma kulkee suvussa.

– Hyvä puoli on se, että meillä on tietoa, kokemusta ja verkostoja. Suvulta sain mallin, jossa näkövamma ei estä opiskelua ja työntekoa.

Marko Majander on kotikulmillaan Jyväskylän Vaajakoskella monille tuttu kohtelias juttukaveri. Huonoja kokemuksia hän ei muistele mielellään.

– Yleensä kaikki suhtautuvat hyvin. Mutta on niitäkin, jotka eivät suhtaudu myönteisesti kehitysvammaisiin. Esimerkiksi bussissa joku voi laittaa laukkunsa viereiselle penkille, etten tule siihen istumaan. Mielestäni hän voisi ottaa kassin syliinsä, että muut pääsevät istumaan penkille.

– Joskus jotkut sanovat, että painu pois täältä ja ettei Suomessa pitäisi olla kehitysvammaisia. Mielestäni he voisivat suhtautua paremmin. Joskus sanon heille, että saa meitä olla täällä yhtä lailla kuin terveitä.

Maailmalla paljon reissanneen Matsisen mukaan Suomi ei ole mallimaa vammaisten ihmisten näkökulmasta. Hyvä palvelukulttuuri on muualla yleisempää.

– Suomessa saa apua, kun pyytää. Muualla ihmiset usein tarjoavat apua pyytämättäkin, eivätkä he hämmenny, jos sanon etten tarvitse apua. Pahinta on, jos joku tarttuu kysymättä näkövammaisen käsivarteen ja ryhtyy opastamaan kadun yli. Niin ei onneksi minulle ole käynyt.

Jenni Hatzitolioulle sääliä on tuputettu joskus liikaa.

– Kerran kaupassa asioidessani vanha nainen tuli voivottelemaan, kuinka hirveätä on olla pyörätuolissa ja kuinka kauheata elämäni täytyy olla, ja mahtavatko vanhempani olla enää elossakaan.

– Toisen kerran illanvietossa ravintolassa nainen tuli säälivin ilmein löpisemään, kuinka on ihanaa, että olen päässyt ravintolaan. Oletetaan, että me vammaiset ollaan aina neljän seinän sisällä. Tällaisissa tilanteissa en tiedä, itkisinkö vai nauraisinko.

Vammaistutkimuksen professori Hisayo Katsuin mukaan Suomi näyttää hyvin erilaiselta, kun sitä tarkastellaan vammaisuuden näkökulmasta.

– Monille vammaisille ihmisille Suomi ei ole täysin onnellinen maa, Helsingin yliopiston professori toteaa.

Hänen johtamansa tuoreen tutkimusten mukaan vammaisten ihmisten oikeuksien toteutuminen on usein epävarmaa ja osallisuus vaihtelee. Katsui listaa muutaman parannusta vaativan asian: esteettömyys ja saavutettavuus, riittävä budjetin allokointi vammaispalvelujen toteutukseen, asenteet, järjestöjen tukeminen sekä politiikan perustaminen tutkittuun tietoon.

Katsui pitää merkittävänä sitä, että uuden vammaispalvelulain mukaan vammaisilla ihmisillä on subjektiivinen oikeus lähes kaikkiin palveluihin. Lain toteutumista uhkaavat kuitenkin budjettileikkaukset.

Monenlaiset apuvälineet parantavat vammaisten ihmisten arkea merkittävästi. Jenni Hatzitoliou pääsee autollaan liikkumaan itsenäisesti. Hän siirtyy pyörätuolista ratin taakse aputason ja käsivoimiensa avulla, napsauttaa tuolinsa kasaan ja painaa nappia ohjauslaitteesta. Auton kattolaatikosta laskeutuu teline, joka siirtää pyörätuolin katolle. Automaattivaihteisen auton jarru ja kaasu toimivat käsin.

– Erityisesti miehiä kiinnostavat autoni apuvälineet, joita he saattavat tulla hyvin läheltä tutkailemaan, Hatzitoliou naurahtaa.

Matsisen mielestä Suomessa saisi olla enemmän insinööreille luontaista intoa löytää ratkaisuja.

– Suomessa tullaan monesti jälkijunassa. Esimerkiksi Berliinissä on jo käytössä puhelinsovellus, jossa nappia painamalla voi lähettää lähestyvän bussin kuljettajalle tiedon pysäkillä odottavasta näkövammaisesta.

Vammaisen ihmisen tiellä on usein sekä kehollisia että henkisiä esteitä. Eteenpäin meneminen vaatii vahvuutta ja aktiivisuutta. Vammaisten ihmisten näkemyksiä pitäisi Hatzitolioun, Majanderin ja Matsisen mielestä kuunnella tarkemmin. Majander kuuluu Me itse -järjestöön, joka puolustaa kehitysvammaisten ihmisoikeuksia. Hän oli muun muassa mukana jakamassa järjestön esitteitä eduskuntavaalien ehdokkaille.

– Joskus meitä yritetään hiljentää, kun tuomme esiin epäkohtia. Usein hiljentäjät ovat niitä, joilla on runsaasti toimintakykyä ja resursseja. Meidän pitäisi vain olla kiitollisia, Matsinen sanoo.

– Toivon, että festareiden järjestäjät kysyisivät mielipidettämme, kun tilaratkaisuja suunnitellaan. Pyörätuolilla liikkuvien koroke pitäisi sijoittaa niin, että sieltä näkee esiintyjät. Näin ei ollut esimerkiksi Suomi Pop -tapahtumassa tänä kesänä, Hatzitoliou kertoo.

– Jotta maailmasta tulisi kaikille saavutettava, pitäisi päättäjiksi saada enemmän vammaisia ihmisiä tai niitä, joita vammaisuus tai erilaisuus koskettavat henkilökohtaisesti, Matsinen huomauttaa.

Yhteisöpedagogiksi opiskeleva Hatzitoliou on harrastanut reilut kolme vuotta keihäänheittoa Jyväskylän kenttäurheilijoiden aikuisten parakilparyhmässä. Harrastuksen vuoksi matkustava urheilija on huomannut, että on hankalaa löytää tietoa hotellien esteettömistä huoneista.

– Usein pitää soittaa ja kysyä asiasta tarkemmin. Esteettömyyden kriteereistäkään ei aina ole tietoa. Eräs hotelli kertoi huoneen olevan esteetön, koska siinä oli tasainen lattia.

Pahinta on, jos joku tarttuu kysymättä näkövammaisen käsivarteen ja ryhtyy opastamaan kadun yli.

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa laatu- ja vastuullisuusasiantuntijana työskentelevä Tytti Matsinen iloitsee siitä, että hänen työpaikalleen on palkattu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden asiantuntija. Yhdessä työkaverit ovat pohtineet esteettömyyden merkitystä. Esteettömyys pitäisi aina ottaa huomioon uutta tai remonttia suunniteltaessa. Esimerkiksi äänettömät hissit ja rakennusten suuret lasipinnat hankaloittavat suuresti näkövammaisten kulkua.

Näkövamma on avannut Matsiselle ovia merkittäviin tehtäviin. Hän on Näkövammaisten liiton hallituksen jäsen ja kansainvälistä näkökulmaa hän on saanut vammaishankkeita kehitysmaissa rahoittavan Abilis-säätiön hallituksessa ja Euroopan sokeiden unionin (EBU) hallituksen puheenjohtajana.
EBU on kansallisten näkövammaistoimijoiden kattojärjestö, jonka ansiosta esimerkiksi lääkepakkauksissa on pistekirjoitustekstit ja sähköautoissa varoitusäänijärjestelmä. Hiljattain EU:ssa on säädetty, että maksupäätteiden pitää olla saavutettavia.

– Nyt on ajankohtaista kodinkoneiden saavutettavuus eli niissä pitää olla fyysiset nappulat, sillä kosketusnäytöt ovat näkövammaisille mahdottomia. Ne ovat lisääntyneet valtavasti ja on vaikeaa löytää pyykki- tai tiskikone tai induktioliesi, jossa on nappulat, Matsinen selvittää.

Monet luulevat, että vammaisten ihmisten elämä on kamalaa. Mutta näin ei ole. Marko Majander kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä. Iloa tuovat esimerkiksi eläimet ja kasvit. Vaajakosken lähikirkko on hänelle tärkeä ja hän on aina kokenut olevansa tervetullut seurakuntaan. Myös luonnonsuojelu on lähellä miehen sydäntä ja hän kuuluu seurakunnan luontokerhoon. Hänen toiveensa on, että ihmiset antaisivat kehitysvammaisten elää rauhassa.

– En ole koskaan kokenut, että elämäni olisi vamman vuoksi hirveätä. Elämäni on ihan hyvää, sanoo Jenni Hatzitoliou.

Joskus häntä on harmittanut, ettei hän pääse matkustelemaan niin paljon kuin vammaton kaksoissiskonsa. Siskosten isä on kreikkalainen ja Jenni kävi nuorempana isänsä kanssa Kreikassa melkein joka kesä. Hän haluaisi taas Kreikkaan, mutta matka vaatii paljon suunnittelua.

Kirkko voisi olla esimerkki

–Kirkolla on hyvä maine suhtautumisessa vammaisiin ihmisiin. Kuulen usein sanottavan, että teillähän asiat ja arvot ovat kunnossa, kertoo saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija Katri Suhonen Kirkkohallituksesta.

Kirkko voisi Suhosen mielestä kuitenkin tehdä vielä enemmän, esimerkiksi oma-aloitteisesti rakentaa esteettömiä ympäristöjä, kehittää saavutettavuutta entisestään ja parantaa eri tavoin mahdollisuutta seurakuntalaisten yhdenvertaiseen osallistumiseen.

– Kirkko voisi toimia esimerkkinä kulttuuriperintöä vaalivasta, esteettömyyden arvokkaissa rakennuksissaan kauniisti toteuttavasta toimijasta. Ajatuksen esitti yhteistyötoverini, kirjailija ja vammaisaktivisti Riikka Leinonen, Suhonen kertoo.

Esteettömän ympäristön rakentaminen vaatii rahaa ja seurakunnissa on erilaisia näkemyksiä asioiden tärkeysjärjestyksestä. Tai puuttuu tietoa, kuinka jokin suunnitelma vaikuttaa vammaisiin ihmisiin.

– Yhteiskunnassa on vammaisvihaa eikä kirkkokaan ole siitä vapaa. Kaikki on suunniteltu vammattoman ihmisen kannalta. Siksi on tärkeää, että työntekijät ja luottamushenkilöt saavat koulutusta, Suhonen painottaa. Kirkkohallitus järjestää vuosittain maksutonta saavutettavuuden peruskoulutusta ja tarjolla on myös täydennyskoulutusta.

Suhonen kokosi kokemuksia työhön liittyvästä syrjinnästä tehdessään Vammainen pappi -graduaan. Hän muistuttaakin, että rakennusten pitäisi olla esteettömiä myös työntekijän näkökulmasta.

Kirkon nelivuotiskertomuksen saavutettavuuskyselyn (2023) mukaan Suomen seurakunnista vajaassa puolessa on tehty esteettömyyskartoitus. Neljännes Suomen seurakuntien vapaaehtoisista, luottamushenkilöistä ja työntekijöistä on saanut koulutusta esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. Kyselystä selviää myös, että vajaassa viidenneksessä tilaisuuksien suunnitteluista on Suomen seurakunnissa mukana vammaisia tai viittomakielisiä henkilöitä.

Katri Suhosen unelmien kirkko olisi kuin paralympialaisten kisakylä Pariisissa 2024. Siihen paramaratoonari Suhonen pääsi tutustumaan opintomatkallaan.

– Kaikki oli suunniteltu vammaisten ehdoilla. Esteettömyys oli itsestäänselvyys eikä kukaan ihmetellyt tai säikähtänyt vammaisuutta. Jokainen oli pystyvä ja sai toteuttaa itseään vapaasti. Se oli ihmeellistä ja elämää muuttava kokemus. Toivon, että kaikki vammaiset pääsisivät kokemaan saman.

Tiesitkö?

• Maailmassa on 1,3 miljardia vammaista.
  
• YK:n vammaismääritelmän mukaan maailman väestöstä 16 prosenttia on vammaisia. Määritelmän mukaan vammaisuus tapahtuu vuorovaikutuksessa tilanteessa, jossa ihminen ei liikuntavamman, aisteihin liittyvän vamman tai kognitiivisen vamman vuoksi voi osallistua ja toimia yhtä täysimääräisesti kuin vammaton ihminen.
  
• Saavutettavuus ja esteettömyys merkitsevät ympäristön, kohteen, tuotteiden, viestinnän tai palvelun helppoa lähestyttävyyttä kaikille, myös liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille.
  
• Esteettömyydessä on kyse ihmisten moninaisuuden huomioon ottamisesta rakennetun ympäristön suunnittelussa, toteuttamisessa ja kunnossapidossa.
  
• Saavutettavuus tarkoittaa, että kaikki voivat käyttää ja saada tietoa ja palveluja eri kanavien kautta, esimerkiksi selkokielisten tekstien sekä tekstitettyjen videoiden ja kuvasisältöjen avulla.

Lähteet: Invalidiliitto, YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

Artikkeli Katseiden kohteena julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Digitaalinen saavutettavuus on Joona Syrin mielestä oleellinen asia.
– Se voi esimerkiksi ratkaista, minkä yrityksen asiakkaana haluan tai ylipäänsä pystyn olla.
Saavutettavuus voi vähentää myös tarvetta henkilökohtaisen avustajan käyttöön.

”Viidakkorumpu pärisee näkövammaistenkin keskuudessa. Hyvästä ja saavutettavasta palvelusta vinkataan myös muille.”

Joona Syri

Kokkolan seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien nettisivuja on Syrin mielestä helppo ja nopea käyttää.
– Sivuilla on loogiset tekstirakenteet. Näin käyttäjä voi liikkua vaivattomasti esimerkiksi otsikosta toiseen.
Nettisivujen kuvilla on myös tekstivastineet. Ruudunlukuohjelmat lukevat tekstivastineen käyttäjälle ääneen, jolloin sokeakin henkilö voi tietää, mitä kuvassa on.
Jos tekstivastine puuttuu, ruudunlukuohjelma lukee yleensä kuvan tiedoston nimen. Tämä on yleensä vain häiritsevää ruudunlukuohjelman käyttäjälle.
– Sivut tulevat elävämmiksi käyttäjälle, kun kuvat on kuvailtu ja tehty täten saavutettavaksi myös näkövammaiselle, kertoo Joona Syri.

Seurakuntien Facebook-sivut saavat myös Joona Syriltä kiitosta. Hän pitää tärkeänä, että kuvilla on myös sosiaalisen median kanavissa tekstivastine ja että oleellinen tieto on tekstinä julkaisussa eikä teksti ole ainoastaan kuvaan poltettuna.

”En mielelläni tykkää sosiaalisen median julkaisuista, joiden kuvista puuttuu tekstivastine.”

Joona Syri

– Vaikka teksti olisi miten hyvä, en voi tietää, mitä kokonaisuutta peukutan, ellei kuvan sisältö käy selville.
Vaikka saavutettavuusvaatimukset eivät koske yksityisten ihmisten Facebook-julkaisuja, jokainen voi silti lisätä omiin julkaisuihinsa tekstivastineen, etenkin jos omassa ystäväpiirissä on näkövammaisia.

Syri soisi kaikkien palvelujen olevan saavutettavia, mutta hänellä riittää myös ymmärrystä, jos näin ei ole.
– Näkevien ihmisten maailmassa kaikkia asiaan liittyviä nyansseja ei aina osata ottaa huomioon.
– Tekniikka on kehittynyt ja kehittyy edelleen huimaa vauhtia. Sen myötä myös saavutettavuus paranee koko ajan.
Syri pitää saavutettavuuden kannalta tärkeimpänä, että kaikki oleellinen tieto löytyy pelkän kuvan sijaan tekstinä. Myös tekstin mielekäs rakenne auttaa käyttäjää. Tässä oleellista on asiakokonaisuuden jaottelu otsikoiden ja väliotsikoiden alle.

Voit sujahtaa näkövammaisen maailmaan ja kokeilla käyttää tietokonetta ilman näköaistia. NVDA on ilmainen ruudunlukuohjelma näkövammaisille. Muista sulkea silmät testin ajaksi.

Kirkon sanoma on tarkoitettu kaikille

Kokkolan seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien uudet nettisivut julkaistiin toukokuussa 2020. Sivustojen suunnittelussa on alusta saakka otettu huomioon digitaalisten palveluiden saavutettavuutta koskevan lain vaatimukset.
– Seurakuntien nettisivut pyrkivät olemaan niin saavutettavia kuin mahdollista. Sama koskee seurakuntien sosiaalisen median kanavia, kertoo Kokkolan seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö Lisen Forsgård.

”Haluamme taata kaikille käyttäjille yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua seurakunnan ja kirkon toimintaan.”

Lisen Forsgård
viestintäpäällikkö

Digitaalinen saavutettavuus tarkoittaa sitä, että mahdollisimman moni erilainen ihminen voi käyttää netissä olevia palveluja mahdollisimman
helposti. Saavutettavuusvaatimusten noudattamisella voidaan parantaa erityisesti sitä, että verkkopalvelua voi ylipäänsä käyttää erilaisilla laitteilla ja avustavilla teknologioilla.
Sisältö pitää esittää siten, että siihen pääsee käsiksi, vaikka näkö- tai kuuloaisti ei toimisi.

Jopa yli miljoonalla suomalaisella on erityisiä haasteita tai rajoitteita, jotka pitää ottaa huomioon verkkosivustojen toteutuksessa. Heihin kuuluvat ikäihmiset, kehitysvammaiset, keskittymisvaikeuksiset, aistivammaiset sekä luki- ja oppimisvaikeuksiset.
Lähes kaikki suomalaiset ovat esteellisiä jossain vaiheessa elämäänsä.

Saavutettavuus parantaa yhdenvertaisuutta digitaalisessa yhteiskunnassa.
Kun saavutettavuus on huomioitu mahdollisimman hyvin, erilaiset ihmiset voivat käyttää itsenäisesti verkkopalveluja. Se lisää vammaisten henkilöiden itsenäisyyttä ja osallisuutta yhteiskunnassa.

Saavutettavuuden takaamiseksi kiinnitetään huomiota tekstien sisältöön ja rakenteeseen, kuvien tekstivastineisiin sekä videoiden tekstityksiin.
Selkeä ja yksinkertainen yleiskieli, lyhyet ja ytimekkäät lauseet sekä tekstin jäsentely ovat saavutettavan verkkokirjoittamisen kulmakiviä.
Kuvien tekstivastineen avulla kerrotaan kuvan sisältämä tieto niille henkilöille, jotka eivät näe itse kuvaa. Esimerkiksi näkövammaisten käyttämät ruudunlukuohjelmat lukevat tekstin ääneen.

Videoiden tekstitys ja kuvailutulkkaus ovat tärkeitä, jotta kuulo- ja näkövammaiset henkilöt voivat seurata videoita.
Tekstityksistä hyötyvät myös monet muut ihmiset, esimerkiksi kieltä opettelevat henkilöt. Hälyisässä tilassa ei voi kuulla videoiden ääniä. Toisaalta hiljaisessa tilassa videoiden ääntä ei saa kuunnella – ainakaan ilman kuulokkeita.
Videoita katsotaan ylipäänsä yhä enemmän ilman ääntä, joten tekstitys takaa sen, että viesti tavoittaa katsojan.

Artikkeli Seurakunta viestii saavutettavasti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tuula Vuoristolle lehtien lukeminen on tärkeä osa päivän rutiineja. Kun silmissä todettiin silmänpohjan rappeuma, näkötarkkuus heikentyi ja lukeminen vaikeutui. Normaalin tekstin lukeminen ei enää onnistunut, kuten aikaisemmin.

– Lukulaseilla pystyn selaamaan otsikot ja vähän suuremmat tekstit, mutta pienemmän tekstin kohdalla joudun käyttämään suurennuslasia. Lyhyet uutiset ja artikkelit onnistuvat vielä näinkin, mutta pitempien tekstien lukeminen suurennuslasin avulla on jo aika hankalaa, Vuoristo kertoo.

Muutama vuosi sitten Vuoristo sai vinkin, että Henki ja elämä -lehti oli saatavilla myös äänilehtenä. Siitä lähtien seurakuntalehti on tullut kotiin sekä paperisena että ääniversiona. Äänilehtenä Vuoristo kuuntelee myös Hengellistä Kuukausilehteä.

– Tämän tyyppinen palvelu on tärkeä, ja toivoisin äänilehtiä olevan enemmänkin tarjolla, hän sanoo.

Cd-levynä jaettava Henki ja elämä -äänilehti tulee postin mukana kotiin pari päivää paperilehden ilmestymisen jälkeen. Äänilehti äänitetään Jyväskylän seurakunnan viestinnässä.

Kuuntelijana Vuoristo arvostaa erityisesti selkeää ja loogisesti etenevää lukemista.

– Puhe ei saa katketa kesken lauseen, jolloin ajatuskin helposti katkeaa. Puheen rytmitys on tärkeää.

Iän myötä heikentynyt näkö hankaloittaa paitsi lukemista, myös kaikkea tarkkuutta vaativaa työtä. Muuten vaikutus arjessa on vielä vähäinen.

– Elän normaalia elämää, enkä tarvitse erityispalveluja.
Tuula Vuoristoa kuitenkin harmittaa yhteiskunnan nopea digitalisoituminen.

– Tekniikan lisääntyminen on ollut minulle ankea kokemus. Opitut asiat unohtuvat nopeasti, jos niitä ei usein tee. Hoidan asioita tietokoneen avulla, mutta aika avuttomasti. On paljon ikäihmisiä, jotka eivät siihen pysty tai se ei ole muuten mahdollista. Silloin moni jää aika lailla tien sivuun, Vuoristo pohtii.

Maksuttoman Henki ja elämä -äänilehden voi tilata diakoniatyöntekijä Tuija Emaus-Etindelleltä numerosta 050 549 7023 tai sähköpostitse tuija.emaus-etindelle[at]evl.fi.

Saavutettavuus on taattava kaikille

Tiedon saavutettavuus, johon äänilehdetkin pyrkivät omalta osaltaan vastaamaan, on tärkeää esimerkiksi näkövammaisille. Käytännössä saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että sisällöt ovat sellaisia, että kuka tahansa saa niistä selvää ja ymmärtää, mitä niissä sanotaan. Viimeksi huomiota on kiinnitetty erityisesti digitaalisten palvelujen saavutettavuuteen.

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta astui voimaan viime vuonna, ja tänä syksynä umpeutui siirtymäaika, jonka puitteissa seurakuntien ja muiden julkisten toimijoiden verkkosivustojen tulee olla saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Konkreettisten muutosten lisäksi tämä toteutuu saavutettavuusselosteen julkaisemisena.

Lain myötä saavutettavuus on huomioitava kaikessa verkkosisältöjen ja -palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja ylläpidossa. Tämä velvoittaa myös seurakuntia kehittämään entisestään verkkosivujensa sekä sosiaalisen median palvelujaan.

Saavutettavuuden tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta digitalisoituvassa yhteiskunnassa ja tehdä itsenäinen asioiminen mahdolliseksi yhä useammalle ihmiselle.

Keski-Suomen Näkövammaiset ry:n toiminnanjohtajan Susanna Turkkilan mukaan digipalvelulailla on erityisryhmille iso merkitys.

– Digitaaliset palvelut ovat aikaisemmin olleet melkoinen villi länsi. Monet tärkeät asiat ovat voineet jäädä esimerkiksi näkövammaisilta saavuttamatta. Nyt laki takaa sen, että saavutettavuus on taattava, Turkkila toteaa.

Jyväskylän seurakunnan saavutettavuusseloste osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/saavutettavuusseloste. 

Artikkeli Suurennuslasi vaihtui äänilehden kuunteluksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.