Siinä ne seisovat rivissä, toimeksiantoa odottamassa. Kuin junan ja asiakkaiden saapumista rautatieasemalla vartovat taksit. Työmuurahaisia ne silti ennemmin ovat – kuusijalkaisiakin. Siis päivittäistavarakaupan kuljetusrobotit kaupan edustalla.

Niistä kuulee puhuttavan pääasiassa lämpimään sävyyn. Mutta miksi? Eiväthän ne lopulta ole paljon radio-ohjattavaa autoa inhimillisempiä. Ehkä nuo pienet valkoiset ”kauppakassit” rinnastetaan oranssien viiriensä takia pyöräileviin pikkulapsiin, tai kokonsa vuoksi ehkä lemmikkieläimiin.

Niitä pidetään kanssakulkijoina.

Viime kesänä Jyväskylään rantautuneet, pyörillä kulkevat Keskimaan robotit ovat joka tapauksessa saaneet kaupunkilaisilta hyvän vastaanoton.

– Kyllä niihin on suhtauduttu hämmästyttävän hienosti, Keskimaan verkkokaupan kehityspäällikkö Marko Hoffrén sanoo.

– Jatkuvasti kuulee häkellyttäviä tarinoita – viimeksi joku kertoi, että hänen pomonsa oli pysäyttänyt oman autonsa tien sivuun varta vasten noustakseen auttamaan jumiin jäänyttä roboa. Niitä pidetään kanssakulkijoina, ne ovat herättäneet kansalaisissa sympatiaa ja auttamishalua.

Talvisaikaan pyörillä kulkevat pikku apulaiset ovat ongelmissa erityisesti lumiauran jättämien isompien­ ja pienempienkin vallien kanssa. Joidenkin tarinoiden mukaan robotit alkavat pitää meteliä, kun niitä lähestyy, eikä niitä saisi lainkaan auttaa. Todellisuudessa jumiin jääneen ajoneuvon auttaminen on sallittua ja jopa suotavaa.

– Jos robotti on jumissa, sen pyörät pyrkivät liikkumaan ja silloin sitä voi ilman muuta auttaa jatkamaan matkaa. Mutta jos vapaasti liikkeessä olevaa robottia yrittää mennä siirtelemään, se lukitsee pyöränsä ja varoittaa koskemasta, Hoffrén kertoo.

Robotit ovat nöyriä ja varovaisia tienkäyttäjiä, eikä niiden kanssa yleensä helposti ajaudu törmäyskurssille. Lähimmäisenrakkauden ja empatian ei silti tarvitse ulottua liikennekäyttäytymiseen: suojatien eteen pysähtynyttä robottia ei tarvitse väistää. Se ei ole jalankulkija, eikä lain silmissä itse asiassa tienkäyttäjä ensinkään.

Vanhempi konstaapeli Lasse Pääkkönen Lounais-Suomen Poliisista tiivisti viestipalvelu X:ssä joulukuussa, että teknisesti ottaen robotti on liikenne-este. Siis kuten esimerkiksi betoniporsas – ainakin lempinimensä puolesta sympaattiseksi katsottu esine sekin.

Jos lähettirobottien liikehdintä katukuvassa ehkä näyttääkin kömpelöltä, niin ainakin periaatteessa ne oppivat koko ajan. Rinnastus työmuurahaisiin kumpuaa jalkojen virkaa toimittavien kuuden pyörän lisäksi siitä, että robotit välittävät toisilleen tietoa niin hyvistä kuin huonoista reiteistä – ja myös niistä tien katkaisevista betoniporsaista.

Liikenneolosuhteet ja esimerkiksi katujärjestelyt ovat jatkuvassa muutoksessa.

Erittäin vähän ne ovat kohdanneet ilkivaltaa.

Vaikka vastaanotto on ollut myönteinen, saavat uudet asiat­ osakseen myös vastareaktioita. Niin tämäkin. Jos itsekseen kävelytiellä köröttelevät kannelliset ostoskärryt ehkä joitakuita ärsyttävätkin, on tunteet pidetty pää­asiassa piilossa.

– Erittäin vähän ne ovat kohdanneet ilkivaltaa. Yksi tapaus on, jolloin kauppaa kohti tyhjänä palaamassa olleen robotin kantta on yritetty väkivalloin avata. Kun tämä epäonnistui ja sireenit alkoivat huutaa, robotti viskattiin ojaan. Robotissa on kaksitoista kameraa, joten operaattori näkee kyllä, kuka robottia repii ja heiluttelee, Marko Hoffrén toteaa.

Keskimaan mukaan robotit kuljettavat ostoksia kaikenikäisille ihmisille ja hyvin erilaisiin kotitalouksiin.

Oleellisempaa auttamishalun kannalta lienee kuitenkin se, että näiden pyörillä kulkevien seikkailijoiden voi helposti kuvitella vievän ruokatarvikkeita juuri sinne, mistä vastaanottajan on vaikein päästä itse liikkeelle: vanhusten ja sairaiden luokse.

Hyvän tekeminen hyväntekijälle on moninkertaista jalomielisyyttä.

Artikkeli Pyörät sutivat, apua tarvitaan! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.