Uusia ruokatrendejä tulee heti kun yhdestä on päästy. Yritin minäkin vuosia sitten olla trendikäs. Aloitin tuhdilla Keittotaidon akatemia -teoksella ja Kastikekirjalla, ne löytyivät sattumalta alennuslaarista.

Oli kuitenkin kaksi ongelmaa. Resepteissä lueteltuja raaka-aineita ei ensinnäkään löytynyt kaupan hyllyltä. Toisekseen näillä ohjeilla keittiössä olisi varmasti vierähtänyt kokonainen päivä. Intoni lopahti heti kättelyssä. Päätin jättää muodikkaat ruokataiteilut suosiolla nuoremmalle polvelle. Hehän ainakin television kokkausohjelmien perusteella hallitsevat lajin jo teini-iässä.

Naputtelen tätä kirjoitusta, kun toimistomme nuorisosiipi lähti kebabille. Pizzat ja kebabit on jo niin nähty. Samoin nepalilaiset, intialaiset, thaimaalaiset ja kiinalaiset ruoat.

Olen huomannut, että iän karttuessa perinteisemmät ruoat maistuvat taas parhaiten. Lounaspaikan valinta on helppoa, jos listalta löytyy jokin seuraavista: hernekeitto (ja pannukakku), lihakeitto, maksapihvit tai jauhemaksapihvit, paistetut muikut, silakkapihvit, kaalikääryleet.

Onhan niitä paljon muitakin, mutta näillä on menty viime aikoina. Vaikeuksia tuottaa, jos lounaslistalta löytyy kaksi noista edellä mainituista. Kerran en osannut päättää kumman valitsisin, siksi otin kalliimman buffet-vaihtoehdon saadakseni molemmat. Onkohan buffet vielä trendikästä?

Artikkeli Sushi jo syntyessään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Hän valmisti itse pyydystettyä haukea, uusia perunoita, kalakeittoa ja monia muita ihania ruokia, jotka maistuivat minulle ja veljelleni. Näissä hetkissä kiteytyivät suvun yhteys ja läheisistä välittäminen.

Lapsia opetettiin hankkimaan ravintoa luonnosta eli sienestämään, marjastamaan ja kalastamaan. Äidinäidin luona Pohjois-Karjalassa, Pielisen saaressa kalastettiin ahvenia.

– Isoäiti savusti kalat. Savusaunan jälkeen saimme nauttia yksinkertaisen ihanaa ruokaa.

Aikuisen Marianne Heikkilän suhde ruokaan on sekä yhteisöllinen että käytännöllinen.

– Haluan opettaa nuoria tekemään ruokaa, vaikka itse en olekaan erityisen hyvä kokki. Yhdessä syömisen perinne on arvo, jonka haluan siirtää seuraaville sukupolville.

Ruuasta on tullut osa identiteettiä

Ruoka on meille välttämätön, ja useimmille myös tärkeä asia, johon liittyy sosiaalisia, kulttuurisia, eettisiä ja terveydellisiä seikkoja sekä hengellisiä vertauskuvia.

– Ihmisten vapaa-aika on lisääntynyt, ja ruokaharrastus on yksi harrastus muiden joukossa. Tietämys kasvaa, ja ravinnon sekä liikunnan vaikutukset terveyteen ovat paljon esillä. Ihmiset haluavat vaikuttaa ympäristön ja eläinten hyvinvointiin ruokavalintojen avulla.

Heikkilän ja Marttaliiton asiantuntijoiden mielestä nykyisin ravitsemukseen liittyy kuitenkin monia arveluttaviakin ilmiöitä.

– Ruokakuplalla tarkoitan esimerkiksi sitä, että hyvinvointivaltiossa useimmilla ihmisillä on mahdollisuus tärkeillä, leikkiä ja hienostella ravinnon kanssa. Elintaso on noussut, ja monilla on varaa ostaa sitä, mitä tekee mieli. Ruuasta on tullut osa identiteettiä eli voit erottua joukosta tai kuulua johonkin ryhmään ruokavalintojen perusteella.

Samaan aikaan nälänhätä ja vesipula ovat todellisuutta monilla alueilla maailmassa. Vähävaraisten ihmisten määrä ja ruoka-avun tarve ovat lisääntyneet Suomessakin.

Oma hyvinvointi on tärkeä

Ruoka on paljon esillä mediassa.

– Sen antama kuva ei aina vastaa totuutta ihmisten arjesta, huomauttaa Heikkilä.

Ruokaa markkinoidaan kuten muitakin suuntauksia. Monet dieetit ovat muoti-ilmiöitä, jotka tulevat ja menevät.

– Oma hyvinvointi on tärkeää, ja siksi halutaan kokeilla trendidieettejä, jotka usein lupaavat ihmeitä. Ruokavalintojen kautta yksilöllä on mahdollisuus hallita edes jotain asiaa omassa elämässä. Oma, tuunattu ruokavalio on osa oman persoonan vahvistamista.

Ruokakupla tarkoittaa myös sitä, että moni on kadottanut ymmärryksen ruokaketjusta. Ei käsitetä, mistä ravinto tulee ja miten se saadaan pöytään.

– Tärkeää olisi pohtia, miten voisimme vähentää ruokahävikkiä ja miten oppisimme arvostamaan yhteisiä aterioita sekä turvallista lähiruokaa, korostaa Heikkilä.

Puhdasta ja ekologista lähiruokaa

Martat kannattavat lähiruokaa ja sesongin satokausiruokaa, joka on suomalaista, puhdasta, eettistä, ekologista, maukasta, turvallista ja kestävin periaattein tuotettua.

– Marttojen ruokafilosofia soveltuu itse asiassa varsin hyvin tämän päivän trendeihin ja tavoitteisiin.

Kestävä ruokajärjestelmä on sellainen, että kuluttajat valitsevat ruokaa, joka on tuotettu alkutuotannosta lähtien raaka-aineita viisaasti käyttäen ja ravinteita kierrättäen.

Monet päättävät ruokavaliostaan eettisin ja ekologisin perustein. Useat suosivat luonnonmukaisesti viljeltyjä ja kasvatettuja tuotteita.
Luonnonmukaisen ruuan tuottaminen jakaa kuitenkin mielipiteitä. Luomutuotantoa sanotaan usein tehottomaksi, koska siinä tarvitaan suurempi kasvuala kuin vastaavan tavanomaisesti tuotetun ruokamäärän tuottamiseen. Siksi se on usein myös kalliimpi vaihtoehto.

– Tutkimusten mukaan suomalaiset luomutuotteet eivät juuri eroa terveellisyyden ja puhtauden puolesta tavanomaisesti tuotetuista elintarvikkeista. Muualla maailmassa ero voi olla suurempi. Etuina on, että luomutuotanto lisää luonnon monimuotoisuutta, ja eläinten hyvinvointiin kiinnitetään enemmän huomiota, Heikkilä pohtii.

Vähemmän punaista lihaa

Vaikka lihan kulutus ei ole vähentynyt Suomessa, se on muuttunut. Ympäristötietoisuus ja vastuu maapallon ravitsemuksesta näkyvät nykyisin siinä, että useat ihmiset länsimaissa ovat vähentäneet punaisen lihan syömistä. Proteiinia saadaan yhä enemmän muun muassa siipikarjasta, kananmunista ja soijasta.

Markkinoiden uutuuksia ovat härkäpavuista valmistettu härkis ja nyhtökaura sekä maidosta tehty ruokarae, mifu. Moni pitää uutuuksia hintavina. Heikkilä on toista mieltä.

– Tuotteet ovat kypsennettyjä, ja ruoanvalmistuksessa 250 grammaa vastaa noin 400 grammaa  kypsentämätöntä jauhelihaa. Lopullinen hintaero on aika pieni.

Marttaliiton mukaan eettisin ja ekologisin perustein valitut tuotteet ovat kokonaisuuden kannalta aina parempi vaihtoehto kuin olla kiinnittämättä huomiota pakkausmerkintöihin, raaka-aineiden koostumukseen ja ympäristövaikutuksiin.

Liikaa ruokaa roskiin

Suomessa päätyy vuosittain roskiin jopa 460 000 tonnia ruokaa. Marianne Heikkilän mukaan pelkästään kotitalouksissa jokainen suomalainen heittää ruokaa roskiin reilut 20 kiloa vuodessa. Eniten haaskataan perunoita ja leipää.

Ruokahävikkiä syntyy useista syistä. Ruokaa hankitaan liikaa sekä kauppoihin että kotitalouksiin. Tähteitä ei välttämättä osata hyödyntää.

– Nykyisin kokkaustaidot ovat kahtia jakautuneet. Jotkut ovat hyvinkin taitavia, ja osa ihmisistä ei hallitse edes perustaitoja. Tähderuoan jalostamisessa tarvitaan sekä ruuanvalmistustaitoja että mielikuvitusta, pohtii Heikkilä.

Seurakuntien ruokapankkien ja paikallisten kauppojen yhteistyö pienentää hävikkiä.

– Vähävaraisten auttaminen on hieno asia, mutta kaikkein tärkeintä olisi estää hävikin syntyminen. Nyt kaupat voivat puhdistaa omantuntonsa ja lahjoittaa ruuan pois, ja näin vastuu siirtyy toisaalle. Ei ole mielekästä synnyttää hävikkiruokamarkkinoita olemassa olevien markkinoiden rinnalle, miettii Heikkilä.

Hän toivoo, että julkisten keittiöiden, koulujen, päiväkotien sekä ravintoloiden ylijääviä aterioita annetaan tai myydään edullisesti. Näin valmistetut ateriat eivät joudu jätteeksi.

Artikkeli Ruuasta on tehty viihdettä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Reilun kymmenen vuoden aikana sisarukset ovat kehittäneet tilaa lisäämällä peltopinta-alaa ja jalostamalla karjaa. Peltoviljelyssä siirryttiin luomutuotantoon muutama vuosi sitten.

Nyt pihatossa käyskentelee lähes sata Limousine-nautaa. Kesäisin emolehmät vasikoineen käyskentelevät pihalaitumilla ohikulkijoiden ihasteltavina. Alkuperältään ranskalainen Limousine-pihvikarja on perinteistä nautakarjaa kookkaampaa ja lihaksikkaampaa. Eläimet viihtyvät ulkona talvellakin.

Pihvikarjatuotantoon siirtyminen on ollut Lehtolan tilalla oikea ratkaisu.
– Pihvikarjan kanssa elämä on hiukan helpompaa kuin maitotilalla, Arja Kaunikkila-Laurikainen toteaa.

Suoramyynti kasvanut vähitellen

Pihvilihan suoramyynti aloitettiin tilalta 2011. Suurin osa lihasta myydään suoraan yksityisille kuluttajille, mutta jonkin verran lihaa menee myös teurastamolle.

– Liha myydään pääosin tuoreena, mutta teetämme jonkin verran myös jalosteita kuten  savulihaa, makkaroita ja säilykkeitä. Jos asia-kas haluaa esimerkiksi naudan poskea, häränhäntää tai vaikkapa puolikkaan naudan, kaikki onnistuu. Yhteistyö lihaleikkaamon kanssa toimii hyvin, Arja Kaunikkila-Laurikainen sanoo.

Lihan suoramyynti on kasvanut pikkuhiljaa. Kun asiakkaat ovat tyytyväisiä, sana kiertää kuluttajalta toiselle. Laadukas tuote ja tyytyväiset asiakkaat ovat olleet Lehtolan tilan tärkein markkinointikeino.
Limousine-karjan liha on mureaa ja hienosyistä sekä perinteiseen naudanlihaan verrattuna vähärasvaisempaa.

Ruuan alkuperä on tärkeä

Kaunikkila-Laurikaisen mukaan asiakkaat arvostavat lähellä tuotettua ruokaa. Kuluttajat ovat valmiita maksamaan laadukkaasta lihasta hieman enemmän, koska he tietävät, mistä liha on peräisin. Tilalla on panostettu erityisesti eläinten hyvinvointiin.

Kaunikkila-Laurikainen on iloinen siitä, että suomalaisen ruuan arvostus on viime vuosina lisääntynyt. Monet kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia ruuan alkuperästä. Valinnoissa painavat ruuan puhtaus ja turvallisuus.

– Ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että kotimaisella elintarviketuotannolla on merkitystä.

Kaunikkila-Laurikainen haluaa yhä uskoa suomalaiseen ruuantuotantoon, vaikka yrittäjät kamppailevat monenlaisten ongelmien kanssa.

– Pitkäjänteisten suunnitelmien laatiminen on epävarmaa, sillä niin monet asiat, jotka vaikuttavat kannattavaan maatalousyrittämiseen, muuttuvat  hyvinkin nopealla aikataululla. Tuotantokustannukset kohoavat ja lopputuotteen hintoja pikemminkin lasketaan kuin nostetaan. Tämän yhtälön ratkaiseminen on hyvin vaikeaa.

– Valitsemalla suomalaisia tuotteita voimme tukea kotimaista tuotantoa  ja työpaikkojen säilymistä. Lähellä tuotettua ruokaa suosimalla tuemme paikallista yrittäjyyttä alasta riippumatta, Kaunikkila-Laurikainen muistuttaa.

Puhdasta ja turvallista

Puhtaus, turvallisuus ja maku, listaa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton  ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi kotimaisen ruuan plussia.

Suurin osa suomalaisista pitää tärkeänä ruuan alkuperää, sillä lähellä tuotettu ruoka mielletään turvalliseksi. Se ei Syväniemen mukaan ole vain mainosslogan, vaan puhdas suomalainen luonto tarjoaa hyvät puitteet puhtaan ruuan tuottamiseen.

Lisäksi eläintuotantoa koskeva lainsäädäntömme on maailman tiukimpia, Syväniemi muistuttaa.

– Ruuan tuotantoa ohjataan ja valvotaan pellolta pöytään todella tarkasti, mikä on kantanut hedelmää. Esimerkiksi kana- ja broilerituotteet ovat salmonellapuhtaita, eikä eläimille syötetä turhaan antibiootteja. Moni asia on meillä hirveän hyvin.

Kauppojen kova hintakilpailu ja niin sanottu ruuan halpuutus ovat johtaneet siihen, että kuluttajien ostoskorissa on entistä useammin myös kotimaassa tuotettuja elintarvikkeita, joiden hintaa on laskettu. Vaikka kotimaisten tuotteiden ostaminen on lisääntynyt, Syväniemen mukaan halpuutuksella on myös ikävä kääntöpuolensa.

– Ruokaketjussa euro jakaantuu epätasaisesti. Tuottajille jää halpuutuksen myötä vähemmän rahaa käteen.

Luomuruuan kysyntä kasvaa

Kuluttajien kiinnostus ruuan alkuperään on kasvattanut luomu- ja lähiruuan kysyntää. Keski-Suomessa luomutiloja on jo useita kymmeniä, Keski-Suomen luomuyhdistyksen puheenjohtaja Lauri Juhola kertoo. Luomuna saa muun muassa hunajaa, viljaa, erilaisia viljatuotteita sekä naudanlihaa ja vihanneksia.

Juholan luomutilalla Jämsässä viljellään vehnää, ohraa, kauraa ja ruista, joista jalostetaan tuotteita myyntiin.

– Viljatuotteilla on hyvä kysyntä, Juhola tietää.

Juholan mukaan varsinkin nuoret ovat kiinnostuneita ruuantuotannon luonnonmukaisuudesta ja eettisyydestä.

– Maku ja eettinen tuotantotapa merkitsevät monelle kuluttajalle enemmän kuin hinta.

Kestävästä kehityksestä uusi trendi

Kestävästä kehityksestä on Syväniemen mukaan tulossa iso trendi lähi- ja luomuruuan lisäksi.

– Ihmiset haluavat varmistua siitä, että ruoka on kestävästi ja eettisesti tuotettua.

Syväniemi toivoo, että kuluttajat kiinnittäisivät entistä enemmän huomiota ruuan alkuperään.

– Kun ihmiset tietävät, mistä ruoka tulee ja kuka sen on tuottanut, he osaavat myös arvostaa ja kunnioittaa ruokaa enemmän. Samalla ruokahävikki pienenee. Eikä unohdeta ruokailoa. Syödään yhdessä ja nautitaan ruuasta, Syväniemi kannustaa.

Artikkeli Kotimaista, kiitos! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.