– Leirillä oli paljon hauskempaa kuin osasimme odottaa, kaksossisarukset summaavat.

Tytöt jakoivat Vesalan leirikeskuksessa huoneen parin tutun kanssa, mutta viikon varrella koko ripariryhmästä muodostui tiivis porukka.

– Ohjaajat, isoset ja toiset leiriläiset olivat kaikki tosi mukavia. Isosten kanssa oli mukava pelailla korttia ja lautapelejä, ja ohjaajatkin tulivat usein mukaan, Julia muistaa.

Leirin alkuun ryhmä kuuli Jyväskylän seurakunnan turvallisen tilan periaatteet, ja diaesityksen jälkeen aiheesta keskusteltiin. Tyttöjen mielestä lista oli hyvä käydä läpi.

– Kun asiat sanotaan ääneen, ne jäävät jokaiselle mieleen.

 Periaatteet on nyt sanoitettu selkeästi, mutta ne ovat toki aina olleet olemassa taustalla.

Jyväskylän seurakunnan turvallisemman tilan periaatteet olivat rippileireillä käytössä ensimmäistä kesää. Ne korostavat toisten fyysisen ja psyykkisen tilan kunnioittamista ja vaativat puuttumaan epäasialliseen käytökseen. Listaus käydään rippileirin alussa yhdessä läpi ja keskustellaan, mitä asiat käytännössä tarkoittavat.

– Periaatteet on nyt sanoitettu selkeästi, mutta ne ovat toki aina olleet olemassa taustalla, nuoriso- ja rippikoulutyön asiantuntija Janne Kippola huomauttaa.

Rippikoulupalautetta kerätään riparilaisilta sekä työntekijöiltä. Turvallisen tilan periaatteiden käytäntöön viennistä kuullaan nyt palautetta erityisen tarkalla korvalla.

Kippola pitää hyvänä, että nuoret tiedostavat oikeutensa ja tunnistavat sopimattoman käytöksen.

– Se on hyvä lähtökohta käsitellä myös oikeuksien mukanaan tuomia vastuita ja velvollisuuksia. Huonompi vaihtoehto olisi ohittaa epäkohdat, koska silloin asioita ei voi parantaa.

Apua haasteisiin etsitään työntekijöiden kouluttamisesta vaikkapa vaikeiden tilanteiden ratkomiseen tai neuroepätyypillisen nuoren kohtaamiseen.

– Pyrimme antamaan työntekijöillemme työkaluja tuoda omaa osaamistaan työhön, koska sitä voi tehdä jokainen omalla tavallaan. Yli-ihminen ei tarvitse olla.

Myös kaikki isoset käyvät läpi oman seurakunnan isoskoulutuksen, ja heidät valitaan tuttujen riparilaisten joukosta.

Jenna ja Julia Alakosken ryhmässä pohdittiin muutenkin asioita yhdessä. Pienemmillä isosten johtamilla kokoonpanoilla järjestettiin päivittäin jumalanpalvelus nimettyine tehtävineen, ja jokainen ryhmä pääsi vuorollaan mukaan valmistelemaan iltapalaa.

Rippikoulun ulkoläksyjen opettelu onnistui molemmilta sujuvasti. Jenni suoritti tehtävät kolmen ensimmäisen päivän aikana, ja Julia sai merkintänsä hieman myöhemmin.

Aamut käynnistyivät, kun isoset koputtelivat herätyksen oveen. Iltaohjelmat sketseineen ja aamu-uinnit jäivät molemmille kohokohtina mieleen. Kaunis sää helli leiriläisiä ja kutsui vilvoittelemaan rannalle.

Ehdottomasti kannattaa mennä!

Kaikkein mukavinta oli yhdessä tekeminen. Leiripäivät kuluivat vauhdilla, eikä koti-ikävää ehtinyt potemaan.

– Päinvastoin kotona tuli ikävä takaisin leirille, tytöt nauravat.

Tunnelmallinen konfirmaatio vietettiin Palokan kirkossa. Riparilahjaksi tuli jonkin verran rahaa, ja molemmat saivat ristiriipuksen kaulaansa. Jennan koru on kultainen ja Julian hopeinen mieltymysten mukaan.

Hyvä kokemus innosti sisarukset mukaan syksyllä alkavaan isoskoulutukseen ja uudelleen leirille taas tulevana kesänä. He suosittelevat rippileiriä muillekin.

– Ehdottomasti kannattaa mennä! Siellä saa uusia kavereita ja loppuiän kestäviä muistoja.

”Rippikoulu on vaativaa työtä”

Jyväskylän seurakunnassa rippikouluun ilmoittautui tänä vuonna hieman yli 1 200 nuorta, 80–90 prosenttia ikäluokasta. Kesän mittaan kokoonnuttiin noin neljällekymmenelle rippileirille.

Janne Kippola kertoo, että leirit sujuivat ilman erityisiä hankaluuksia.

– Keskeyttämisiä tuli joitakin, kuten joka vuosi. Näin voi käydä eri syistä joko nuoren omasta toiveesta tai yhdessä pohtien, Kippola sanoo.

Myös valtakunnallisesti rippikoulut sujuivat pääosin hyvin. Uutiset kertoivat kuitenkin myös huolestuttavista tapahtumista eri seurakunnissa. Välikohtaukset sekä työntekijöiden epäasiallinen käytös nousivat kesällä otsikoihin.

Kippolan mielestä arviointivirheet ovat inhimillisiä, vaikka eivät hyväksyttäviä. Median kiinnostuksen ymmärtää, koska rippikoulu koskettaa suurta osaa ikäluokasta. Lähes 50 000 nuorta osallistuu maassamme rippikouluun vuosittain.

– Rippikoulu on vaativaa työtä – joillekin kirkon työntekijöille jopa liian vaativaa. Ylilyöntien riski kasvaa, kun tehtävissään joutuu venymään äärirajoille. Kaikilta ei välttämättä myöskään löydy intoa leirityöhön, kun omat vahvuudet ovat muualla, Kippola pohtii syitä ongelmien taustalla.

Artikkeli ”Hauskempaa kuin osasimme odottaa!” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Yleensä kaikki tarpeellinen tulee mukaan eikä juuri ylimääräistä. Noin parikymmentä leiriä on jo takana eli keskimäärin kaksi riparia kesässä, hän laskee.

Olohuoneen lattialle nousee kasa kassiin sujautettavaa: vaihtovaatteet viikon varalle, lakanat, pyyhe, hygieniatarvikkeet, lenkkarit, t-paitoja, verkkarit, shortsit ja jotain lämmintä kelin mukaan. Toki tärkeät työvälineet kuten Raamattu, tietokone, puhelin ja muistitikku on muistettava myös.

 Jos vapaa-aikaa jää, hengähdän huoneessani omassa rauhassa.

Pienelle muistitikulle mahtuu materiaaleja oppitunneille moneen tarpeeseen, tehtäviä ja ryhmätyön aihioita riparilaisille ja myös power point -esityksiä. Oppitunnit saa suunnitella omaan tyyliin, mutta toisinaan speksit muuttuvat lennossa, kun ryhmälle sopiikin jokin muu työskentelytapa paremmin.

Kasasta näyttäisivät puuttuvan oleellisesti Suomen kesään kuuluvat uikkarit, koska tokihan riparilla uidaan? Parkkonen tunnustaa pulahtavansa harvoin järveen, vaikka se suosittua ripareilla onkin. Hän jää mieluusti rannalle valvontatehtäviin, suuntaa aalloille suppilaudalla tai käyttää ajan muuhun.

– Jos vapaa-aikaa jää, hengähdän huoneessani omassa rauhassa ja kuuntelen vaikkapa musiikkia, hän sanoo ja viittaa kädellään seinän täyttävään cd-kokoelmaansa. Levyjä on vuosien varrella kertynyt muun muassa levyarvosteluita tehdessä.

Tämän papin matkakassista ei löydy sipsejä, karkkipusseja tai suklaapatukoita, koska niitä hän ei leireillä kaipaa.

– Itse en ole herkkujen perään, mutta riparilaisilla on monesti runsaat eväät matkassaan.

Leiri kestää yleensä maanantaista maanantaihin, ja konfirmaatiota vietetään sitten seuraavana sunnuntaina. Suositeltava ryhmäkoko on 25 osallistujaa, mutta ryhmät voivat olla isompiakin, jolloin yhteen hitsautuminen saattaa olla hitaampaa. Joka kerta tavoitellaan luontevaa ja iloista yhdessäoloa, ja välillä siinä onnistutaan tavallista paremmin. Sellaisina hetkinä syntyy syviä keskusteluita, oivalluksia ja elämän läpi kantavia muistoja.

Nuoret kuulevat mielellään kertomuksia Jeesuksen opetuksista, mutta kiinnostuvat muistakin aiheista. Muutama vuosi sitten pinnalla olivat parisuhdeasiat ja nyt pohdituttavat erityisesti taivaaseen ja helvettiin liittyvät teemat.

– Eräs nuori kertoi yllättyneensä, että Raamatun luomiskertomus ja tieteellinen näkökulma ovat sovitettavissa yhteen.

 Ryhmäpaine alkaa tehdä tehtävänsä viimeistään, kun leiripäivät vähenevät.

Ripari on monelle nuorelle melkoinen tietopaketti uutta opittavaa, mutta jokainen on tähän mennessä suoriutunut läksyistään. Kymmenen käskyä, Isä meidän -rukous, uskontunnustus ja muut ulkoa osattavat sujuvat jossakin vaiheessa viikkoa, ja tarpeen mukaan suoritustapaa muunnellaan. Osaamisen voi osoittaa vaikkapa kirjoittamalla.

– Ryhmäpaine alkaa tehdä tehtävänsä viimeistään, kun leiripäivät vähenevät, Parkkonen hymähtää.

Rippikoulun ytimestä löytyy kuitenkin kristinuskon perussanoma, jonka Parkkonen toivoo jokaisen riparinuoren vievän mukanaan.

– Soisin nuoren oivaltavan, että hän on Jumalan kuva ja sellaisenaan arvokas. Jumala kannattelee elämän varrella, ja Jeesuksen vuoksi pelastusta ei tarvitse ansaita. Armon ja luottamuksen varaan on hyvä rakentaa.

Muistan, että hauskaa oli, ja suuntasinkin leirin jälkeen isoseksi.

Omasta riparistaan 19 vuotta sitten Parkkonen muistaa kesähelteellä lämpövuorisaappaisiin pukeutuneen kanttorin. Vaikuttavan muistijäljen jätti myös parisuhdeväkivallan seurauksena sokeutunut nainen, joka kävi kertomassa kokemuksistaan.

– Muuten muistan, että hauskaa oli, ja suuntasinkin leirin jälkeen isoseksi.

Rippikoulu on kokemuksena aina ainutkertainen, ja sen suurin anti on yhteinen tekeminen. Työntekijät rakentavat parhaansa mukaan kannustavaa ilmapiiriä, jossa kiusaamista tai toisen vähättelyä ei sallita, ja jokainen saa olla oma itsensä. Osallistujat luovat osaltaan leirin kokonaisuutta.

– Nuorena kesäteologina painotin oppisisältöjä. Nykyisin toivon, että jokainen nuori tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi.

Artikkeli Pappi pakkaa riparille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Useammat tuoreet tutkimukset, kuten Suomen evankelisluterilaisen kirkon teettämä Spiritualiteetti 2020-luvun Suomessa -tutkimusjulkaisu (2022) sekä suurissa kaupungeissa toteutettu Seurakuntien empatia- ja tunnettavuuskysely (2023) ovat nostaneet nuorten uskontosuhteen mediassa puheenaiheeksi.

Tutkimukset antavat viitteitä siitä, että nuorten keskuudessa puhe uskonnosta ei ole enää yhtä iso tabu kuin joskus menneinä vuosikymmeninä. Poikien ja nuorten miesten on havaittu olevan aiempaa kiinnostuneempia hengellisistä kysymyksistä.

Kysyimme kolmelta jyväskyläläisiltä nuorelta, ovatko he huomanneet omassa lähipiirissään uskontoon liittyvien puheenaiheiden yleistymistä.

Lukion ensimmäistä luokkaa käyvä Roni Korteikko, 16, sanoo havainneensa kehityskulun, johon tuoreet tutkimukset ovat antaneet viitteitä.

Eevi Kuopion, 14, kaveripiirissä on niin ikään useampia, joiden Kuopio kokee kiinnostuneen viime aikoina hengellisistä kysymyksistä.

– Kiinnostuneet näyttävät uskonsa ainakin siten, että jakavat lähipiirilleen omia hengellisiä kokemuksiaan. Jotkut kertovat esimerkiksi vastauksista, joita heille on tullut, kun he ovat rukoilleet jonkin asian puolesta.

– Olen huomannut, että kiinnostus kirkkoa ja uskontoa kohtaan on omanikäisteni parissa selvästi lisääntynyt. Kun seuraa sosiaalista mediaa, huomaa sielläkin, että moni nuori on kääntynyt johonkin uskoon. Moni meistä nuorista etsii nyt tukea ja vakautta elämäänsä, pohtii Korteikko.

Korteikko kohtaa erilaisia oman ikäpolvensa edustajia paitsi koulussa ja kaveripiirissä, myös vapaa-ajalla, johon kuuluu talvisin laskettelua ja kesäisin pyöräilyä sekä muita liikunta-aktiviteetteja.

– Kokemukseni myös on, että uskonnosta puhutaan ikäisteni parissa avoimesti ja ennen kaikkea myönteisellä asenteella, hän havainnoi.

Uskosta puhumisen ilmapiirin kahdeksasluokkalainen, tanssiharrastuksen parissa viihtyvä ja seurakunnan lastentoiminnassa apukätenä toimiva Kuopio kokee muuttuneen ainakin hieman aiempaa vaivattomammaksi.

– Nuorempana itselläni oli vaikea kertoa omasta uskosta, mutta nykyään se on helpompaa, myös sen takia, että ensireaktio hengellisiin kysymyksiin on useimmiten melko myönteinen.

– Mitään pitkiä keskusteluja puolituttujen kanssa uskonnollisista asioista ei tietenkään tule, mutta yleinen suhtautuminen aiheeseen on melko neutraali. Äärireaktioita tai negatiivista palautetta en juurikaan ole kokenut.

Viimeisten vuosien katastrofien sarjalla on saattanut olla vaikutuksia nuorten uskontosuhteeseen. Korona, Ukrainan ja Gazan sodat sekä ilmastonmuutos ovat voineet muokata nuorten kysymyksiä ja puheenaiheita suuntaan, joiden kautta päästään varsin nopeasti syvempiin aiheisiin, kuten hengellisiin ja uskonnollisiin teemoihin.

– Epävarmuus ja jatkuvat muutokset elämässä ovat varmasti aiheuttaneet meissä nuorissa pelkoa ja turvattomuutta. Osaltaan senkin takia etsitään tukea ja vakautta elämään, Roni Korteikko arvioi.

– Uskonasioista voi edelleen kaveripiirissä heittää rennosti läppää. Tai sitten voi mennä hyvin luontevasti pintaa syvemmälle. Voidaan puhua esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, mitä ajatuksia jokin Raamatun teksti herättää tai millaisia hengellisiä kokemuksia kenelläkin on ollut.

Kaikkien tuttavapiirissä lisääntynyt kiinnostus uskoon ei ole näkynyt selvästi.

Yhdeksäsluokkalaisen Lotta Hämäläisen, 15, varovainen arvio on, että hänen ikäisensä nuoret puhuvat uskosta, mutta mitään selvää trendiä uskonasioista puhumisen lisääntymisestä hän ei ole ainakaan toistaiseksi havainnut.

– Oma lähipiirini koostuu tytöistä, joten en ole tietoinen esimerkiksi mitä pojat uskonkysymyksistä ajattelevat. Mutta jos yleisesti pitää jotain sanoa, niin veikkaisin uskonasioista puhuttavan nykyään hieman enemmän.

– Erityisesti olen törmännyt sosiaalisessa mediassa nuorten miesten profiileihin, joissa on alkanut olla hengellisiä aiheita.

Hämäläinen kertoo nähneensä Instagramissa videopätkiä, joissa omaa uskoa saatetaan tuoda hyvinkin vahvasti esille.

– Yleensä ne videot ovat lyhyitä, noin 20 sekunnin pätkiä, joissa kysytään että ”hei, oisko sulla hetki aikaa?”. Ja sitten luetaan ääneen joku raamatunkohta ja sanotaan siitä jokunen sana.

Nuoret seuraavat paljon sosiaalista mediaa, mutta myös perinteinen media kirjoittaa uskonnosta. 

Perinteisen median ja sosiaalisen median suhtautuminen kirkkoon on Roni Korteikon mielestä kuitenkin erilaista.  Edellinen suhtautuu hänen mukaansa uskontoon paljon penseämmin kuin hänen jälkimmäisessä havaitsemansa profiilit keskimäärin.

– Minusta perinteinen media lähestyy uskontoa melko yksipuolisesti, pinnallisesti tai jopa loukkaavasti. Toimittajan oman agendan löytää jutuista melko helposti, näkee Korteikko.

Korteikon mielestä uskon ydinasiat eivät saa mediassa riittävästi näkyvyyttä.

– Ennemmin keskitytään kehällisiin, yhteiskunnallisiin teemoihin. Sosiaalisessa mediassa asetelma taas on toisinpäin. Siellä keskustellaan avoimemmin aivan uskonnon ydinkysymyksistä.

Lotta Hämäläinen harrastaa vapaa-ajalla tanssia sekä kuvataiteita ja on osallistunut myös seurakunnan toimintaan käyden messuissa ja nuortenilloissa. 

Hämäläinen kävi viime kesänä rippikoululeirin ja on lupautunut myös toimimaan ensi kesänä isosena seurakunnan lastenleirillä. Rippikoululla oli Hämäläisen mukaan merkittävä rooli hänen hengellisten kysymystensä herättelijänä.

– Rippikoulu antoi vahvistusta ja varmuutta omalle uskolleni. Siitä jäi hyvä muisto, joka kantaa varmasti koko loppuelämän. Tiedän että monilla muillakin oli samoin. Muutama kävi myös kasteella meidän rippikoulussa, Hämäläinen kertoo.

Roni Korteikko sanoo hänenkin kiinnostuksensa hengellisyyteen kasvaneen juuri rippikoulun aikoihin. Isoskoulutuksen myötä hän on tutustunut kaltaisiinsa, joita kirkko ja uskonto kiinnostavat.

– Olen vasta nyt ymmärtänyt, että uskonnossa on kyse varsin monipuolisesta kokonaisuudesta. Se ei ole pelkkää Raamatun lukemista, vaan myös yhteisöllinen asia, johon kuuluu nuorteniltoja, messuihin osallistumista ja ylipäänsä kiinnostavia keskusteluja muiden uskonnosta kiinnostuneiden kanssa.

Eevi Kuopio odottaa omasta puolestaan ensi kesänä koittavan rippikoululeirin avaavan hengellisiin asioihin tuoreita näkökulmia.

– Odotan leiriä innolla ja toivon löytäväni sieltä kavereita, joiden kanssa voidaan puhua avoimesti uskonnollisista aiheista. Keskusteluissa uusien ihmisten kanssa oivaltaa usein myös jotakin uutta, Kuopio pohtii.

Uskosta puhuminen voi Roni Korteikon mielestä olla jopa vapauttavaa.

– Olen mukana isostoiminnassa ja siellä olevien piirissä uskonasiat kiinnostavat enemmän. Siellä uskosta on helpointa puhua, mutta ei se ole vaikeaa muidenkaan kanssa. Ennemmin uskonnon nostaminen puheenaiheeksi rikkoo jään, jota seuraa yleensä erittäin hyvää ajatustenvaihtoa.

Lotta Hämäläinen kokee uskosta puhumisen hieman hankalammaksi.

– Varsinkin jos aihe tulee esille isomman ihmisporukan kesken, niin se voi tuntua jopa jollakin tavalla vastenmieliseltä, Hämäläinen kuvaa.

– Jännitys nousee varmaankin siitä, että uskonkysymysten noustessa esiin tiedostaa että nyt ollaan menossa sellaiseen puheenaiheeseen, josta kaikki ryhmässä eivät välttämättä ajattele samalla tavoin.

Poikien ja tyttöjen uskonnollisuuden välillä on huomattu viime aikojen tutkimuksissa eroja. Uskonto tuntuu kiinnostavan poikia tyttöjä enemmän.

– Varsinkin omanikäiseni pojat tuntuvat etsivän elämäänsä tukea jostakin kaveriporukan ulkopuolelta, Roni Korteikko vahvistaa.

Kyse on hänen mukaansa lähinnä tuen ja esikuvan etsinnästä.

– Kirkko, Jeesus ja Jumala tuovat elämään vakautta ja turvallisuutta. Sanoisin niin, että ne tuntuvat tänä päivänä jopa soihduilta keskellä pimeää maailmaa, Korteikko kuvailee.

Artikkeli Kuuma peruna? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jyväskylän seurakunnan rippikoululaisista 36 prosenttia antoi rippikoululle arvosanan 9 ja 20 prosenttia jopa arvosanan 10. Rippikoulussa oli turvallista olla, ja nuoret kokivat, että he saivat olla siellä omana itsenään.

Jyväskylän seurakunnan rippikoulupappi Johanna Puupposen mukaan hyvä palaute ilahduttaa. Nuoret ovat kokeneet itsensä tervetulleiksi ja tulleet kuulluiksi.

– Yksi rippikoulun tärkeistä tavoitteista on juuri se, että nuoret ovat vahvasti osallisia, tulevat kuulluiksi ja saavat vaikuttaa, hän toteaa.

Rippikoulu on kasvattanut yhä suosiotaan, ja yli tuhat nuorta liittyi kirkkoon rippikoulun aikana, ilmenee tuoreesta kirkon jäsentilastosta vuodelta 2023. Rippikoulun aikana kirkkoon liittyi 1 175 nuorta ja 452 aikuista. Heistä kastettiin 923 nuorta ja 224 aikuista.

Jyväskylän seurakunnassa kirkkoon liittyi 44 iältään 14–15-vuotiasta nuorta tammi–syyskuussa 2023.

– Osa lapsena kastamatta jääneistä päättää itse rippikouluaikana liittyä kirkkoon, Puupponen sanoo.

Hän toivoo, että nuoret löytävät paikkansa seurakunnassa ja kirkon jäseninä.

– Näin saamme olla mukana varustamassa nuoria elämään kristittyinä tässä maailmassa.

Tänä vuonna rippikouluun on Jyväskylän seurakunnassa ilmoittautunut 1 141 nuorta, ja yli sata osallistuu rippikouluun muualla. Vuodenvaihteessa järjestettiin ensi kertaa suosittu uudenvuoden rippikoulu.

Tällä kertaa kaikkein suosituimmiksi nousivat talvilomalla pidettävät laskettelurippikoulut.

Hienoa, että nuoret haluavat osallistua rippikouluun, ja meidän tehtävämme on olla perheiden luottamuksen arvoisia.

– Niihin ei tänä vuonna mahtuneet läheskään kaikki halukkaat. Teemarippikouluja meillä Jyväskylässä ovat myös jalkapallo, musiikki ja taide, liikunta, vaellus ja Lapin rippikoulu, Puupponen listaa.

Uusi Vesalan leiri- ja toimintakeskus täyttyy rippikoululeireistä sekä talvilomalla että kesällä. Melkein kaikki eri leirikeskuksissa pidettävät 42 leiriä ovat jo täynnä, ja viiteen päiväripariinkin riittää osallistujia.

Osallistumisprosentti rippikouluun on ikäluokasta 87,6 prosenttia. Tulevaisuuden haasteena Puupponen näkee rippikoulun houkuttelevuuden pitämisen korkealla tasolla ja jopa kasvattamisen jatkossa.

– Hienoa, että nuoret haluavat osallistua rippikouluun, ja meidän tehtävämme on olla perheiden luottamuksen arvoisia. Rippikoululaisen perheen kohtaamiseen, turvallisen ilmapiirin luomiseen sekä erilaisten oppijoiden huomioimiseen panostetaan edelleen.

Artikkeli Rippikoululle sataa myönteistä palautetta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Liina-Kaisa Palola ja Olivia Autio astuvat uteliaina ja innokkaina sisälle Valoon.
Ollaan Vesalan uutuuttaan hohkavassa leiri- ja toimintakeskuksessa, tarkemmin sanoen sen toisessa majoitusrakennuksessa.

Vesala ei totta vie ole kuten ennen. Aiemmasta rakennuskannasta on sen laajalla alueella säilytetty Riihikirkko, majoitusrakennus Rysä sekä pihapiirin hirsinen talousrakennus.

Molempien mielestä Valoksi ja Lyhdyksi nimetyt majoitustilat ovat toimivat, joskin niiden seinille he kaipaavat lisää kodikkuutta ja lämpöä.

– Positiivinen yllätys on se, että huoneet ovat hirveän tilavan oloisia, luonnehtii Autio.

Yhteen huoneeseen mahtuu nukkumaan neljä Vesalan vierasta.

– On myös aika hauskaa, että nämä sängyt muistuttavat ruotsinlaivoista, naurahtaa Autio ja vetäisee esille tilaa säästävän sängyn, jonka voi kätevästi laskea seinältä alas.

Ikkunoista näkyy joko koivikkovaltaista metsää tai kauempana siintävää Vähä-Vesanka-järveä.

– Ottaisin mieluummin huoneeseeni järvimaiseman, jos vain saa toivoa. Ja se on sanottava, että värisävythän näissä huoneissa ovat kivat, punaista ja vihreää, arvioi Palola.

Vesalaa nuorille esittelevä Jyväskylän seurakunnan tilapalvelukordinaattori Ari Kettu muistuttaa, että Vesalassa voi olla rippikoulujen aikaan kova hyörinä.

– Kun meillä on kaksi majoitusrakennusta, molemmissa voi olla yhtä aikaa menossa kaksikin eri rippikoululeiriä. Se tuo vilskettä, Kettu sanoo.

Majoitustilat saavat plussaa toimivuudesta, mutta kotoisammiksi Autio ja Palola kokevat saunarakennuksen ja päärakennuksen. Jälkimmäisellä on uljautta huokuva nimi, Rantakeidas.

Erityisesti saunarakennuksen takkahuone viehättää arvioitsijoita. Heidän mielestään sen pitkällä pöydällä voisi olla kiva pelata lautapelejä, ja pöydän ympärille voisi laittaa vaikka baarijakkaroita.

Palola ja Autio syventyvät ihmettelemään takkahuoneen pientä ja modernia uunia, joka muistuttaa ulkonäöltään pikemminkin mikroa.

– Uuni on kyllä hyvä lisä. Sillä voi tehdä rippileirillä vaikka kaurakeksejä, popcorneja ja miksei vaikka pizzojakin, Palola pohtii.

Saunoja rantarakennuksessa on kaksi, joiden jaosta Autiolla ja Palolalla on jo selkeä näkemys.

– Me tytöt varaamme tämän tilavamman tuntuisen saunan, pojat saavat tyytyä ahtaampaan, jossa lauteita on enemmän, he hauskuuttavat.

Kiva kun täällä on käytetty rakennusmateriaalina puuta.

Arvioitsijat löytävät saunoista myös kristillisen elementin.

– Katsokaapa, noiden kiukaiden päällä on enkeli- ja pyhimysrengas, Palola naurahtaa.

Ari Ketulta löytyy kiukaan yläpuolella olevalle metallirenkaalle käytännöllisempi selitys.

– Se on turvakytkin. Eli jos vaikkapa pyyhe lentää kiukaan päälle, kiuas menee automaattisesti pois päältä. Mutta saa sitä pyhimysrenkaaksikin toki sanoa.

Päärakennus Rantakeidasta kehutaan kierroksella avaraksi. Valtavista ikkunoista on näkymät järvelle.

– Kiva kun täällä on käytetty rakennusmateriaalina puuta. Se antaa lämpöä, vaikka muuten rakennus on moderni ja todella siististi tehdyn oloinen, sanoo Palola.

Tulevan vuoden rippikoululaiset syventyvät hetkeksi tutkimaan Rantakeitaan ilmoitustaulua, johon on ripusteltu kuvia rakennukseen pian saapuvasta kalustuksesta.

– Tuollainen sohvaryhmä on meillä koulussa ja me kaikki suorastaan rakastetaan niitä! Autio hehkuttaa.

Oli kyllä yllätys, miten toimivalta paikka kokonaisuudessaan vaikuttaa

– Ja nuo pöydät muistuttavat hyvällä tavalla pizzeriasta, tuumailee Palola.

Erityistä mielenkiintoa tilassa herättää Jussi Jäppisen taidevalokuva ”Ristiinnaulittu”. Kuvassa on kelottunut, vanha ristinmuotoinen puu.

– Laittaisin tuohon jonkun suojalasin, jotta taulu ei tahriinnu, ehdottaa Palola.

Autio ja Palola antaisivat Vesalalle arvosanaksi melkein täydet pisteet, 4,5 viidestä.

– Ennen kuin tänne tulin, en oikeastaan osannut odottaa mitään. Mutta oli kyllä yllätys, miten toimivalta paikka kokonaisuudessaan vaikuttaa, Palola luonnehtii.

– Ihan täydestä kokonaisuus jäi vajaaksi vain majoitustiloissa, joita voisi sisustaa vielä hieman kodikkaammiksi ja lämpimämmiksi, nivoo Autio yhteen arviokierroksen annin.

Vesala

• Vähä-Vesanka-järven rannalla noin 15 km päässä Jyväskylän keskustasta.
• Kahdessa majoitusrakennuksessa voi yöpyä yhteensä noin 100 ihmistä, ja päärakennuksen kokous- ja ruokailutiloihin mahtuu noin 130 vierailijaa.
• Tiloja voi vuokrata myös työyhteisöjen kokous- ja virkistystoimintaan sekä perhejuhlia varten.
• Rakentaminen maksoi noin 7,9 miljoonaa euroa.
• Tupaantuliaisia vietetään 10.10. klo 14 alkaen.

Artikkeli Riparilla nukutaan ruotsinlaivan sängyissä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kalkkiliinat peittävät ehtoollisastioita, viinimaljaa eli kalkkia ja leipälautasta eli pateenia ennen ehtoollisen kattamista ja ehtoollisenvieton jälkeen. Liinoissa toistuvat kirkkovuoden mukaiset värit. Selkeimmin värit ovat näkyvissä alttarilla, saarnatuolissa ja messun palvelutehtävissä toimivien yllä.

Honkiniemen kirkon kalkkiliinoihin olen tallentanut lapsuuteni ja nuoruuteni tyttöleirien ja rippikoulujen polkuja Honkiniemessä. Tuolloin maastoon oli rakennettu kiinteät polut, jotka johtivat päärakennukseen ja mökistä toiseen. Honkiniemen kalkkiliinoissa polku näkyy jokaisen liinan keskellä olevassa raidassa. Näihin raitoihin olen tilkkutyötekniikalla ommellen ja erilaisia symboleja aplikoiden tuonut esiin alueen luonnon sekä kristillisen uskon sanomaa.

Vihreä

Vihreän kalkkiliinan polulla on Honkiniemen keväisen heleät koivut sekä ikivihreät havupuut. Polun keskellä on valkoinen kolmio. Se on muisto leirikeskuksen kolmionmallisista mökeistä. Olen yöpynyt niissä kaikissa monien tyttöleirien aikana.

Kirkollisena symbolina kolmio kertoo komiyhteisetä Jumalasta, joka Isänä osoittaa meille rakkauttaan Poikansa kautta. Pyhä Henki tuo tämän rakkauden läsnä olevaksi ja koettavaksi. Liturgisena värinä vihreä kuvaa toivoa, se on kristittynä kasvamisen väri.

Violetti

Violetin kalkkiliinan sinisävyinen polku on kuin Honkiniemen ympärille avautuva järvi. Yhdessä violetin värin kanssa sininen symboloi katumusta ja odotusta. Violetin liinan polulla on ripaus farkkukankaan sinistä. Isosena ollessani rippikoululaiset usein siunattiin vanhempien vierailupäivänä Jouko Mäki-Lohiluoman laululla: ”Niin farkkukansa lähtee taas ulos koloistaan…, Herra siunatkoon teitä, Herra varjelkoon teitä”.

Violetin liinan keskellä on risti. Risti on jäänyt mieleeni Honkiniemen päärakennuksen yhteydessä olleesta vanhasta kappelista. Sen alttariristin äärellä olen 15-vuotiaana rippikoululaisena toiminut ensimmäisen kerran jumalanpalveluksen liturgina.

Alueelle vuonna 2009 rakennetussa kirkossakin on alttarilla risti. Lisäksi risti on kiinnitetty kirkon keskihirteen. Ajattelen tuon ristin olevan siunauksen merkkinä, jonka alta käydään alttarin äärelle.

Punainen

Punaisen kalkkiliinan keskellä on kaksi Pyhän Hengen symbolia, kyyhkynen ja tulenliekit. Mieleeni on jäänyt yksi erityinen kesäaamu isosena ollessani. Kävin rannassa pesemässä yön unet kasvoiltani ja silmistäni. Koko muu alue oli aivan hiljainen, mutta lintujen aamusoitto oli jo alkanut. Kuuntelin ruisrääkkää, joka laulullaan koetteli rippikoululaisten unta, tai toisinpäin. Samalla katselin vesilintuja, jotka sulavasti lensivät aivan vedenpintaa viistäen.

Valkoinen

Valkoisessa kalkkiliinassa hehkuvat Honkiniemen auringonnousut ja -laskut sekä järven yllä leijuva aamun utu ja illan viileydestä järvellä viipyilevä usva. Keltasävyinen polku kertoo myös viestiä Jumalan ikuisesta valosta, joka ei sammu milloinkaan.

Polun keskellä kukkii lähimaastossa kasvava metsätähti ja puolukka. Kukkakuvio on samalla kuin Marian lilja tai Jeesusta suvivirressä kuvaava Saaronin lilja. Näen kukkakuvion myös kuin kruununa, joka on Kristuksen kuninkuuden vertauskuva. Kiitos ja ilo kätkeytyvät tähän liinaan.

Nämä luontoa kuvaavat uudet kalkkiliinat otetaan käyttöön rippikoulukesän alkaessa. Toivon, että Honkiniemen leiripoluilla edelleen kukin voi olla ammentamassa elämäänsä uskoa, toivoa ja rakkautta.

Artikkeli Kalkkiliinoissa uskon ja elämän polut julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Aina leirin aluksi kerron nuorille omista kokemuksistani 15-vuotiaana. En lähtenyt rippileirilleni riemusta kiljuen, sillä olin edellisiltana palanut jalkapalloturnauksesta Ruotsista. Oli kiire pestä pyykkiä ja pakata uudelleen. Lähtö ei huvittanut. Sitten kuitenkin leiri oli maailman hienoin kokemus. Haluan kertoa nuorille, että rippileirille saa tulla arallakin mielellä. Matka on yhteinen nuorille ja meille seurakunnan työntekijöille.

Launialan oma leirikokemus Vantaalla oli paitsi hieno, myös uran kannalta merkittävä. Ilman rippileirin antamaa hyvää kokemusta hänestä
olisi tuskin tullut pappia.

– Rippileirin ainutlaatuisessa ilmapiirissä juttelimme läpi asioita, joista oma hengellinen kiinnostukseni sai alkunsa. En kasvanut tiiviissä seurakuntayhteydessä ja kirkossakin kävin perheeni kanssa vain perhejuhlissa. Rippileiri oli ammatinvalintani kannalta tärkeä taival. Sille kannatti lähteä.

Yli 100 prosenttia ilmoittautuneita

Launiala on yksi Seinäjoen seurakunnan rippikoulutyöstä vastaavista työntekijöistä. Hänen nimensä tulee vuosittain tutuksi sadoille nuorille
Seinäjoen alueseurakunnassa sekä Nurmon, Peräseinäjoen ja Ylistaron kappeliseurakunnissa.

Meidän ripareilla on hyvä maine ja siksi niille haluaa moni myös tulla.

– Aina rippikoulujen ilmoittautumisen aikaan tunnen suurta iloa siitä, että näin iso joukko nuoria haluaa osallistua meidän seurakuntamme toimintaan, ja että saan olla mukana heidän elämässään. Suuri onkin se joukko nuoria, jotka vuosittain ilmoittautuvat mukaan Seinäjoen seurakunnan rippikouluun.

– Meillä oli yli 100 prosenttia ilmoittautuneita eli yli sen määrän, mitä ikäluokan nuorista kuuluu kirkkoon. Se kertoo siitä, että mukana on myös jonkin verran muualta kuin Seinäjoelta ilmoittautuneita sekä niitä, jotka eivät kuulu kirkkoon, mutta tahtovat käydä rippikoulun. Määrä on todella hieno.

Noin viitisenkymmentä seurakunnan omista nuorista käy rippikoulun muualla kuin omassa seurakunnassa, esimerkiksi järjestöjen tai herätysliikkeiden rippikouluissa.

Ei pidä pelästyä kysymyksiä

Rippikoulun käyminen on edelleen selkeä osa nuorten maailmaa.

– Sanoisin melkein, että se on osa nuorisokulttuuria. Meidän ripareilla on hyvä maine ja siksi niille haluaa moni myös tulla. Toki kavereiden ja lähipiirin kannustuksellakin on osuutensa asiassa, Launiala pohtii.

Vanhempia ja kummeja hän kehottaa osoittamaan kiinnostusta nuoren rippikoulua kohtaan.

– Monia vanhempia se kyllä luonnollisesti kiinnostaakin. Saamme kysymyksiä eri asioista. Se on tosi hyvä. On hienoa, jos kotona puhutaan myönteisesti rippikoulusta ja seurakunnasta.

”Nuorten ajatukset ovat meille arvokkaita ja asioita saa, ja pitääkin, kyseenalaistaa.”

Monelle nuoren lähipiiristä rippikoulu nostaa esiin omia muistoja.

– Suurimmalla osalla ne ovat mukavia ja niistä puhuu mielellään. Se kertoo siitä, kuinka pitkään rippikoulu on jo ollut meillä.

Samalla Launiala kannustaa vanhempia rohkeuteen keskustella nuoren kanssa uskonasioista, joita rippikoulu saattaa nostaa esiin.

– Niitä ei tulisi pelästyä, vaikka asiat eivät aina ole niin luonteva osa omaa arkea. On hienoa, jos aikuinen on valmis pohtimaan nuoren kanssa rippikoulun esiin nostamia asioita. Yhdessä nuoren kanssa voi lähteä vaikka kirkkoon ja tehdä siitä perheen yhteisen jutun.

Kirkkoon lähtemisen hetkelle Launialalla on yksi pieni vinkki vanhemmille.

– Emme kerää enää merkkejä rippikoulupasseihin, mikä tulee monelle vanhemmalle yllätyksenä. Seurakunnan työntekijät kirjaavat nuorten osallistumiset ylös ryhmätapaamisissa, eikä passeja enää tarvita. Moni muistaa passit ja kyselee niiden perään, Launiala kertoo hymyillen.

Mistä rippikoulussa on kysymys?

Teologisesti rippikoulussa on kysymys Jeesuksen antamasta kaste- ja lähetyskäskystä. Hän sanoo, että ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen, ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

– Luterilaisessa kirkossa olemme tottuneet siihen, että lapset kastetaan kirkkoon jo vauvoina. Se aika ei ole kovin hedelmällistä opettaa asioita, Launiala hymyilee.

Tästä syystä kaste- ja lähetyskäskyn opetuspuoli tapahtuu rippikoulussa. Laura Launialan mielestä sana koulu yhdistyykin hyvällä tavalla opettamiseen, mutta muuten rippikoulu on kaukana koulumaisuudesta.

– Rippikoulu on yhteinen matka, jossa me seurakunnan työntekijät ihmettelemme ja pohdimme yhdessä nuorten kanssa asioita. Nuorten ajatukset ovat meille arvokkaita ja asioita saa, ja pitääkin, kyseenalaistaa. Ei kaikkea tarvitse vastaanottaa purematta tai vastaanottaa ollenkaan, jos siltä tuntuu. Enemmänkin niin, että yhdessä ihmettely ja tilan antaminen nuorten kysymyksille on se tarkoitus, Launiala avaa ajatuksiaan rippikoulun takaa.

Useita vaihtoehtoja ripareista

Seinäjoen seurakunnassa rippikoulu on mahdollista käydä useammalla tavalla. Rippikoulun laajuus on 80 tuntia, johon kuuluu talven ja kevään aikana ryhmätapaamisia. Silloin tutustutaan omaan rippikouluryhmään ja seurakunnan elämään.

Jos rippikouluun kuuluu leirijakso, se on tavallisesti noin viikon mittainen. Vaihtoehtona leirijaksolle, voi rippikoulun käydä myös päivärippikouluna, jolloin päivät ollaan yhdessä ryhmänä ja yöksi mennään kotiin. Päiväripareilla tehdään samoja asioita kuin leireillä.

– Tänä vuonna meillä on 28 rippikouluryhmää. Osa on käynyt rippikoulun jo talviloman aikaan. Kesällä meillä järjestetään reilut parikymmentä rippileiriä. Yhtenä vaihtoehtona on myös rovastikunnan alueella yhteisesti pidettävä selkorippikoulu, Launiala esittelee.

Rippikoulun jälkeen seurakunta tarjoaa nuorille iso- ja vanhakoulutusta, jonka jälkeen nuori pääsee leiriavustajaksi tuleville rippileireille. Isokoulutus tarjoaa paljon lisää oppia elämästä, uskosta, toisista ja omasta itsestä.

Artikkeli Nuoren ainutlaatuinen matka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen pitänyt tänä vuonna kaksi rippikoulua Seinäjoen seurakunnan nuorille. Rippikouluissa on ollut hyvin erilaisia nuoria ja toivon, että jokainen on hyväksytty ryhmään, ja kaikkien olo on ollut turvallinen.

Ripari voi olla monelle nuorelle ensimmäinen pidempi ajanjakso poissa kotoa. Nuoret ovat arvotietoisia, heidän oikeudenmukaisuuden jano on vahva ja he osaavat kyseenalaistaa sekä pohtia asioita. Ihailen sitä, millaisia kysymyksiä he osaavat esittää.

Nuorena en itse olisi halunnut lähteä riparille, koska se jännitti minua kovasti. Riparileiristä muodostui kuitenkin minulle viikko, joka muutti elämäni. Sen viikon aikana sain kokeilla kristityn elämän todellisuutta sekä yhteys toisiin ihmisiin ja Jumalaan vahvistui. Rippikoulusta jäi myös ystäviä, joiden kanssa edelleen olen yhteydessä.

Isosia on meillä vuosittain noin kaksisataa ja he ovat meille todella tärkeitä. Isonen saa koulutuksesta ja leiriltä kokemuksen vetää ryhmiä sekä esiintymisvarmuutta. Ei ole olemassa ideaalista isosta, vaan kaikenlaiset tyypit ovat tervetulleita mukaan. Rippikoulunuorissa on paljon erilaisia ihmisiä, joten erilaisuutta tarvitaan myös isosissa.

Seinäjoen seurakunnassa on tarjolla muun muassa vaellus-, musiikki- ja lasketteluripareja. Perinteinen Honkiniemen leirikeskus on kuitenkin edelleen suosituin valinta. Meillä on lisäksi tarjolla ensi kesänä Lankarissa päiväleirityyppinen rippikoulu, jossa yöt vietetään kotona. Olemme nuorisotyönjohtajan kanssa vastuussa siitä, että rippikoulut pyörivät seurakunnassamme. Meidän puoleemme voi kääntyä rippikouluun liittyvissä asioissa.

Ilmoittautuminen rippikouluun

Ilmoittautuminen rippikouluun käynnistyy syyskuun alussa ja rippikouluun voivat osallistua myös nuoret, jotka eivät ole kirkon jäseniä, tai joita ei ole kastettu. Jos nuori haluaa osallistua konfirmaatioon, hänet voidaan kastaa sitä ennen. Valinnan voi tehdä rippikoulun aikana. Konfirmoitu nuori voi olla kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja äänestää seurakuntavaaleissa.

Anna Merivirta

• Työskentelen Seinäjoen alueseurakunnan seurakuntapastorina ja olen
• vastuussa rippikouluista.
• Harrastan luonnonvesissä uimista ja neulomista. Olen kauan haaveillut maalaamisesta ja nyt ilmoittauduin ikonimaalaus-kurssille, jota odotan kovasti.
• Iloitsen monista pieniltäkin tuntuvista asioista, arjen rutiineista ja pian koittavasta lempivuodenajastani, syksystä.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 4/2021.

Artikkeli Ainutlaatuinen matka nuorelle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Olemme eläneet kohta vuoden koronan varjossa, ja monella on jo suuri tarve kokoontua. Tähän tarpeeseen haluamme vastata turvallisilla tavoilla, sanoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen.

Osallistujamäärän rajoittamisen lisäksi huolehditaan turvaväleistä, noudatetaan hygienia- ja muita turvallisuusohjeita ja maskisuositus koskee tällä hetkellä 12-vuotta täyttäneitä.

– Puitteet ovat nämä, mutta haluamme kohdata ja palvella niiden mukaisesti. Elämme yhä hyvin epävarmassa tilanteessa ja reagoimme muutoksiin tarpeen mukaan. Kannattaa seurata tietoja tapahtumista ja kokoontumisista verkkosivuiltamme, Ahonen kannustaa.

Poikkeuksellisen talven aikana seurakuntaan on valmistunut uusi lastentila Itu osoitteeseen Kilpisenkatu 6. Tila mahdollistaa monenlaista toimintaa ja tapahtumia. Sijainti on keskeinen, ja aivan naapurista löytyvät seurakunnan Silmu-tilat Valtiontalossa, Kaupunginkirkko ja Vanhan Pappilan piha-alue.

– Toivomme tästä avointa matalan kynnyksen paikkaa perheiden ja lasten käyttöön, kunhan korona hellittää, suunnittelee varhaiskasvatuksen ohjaaja Anne Kettunen.

Tällä hetkellä ryhmät on pidettävä pieninä. Kerhot ja ryhmät, kuten vauva- ja taaperoryhmät, päiväkerhot ja muskarit voivat kuitenkin pyöriä. Pop-up-muskarit ja muu avoimien ovien toiminta ovat osittain tauolla, ja osaan pyydetään ilmoittautumaan etukäteen. Tiedot kannattaa tarkistaa joko nettisivulta tai työntekijöiltä.

– Unelmoimme avajaisista ja muista tapahtumista. Haluaisimme heti toivottaa kaikki tervetulleiksi, mutta nyt on elettävä rajoitusten mukaan.

Keväällä korona pakotti luopumaan kokoontumisista, mutta alkujärkytyksen jälkeen löytyi uusia keinoja pitää yhteyttä perheisiin. Osa niistä tulee käyttöön jatkossakin, osa jäänee kokeiluiksi. Perheissä odotettiin kerhokirjeitä, tehtäviä tehtiin innolla ja lastenohjaajille lähetettiin kuvia kerholapsista.

– Kevät oli rankka, mutta myös innosti uskaltamaan ja oppimaan uutta. Aloimme tehdä videoita, kehitimme kirjepäiväkerhoja ja nettiperhekerhoja ja rakensimme piha-alueille rastiratoja ja elämyspolkuja, Kettunen luettelee.

Jutussa kerrotut toimintalinjaukset voivat näinä aikoina muuttua nopeasti. Tarkistattehan tapahtumakohtaiset ajankohtaisimmat tiedot Jyväskylän seurakunnan verkkosivuilta, jyvaskylanseurakunta.fi/tapahtumat.

Riparit sujuivat etänäkin hyvin, mutta leirejä on ikävä

Vuonna 2020 riparit käytiin Jyväskylän seurakunnassa osittain etänä, ja konfirmaatioita pidettiin pieninä ryhminä.

– Näissäkin oloissa rippikoulu oli usean palautteen mukaan hyvällä tavalla mieliinpainuva ja onnistunut, sanoo nuoriso- ja rippikoulutyön asiantuntija Janne Kippola.

Etärippikoulussa verkkotyöskentely tuli tutuksi, ja isoskoulutusta voidaan jatkaa samaan tapaan. Verkko ei kuitenkaan voi täysin korvata lähikohtaamista, vaan edelleen halutaan järjestää lähikohtaamisia ja jakaa osallistujat tarpeen mukaan pieniin ryhmiin.

Verkkotapaamiset soveltuvat turvallisesti isollekin porukalle. Kun kaikki kokoontuminen keväällä loppui, nuoria voitiin kohdata verkossa Discord-alustalla. Keino on jatkossakin käytettävissä, jos tarvetta ilmenee. Alakouluikäisten pelikerho Fisuklupi Minecraft-maailmassa jatkuu verkossa kuten ennenkin.

Tilanteeseen sopeutumista oli esimerkiksi yhteistyö Taika-Petterin kanssa. Kun kiertue kouluihin peruuntui, jaettiinTaika-Petterin ja Jakke Jääkarhun tunnetaitovideot maksutta koulujen käyttöön.

Kippola on tyytyväinen, että lasten ja nuorten toimintaa voidaan jatkaa soveltaen, ja vain vähän joudutaan perumaan kokonaan. Osallistujamäärien rajoituksiin on ehditty tottua jo syyskaudella. Harmillisesti rajoitukset ovat näkyneet joissakin avoimien ovien tapaamisissa, missä on jouduttu käännyttämään halukkaita tulijoita takaisin. Siksi joihinkin kokoontumisiin pyydetään ilmoittautumaan etukäteen. Koululaisten avoimia iltapäiväryhmiä on jaettu pienempiin osiin ja eristetty ryhmiä toisistaan tai jokin aika saatetaan varata vain tietyn koulun oppilaille.

Leirit ja muut yön yli kestävät retket ovat toistaiseksi tauolla, mutta päiväretkiä voidaan järjestää. Keväälle suunniteltujen rippileirien kohtalo pyritään ratkaisemaan mahdollisimman pian.

– On pakko elää tilanteessa ja muuttaa suunnitelmia nopeastikin. Tuttuihin, kaivattuihin kokoontumisiin palataan heti, kun rajoituksia helpotetaan. Se on varmasti kaikkien toiveissa, Kippola sanoo.

Myös nuorten yksilötapaamiset ja pienet ryhmät voivat jatkua. Nuorisotyönohjaajat tapaavat pienryhmiä muun muassa Gradialla ja päivystävät kohtaamispaikka Bostarilla. Kadulle jalkaudutaan säännöllisesti.

Artikkeli Toiminta alkaa pienin askelin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

LUOMISTEOLOGIA on Lindbergin mukaan läsnä ripareilla niin lauluissa, jumalanpalveluksissa kuin oppitunneillakin. Ulkopelit, liikkuminen ja luova toiminta ohjaavat nuoria kohti elämäntapaa, jossa elämän sisältö ei rakennu kuluttamisen varaan.
– Toisten kunnioittaminen ja omastaan jakaminen auttavat nuoria hahmottamaan yhteistyön tärkeyttä maailmanlaajuisten ilmastokysymysten ratkaisemisessa.

NUORET ovat ympäristökysymyksissä valveutuneita, Lindberg jatkaa.
– Tämän kesän eräällä leirillä piirrettiin maailma, jollainen sen haluaisi olevan, kun itse on 50-vuotias. Näissä maailmoissa oli paljon puhdasta vettä ja ilmaa, metsiä ja monenlaisia eläimiä.
Ulkona kuvattiin videoita, mikä oli luonnossa kauneinta. Eräs ryhmä kuvasi itsensä, minkä Lindberg uskoo kertovan siitä, että nuoret näkevät myös itsensä osana luomakuntaa.

Artikkeli Ympäristökasvatus vahvistaa rippikoululaisten luontosuhdetta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.