Nyberg kertoo kirjassaan, kuinka hän joskus Venäjällä asuessaan vitsaili, että tunnetuin koskaan elänyt suomalainen on Martti Luther. Tällä hän tarkoitti, kuinka monella tasolla Lutherin aloittama reformaatio on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisten kulttuuri-identiteettiin.
– Jotkut venäläiset ymmärsivät, mitä tarkoitin, mutta pelkään, etteivät kaikki suomalaiset enää arvosta luterilaisen kulttuuriperinnön merkitystä.
Nybergin mukaan suurin ero Suomen ja Venäjän välillä on luterilaisuuden ja ortodoksisuuden välinen kuilu.
– Se on syvempi kuin mikään muu kuilu, Nyberg painottaa.
Hänen mukaansa historia on tässä asiassa hyvä opettaja: venäläiset harjoittivat käännytystyötä 1800-luvulla lupaamalla talonpojille maata Virossa ja Latviassa jos nämä kääntyvät ortodokseiksi.
Kun Suomesta tuli osa Venäjää vuonna 1809, ei itäistä hallitsijaa kiinnostanut kansan käännyttäminen Moskovan kirkon kuuliaisiksi lapsiksi. Suomessa oli vakaat olot, kiitos Kustaa Vaasan, joka liitti kirkon ja valtion yhteen liki 300 vuotta aiemmin 1500-luvulla.

Pohjoismainen reformaatio oli olennainen osa modernin, keskusjohtoisen valtion luomista. Se loi pohjan oikeusvaltiolle, joka olisi ollut uhattuna, jos kansaa olisi alettu pakkokäännyttää luterilaisista ortodokseiksi.
Suomessa kirkko toimi aivan toisin kuin Venäjällä, se opetti kansan lukemaan.
– Juuri tässä on konteksti (asiayhteys) omaan käsitykseemme kulttuuristamme ja kulttuuri-identiteetistämme. Se, että kirkko opetti meidät lukemaan, merkitsi valtavaa sivistystason nousua. Ero on todella suuri venäläiseen ortodoksisuuteen verrattuna, Nyberg summaa.
Tämä ero on korostunut 2010-luvulla, kun Venäjän ortodoksinen kirkko tukee voimakkaasti Vladimir Putinin politiikkaa. Se katsoo itsekin, että kaikki Venäjän kirkkoon kuuluvat maat kuuluvat myös Venäjälle.
Itse asiassa koko Suomea ja suomalaista identiteettiä ei ollut olemassa ennen reformaation saapumista Suomeen. Kun kirkollinen latina vaihtui kansan omaan kieleen, sillä oli suunnaton merkitys. Sen seuraukset määrittävät tänäkin päivänä, miten näemme itsemme, lähimmäisemme ja koko yhteiskunnan.
Reformaatio antoi suomalaisille oman kielen myötä arvon, merkityksen, itsetunnon ja identiteetin. Kuten Juice Leskinen sanoi, kielessä on kaikki. Suomen kieli ja suomalaisen mieli ovat siis reformaation tulosta, kuten suomalainen ja kunnallinen sosiaalietiikka sekä koko kunnallinen hallinto.
Käytännöllisen teologian professori Jyrki Knuutila Helsingin yliopistosta sanoo luterilaisuuden olevan niin syvällä suomalaisissa ja koko yhteiskunnassa, ettei sen vaikutuksia tule aina edes erikseen ajatelleeksi.
Niin paljon kuin kirkon ja valtion liittoa on kritisoitu, näkee Knuutila siinä paljon hyvääkin. Ilman tätä liittoa suomalaisten sivistystaso olisi tuskin noussut niin korkealle kaikkine seurauksineen. Molemmat tarvitsivat toisiaan.
– Lainsäädäntö perustui pitkään kymmenelle käskylle ja kirkon opettamaan lähimmäisenrakkauteen, ja se oli alku myös hyvinvointivaltion synnylle sosiaaliturvineen. Kirkko opetti huolehtimaan lähimmäisestä, kaikkein heikoimmista. Diakoniatyö on aina ollut kirkon ytimessä, Knuutila luettelee.

Esimerkki vähäosaisista huolehtimisesta on Suomen joissakin kirkoissa vieläkin esillä olevat yli 100 vaivaisukkoa, joilla on kerätty rahaa 1600-luvulta lähtien.
Kirkkohallituksessa työskentelevä taidehistorioitsija ja kulttuuriperintöasiantuntija Saana Tammisto sanoo vaivaisukkoja maamme sosiaaliturvan uranuurtajiksi.
– Vaikkei niillä valtavia summia ole kerättykään, niiden sosiaalinen symboliarvo vähäosaisimpien auttamiseksi ja tunnustamiseksi yhteisön jäseniksi oli suuri.
Näkyvin esimerkki reformaation vaikutuksesta Suomessa on Saana Tammiston mukaan miltei joka paikkakunnalta löytyvä kirkko.
– Kirkko on läsnä maisemassa ja arjessa sekä oman kulttuurisen identiteetin muotoutumisessa, vaikkei olisikaan kristitty. Sen sijainti ja rooli kylä- tai kaupunkimaisemassa on keskeinen. Kirkko on tuottanut koko olemassaolonsa ajan paikkakunnalle sekä historiallisia merkityksiä että ymmärrystä maailmasta, Tammisto luettelee.

Entäs sitten se paljon puhuttu ja parjattu luterilainen työmoraali?
– Se ymmärretään tänä päivänä helposti ylenmääräisenä raatamisena. Kristillinen lepopäivän pyhittäminen on kuitenkin yksi keino yrittää rakentaa ihmisarvoista elämää kaikille. Tärkeää on arjen ja pyhän, työn ja levon tasapaino, Tammisto sanoo.

Artikkeli Kaiken takana on Luther julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

95 teesin julkaisemisesta oli jo kulunut aikaa, kun kesäkuussa 1520 Martti Luther sai paavi Leo X:ltä bullan, jolla häntä vaadittiin korjaamaan opetustaan. Luther muun muassa vastusti anekauppaa ja paavin valtaa maallisissa kysymyksissä eikä halunnut korjata mitään. Odotettuna seurauksena paavi julisti hänet kirkonkiroukseen.

Tuon ajan Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa on vaikea verrata nykyaikaisiin valtioihin. Paavi kruunasi vaaleilla valitun Saksan kuninkaan keisariksi aina vuoteen 1508 asti. Paikallista valtaa käyttivät itsenäiset ruhtinaat. Hengelliset ja maalliset johtajat kokoontuivat aika ajoin valtiopäiville, joista tunnetuimmat järjestettiin Wormsissa keväällä 1521. Paavilla ja keisari Kaarle V:llä oli mahdollisuus saattaa Luther myös valtakunnankiroukseen. Luther kutsuttiin Wormsiin puolustamaan oppiaan, ja vaikka häneltä odotettiin katumusta, matka Wormsiin oli kuin voittosaattue. Luther otettiin matkan varrella innokkaasti vastaan.

Valtiopäivillä Lutherin kerrotaan esiintyneen asiallisesti ja harkitsevasti. Luther ei kuitenkaan suostunut perumaan mitään. Hän kertoi, ettei luota paaviin ja kirkolliskokouksiin, vaan hänet tulisi vakuuttaa yksin Raamatun perusteella. Olen sidottu Jumalan sanaan, Luther totesi. Myöhemmin tapahtumiin on liitetty lentävä lause Tässä seison enkä muuta voi, mutta ilmeisesti Luther ei koskaan näin sanonut.

Luther päästettiin vapaasti lähtemään saamansa turvakirjan suojaamana. Muutaman viikon kuluttua keisari kuitenkin allekirjoitti Wormsin ediktin, jolla annettiin kelle hyvänsä oikeus vangita Luther ja toimittaa hänet keisarin eteen.

Paikalliset ruhtinaat katsoivat hyötyvänsä Lutherista poliittisesti. Olihan hän todennut, ettei maallinen valta kuuluisi paaville. Niinpä vaaliruhtinas Fredrik Viisas antoi siepata Lutherin 4. toukokuuta, jotta hänelle voitiin järjestää turvapaikka Wartburgin linnaan. Siellä Luther kasvatti parran ja piileskeli valenimellä Junker Jörg eli Yrjö-herra.

Elämää Wartburgin muurien suojassa

Myöhäiskeskiaikaisen uskonnollisuuden vaikutuspiirissä kasvanut Luther pelkäsi alinomaa pahoja henkiä ja paholaista. Lutherin mielialat vaihtelivat yksinäisyydessä ja hän on itse kertonut, kuinka Saatana kiusasi häntä. Hän puolustautui rukoilemalla ja laulamalla iloisia lauluja. Lutherin kerrotaan myös kerran heittäneen paholaista mustepullolla. Kun Luther kertoo musteen karkottaneen Saatanan, sen voidaan nykyisin tulkita tarkoittavan raamatunkäännöstyön mullistavia vaikutuksia.

Martti Lutherin mielestä kansan tuli voida kuulla ja lukea Raamattua omalla kielellään. Vain yhdentoista viikon aikana hän käänsi Uuden testamentin kreikasta saksaksi. Tämän vuoksi saksalaiset arvostavat Lutheria erityisesti saksan kirjakielen luojana. Kirjapainotaidon keksimisen ansiosta luterilaiset kirjoitukset levisivät nopeasti.

Reformaatio kiihtyy Wittenbergissä

Lutherin piileskely ei pysäyttänyt liikkeelle lähtenyttä reformaatiota. Hän kävi kirjeenvaihtoa Wittenbergissä asuvien kannattajiensa kanssa. Erityisen merkittäväksi osoittautui Philipp Melanchtonin toiminta. Hän oli opillisesti sovitteleva ja onnistui muotoilemaan Lutherin ajatukset kirjalliseen muotoon.

Uudistusta seurasi myös hajaannus. Kaikki eivät olleet yhtä mieltä uudistusten syvyydestä ja radikaaleja irtiottoja alkoi esiintyä. Paavi Leo X kuoli joulukuussa 1521 ja seuraavana keväänä Luther uskalsi palata Wittenbergiin. Hän ryhtyi ohjaamaan uskonpuhdistusliikettä takaisin haluamaansa suuntaan.

Leon seuraajana paavinistuimelle valittiin Hadrianus VI, joka ei täysin ymmärtänyt reformaation aiheuttaman tilanteen vakavuutta katoliselle kirkolle. 1522 järjestetyillä Nürnbergin valtiopäivillä vaadittiin Wormsin ediktin toimeenpanoa – nythän Lutherin olinpaikka oli tiedossa. Paavi kuitenkin kehotti katolisen kirkon hallintokoneistoa katsomaan peiliin ja vaati sisäisiä uudistuksia. Hadrianuksen lyhyen kauden jälkeen vuoden 1524 valtiopäivillä Lutherin pannanjulistus uusittiin, mutta liikkeen asema oli jo niin vahva, ettei vangitseminen enää ollut todennäköistä.

Uskonveljet tarttuivat aseisiin

Lutherin ajatukset kristityn vapaudesta saivat aikaan levottomuutta talonpoikien keskuudessa. Verohelpotusten ja maaorjuuden poistamisen vaatimukset johtivat ensin talonpoikaissotaan. Sen jälkeen protestantit ja katoliset ajautuivat Schmalkaldenin sotaan, Ranskan hugenottisotiin ja Alankomaiden 80-vuotiseen sotaan. Lopulta 1618 käynnistyi kolmikymmenvuotinen yleiseurooppalainen sota.

Suomalaiset hakkapeliitat osallistuivat sotatoimiin Ruotsin Kustaa II Adolfin joukoissa. Kuningas Kustaa kuoli Lützenin taistelussa vuonna 1632 ja kuolinpäivää vietetään vuosittain 6. marraskuuta Ruotsalaisuuden päivänä. Lützenin taistelu päätyi myös Porilaisten marssin sanoitukseen.

Taistelujen päättyminen Westfalenin rauhaan 1648 tiesi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan loppua ja oli alkusysäys nykymuotoisten itsenäisten valtioiden synnylle. Monille valtakunnille määrättiin ensimmäistä kertaa rajat. Samalla hyväksyttiin lopullisesti jo Augsburgin uskonrauhassa 1555 solmittu periaate, jonka nojalla hallitsija sai päättää uskonnosta omalla alueellaan.

Artikkeli Muste karkotti Saatanan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Eräs karkaajista oli aatelisperheen 24-vuotias tytär Katharina von Bora. Hän oli viettänyt teini-ikänsä luostarissa opiskellen, rukoillen ja paastoten, kunnes mitta oli tullut täyteen.

Katharina,”Käthe”, oli saanut luostarissa käsiinsä hengellisen kapinaliikkeen päähahmo Martti Lutherin pamfletteja. Niiden pohjalta moni nunna oli päätynyt vakaumukseen, ettei luostarielämä sopinut heille.

Avioliitto yllätti ystävätkin

Martti Luther oli itsekin luostarin kasvatti, joka oli opettanut vuosikausia teologiaa professorina Wittenbergissä. Aluksi hän silmäili Ave von Schönfeldiä, mutta nuorempi mies ehti kosia Aven itselleen.

Käthe puolestaan alkoi heilastella ikätoverinsa, opiskelija Hieronymus Baumgartnerin kanssa, kunnes Hieronymus pakotettiin naimisiin varakkaamman perheen tyttären kanssa.

Pettynyt Käthe jakeli seuraaville kandidaateille rukkasia ja uhosi ”naivansa vain Martti Lutherin, jos ylipäänsä ketään”. Kesäkuussa 1525 julkistettu avioliitto oli jymyuutinen Euroopassa, ja se yllätti myös Lutherin ja Käthen ystävät.

Lapsen syntymä kuohutti

Pari avioitui akvaarioon. Uskonpuhdistuksen aloittaja oli suurjulkkis ja hänen elämänsä onnistuminen määritteli pitkälti reformaatioliikkeen tulevaisuuden. Moni toivoi pikaista ja näyttävää haaksirikkoa.

Häitä juhlittiin kaksi viikkoa, mutta sitten koitti arki. Luther oli lähes työnarkomaani, teologisissa maailmoissaan ja jatkuvasti reissussa. Käthe pyöritti kotia ja taloutta. Ilman hänen käytännöllisyyttään uskonpuhdistus olisi saattanut suistua raiteiltaan.

Ympäri Eurooppaa Lutherien kotona käyneet vieraat todistivat, mitä Lutherin saarnaamia teologisia hyveitä toteutettiin käytännössä.

Eräs kuohuttavimmista hetkistä oli, kun ex-luostarilaisten ensimmäinen lapsi syntyi. Vastustajat ennustivat sen tarkoittavan antikristuksen tuloa. Perhe karttui kuudella biologisella lapsella, seitsemällä serkulla sekä orpolapsilla. Käthe pyöritti suurtaloutta, maatilaa ja perhettä, mutta ennätti osallistua teologisiin keskusteluihin.

Aviomies kutsui rouvaansa ”kaikkeinpyhimmäksi”, ”herra tohtoriksi”, ”rakkaaksi oluenpanijakseni” ja ”omaksi puutarhurikseen”.

Tasaveroinen parisuhde herätti pilkkaa

Puolisot olivat täysin toistensa hullaannuttamat. Luther nosti aviovaimon roolin ”piispojen ja paavien” kanssa tasavertaiseen asemaan.

Käthen ei tarvinnut tehdä teologin töitä tunteakseen itsensä arvokkaaksi. Käthe ja Martti keskustelivat kaikesta, teologiasta, parisuhteesta ja arjesta.

Tasaveroinen parisuhde sai kriitikot liikkeelle. Käthellä kuiskittiin olevan liian paljon vaikutusvaltaa Marttiin. Lempinimet ”suulas”, ”vaikea”, ”penninvenyttäjä” ja ”dominoiva” olivat kevyimmät selkään lennelleet tikarit.

Käthe toi kaikupohjaa reformaatiolle

Kun 16 vuotta vanhempi aviomies kuoli, Käthe joutui riitaan oikeusoppineiden kanssa: Martti oli testamentannut kaiken omaisuutensa vaimolleen. Lakimiehille naisen laittaminen talonsa pääksi ei käynyt, ja he määräsivät holhoojaksi Lutherin työtoverin Philipp Melanchtonin. Tämä oli onneksi perhetuttu, eikä puuttunut Käthen autonomiaan.

Leski joutui kirjeissään vetoamaan edesmenneeseen mieheensä pyytäessään ruhtinailta, kuninkailta ja pankkiireilta avustuksia. ”Raamatussa sanotaan, että leskistä oli pidettävä huoli”, valisti Käthe suurmiehiä.

Reformaation merkkivuonna voikin pohtia, olisiko Lutherin hienoilla sanoilla ollut kaikupohjaa, jos Käthe ei olisi elänyt niitä elämässään ja perheensä parissa todeksi. Hän oli arjen kristitty, jolle Jumala, lähimmäinen ja ilman tekoja saatu armo olivat yli kaiken ja saivat hänet elämään rikasta, käytännöllistä elämää.

Ruttoa paennut Käthe kuoli Torgaussa 53-vuotiaana vuonna 1552. Kuolinvuoteella viimeiset sanat tulivat totutun kipakasti: ”Minä tartun Kristukseen kuin takiainen päällystakkiin!”.

Artikkeli Reformaation akvaariorakkautta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Rakennushommia tehtiin seurakunnan perheilloissa kolmena kertana kolmen kuukauden aikana. Jokaisella kerralla työn touhussa oltiin noin puolitoista tuntia.

Tikkakosken alueseurakunnan seurakuntapastori Ville von Gross oli mukana ideoimassa projektia.

Pastori Ville von Gross kertoo Lego-Wittenbergistä. Katso video.

– Ajatuksena oli se, että kokoonnutaan yhteen ja tehdään yhdessä jotain kivaa reformaation merkkivuoden merkeissä.

Lasten luovuutta ei rajattu

Ensimmäisillä kerroilla lapsille näytettiin videotykillä kuvaa Lutherin ajan Wittenbergistä, jotta he saisivat käsityksen, miltä kaupunki voisi näyttää. Lasten luovuutta ei kuitenkaan lähdetty rajaamaan, vaan jokainen sai tehdä talostaan tai linnastaan sellaisen kuin haluaa. Toki yhtäläisyyksiäkin oikeaan vuoden 1517 Wittenbergiin löytyy. Linnankirkko on osa kaupunkia ja sen edessä seisoo itse Martti Luther, Raamattu ja sulkakynä kädessään.

– Kysyimme lapsilta, mihin heidän mielestään Martti sopisi parhaiten, ja kyllä he olivat yksimielisiä siitä, että kirkon eteen hänet laitetaan, von Gross sanoo.

Rakennushommissa tarvitaan legopalikoiden lisäksi myös energiaa, että jaksaa touhuta. Tämän vuoksi seurakunta järjesti lapsille ja heidän vanhemmilleen pientä iltapalaa. Kun iltapalat oli syöty ja rakennelmat saatu sopivaan pisteeseen, siirryttiin kirkkosalin puolelle lukemaan Lutherin iltasatuja.

Höyryveturikin mahtuu mukaan

Wittenberg saatiin ajallaan valmiiksi, ja siihen käytettiin lähes jokainen Tikkakosken alueseurakunnan lego- ja duplopalikka. Lapset saivat lopuksi valita mieleisensä legohahmon ja laittaa sen omasta mielestään sopivaan paikkaan. Kaikilla hahmoilla on tarina, ja lapset kertoivat tarinoita innolla seurakunnan työntekijöille.

Kaupungista löytyy myös kaikenlaista muuta hirvestä ja kanoista valaaseen, sekä muutama vieläkin yllättävämpi asia.

– Taitaa tuolla muutama traktori ja höyryveturikin olla, mutta kyllä ne Tikkakosken Wittenbergiin sopivat, von Gross naurahtaa.

Tikkakosken Wittenberg ei enää laajene, mutta von Grossin mielestä samantyylisiä rakennusprojekteja voisi kehitellä lisää. Seuraava legoista tehty kaupunki voisi olla vaikka Tikkakoski

Reformaation kotikaupunki

Martti Luther suoritti tohtorin tutkintonsa Wittenbergin yliopistossa ja toimi myöhemmin myös yliopiston professorina. Vuonna 1517 Luther kirjoitti 95 teesiään, joissa hän arvosteli katolisen kirkon anekauppaa.

Legendan mukaan Luther naulasi nämä teesit Wittenbergin Linnankirkon oveen.

Tuosta merkittävästä tapahtumasta on kulunut 500 vuotta ja sitä on haluttu tuoda esille myös Tikkakoskella. Wittenbergin kaupungin rakentaminen legoista on ollut paikallisille lapsille hauskaa, mutta myös opettavaista.

Rakentamisen ohessa on myös opittu reformaatiosta, Martti Lutherista ja millaista elämä oli tuohon aikaan.

Artikkeli Tikkakosken Wittenberg julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Saarna julistaa pyhää sanaa ja haastaa ihmisen itsenäisesti pohtimaan kuulemaansa.

”Saarnan tarkoitus on, että ihminen tulee Sanan puhuttelemaksi. Luterilainen kansankielisyys ilmenee saarnassa siten, että ihmiset itse aktiivisesti pohtivat Raamatun sanaa ja sitä, mitä se kulloinkin heille tarkoittaa”, sanoo Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kehityskappalainen Heikki Toivio.

Kehittyvä saarna

Kuten ihminen ja koko muu maailma, myös saarna kehittyy ja muuttuu. Siksi sama saarna ei välttämättä toimi toisena ajankohtana, vaikka saarnan viesti sinänsä puhuttelisi kyseisellä hetkellä.

”Vuosia sitten kirjoitettu saarna ei toimi sellaisenaan, koska elämä, tilanne ja kirkko ovat muuttuneet.”

Saarnan kirjoittaminen on prosessi, joka ei tapahdu viimeisenä iltana. Toiviolla kuluu aikaa saarnan kirjoittamiseen noin viikko. Työ vaatii perehtymistä ja ajattelua.

”Ensimmäiseksi luen päivän tekstin Raamatusta ja perehdyn siihen. Sen jälkeen tutkin muita kirjoituksia, jotka voisivat avata tekstiä. Materiaalista etsin sopivaa aloitusta ja lopetusta. Prosessin aikana mietin ja rukoilen mielessäni, mitä kaikki lukemani merkitsee. Kaikesta tiedosta etsin punaista lankaa. Sanan pitää puhutella itseä, jotta se voi puhutella muita.”

Yhtä oikeaa tapaa saarnan kirjoittamiseen ei kuitenkaan ole. Saarnaaja voi tulkita Raamatun sanomaa ilman muuta kirjallisuutta ja perustaa saarnansa yksin omaan kokemukseensa. Tärkeintä on, että muuttuvassa maailmassa saarna antaa ihmiselle virikkeitä Raamatun tulkitsemiseen.

Toivio haaveilee voivansa yhdistää useita eri aisteja kuten maku- ja hajuaistin saarnan kokemukseen, mutta usein pelkät sanat ja läsnäolo riittävät. Toisinaan Toivio pitää niin sanotun keskustelusaarnan, jossa päivän aihetta papin kanssa tai haastattelemana on pohtimassa seurakuntalaisia.

”Minusta on kivaa saarnata yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Yhden, kahden tai kolmen seurakuntalaisen kanssa saarnatessa kansankielisyys toteutuu parhaiten. Niissä käy ilmi, miten minä ja he ymmärtävät Raamatun kohdan. Raamattu puhuttelee kaikkia, ei vain pappeja.”

Saarna on silta

Saarna on kuitenkin vain osa jumalanpalvelusta, joka rakentuu Raamatun sanasta, ehtoollisesta, rukouksesta ja musiikista. Osat tukevat toisiaan, kuten esimerkiksi uskontunnustus, joka on kuin vastaus saarnalle.

Musiikin merkitys on luterilaisessa kirkossa suuri ja se tukee saarnaa. Viimevuotinen uudistus päivitti virsikirjan vastaamaan nykyihmisen tarpeita. Uusissa virsissä käsitellään niin kaupunkilaisuuden, luonnonsuojelun, talven, isänpäivän kuin paastonajankin aiheita.

Jumalanpalveluksissa pyritään siihen, että muukin puhuttelee ihmistä kuin saarna.

”Saarnan merkitys on kuitenkin korvaamaton. Se on vuorovaikutusta ihmisen ja Raamatun välillä. Ihmisen arvot ja mietteet heijastuvat siitä, kuinka hän pyhää sanaa tulkitsee. Saarna on silta ihmisen ja Pyhän välillä. Se kutsuu, kehottaa ja rohkaisee.”

……………………………………………………………………………………………………………..
SANAN KIRKKO

Martti Luther ajatteli, että jumalanpalvelus ei saanut olla vieraskielinen näytelmä, jota seurakunta seuraa sivusta. Luther ymmärsi, että kansankielisen saarnan kautta Jumala on elävästi ja todellisesti läsnä seurakunnan keskellä. Raamattu on Jumalan sanaa nimenomaan kuultuna. Jumalaa ei pidä etsiä kuullun sanan takaa, vaan Hän on Sanassa. Saarna ei ole vain puhetta armosta, vaan sen välittömänä päämääränä on ihmisen pelastuminen. Sanat eivät vain kerro Jeesuksesta, vaan ne antavat Jeesuksen. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta kuulemme vain inhimillistä puhetta, mutta Pyhän Hengen vaikutuksesta synnin sitoma omatunto vapautetaan ja armo tuodaan kuulijan sisimpään.

Artikkeli Saarnan puhuttelema julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Teesien taustana oli myöhäiskeskiajalla syntynyt käytäntö, että ripissä vaaditut hyvitysteot saattoi korvata aneella, jonka sai rahaa vastaan. Moni kuvitteli, että rahalla voi ostaa taivaspaikan, dosentti Kari Kopperi selostaa.

Kopperin mukaan Lutherilla  ei ollut tarkoitus hyökätä kirkkoaan vastaan. Hän halusi puhua anekauppaan liittyvistä epäkohdista. Kirkko koki teesit vaarallisiksi, sillä aneet olivat suuri tulonlähde piispoille ja paaville, joka keräsi varoja Pietarinkirkon rakentamiseen.

Yksin uskosta pelastuminen on kirkkain helmi

Teesien naulaus osui Euroopan murrosvaiheeseen. Talonpoikien asema oli kurjistunut, talouskehitys epävarma, Saksalle valittiin keisaria, kirkkoa pyrittiin uudistamaan. Kirjapainotaito mahdollisti ajatusten levit­tämisen.

Luther korosti, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Kai Kopperi pitää tätä Lutherin teologian kirkkaimpana helmenä. Toinen merkittävä löytö on Lutherin käsitys lähimmäisenrakkaudesta.

– Ihmisen tulee asettua lähimmäisen tilanteeseen ja miettiä, mitä toivoisi itselleen tehtävän, jos joutuisi samanlaiseen tilanteeseen, Kopperi korostaa.

Luther piti arvokkaana sitä, että kristinuskon sanoma tuodaan kaikkien ulottuville. Raamatut piti painaa kansankielelle ja kansa piti opettaa lukemaan. Lisäksi Luther halusi kansankielistää jumalanpalvelukset. Virsilaulusta tuli seurakunnan mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen.

Ihmiset ovat luontaisesti hengellisiä

Lutherin ajamat muutokset perustuivat hänen omaan hengelliseen etsintäänsä. Hengellisyyden käsite oli kuulunut munkeille, nunnille ja ammattiteologeille.

– Luther näki, että ihmiset ovat luontaisesti hengellisiä, ja että hengellisyydestä löytyy kompassi sekä elämään että kuolemaan. Ei ole olemassa ”epähengellisiä” kutsumuksia, sanoo teologian tohtori Kirsti Stjerna.

Suomessa luterilaisuus näkyy sielläkin, mistä sitä ei arvaisi löytävänsä. Esimerkiksi kouluopetus on reformaation hedelmä.

Reformaation peruja on sekin, että pohjoismaalaiset tulevat tapaamisiin sovitulla kellonlyömällä. Luterilainen traditio näkyy myös valtaetäisyyden pienuudessa – suomalainen voi sinutella kansanedustajaa ja maallikko voi ojentaa pappia ja piispaa, jos katsoo näiden menneen opissa harhaan.

Suomalaisessa arvomaailmassa näkyvät luterilaisuuden peruina työ, tasa-arvo, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Yhteisöllisyys on pudonnut listalla, ja yksilökeskeiset arvot kuten rohkeus ja vapaus ovat vallanneet etusijan. Silti Suomi ja muut luterilaiset pohjoismaat erottuvat eurooppalaisella arvokartalla maina, joissa korostetaan enemmän yhteistyötä kuin kilpailua, ja joissa luotetaan kykyyn tehdä asioita yhdesssä.

Artikkeli Se mitä rahalla ei saa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.