– Haluamme turvata seurakunnan parhaan toimintakyvyn tulevaisuudessa. Meillä on nyt viisi hyvää seurakuntaa, joita ihmiset rakastavat ja vaalivat. Toisaalta väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee. Kosketuspinta ei ole mahdollisimman laaja, on tarve uusille työtavoille. 

Hämäläinen lisää, että rinnalla kulkee huoli työntekijöistä, joita ei tahdo löytyä seudulle. Hän ottaa esimerkiksi oman seurakuntansa Elimäen tilanteen; jäseniä on nyt 5 200 ja määrä pienenee joka vuosi 200:lla. 

– Meillä ei voi olla jatkossa kolmea pappia, kahta kanttoria ja kahta diakonia. Tällaista rakennetta ei vain voi pitää yllä.

Uudenlainen ajattelu ja voimavarojen yhdistäminen on Hämäläisen mielestä paras ratkaisu palvelujen turvaamiseksi. 30 minuutin siirtymäajalla työntekijät liikkuvat jo aika sujuvasti Kouvolan alueella. 

– Tehdään yhdessä ja otetaan muiden hyvät käytännöt kaikkien käyttöön. Lähestytään vaikka nuorisotyötä uusin silmin ja erikoistutaan, kuten esimerkiksi kirkkomuskareissa. 

HUOLI palvelujen ja tuttujen käytäntöjen katoamisesta kuntien yhdistymisen tapaan kalvaa ihmisiä. Sen myös yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimiva Hämäläinen on aistinut monissa keskustelutilaisuuksissa. Seurakuntalaisten kuuleminen on tärkeä osa kehitystyötä. 

– On halu säilyttää tutut toimitukset tutuissa paikoissa tuttujen ihmisten toimesta, ja tämä toteutuu. Digitalisaatio auttaa virkatodistus- ja muissa asioissa. 

Nuoret näyttävät osaltaan suuntaa matkalla kohti tulevaa, heille on luontaista käydä eri seurakuntien tapahtumissa. Hämäläinen ymmärtää, että ihmiset elävät käytännön kautta ja miettivät omaa kotikirkkoaan ja omia tarpeitaan. Ne eivät ole uhattuna. 

– Katse on eteenpäin kohti tulevaisuuden resursseja. Yksi uuden nimen saava seurakunta ja yhdet resurssit on järkevää, kun haluamme luoda uutta. 

Rakenneselvitystyö on kirvoittanut kritiikkiä muun muassa seurakunnan hengellisen toiminnan laiminlyömisestä. Hämäläisen mukaan seurakunnalla säilyy kirkas kristillinen tehtävä. Byrokratiaa vähentämällä resurssit on mahdollista suunnata paremmin hengellisiin palveluihin. 

Kiinteistöstrategian yhteinen kirkkovaltuusto palautti uuteen käsittelyyn. Yhteinen kirkkoneuvosto perusti tätä varten uuden työryhmän, jonka tulee löytää uusi etenemistapa. 

– Jokin ratkaisu pitää tehdä ja sitoutua siihen. Teemme tätä tulevia sukupolvia varten. 

KIRKOLLINEN päätöksenteko kulkee omia polkujaan ja rakennemuutoksen etenemisen osalta tätä avaa Kouvolan seurakuntayhtymän hallintojohtaja Rauni Pennanen:

Anjalankosken, Elimäen ja Kouvolan seurakuntaneuvostot tekivät 20.2.2025 yhdenmukaisen aloitteen Kouvolan alueen viiden nykyisen seurakunnan yhdistymisestä yhdeksi uudeksi seurakunnaksi 1.1.2027.  Kouvolan seurakunnan päätöksessä on ehtona, että Kouvolan Keskuskirkko remontoidaan tai rakennetaan kokonaan uusi kirkko entisen tilalle. Kirkkoon tulee mahtua vähintään 500 henkilöä.

Yhteinen kirkkovaltuusto puolsi aloitteita lausunnossaan 18.3.2025. Aloitteiden kuulutusaika oli 10.–31.3.2025, jolloin seurakuntalaisilla oli mahdollisuus tehdä kannanottoja aloitteesta Tuomiokapitulille.

Tuomikapituli käsittelee aloitteet todennäköisesti tämän kevään aikana ja mikäli se puoltaa aloitteita, ne etenevät Kirkkohallituksen käsittelyyn. Kirkkohallituksen käsittely on aikaisintaan syksyn 2025 aikana. Uuden seurakunnan nimen etsintä ja henkilöstön kuuleminen on samaan aikaan käynnissä. 

Artikkeli Tavoitteena paras toimintakyky tulevaisuudessa  julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lähikirkkoalueita luonnehditaan valmistelussa toiminnallisiksi, jumalanpalveluselämän ja seurakuntaelämän perusyksiköiksi sekä seurakuntalaisuuden toteutumisen lähiyhteisöiksi. Seurakuntalaisen näkökulmasta toiminta ei juuri muutu.

Oma lähikirkko ja sen toiminta sekä pitkälti myös tutut työntekijät säilyvät ennallaan.

– Oma lähikirkko ja sen toiminta sekä pitkälti myös tutut työntekijät säilyvät ennallaan, rakenneselvityksen työstämisessä mukana ollut pastori Matti Väätäinen kertoo.

Seurakunnan toimintaan voi tälläkin hetkellä osallistua paitsi oman asuinpaikkansa lähellä, myös haluamassaan kaupunginosassa kai vaikkapa keskustassa. Alueseurakunnista luopumisen kuitenkin toivotaan entisestään vahvistavan seurakunnan identiteettiä yhtenä suurena seurakuntana ja toisaalta säilyttävän alueiden jo olemassa olevan yhteisöllisyyden lähikirkkotoiminnan muodossa.

Kirkkoherra Arto Viitalan mukaan Jyväskylän seurakunnassa on eri tavoin haluttu varmistaa, että seurakunta olisi lähellä ihmisiä.

– Niin nykyisellä kuin tulevalla organisaatiolla tuetaan tätä tavoitetta. Olemme Suomen suurin seurakunta, mutta eri puolilla kaupunkia on toimitiloja ja työntekijöitä mahdollistamassa seurakuntaelämää.

Hallinnollinen uudistus sai alkusysäyksensä piispantarkastuksessa puolitoista vuotta sitten, kun seurakunta sai tehtäväksi selvittää, millainen rakenne palvelisi parhaiten seurakunnan laajentuessa mahdollisten liitosten myötä. Nykyinen alueseurakuntajako on selvityksessä todettu liian kankeaksi reagoimaan mahdollisiin seurakuntaliitoksiin.

Millainen rakenne palvelisi parhaiten seurakunnan toimintaa?

– Toinen keskeinen lähtökohta oli, millainen rakenne palvelisi parhaiten seurakunnan toimintaa ja sen kehittämistä niukkenevien resurssien puitteissa, ja miten saisimme henkilöstön osaamisen mahdollisimman hyvin käyttöön, Matti Väätäinen selvittää.

Vuodenvaihteessa Keski-Suomessa tapahtui kolme seurakuntaliitosta, kun Konnevesi yhdistyi Laukaan seurakuntaan, Karstula ja Kyyjärvi Saarijärven seurakuntaan ja Multia liitettiin osaksi Keuruun seurakuntaa.

Luottamuselimissä uudistus on edennyt varsin kitkattomasti. Kirkkoneuvostossa edustaja esitti asiaa­ palautettavaksi valmisteluun niin, että alueita kuultaisiin lisää vielä ennen esityksen hyväksymistä jatkovalmistelun pohjaksi, mutta valmistelua päätettiin jatkaa.

Kirkkoherra Viitalan mukaan keskustelua onkin toistaiseksi käyty ennen muuta päälinjoista ja niihin on suhtauduttu eri tahoilla varsin myönteisesti.

Yksittäisiä puheenvuoroja on kuultu, joissa pidetään nykyistä rakennetta niin hyvänä, että muutos olisi tarpeeton.

– Yksittäisiä puheenvuoroja on kuultu, joissa pidetään nykyistä rakennetta niin hyvänä, että muutos olisi tarpeeton. Kun nyt on käynnistynyt kuulemiskierros yksityiskohtaisesta esityksestä, muutosehdotuksiakin varmasti saadaan. Lähikirkkoalueen niveltyminen osaksi isompaa aluetta on tietysti keskeinen kohta muutoksessa ja siihen liittyy erilaisia kysymyksiä.

Uudistuksen yhteydessä muodostettaisiin myös alueita, joiden merkitys painottuu hallintoon ja työnjohtoon. Yhdessä tiiviisti toimisivat Keskusta–Huhtasuo, Kuokkala–Vaajakoski, Palokka–Tikkakoski, Keltinmäki–Säynätsalo–Korpilahti.

Nykyisten alueneuvostojen tilalle kaavaillaan kullekin neljästä alueesta aluejohtokuntaa, jotka saavat myös aiempiin alueneuvostoihin verrattuna lisää valtaa ja vastuuta.

Artikkeli Yksi suuri seurakunta, monta lähikirkkoa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.