Kuusankoskella asuva Riitta esittelee itsensä käytännön ihmisenä, joka ei heti syty uusille virtauksille. Asiat ovat balanssissa silloin, kun ” jalat ovat maassa ja sydän taivaassa”.

– Raamattu on siitä ihmeellinen kirja, että siitä löytyy aina uutta. Pyhä Henki elävöittää luetun tekstin, joten en koskaan alleviivaa mitään.

Seurakuntatalon kappelia vastapäätä piirtyvät pihan takaa kokoushuoneen ikkunat, joiden takana Riitta on vetänyt naisten raamattupiiriä viimeiset puolitoista vuotta. Sitä ennen hän viihtyi piiriläisenä yli kaksikymmentä vuotta. Vetäjäkaartiin ovat kuuluneet Aino Markkula, Liisi Helkala ja Ulla Ekholm.

Riitan innostaviin vastuurutiineihin kuuluu myös Sanna Suutarin työtä tukeva Kansanlähetyksen lähetyspiiri.

Kouvolan herätys jätti jälkensä

Hengellisen kasvun alkujuuret juontuvat seitsemänkymmentäluvun lopun herätykseen Kouvolassa. Silloin Riitta työskenteli nykyisen UPM:n paperitehtaan laboratoriossa. Usko kosketti tehtaalaisia, vaikka hymähtelijöitäkin riitti. Riitta ei kiellä, etteikö omakin elämä sisältänyt joskus rosoisuuden hetkiä.

– Kun Pyhän Hengen tuuli puhalsi herätyksessä, saimme kaikki uudistua.

Jälkeenpäin Riitta ymmärtää, miten Jumala on kulkenut mukana pitkin elämän matkaa.

– Kymin tehtaan rippikoulussa opin katekismuksesta perusasiat, mutta vasta mukaan saatu pieni Uusi testamentti alkoi merkillisesti elää Johanneksen evankeliumin kolmannen luvun kautta: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”

Sitä elämää Kristuksessa Riitan sisin janosi, vaikka hän ei vielä tiennyt Pyhästä Hengestä juuri mitään.

Vuodet ovat opettaneet, että Raamatun sanan avautuminen ja uskoon sisälle pääsy on alusta loppuun Jumalan työtä. Sitä ei voi omin voimin toiselle pakottaa, vaikka rukouksissa tuleekin asioita ja ihmisiä ylöspäin kantaa. Joskus pyyntöihin on myös vastattu. Esimerkkinä yhden ystävän nopea talokauppa.

Koolle kahden viikon välein

Kun naisten raamattupiiri kahden viikon välein kokoontuu, pöydän ympäryksen täyttää noin kymmenhenkinen joukko. Jokunen on mukana työelämässä, useimmat eläkkeellä. Hetki aloitetaan virrellä ja alkurukouksella. Viimeksi on käyty läpi Apostolien tekoja. Raamattu kansalle -kommentaari tuo valaistusta tekstin tapahtumiin. Keskustelussa jokainen saa aktivoitua, ja piiri päättyy yhteiseen rukoukseen.

Moni Raamattuun perehtynyt on myös Riitan tavoin kiinnostunut juutalaisen kansan historiasta ja tavoista. Raamatun tapahtumapaikoilla Riitta on päässyt viivähtämään kolmella Israelin matkalla. Hän haluaa myös tukea mahdollisuuksien mukaan Israelissa toimivaa lastentarhaa.

Heprealaiskirjeen luku 11 on koskettanut Riittaa syvältä, koska se kertoo uskon esikuvista. Jakeessa 27 puhutaan Mooseksesta, ”joka lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän.”

– Se voi olla todellisuutta meidänkin elämässämme. Jos lähdemme vaeltamaan tietämme Jumalaa totellen, saamme nähdä näkymättömiä niin tässä ajassa kuin kerran rajan tuolla puolen.

Riitta on huomannut, että Jumalan johdatuksen näkee usein selvimmin jälkeenpäin. Se vahvistaa uskoa ja luottamusta.

– Seurakunta rakentuu, kun yhdellä on yksi lahja, toisella toinen. Omassa voimassa on turha mitään yrittää. Parasta on tietää, ettei Jumalalle ole mikään mahdotonta.

Artikkeli ”Jalat maassa – sydän taivaassa” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Läsnäolon hetkiä Ahola on kokenut miesten raamattupiirissä, joka kokoontuu pari kertaa kuukaudessa Kouvolan seurakuntakeskuksessa. Jokaisella tapaamiskerralla vaihdetaan kuulumiset, rukoillaan ja keskustellaan päivän aiheesta.
– Raamattupiirillä on ollut rohkaiseva vaikutus. Arjessa ei välttämättä kohtaa uskovia miehiä säännöllisesti. Kuulumisista ja uskosta puhuminen antaa rohkeutta toimia omassa arjessa. Myös verkostoituminen on hyvä asia, kun on tullut uudelle paikkakunnalle.

Ahola on kotoisin Tampereelta, mutta vuosi sitten työt Vekaranjärvellä toivat hänet puolisonsa kanssa Kouvolaan. Seurakunnan pariin hakeutuminen tuntui luontevalta tavalta tutustua uuteen paikkakuntaan.
– Seurakuntatoiminta on aina ollut osa elämääni ja sieltä on löytynyt kavereita. Myös raamattupiiristä on löytynyt ystäviä ja tukea. Tuen osoituksena minulle on esimerkiksi tarjottu peräkärryä lainaksi. Vaikka se ei ole henkisen tuen asia, se on kuitenkin osoittanut luottamusta ja tukea ja avannut yhteyden kahden ihmisen välille.

Ahola rohkaisee muitakin hakemaan yhteyttä, tukea ja läsnäoloa.
– Jos seurakunta on edes osittain tuttu riparin tai sukulaisten kautta, ota itseäsi niskasta kiinni ja tule johonkin tilaisuuteen ja esittele itsesi. Se avaa keskustelun. Jos seurakunta on tutumpi, mene ulkopuolelle ja esittele itsesi siellä.

Artikkeli Yhteys löytyy läsnäolosta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Yksi seuraus oli, että Kouvolan tutkiva raamattupiiri pääsi viime talvena maistelemaan itselle tärkeiden jakeiden syntyhistoriaa ja luotettavuutta. Tänä syksynä jatketaan. – Moni luottaa käännöskomiteoiden työn jälkeen tai yksittäiseen auktoriteettiin, mutta ainakin minulla itselläni on halu tietää, mihin käännökset pohjautuvat.

Monien kritisoimaan Kirkkoraamatun 1992 käännökseen on esimerkiksi uskallettu ottaa arvostetun Sinaiticus-käsikirjoituksen ilmaisu.  ”Ainoa Poika, joka itse on Jumala…” (Joh. 1:18) Se todistaa ytimekkäästi Kristukseen jumaluudesta.

Kun pohditaan käsitettä ”olla Kristuksessa”, vuoden 92 käännöksessä se on vaihtunut ”Kristuksen kanssa olemiseen”. Mahtoiko tässä taas kääntäjiltä puuttua uskallusta.

– Teologisessa tutkimuksessa lähdetään liikkeelle epäilyn pohjalta. Epäillä-verbi kuitenkin puuttuu kokonaan Vanhasta Testamentista. Sen sijaan usko on tosiasia.  Jumala on Aamen, kaiken alku ja loppu. Häneen voi aina luottaa.

Annelin härmäläisen pappis- ja lääkäriperheen vanhemmat oppivat Tommy Hicksin kokouksissa, että Jumalan sana on yhtä tärkeä asia kuin syöminen. Sitä on luettava joka päivä. Tuolloin viisivuotias Anneli muistaa edelleen elävästi, miten iltapalan jälkeen neljä lasta ja yksi koira lojuivat isän ja äidin sängyn päällä Raamattua lukien. Se perinne oli kuin hampaiden pesu: jos sen jätti tekemättä, suussa maistui pahalta.

Kirjahyllystä löytyy yhä vanha perheraamattu, jonka yksi sivu oli repeytyä, kun Annelin pelokas sormi oli juuttunut luhistuvasta Baabelin tornista kertovan sivun kohdalle.
– Seitsemänkymmentäluvun alussa pintaan noussut karismaattinen herätys antoi teologian opiskeluille syvemmän sisällön. En olisi uskaltanut aloittaa seurusteluakaan etiopialaisen Tilahunin kanssa ellen olisi saanut asialle varmuutta Jumalalta.

Anneli solmi avioliiton Tilahunin kanssa vuonna 1976. Lopulta 90-luvun talouslaman kuljetettua viisihenkiseksi kasvaneen perheen isän Etiopiaan, elämä tuntui katkeavan Annelin kohdalla. 25-vuotta kestänyt avioliitto päättyi eropapereitten lähettämiseen Etiopiaan.

Anneli oli ennalta nähnyt tsunamia muistuttavan näyn. – Luulin kuolevani tuhotulvaan. Vedenpaisumus vei puolisoni. Silloin Herra kehotti: ”Pane jalat maahan.” Kun tein niin, vesi alkoi laskea ja katosi kalliolta afrikkalaiseen maisemaan. Taas Herra sanoi: ”Et sinä kuole. Tämä on siunauksen virta”.

Taakse päin elämää katsoessa voi nähdä siunauksen virrat kaikessa Raamatun opetustyössä. Etiopia amharan-kielineen tarjosi kulttuuriopetusta, jota mikään yliopistokoulutus ei olisi kyennyt antamaan. Jumala näki kaiken ja oli joka hetki mukana.

Teksti on muokattu versio 5.9.2018 Risteyksessä julkaistusta artikkelista.

Artikkeli Kivun kautta siunauksen virtaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.