Kuusankoskella asuva Riitta esittelee itsensä käytännön ihmisenä, joka ei heti syty uusille virtauksille. Asiat ovat balanssissa silloin, kun ” jalat ovat maassa ja sydän taivaassa”.

– Raamattu on siitä ihmeellinen kirja, että siitä löytyy aina uutta. Pyhä Henki elävöittää luetun tekstin, joten en koskaan alleviivaa mitään.

Seurakuntatalon kappelia vastapäätä piirtyvät pihan takaa kokoushuoneen ikkunat, joiden takana Riitta on vetänyt naisten raamattupiiriä viimeiset puolitoista vuotta. Sitä ennen hän viihtyi piiriläisenä yli kaksikymmentä vuotta. Vetäjäkaartiin ovat kuuluneet Aino Markkula, Liisi Helkala ja Ulla Ekholm.

Riitan innostaviin vastuurutiineihin kuuluu myös Sanna Suutarin työtä tukeva Kansanlähetyksen lähetyspiiri.

Kouvolan herätys jätti jälkensä

Hengellisen kasvun alkujuuret juontuvat seitsemänkymmentäluvun lopun herätykseen Kouvolassa. Silloin Riitta työskenteli nykyisen UPM:n paperitehtaan laboratoriossa. Usko kosketti tehtaalaisia, vaikka hymähtelijöitäkin riitti. Riitta ei kiellä, etteikö omakin elämä sisältänyt joskus rosoisuuden hetkiä.

– Kun Pyhän Hengen tuuli puhalsi herätyksessä, saimme kaikki uudistua.

Jälkeenpäin Riitta ymmärtää, miten Jumala on kulkenut mukana pitkin elämän matkaa.

– Kymin tehtaan rippikoulussa opin katekismuksesta perusasiat, mutta vasta mukaan saatu pieni Uusi testamentti alkoi merkillisesti elää Johanneksen evankeliumin kolmannen luvun kautta: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”

Sitä elämää Kristuksessa Riitan sisin janosi, vaikka hän ei vielä tiennyt Pyhästä Hengestä juuri mitään.

Vuodet ovat opettaneet, että Raamatun sanan avautuminen ja uskoon sisälle pääsy on alusta loppuun Jumalan työtä. Sitä ei voi omin voimin toiselle pakottaa, vaikka rukouksissa tuleekin asioita ja ihmisiä ylöspäin kantaa. Joskus pyyntöihin on myös vastattu. Esimerkkinä yhden ystävän nopea talokauppa.

Koolle kahden viikon välein

Kun naisten raamattupiiri kahden viikon välein kokoontuu, pöydän ympäryksen täyttää noin kymmenhenkinen joukko. Jokunen on mukana työelämässä, useimmat eläkkeellä. Hetki aloitetaan virrellä ja alkurukouksella. Viimeksi on käyty läpi Apostolien tekoja. Raamattu kansalle -kommentaari tuo valaistusta tekstin tapahtumiin. Keskustelussa jokainen saa aktivoitua, ja piiri päättyy yhteiseen rukoukseen.

Moni Raamattuun perehtynyt on myös Riitan tavoin kiinnostunut juutalaisen kansan historiasta ja tavoista. Raamatun tapahtumapaikoilla Riitta on päässyt viivähtämään kolmella Israelin matkalla. Hän haluaa myös tukea mahdollisuuksien mukaan Israelissa toimivaa lastentarhaa.

Heprealaiskirjeen luku 11 on koskettanut Riittaa syvältä, koska se kertoo uskon esikuvista. Jakeessa 27 puhutaan Mooseksesta, ”joka lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän.”

– Se voi olla todellisuutta meidänkin elämässämme. Jos lähdemme vaeltamaan tietämme Jumalaa totellen, saamme nähdä näkymättömiä niin tässä ajassa kuin kerran rajan tuolla puolen.

Riitta on huomannut, että Jumalan johdatuksen näkee usein selvimmin jälkeenpäin. Se vahvistaa uskoa ja luottamusta.

– Seurakunta rakentuu, kun yhdellä on yksi lahja, toisella toinen. Omassa voimassa on turha mitään yrittää. Parasta on tietää, ettei Jumalalle ole mikään mahdotonta.

Artikkeli ”Jalat maassa – sydän taivaassa” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Suurin osa toivoon liittyvästä puheesta on Paavalilla ja muissa Uuden testamentin kirjeissä, mutta toivo löytyy myös Vanhasta testamentista. 

Puhuessaan toivosta myös Paavali viittaa Vanhan testamentin aikaan. 

– Paavali nostaa Abrahamin esikuvaksi. Abraham luotti Jumalan lupaukseen jälkeläisestä ja jaksoi toivoa. 

– Toivo ei ole voi kunpa -toivottelua. Elämässä on monia asioita, joille emme voi mitään, vaikka kuinka toivoisimme. Rahat eivät riitä, vaatimukset lisääntyvät, maapallo lämpenee ponnisteluistamme huolimatta. Silti Raamatusta nousee viesti, että toivottomassa tilanteessakin ihminen voi toivoa ja toimia sen mukaan. 

– Eikä kyse ole vain ihmisistä. Paavali sanoo, että koko luomakunnalla on toivo. 

Toivo saa toimimaan 

Vaikka Jeesus ei opeta toivosta, monet parantamiskertomukset kannustavat toivoon. 

– Verenvuotoa sairastava nainen Markuksen evankeliumissa hiipii väkijoukossa salaa Jeesuksen taakse ja koskettaa tämän viittaa. Hän toivoo, että pelkkä kosketus voi parantaa. Näin tapahtuukin, ja Jeesus huomaa hänet (Mark. 5:25-34). 

Matteuksen evankeliumissa nainen pyytää Jeesusta parantamaan sairaan tyttärensä (Matt. 5:22-28). Jeesus kuitenkin kieltäytyy, koska hänen sanomansa on tarkoitettu juutalaisille, eikä nainen kuulu tähän joukkoon. ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille”, hän sanoo tylysti. 

– Tässä näkyy, että toivominen vaatii aktiivisuutta. Nainen ei luovuta ja vastaa: ”saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia”. Jeesus näkee naisen luottamuksen ja parantaa tyttären. 

Toivo näyttää uusia mahdollisuuksia 

Abrahamin kertomuksesta Outi Lehtipuu löytää myös toisen toivoon liittyvän henkilön, orjatar Hagarin. 

Lapsettomuuden pitkän odotuksen aikana Saara ehdottaa Abrahamille, että Hagar synnyttäisi heille lapsen. Saara ei kuitenkaan kestä katsoa odottavaa äitiä vaan ajaa tämän autiomaahan, jossa olosuhteet ovat hengenvaaralliset. Jumala ilmestyy Hagarille enkelin hahmossa ja kehottaa tätä palaamaan takaisin. 

– Toivo voi myös näyttää realistiset vaihtoehdot. Hagarilla oli kuitenkin suoja Saaran luona, vaikka kohtelu oli tylyä, pohtii Lehtipuu. 

Myöhemmin Saara ajaa Hagarin uudelleen autiomaahan. Hagar odottaa jo kuolemaa, mutta ihme tapahtuu, Jumala näyttää hänelle kaivon. Niin Hagar lapsineen pelastuu. 

– Näin toivo toimii minusta nykyaikanakin. Jos pidämme siitä kiinni, silmämme avautuvat myös uusille vaihtoehdoille. Ihme voi olla se uusi ajatus, joka auttaa eteenpäin toivottomalta näyttävästä tilanteessa. 

Nuorten toivo on tärkeintä 

Outi Lehtipuun mielestä ihmiskunnan tärkein kysymys on se, miten pystymme pitämään yllä nuorempien sukupolvien toivoa. 

– On raskasta nähdä, miten moni nuori on pelokas ja näkee tulevaisuuden toivottomana. Me vanhemmat sukupolvet saatamme elämässä koettujen pettymysten vuoksi pessimistisesti ajatella, ettei tästä mitään tule. 

– Mutta toivolle tällainen ajattelu on myrkkyä. Nuoruuteen pitäisi kuulua suorastaan uhkarohkeus, tai tekisi mieli sanoa uhkatoivo. Kaikki on mahdollista, pystyn mihin vain. Enkä vain minä vaan me: me oikaisemme virheet, joita vanhemmat sukupolvet ovat tehneet, me ratkaisemme ongelmat, painottaa Lehtipuu. 

– Se, että toivoo, ei tarkoita, ettei tekisi mitään. Se ei vie vastuuta. Toivoa voi ja pitää tehdä kollektiivisesti todeksi. 

Artikkeli Raamatusta löytyy vahva toivon viesti  julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koska puhuttu ja kirjoitettu kieli muuttuvat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, asiantuntijat ovat arvioineet, että Raamattu tulisi kääntää uudelleen noin 25 vuoden välein. Psalmien uusi käännös on tarkoitettu kaikenikäisille Raamatusta kiinnostuneille, mutta aivan erityisesti sen kielessä on tavoiteltu tämän päivän nuorten ja nuorten aikuisten kielentajua. Heille ongelmallisia ovat usein voimakkaan uskonnollinen sanasto sekä maatalouteen ja luontoon liittyvät käsitteet.

Käännöstiimit tekevät hepreasta suomeen pohjakäännöksen, jota ekumeeninen ohjausryhmä kommentoi. Itse kuulun tähän ohjausryhmään. Suurena apuna on jo yli tuhanteen henkeen kasvanut testiryhmä, jolta pyydetään palautetta kääntämiseen liittyvistä ratkaisuista. Testiryhmän jäseneksi voi kuka tahansa ilmoittautua Pipliaseuran sivuilla. Kyseessä on historiallinen hanke, johon pystyt halutessasi vaikuttamaan!

Psalmeja luonnon kauneudesta

Psalmit sisältävät paljon ylistystä. Niissä kiitetään ja kunnioitetaan Jumalaa erityisesti Luojana. Koska kesällä Jumalan luomakunta näyttäytyy kauneimmillaan, kesän lukuvinkeiksi haluan nostaa kolme psalmia, jotka koskettavalla tavalla puhuvat Luojan suuruudesta sekä luonnon kauneudesta.

1. Hän antaa minun levätä niityllä, viheriöivän ruohon keskellä, hän vie minut lepäämään veden äärelle.
Psalmi 23 on varmaankin koko Psalmien kirjan tunnetuin yksittäinen teksti. Sen sisältönä on Jumalan huolenpito. Mietipä tätä psalmia värien kautta. Sen tunnusvärit ovat vihreä ja sininen. Aika hyvin ne samat värit kuvaavat kesäaikaan myös oman maamme maisemaa.

2. Katselen taivastasi, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen omin sormin – mikä on ihminen, että häntä muistat, pidät huolta hänestä, vähäisestä?
Psalmi 8 osoittaa, kuinka suuri ja viisas Jumala on ollut luodessaan tämän näkyvän maailman. Tässä psalmissa muistutetaan siitä, mikä on ihmisen tehtävä. Ihminen saa hallita Jumalan käsien töitä, mutta siihen liittyy samalla suuri vastuu.

3. Autiomaan laitumet viheriöivät, ja kukkulat iloitsevat juhla-asussaan.
Psalmin 65 pohjalta Elias Lönnrot sanoitti virsikirjassa yhä olevan kesäisen virren ”Taas kukkasilla kukkulat” (572). Kun pysähtyy ajattelemaan tämän psalmin jakeita ja katselee ympärillään olevaa kesäisen rehevää luontoa, on helppo yhtyä psalminkirjoittajan riemuun.

Artikkeli Psalmit aikamme kielellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Minna Heimola kertoo kirjan esipuheessa vierailun Etelä-Afrikkaan antaneen kipinän kirjan kirjoittamiseen. Hän tutustui matkallaan raamatuntulkintoihin, joilla reformoitu kirkko tuki apartheidia. Toisaalta hän hän havaitsi, miten monet eteläafrikkalaiset kristityt kyseenalaistivat näitä apartheidia tukevia ja muita liian yksioikoisia tulkintoja. Siirtomaavallan ja rotuerottelun ajat opettivat raamatunlukijat kovimman kautta kriittisyyteen.

Etelä-Afrikassa näkyväksi tullut jännite kulkee halki kirjan. Raamattua on käytetty tukemaan sekä rasismia että taistelua sitä vastaan. Toisinaan Raamattua ja jopa sen samoja kertomuksia ovat lukeneet sekä sortajat että sorretut. Toiset ovat hakeneet Raamatusta tukea – usein ympäröivästä kulttuurista omaksutulle – ajatukselle omasta ylivertaisuudestaan, toiset ovat nähneet sen puhuvan ihmisten tasavertaisuuden puolesta.

Heimola esittelee tapauksia antiikista tähän päivään. Maantieteellisesti kirjassa liikutaan Raamatun syntysijoilta laajemmin Välimeren alueelle, Eurooppaan ja Atlantin taakse. Monet tapauksista ovat globaalin tason tunnettuja ilmiöitä. Tällaisia ovat mm. eurooppalaisten toiminta Amerikoissa uuden ajan ensimmäisillä vuosisadoilla, orjakauppa, antisemitismi ja apartheid. Heimola nostaa esille myös Raamatun käytön suomalaisen venäläisvihan ja saamelaisiin kohdistetun halveksunnan yhteydessä. Rasistiset asenteet ovat vaikuttaneet lähellä ja kaukana.

Me ja ne 

Monien kirjan esittelemien tapausten ytimessä on selvärajaisesti määriteltävä raja ”meidän” ja ”niiden” välillä. Ulkonäöltään, tavoiltaan ja tottumuksiltaan omasta ryhmästä poikkeavat ihmiset ovat ennakkoluulojen ja syrjinnän kohteita. Rajoille ja niiden eripuolilla olevien ihmisryhmien eriarvoisuudelle on haettu tukea niistä raamatunkertomuksista, joissa jakolinjat ovat vahvoja. Tällaisia ovat esimerkiksi kertomukset Kainista ja Aabelista, Baabelin tornin rakentamisesta, Iisakista ja Ismaelista, Kanaanin kiroamisesta ja luvatun maan valloituksesta.  

Raamatunkertomusten tulkintaan on toisinaan liitetty spekulaatioita varsinaisten tekstien ulkopuolelta, esimerkiksi kirjan esittelemät tulkinnat Haamin synnistä ovat erittäin villejä. Joskus käännösvirheet ovat ohjanneet tulkintaa rasistiseen suuntaan. Esimerkiksi Mooseksen kasvojen loiste on muuttunut käännösvirheen myötä sarviksi ja johtanut juutalaisvastaisissa kirjoituksissa koko kansan kuvailemiseen sarvipäisinä paholaisina. On myös ilmeistä, että monet ympäristössä vaikuttaneet ennakkoluulot ovat vaikuttaneet tulkintoihin. Heimola osoittaa, että jo muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten toimintatavoissa näkyi ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan.

Monessa tapauksessa merkittävää on se, mihin joukkoon raamatunlukija itsensä sijoittaa. Alkuperäiskansoja Amerikoissa sortaneet ja surmanneet konkistadorit ja uudisraivaajat pitivät itseään luvatun maan valloittajina, joilla oli oikeus koviinkin toimiin. Orjien omistajat vetosivat Haamin syntiin, kun taas orjat odottivat vapautusta Babylonian vankeudesta tai Danielin tavoin leijonien luolasta. Kirjan esittelemät mustat teologiat ovat tämän kysymyksen suhteen mielenkiintoisia. Ne tiedostavat toisinaan hyvinkin tarkasti kertomuksissa vaikuttavat valtarakenteet ja jännitteet eivätkä kulje yksinkertaisten tulkintojen tietä.

 Jotkut esitetyt tulkinnat hätkähdyttävät. Esimerkiksi kertomus Filippoksesta ja etiopialaisesta hoviherrasta (Ap.t. 8:26–40) nähdään usein merkittävänä esimerkkinä rajanylityksistä, joihin Kristuksen seuraaminen hänen oppilaitaan johti. Tälle kertomukselle on löytynyt tulkitsijoita, jotka uskoivat etiopialaisen muuttuneen kasteessa iholtaan – tai ainakin sielultaan – valkoiseksi. Ajatus valkoihoisten ylivertaisuudesta mustaihoisiin nähden on tullut osaksi tulkintaa.

Hyvä eksegetiikka on rasisminvastainen teko  

Kirja osoittaa hyvän raamatuntutkimuksen ja muun teologian merkityksen kirkolle. Heimola korostaa vastuullisten tulkintojen merkitystä. Raamatussa on kohtia, joissa vastakkainasettelut ovat ilmeisiä ja joissa retoriikka on voimakasta ja viholliskuvia vahvistavaa. Tutkimus auttaa näkemään tekstien syntytilanteen merkityksen rajoja luovan ja niitä vahvistavan retoriikan takana. Kun tekstejä luetaan uusissa tilanteissa, tulee alkuperäisen retoriikan luonne tiedostaa.

Kirjan lukeminen laittaa pohtimaan lähetyksen suhdetta erilaisiin tulkintoihin Raamatusta. Kirja nostaa esille kolonialismin ajan lähetyksen virheitä. Ajatus kristikunnan uskonnollisesta ja kulttuurisesta ylivertaisuudesta on heijastunut Raamatun tulkintoihin ja toimintaan. Toisaalta kirja löytää samasta lähetyshistoriasta myös esimerkkejä Raamatun motivoimasta taistelusta sortoa ja rasismia vastaan. Jännite on vahva.

Rasismi ei valitettavasti ole historiaa kirkonkaan piirissä. Maailmanlaajuiseksi kasvanut kristinusko on toki poistanut monia rajalinjoja. Kirkon strategia Ovet auki toteaa, että tarvitsemme tietoisuutta kristinuskon globaalista kehityksestä. Kristinuskon globaali identiteetti on vahva lääke rasistisia Raamatun tulkintoja vastaan. Se toimii peilinä, joka auttaa huomaamaan omat rajoitukset. Se auttaa myös löytämään suhtautumistapoja muihin uskontoihin ja katsomuksiin. 

Raamattu ja rasismi on yleistajuinen ja merkittävään aiheeseen pureutuva kirja. Sen lukeminen auttaa lukemaan ja tulkitsemaan Raamattua niin, etteivät omat tulkinnat päädy varoittaviksi esimerkiksi tulevaisuudessa kirjoitettavien vastaavanlaisten kirjojen sivuille.

Minna Heimolan haastattelun vuodelta 2017 voi kuunnella Yle Areenassa: Jakso 1: Raamattu ja rasismi | Audio Areena (yle.fi) . Jakso on osa kahdeksanosaista kokonaisuutta ”Rotuopin kahdeksat kasvot”.

Artikkeli Minna Heimola: Raamattu ja rasismi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

KRISTILLISEN ETIIKAN ytimessä on Niko Huttusen mukaan Jeesuksen opetuksen kiteyttävä Vuorisaarna, joka löytyy Matteuksen (luvut 5–7) ja Luukkaan (6) evankeliumeista. – Esimerkiksi ajatus vihollisrakkaudesta, jonka pitäisi olla kristityille universaalin rakkauden ihanne, on aika poikkeava ja epätavallinen tässä maailmassa.

Isä meidän -rukouksen vaikutusta koko suomalaiseen kulttuuriin ei voi liioitella.
”Osoita nimesi pyhyys, anna valtakuntasi tulla ja tahtosi toteutua maan päällä samoin kuin taivaassa”, käännösehdotus kuuluu.
– Pyhitetty olkoon, tulkoon, tapahtukoon… Nykysuomessa tällaista tyyliä käytetään puhekielessä lähinnä silloin, kun johonkin myönnytään vastentahtoisesti. ”No, tulkoon sitten valtakuntasi, jos on ihan pakko.” Ilmaisu antaa väärän signaalin alkukieleen verrattuna, Huttunen kommentoi.

NIKO HUTTUNEN huomauttaa, että Johanneksen evankeliumissa Jeesuksesta puhutaan ylösnousemuksen perspektiivistä, taivaallisena Kristuksena, jonka ihmisyys on kaventunut.
– Johanneksen Jeesus on jo aika lailla irti tästä maailmasta. Yleisissä Jeesus-kuvissa muiden ihmisten joukosta erottuukin valkopukuinen ja kirkastunut hahmo. Johannes kuvaa Jeesusta paljon ylevämmin kuin Matteus ja Luukas, joiden Jeesus on huomattavasti inhimillisempi hahmo.
– Me olemme pyrkineet pois korkeatyylisestä kielestä, jota käytetään usein käännöskielessäkin. Jeesus voi puhua Vuorisaarnassa kuin tavalliset ihmiset. Hän saattaa sanoa vaikka: ”vilkaiskaapa taivaan lintuja”.

Artikkeli Vuorisaarnan Jeesus on lihaa ja verta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. (Hepr. 4: 12–13)

Meidän ajastamme puhutaan toisinaan vaihtoehtoisten totuuksien aikana. Vähintäänkin voi sanoa, että elämme vaihtoehtoisten tulkintojen aikaa. Samoista uutisista ja tapahtumista on nopeasti löydettävissä ainakin kaksi erilaista tulkintaa. Mediakritiikistä on tullut kansalaistaito, jota jo alakoululaiset harjoittelevat. Vaihtoehtoiset tulkinnat eivät suinkaan ole uusi keksintö, mutta erityisesti sosiaalisen median nopea nousu on tuonut mediakritiikin aiempaa tärkeämmäksi taidoksi ihan jokaiselle. Mistä siis tietää, mikä on totta ja mikä harhaa? Mitkä ovat oikeita valintoja, mitkä vääriä?

Raamattu on kristitylle pyhä kirja, mutta Raamatusta ei voi lukea suoria vastauksia kaikkiin elämän valintatilanteisiin. Tulkintaa tarvitaan väistämättä. Jumalan Sana on enemmän kuin vain Raamatun sana, se on Kristus itse.

Myös suomen kielen käyttösanastoon kuuluu sanonta kaksiteräinen miekka. Se lienee peräisin näistä jakeista.  Kaksiteräisen miekan molemmat reunat ovat teräviä. Kaksiteräinen miekka aiheuttaa suurempaa tuhoa kuin yksiteräinen ja sen käsittelijältä vaaditaan erityistä taitoa. Sanonta kaksiteräinen miekka merkitsee, että tietyt asiat kannattaa harkita erityisellä huolella, sillä niillä saattaa olla sekä positiivisia että negatiivisia seuraamuksia. Sanonta voi tarkoittaa myös sitä, että kaksiteräisellä miekalla voidaan ratkaista yksi ongelma mutta samalla aiheuttaa uusia. Varomattomasti käytettynä se voi vahingoittaa lyöjää itseään. (Ks. http://www.kysy.fi/kysymys/kaksiterainen-miekka ja sivun linkit).

Jumalan sana kaksiteräisenä miekkana on siis vahva ase. Sen käyttäjän on syytä olla huolellinen ja tarkka, ja punnita sekä omia motiivejaan että terän heilautuksen vaikutusta. Kutsuuko viesti ihmisiä lähemmäksi Jumalaa vai ajaako se heitä kauemmaksi?

Jumalan sana voi olla myös kaksiteräinen miekka siinä merkityksessä kuin sanonta tarkoittaa: hyvä tarkoitus voi kääntyä myös syvästi haavoittavaksi. Erityisen haavoittavaa on se, jos alamme itse sijoitella ihmisiä lavean ja kapean tien kulkijoihin. Raamatullinen etiikka on niin vaativaa, että lopulta kenenkään elämä ei yllä sen mukaisiin mittareihin. Jokainen meistä joutuu aikanaan tekemään tilin Jumalalle – ei siis toisillemme.  

Heprealaiskirjeen jakeet ohjaavat siis ennen muuta rehelliseen itsetutkiskeluun. On helppoa salata omat ajatukset ja motiivit toisilta, ja usein salaamme ne myös itseltämme, tietoisesti tai tiedostamatta. Jumalalle meidän mielemme salatuimmat ja pimeimmätkin kolkat ovat tiedossa, nekin, joita itse emme pysty näkemään.

Jeesuksen seuraajiksi kutsuttuna meidän tehtävämme on ohjata ihmisiä tielle, joka vie kohti kapeaa porttia. Se tehtävä onkin varsinaista kaksiteräiselle miekalla taiteilua! Miten kutsua ihmisiä oikealle tielle, miten olla asettamatta lisäesteitä kenenkään tielle? Miten ylipäätään tietää, mikä on se oikea tie kulloisessakin tilanteessa!

Heprealaiskirjeen sanat muistuttavat siitä, että Jumalan sana on elävää. Luen tämän suorana viittauksena Kristuksen persoonaan. Meidän tehtävämme on kutsua ihmisiä lähemmäksi tätä Sanaa isolla alkukirjaimella, muodostamaan henkilökohtainen suhde Kristukseen. Se tuskin onnistuu viiltämällä tai lyömällä.

Toiset ihmiset näkevät meissä kristityissä paljon muutakin kuin sanotut tai kirjoitetut sanat. Toiset ihmiset eivät näe meidän sisimpiä motiivejamme, ilojamme tai pelkojamme, mutta he näkevät meidän elämämme kokonaisuutena. He näkevät sen, tuottaako kristillinen usko hyvää hedelmää ympäristöömme. He näkevät sen, heijastammeko rakkautta vai vihaa. 

Kirkkomme Lähetys julkaisee kesän aikana viikoittain kirjoituksen seuraavan sunnuntain jumalanpalvelustekstien pohjalta. Tavoitteena on luodata sitä, mitä nuo tekstit mahdollisesti antavan pohdintaan kirkon missionaarisuudesta. Tekstit voi lukea kirkkovuosikalenterista: https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-2-8-2020/

Artikkeli Kaksiteräinen miekka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Suorassa lähetyksessä uutisankkuri välittää kokonaiskuvaa Jerusalemista. Hänen apunaan kentällä, muun muassa Betlehemissä häärivät reportteri ja kuvaaja, jotka poimivat vaikutelmia niin paimenilta kuin itämaiselta naiseltakin.

Tapahtumia tämän päivän uutisstudiossa kommentoivat tuon ajan juutalaisen lain opettaja, profeetta ja roomalainen hallitsija.

Mitä on tapahtunut?

Kerrotaan Daavidin kaupungissa syntyneen Vapahtajan, Kristus Herran, jota myös Pelastajaksi kutsutaan. Enkeli on jo ilmoittanut ilon koko kansalle, mutta todistajalausunnoista huolimatta mediaa epäilyttää: Että koko maailman Pelastaja makaisi nyt eläinten ruokinta-astiassa, tallissa aasin ja lampaiden keskellä!
Miksi uskonnolliset johtajat eivät kuulleet uutista ensimmäisinä?
Entä Maria? Neitsyt-synnyttäjä, jonka mies Joosef ei siis ole lapsen isä?
Ja ihmisetkö uskoisivat tämän kaiken!

TV-raati pohtii vielä Marian tilannetta, kun kuvaan ryntää kuningas Herodes. Tämä uhkailee ja maanittelee kansaa paljastamaan vastasyntyneen olinpaikan ja ilmiantamaan itämaan tietäjiä.

TV-kommentaattorit toteavat näkevänsä Herodeksessa syvästi pelokkaan miehen, joka epätoivoisesti yrittää turvata selustaansa ja säilyttää kruununsa.

Mutta, kuten hallitsija Antonius toteaa, Jeesus on ainutlaatuinen ja kyvykäs ohittamaan niin rodulliset kuin kulttuurillisetkin erot.

Lakiopettaja Gamaliel vetää asiat yhteen: – Toivo johtaa täyttymykseen. Kun toiveemme ovat sidoksissa Jumalan sanaan, voimme luottaa niiden toteutuvan.

Tämä on Valokeilassa Ilouutinen, suora lähetys Kouvolan Keskuskirkosta jouluaatonaattona. 

Kymmenen vuotta Lapsi tuo ilon -jouluvaellusta, ja nyt eräänlainen yhdistelmä Kauneimpia Joululauluja ja joulunäytelmää.

Idea uudenlaisesta joulutapahtumasta syntyi Kouvolan seurakuntaneuvostossa, jouluvaelluksen jouduttua katkolle kävelykatu Manskin remontin takia. – Tahdoimme kuitenkin tilalle jotain, sanomallista tapahtumaa, johon kaikenikäisten kaupunkilaisten olisi helppo osallistua.  – Kokosimme yhteistyöryhmän, johon lisäkseni kuuluvat Päivi Ainali, Vesa Vainio, Tuija Nuutinen ja Ulla-Maija Hiltunen, kertoo Maarit Kenttälä, joka värvättiin etsimään ja työstämään Kouvolaan sopivaa käsikirjoitusta jouluevankeliumista.

Amerikkalaisen draamaopettajan, Kathleen Aplebyn teksti osoittautui sellaiseksi. Kun tämä vielä lupasi rapakon takana sulkea tapahtuman ja tekijät rukouksiinsa, oli aika ryhtyä toimeen.

Kouvolan kirkkoherra Keijo Gärdströmin siunauksella edettiin, palkattiin tapahtumalle ammattiohjaaja Piia Kleimola, ja kun varat vielä riittivät, värvättiin Keskuskirkon pihalle muutama lammas ja yksi aasi, jouluvaellukselta perittyyn talliasetelmaan.

Kaksi niin ajallisesti kuin henkisesti ja fyysisestikin toisilleen vierailta tuntuvaa maailmaa kohtaavat kouvolalaisyleisön edessä. – Hahmot elävät yli 2000 vuoden takaisessa Betlehemissä ja Jerusalemissa, ja heitä haastattelee tämän päivän mediaväki, selvittää Kenttälä, jota työryhmä luonnehtii paitsi homman ytimeksi, myös tuottajaksi.

Hän ilmoittaa järjestäjien tavoitteeksi yhteisöllisen tapahtuman, jossa saa viipyä, istua yhdessä toivon sanoman äärellä, kiireen jo hiljalleen hellittäessä.

Piia Kleimola lupaa yleisölle jotain uutta ja erilaista, yhdistettynä vanhaan ja tuttuun.
– Joulumielen tästä saa varmasti!

Ohjaaja iloitsee mukaan saadusta monipuolisen edustavasta tekijäjoukosta, joka koostuu niin vapaaehtoisista kuin seurakunnan työntekijöistäkin. Oma roolinsa on myös yleisöllä, joka saa aina ilouutisten välissä laulaa sydämensä kyllyydestä kauneimpia joululauluja.

Lähes tunnin mittaisessa tapahtumassa käytetään nykytekniikan apuja, mutta kirkon pihalla eivät päivystä virtuaalieläimet, vaan ihka oikeat lampaat ja aasi.

Myös lämmintä glögiä tarjoilevat sotilaskotisisaret ovat aitoja ja paikallisia.

VALOKEILASSA ILOUUTINEN
Su 23.12. klo 16 ja 18 Valokeilassa Ilouutinen – Joulunäytelmä ja yhteislauluja Keskuskirkossa. Näytösten jälkeen kirkon pihalla Betlehemin talli eläimineen. Glögitarjoilu Maria-salissa. Järj. vapaaehtoiset yhdessä Kouvolan seurakunnan kanssa.

Artikkeli On syntynyt pelastaja! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Yksi seuraus oli, että Kouvolan tutkiva raamattupiiri pääsi viime talvena maistelemaan itselle tärkeiden jakeiden syntyhistoriaa ja luotettavuutta. Tänä syksynä jatketaan. – Moni luottaa käännöskomiteoiden työn jälkeen tai yksittäiseen auktoriteettiin, mutta ainakin minulla itselläni on halu tietää, mihin käännökset pohjautuvat.

Monien kritisoimaan Kirkkoraamatun 1992 käännökseen on esimerkiksi uskallettu ottaa arvostetun Sinaiticus-käsikirjoituksen ilmaisu.  ”Ainoa Poika, joka itse on Jumala…” (Joh. 1:18) Se todistaa ytimekkäästi Kristukseen jumaluudesta.

Kun pohditaan käsitettä ”olla Kristuksessa”, vuoden 92 käännöksessä se on vaihtunut ”Kristuksen kanssa olemiseen”. Mahtoiko tässä taas kääntäjiltä puuttua uskallusta.

– Teologisessa tutkimuksessa lähdetään liikkeelle epäilyn pohjalta. Epäillä-verbi kuitenkin puuttuu kokonaan Vanhasta Testamentista. Sen sijaan usko on tosiasia.  Jumala on Aamen, kaiken alku ja loppu. Häneen voi aina luottaa.

Annelin härmäläisen pappis- ja lääkäriperheen vanhemmat oppivat Tommy Hicksin kokouksissa, että Jumalan sana on yhtä tärkeä asia kuin syöminen. Sitä on luettava joka päivä. Tuolloin viisivuotias Anneli muistaa edelleen elävästi, miten iltapalan jälkeen neljä lasta ja yksi koira lojuivat isän ja äidin sängyn päällä Raamattua lukien. Se perinne oli kuin hampaiden pesu: jos sen jätti tekemättä, suussa maistui pahalta.

Kirjahyllystä löytyy yhä vanha perheraamattu, jonka yksi sivu oli repeytyä, kun Annelin pelokas sormi oli juuttunut luhistuvasta Baabelin tornista kertovan sivun kohdalle.
– Seitsemänkymmentäluvun alussa pintaan noussut karismaattinen herätys antoi teologian opiskeluille syvemmän sisällön. En olisi uskaltanut aloittaa seurusteluakaan etiopialaisen Tilahunin kanssa ellen olisi saanut asialle varmuutta Jumalalta.

Anneli solmi avioliiton Tilahunin kanssa vuonna 1976. Lopulta 90-luvun talouslaman kuljetettua viisihenkiseksi kasvaneen perheen isän Etiopiaan, elämä tuntui katkeavan Annelin kohdalla. 25-vuotta kestänyt avioliitto päättyi eropapereitten lähettämiseen Etiopiaan.

Anneli oli ennalta nähnyt tsunamia muistuttavan näyn. – Luulin kuolevani tuhotulvaan. Vedenpaisumus vei puolisoni. Silloin Herra kehotti: ”Pane jalat maahan.” Kun tein niin, vesi alkoi laskea ja katosi kalliolta afrikkalaiseen maisemaan. Taas Herra sanoi: ”Et sinä kuole. Tämä on siunauksen virta”.

Taakse päin elämää katsoessa voi nähdä siunauksen virrat kaikessa Raamatun opetustyössä. Etiopia amharan-kielineen tarjosi kulttuuriopetusta, jota mikään yliopistokoulutus ei olisi kyennyt antamaan. Jumala näki kaiken ja oli joka hetki mukana.

Teksti on muokattu versio 5.9.2018 Risteyksessä julkaistusta artikkelista.

Artikkeli Kivun kautta siunauksen virtaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

95 teesin julkaisemisesta oli jo kulunut aikaa, kun kesäkuussa 1520 Martti Luther sai paavi Leo X:ltä bullan, jolla häntä vaadittiin korjaamaan opetustaan. Luther muun muassa vastusti anekauppaa ja paavin valtaa maallisissa kysymyksissä eikä halunnut korjata mitään. Odotettuna seurauksena paavi julisti hänet kirkonkiroukseen.

Tuon ajan Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa on vaikea verrata nykyaikaisiin valtioihin. Paavi kruunasi vaaleilla valitun Saksan kuninkaan keisariksi aina vuoteen 1508 asti. Paikallista valtaa käyttivät itsenäiset ruhtinaat. Hengelliset ja maalliset johtajat kokoontuivat aika ajoin valtiopäiville, joista tunnetuimmat järjestettiin Wormsissa keväällä 1521. Paavilla ja keisari Kaarle V:llä oli mahdollisuus saattaa Luther myös valtakunnankiroukseen. Luther kutsuttiin Wormsiin puolustamaan oppiaan, ja vaikka häneltä odotettiin katumusta, matka Wormsiin oli kuin voittosaattue. Luther otettiin matkan varrella innokkaasti vastaan.

Valtiopäivillä Lutherin kerrotaan esiintyneen asiallisesti ja harkitsevasti. Luther ei kuitenkaan suostunut perumaan mitään. Hän kertoi, ettei luota paaviin ja kirkolliskokouksiin, vaan hänet tulisi vakuuttaa yksin Raamatun perusteella. Olen sidottu Jumalan sanaan, Luther totesi. Myöhemmin tapahtumiin on liitetty lentävä lause Tässä seison enkä muuta voi, mutta ilmeisesti Luther ei koskaan näin sanonut.

Luther päästettiin vapaasti lähtemään saamansa turvakirjan suojaamana. Muutaman viikon kuluttua keisari kuitenkin allekirjoitti Wormsin ediktin, jolla annettiin kelle hyvänsä oikeus vangita Luther ja toimittaa hänet keisarin eteen.

Paikalliset ruhtinaat katsoivat hyötyvänsä Lutherista poliittisesti. Olihan hän todennut, ettei maallinen valta kuuluisi paaville. Niinpä vaaliruhtinas Fredrik Viisas antoi siepata Lutherin 4. toukokuuta, jotta hänelle voitiin järjestää turvapaikka Wartburgin linnaan. Siellä Luther kasvatti parran ja piileskeli valenimellä Junker Jörg eli Yrjö-herra.

Elämää Wartburgin muurien suojassa

Myöhäiskeskiaikaisen uskonnollisuuden vaikutuspiirissä kasvanut Luther pelkäsi alinomaa pahoja henkiä ja paholaista. Lutherin mielialat vaihtelivat yksinäisyydessä ja hän on itse kertonut, kuinka Saatana kiusasi häntä. Hän puolustautui rukoilemalla ja laulamalla iloisia lauluja. Lutherin kerrotaan myös kerran heittäneen paholaista mustepullolla. Kun Luther kertoo musteen karkottaneen Saatanan, sen voidaan nykyisin tulkita tarkoittavan raamatunkäännöstyön mullistavia vaikutuksia.

Martti Lutherin mielestä kansan tuli voida kuulla ja lukea Raamattua omalla kielellään. Vain yhdentoista viikon aikana hän käänsi Uuden testamentin kreikasta saksaksi. Tämän vuoksi saksalaiset arvostavat Lutheria erityisesti saksan kirjakielen luojana. Kirjapainotaidon keksimisen ansiosta luterilaiset kirjoitukset levisivät nopeasti.

Reformaatio kiihtyy Wittenbergissä

Lutherin piileskely ei pysäyttänyt liikkeelle lähtenyttä reformaatiota. Hän kävi kirjeenvaihtoa Wittenbergissä asuvien kannattajiensa kanssa. Erityisen merkittäväksi osoittautui Philipp Melanchtonin toiminta. Hän oli opillisesti sovitteleva ja onnistui muotoilemaan Lutherin ajatukset kirjalliseen muotoon.

Uudistusta seurasi myös hajaannus. Kaikki eivät olleet yhtä mieltä uudistusten syvyydestä ja radikaaleja irtiottoja alkoi esiintyä. Paavi Leo X kuoli joulukuussa 1521 ja seuraavana keväänä Luther uskalsi palata Wittenbergiin. Hän ryhtyi ohjaamaan uskonpuhdistusliikettä takaisin haluamaansa suuntaan.

Leon seuraajana paavinistuimelle valittiin Hadrianus VI, joka ei täysin ymmärtänyt reformaation aiheuttaman tilanteen vakavuutta katoliselle kirkolle. 1522 järjestetyillä Nürnbergin valtiopäivillä vaadittiin Wormsin ediktin toimeenpanoa – nythän Lutherin olinpaikka oli tiedossa. Paavi kuitenkin kehotti katolisen kirkon hallintokoneistoa katsomaan peiliin ja vaati sisäisiä uudistuksia. Hadrianuksen lyhyen kauden jälkeen vuoden 1524 valtiopäivillä Lutherin pannanjulistus uusittiin, mutta liikkeen asema oli jo niin vahva, ettei vangitseminen enää ollut todennäköistä.

Uskonveljet tarttuivat aseisiin

Lutherin ajatukset kristityn vapaudesta saivat aikaan levottomuutta talonpoikien keskuudessa. Verohelpotusten ja maaorjuuden poistamisen vaatimukset johtivat ensin talonpoikaissotaan. Sen jälkeen protestantit ja katoliset ajautuivat Schmalkaldenin sotaan, Ranskan hugenottisotiin ja Alankomaiden 80-vuotiseen sotaan. Lopulta 1618 käynnistyi kolmikymmenvuotinen yleiseurooppalainen sota.

Suomalaiset hakkapeliitat osallistuivat sotatoimiin Ruotsin Kustaa II Adolfin joukoissa. Kuningas Kustaa kuoli Lützenin taistelussa vuonna 1632 ja kuolinpäivää vietetään vuosittain 6. marraskuuta Ruotsalaisuuden päivänä. Lützenin taistelu päätyi myös Porilaisten marssin sanoitukseen.

Taistelujen päättyminen Westfalenin rauhaan 1648 tiesi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan loppua ja oli alkusysäys nykymuotoisten itsenäisten valtioiden synnylle. Monille valtakunnille määrättiin ensimmäistä kertaa rajat. Samalla hyväksyttiin lopullisesti jo Augsburgin uskonrauhassa 1555 solmittu periaate, jonka nojalla hallitsija sai päättää uskonnosta omalla alueellaan.

Artikkeli Muste karkotti Saatanan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koulujen uskonnonopetuksessa ollaan samoilla linjoilla kristillisen valtavirran kanssa, kertoo Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen. Alakoululaiset perehtyvät Raamatun luomiskertomukseen sellaisenaan, mutta ylemmillä luokilla ja lukiossa avataan kertomuksen tulkinnallinen puoli. Luomiskertomus ei ole tiedettä vaan se on eräänlainen uskontunnustus

– Se kertoo, että Jumala on maailmankaikkeuden Luoja ja että Hän on hyvä, maailma on hyvä ja me emme ole täällä sattumalta.

Biologian opettaja piipahti uskontotunnilla

Pääkkönen opettaa uskontoa, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa Tampereen yliopiston normaalikoulussa. Hän on saattanut pyytää koulun biologian opettajan uskontotunneille virittämään keskustelua, ja opettajien näkemys luomiskertomuksesta ja evoluutioteoriasta on yhteneväinen.

– Tiede puhuu tieteen kieltä, uskonto antaa vastauksia toisenlaisiin kysymyksiin. Tiede perustuu evidenssiin, uskonto hakee merkityksiä. Uskonnollinen usko ja evoluutio voidaan mahduttaa samaan maailmankatsomukseen.

Pääkkönen muistuttaa, että siinä vaiheessa, kun uskonto alkaa tehdä tieteellisiä väittämiä esimerkiksi maailman synnystä, siitä tulee näennäistiedettä.

Monen lajin kreationistit

Viime vuonna laadittu tiedebarometri kertoo, että kaksi kolmasosaa suomalaisista pitää evoluutiota pätevänä maailmankaikkeuden synnyn selittäjänä. Noin joka kymmenes kallistuu luomisopin eli kreationismin kannalle.

Kreationismia on monta alalajia. Nuoren maan kreationistit uskovat, että maailmankaikkeus on noin kuusituhatta vuotta vanha. Vanhan maan kreationistit pyrkivät sovittamaan Raamatun luomiskertomuksen nykytieteen havaintoihin. Samaan tähtää myös älykäs suunnittelu, jonka kannattajat haluavat teorian näkyvän myös koulujen biologian opetuksessa.

Kreationismin kannatus on yhteydessä uskonnolliseen vakaumukseen, ja se on yleisintä niin sanotuissa vapaissa suunnissa.

Arkeologia sai toisiin ajatuksiin

Herätyskristillisissä piireissä tunnettu teologian tohtori Eero Junkkaala oli kauan kreationismin vankkumaton kannattaja. Perehtyminen arkeologiaan sai hänet toisiin ajatuksiin.

– Missään alaviitteessäkään ei väitetty, että maailma voisi olla kuusituhatta vuotta vanha. Fossiilit ja maakerrostumat vakuuttivat.

Sekä luomiskertomus että evoluutio kertovat, että maailmankaikkeudella on alku, ja Raamatun luomisjärjestys vastaa suunnilleen evoluutioteorian käsitystä lajien kehittymisestä.

– Evoluutio on paras selitys kaikelle sille, joka luomakunnasta nyt nähdään. Teoriassa on paljon aukkoja, emmekä tunne koko prosessia. Aukkojen vuoksi teorian vastustaminen on kohtuullisen helppoa, Junkkaala myöntää.

Kreationismikirjallisuutta paljon suomeksi

Kreationismikeskustelu on pinnalla varsinkin Yhdysvalloissa. Se pulpahtaa herkästi esille, kun puhutaan koulujen biologian opetuksesta. Tuovi Pääkkönen näkee sen johtuvan siitä, että maan kouluissa ei opeteta uskontoa.

– Keskustelu on tulehtunutta, koska maailmankatsomukselliselle keskustelulle ei ole luontevaa paikkaa kouluissa. Yhdysvallat on uskonnollinen kansakunta, ja siellä olisi tarve keskustella näin isosta tieteenfilosofisesta kysymyksestä.

Eero Junkkaala huomauttaa, että evankelikaalinen – ja siten kreationistinen – kristillisyys on myötätuulessa Yhdysvalloissa. Maassa julkaistaan paljon kirjallisuutta, joka puolustaa kreationismia, ja kirjallisuutta käännetään myös paljon suomeksi.

Moraalin pohtiminen ihmisen merkki

Evoluutioteoriaa on syytetty siitä, että se asettaa ihmisen samalle viivalle eläinten kanssa. Kun teoria puhuu eloonjäämistaistelusta, sen voidaan tulkita hyväksyvän epätasa-arvon ja sorron. Vahva vie ja heikko vikisee.

Eero Junkkaala tulkitsee asian päinvastoin. Yhteiset biologiset juuret eläinten kanssa eivät vähennä ihmisen arvoa.

– Jumala on luonut eläimet ja ihmiset, mutta vain ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen ihminen on Jumalan kuvana arvokas.

Tuovi Pääkkönen ajattelee, että kertomus ihmisen luomisesta tarkoittaa symbolisesti sitä hetkeä, jolloin ihmisen alkumuoto alkoi miettiä moraalia ja kuolevaisuutta.

– Jumalan kosketuksen hetki oli se, kun ihminen tuli tuntemaan hyvän ja pahan. Aatami ja Eeva eivät ole historiallisia henkilöitä, vaan he edustavat ihmisiä, meitä kaikkia.

Kirkot: evoluutio Luojan työkalu

Evankelis-luterilainen kirkko ei sitoudu kreationismiin eli luomisoppiin. Kirkon virallisilla nettisivuilla kantaa perustellaan seuraavasti:

– Luterilainen kirkko ei katso, että evoluutioteoria luonnontieteellisenä selitysmallina on ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän ihmeestä ja sen synnystä. Evoluutioteoria on totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä.

Myös katolinen kirkko on hyväksynyt evoluutioteorian.

– Luonnon evoluutio ei ole ristiriidassa luomisteorian kanssa, sillä evoluutio edellyttää kehittyvien asioiden luomista, muotoili paavi Franciscus teistisen evoluution näkemyksiä myötäillen.

Kannanotto ei ole uusi, sillä jo paavi Pius XII ilmoitti vuonna 1950, että katolisen kirkon oppien ja evoluution välillä ei ole ristiriitaa.

Myös ortodoksinen kirkko on samoilla linjoilla.

Artikkeli Ja Jumala loi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.