– Vapaaehtoistehtävät ovat mainio vastapaino päivätyölle, sanoo syksyllä vuoden Saapasteko-palkinnon saanut Terttu, Tepa, Ruusuvirta, 59, saapaslainen vuodesta 2014.

Ruusuvirran perheen nuoriso innosti myös äitinsä mukaan Saapastoimintaan.

– Ajattelin, että olen liian vanha, mutta kuulemma yläikärajaa ei ole määritelty, hän nauraa.

Palveluoperaatio Saappaan päivystäjät kohtaavat nuoria kaduilla, festareilla, kouluissa sekä sosiaalisessa mediassa – siellä, missä nuoret viettävät aikaansa. Vapaaehtoiset päivystäjät ovat eri-ikäisiä, eri taustoista ja ammateista. Monenlaista kokemusta ja näkemystä löytyy.

– Kiva, että olemme värikäs porukka. Kaikkien päivystäjäkavereiden kanssa ehtii vaihtaa kuulumisia illan mittaan.

Odotuksissa siintää jo maaliskuu, jolloin kaduille jälleen jalkaudutaan jututtamaan nuoria – tai itse asiassa kaikkia juttusille ryhtyviä.

– Herätämme logoliiveissämme sen verran huomiota, että ihmiset tulevat kysymään mitä porukkaa ollaan. Vuosi vuodelta meidät tunnistetaan paremmin, Ruusuvirta sanoo tyytyväisenä.

Vuosi vuodelta meidät tunnistetaan paremmin.

Päivystämään lähdetään yleensä perjantai-iltaisin, mutta toisinaan myös muulloin, kun nuoria odotetaan paljon liikkeelle. Esimerkiksi koulujen päättyessä keväisin ollaan siellä, missä nuoret kokoontuvat.

Keskustelu aloitetaan kysymällä mitä kuuluu. Kun juttu alkaa luistaa, jotkut haluavat puhua syvällisiäkin asioita. Väkisin ei kuitenkaan tuppauduta, ja keskustelut ovat ehdottoman luottamuksellisia. Saappaan päivystäjät tarjoavat yhdessäoloa ja aikuista kuuntelijaa. Tarvittaessa ohjataan muun avun piiriin.

Nuoret kertovat arkipäivän vastoinkäymisistään, ihmissuhteistaan ja kouluasioistaan. Toisinaan kotona ei ole kaikki hyvin. Myös maailmantilanne aiheuttaa huolta ja ahdistusta. Ruusuvirta on todennut, että ajatuksia on hyvä päästä setvimään jonkun toisen kanssa, ja puhuminen monesti auttaa.

Jyväskylässä nuorilla menee hänen näkökulmastaan pääosin hyvin. Päivystykset sujuvat rauhallisesti.

Koskaan en ole illan päätteeksi katunut, että olen lähtenyt päivystämään.

– Alkoholia näkyy jonkin verran, mutta emme ole havainneet sen aiheuttavan isoja häiriöitä. Koskaan emme ole joutuneet uhkaavaan tilanteeseen.

Suurin osa nuorista käyttäytyy fiksusti ja toisista pidetään huolta.

– Joskus harvoin sattuu ylilyöntejä, mutta eivät aikuisetkaan käyttäydy aina täydellisesti, Ruusuvirta huomauttaa.

Kohtaamiset voivat olla merkityksellisiä, pieniä, mutta isoja asioita.

– Vuosien jälkeen joku voi tulla kertomaan muistavansa minut. Koskaan en ole illan päätteeksi katunut, että olen lähtenyt päivystämään.

Olli Isrikki, 71, on ahkeroinut Aseman Pysäkin ovimiehenä lähes kymmenen vuoden ajan. Paikka on Jyväskylän seurakunnan kaikille avoin kahvila ja vapaaehtoistyön keskus Asema-aukiolla. Ovimies on siellä turvallisuuden vuoksi.

– Toisinaan saattaa tulla eteen hankalia tilanteita ja on sanottava tiukasti muutama sana. Kaikesta on kuitenkin puhumalla selvitty, hän kertoo.

Vapaaehtoistoiminta tuo mielekästä tekemistä ja sisältöä päiviin. Aseman Pysäkki saa Isrikiltä yhden päivän viikossa. Se sujuu yleensä tuttuun tapaan kuulumisia vaihtaen, eikä erityistä valmistautumista tarvita.

Eläkkeellä jää luppoaikaa, ja nämä hommat täyttävät sitä sopivasti.

– Eläkkeellä jää luppoaikaa, ja nämä hommat täyttävät sitä sopivasti. Eipä tule jäätyä kotiin neljän seinän sisälle.

Pysäkin tehtävissä tarvitaan halua auttaa muita. Pitää olla kiinnostunut kuuntelemaan ja innostunut juttelemaan. Maanantaisin kokoontuu vakiintunut vapaaehtoisten joukko, joiden kanssa pidetään yhteyttä.

Isrikki puuhaa vapaaehtoistehtävissä muutenkin. Sammonkodin iäkkäät asukkaat pääsevät hänen kanssaan ulkoilemaan tai kaupungille pikkuostoksille. Vapaaehtoishommia hän aikoo jatkaa niin kauan kuin terveys ja jaksaminen sallivat. Ainoastaan aamuherätys tuntuu välillä raskaalta.

– Koetan olla aktiivinen, kunhan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa pysyn. Omasta jaksamista täytyy pitää huolta.

Hän suosittelee vapaaehtoisuutta muillekin. Monenlaista kun on tarjolla ja tekijöistä pulaa.

– Nykyisin tuntuu olevan harvemmassa sellaiset, jotka ovat valmiita antamaan omaa aikaansa vapaaehtoistyöhön, Isrikki harmittelee.

Kerttu Savela, 84, jatkaisi yhä 65 vuoden jälkeen pyhäkoulunohjaajana, jos tulijoita olisi.

– Vanhemmat eivät enää kannusta lapsiaan pyhäkouluun, hän pahoittelee.

Pitkä vapaaehtoistyön rupeama alkoi vuonna 1958, koska ohjaajia tarvittiin. Pieniä pyhäkoululaisia istui Savelan olohuoneessa jopa 25 kerrallaan ja kolmannessa polvessa.

 Lapset ovat aina olleet ihania. Meillä oli ensin asiaohjelmaa, sitten juteltiin ja askarreltiin.

Pyhäkoulu alkoi kahdelta iltapäivällä, ja viimeiset saattoivat lähteä koteihinsa viiden aikoihin. Sen jälkeen hän valmisteli vielä seuraavan kerran sisällöt.

Lapset saivat kuulla, kuinka Jeesus oli lapsena kuten kuka tahansa pieni poika kepposineen kaikkineen. Raamatun kertomukset herättivät myös kysymyksiä, joita mietittiin yhdessä. Rippikoulupapit osasivat palautteen mukaan erottaa, kuka nuorista oli käynyt Kertun rippikoulua. Myös vanhemmat ovat olleet kiitollisia.

– Lapset ovat aina olleet ihania. Meillä oli ensin asiaohjelmaa, sitten juteltiin ja askarreltiin. Toki mehu ja pulla olivat tärkeitä, niitä he odottivat kovasti.

– Olen sanonut, että kannattaa kiittää Taivaan isää siitä, että hän on pannut sanat suuhuni. Minua ei tarvitse kiittää.

Vuosikymmenten touhukkaiden sunnuntaipäivien jälkeen aikaa jää jatkossa enemmän vaikkapa levolle.

– Pihatöiden ja kotihommien jälkeen saatan ottaa pienet päiväunet. Eikös se ole jo sallittua tässä iässä, hän tuumii.

Kuukausittaisten seurakuntailtojen järjestämistä kotonaan Kerttu Savela aikoo jatkaa niin kauan kuin jaksaa.

”Vapaaehtoisuus on seurakuntaelämän ydintä”

Tutkimusten mukaan vapaaehtoistyön arvo on Suomessa lähes 3,2 miljardia euroa vuosittain. Näin kerrotaan Vapaaehtoistyo.fi -verkkopalvelun marraskuussa yhdessä Kansalaisareenan kanssa julkistamissa vapaaehtoisten kyselyn tutkimustuloksissa. Tutkimukseen osallistui 1 609 henkilöä eri puolilta Suomea.

Kyselyyn vastanneita motivoi tehtäviinsä halu auttaa. Vapaaehtoistyö on heille mielekästä ja merkityksellistä toimintaa, josta saa hyvää mieltä, jolloin henkilökohtainen ja yhteinen hyvä yhdistyvät.

Kysely tuo esiin myös haasteita. Vapaaehtoistehtävät voidaan kokea kuormittavaksi, eikä niihin aina saa riittävää perehdytystä tai koulutusta. Myös koordinointia kaivataan.

Myös työntekijät tarvitsevat osaamista ja uusia tapoja toimia.

Jyväskylän seurakunta vastaa haasteeseen palkkaamalla vapaaehtoistyön koordinaattorin. Projektitehtävään kuuluu muun muassa rakentaa vapaaehtoisten rekisteri, kehittää perehdytystä ja koulutusta sekä miettiä, miten kiinnostuneita uusia tekijöitä tavoitetaan.

– Myös työntekijät tarvitsevat osaamista ja uusia tapoja toimia. Toimintakulttuuria tulee kehittää niin, että seurakuntalaisten aktiivisuus ja ammattilaisten työ voidaan paremmin nivoa yhteen, sanoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen.

Ahosen mukaan tavoitteena on kantaa vastuuta yhdessä, jolloin vapaaehtoiset tehtävät eivät kuormittaisi liikaa. Yhdessä tekeminen lisää myös ammatillisen työn mielekkyyttä.

– Vapaaehtoisuus on seurakuntaelämän ydintä. Jo vuosituhansien ajan Jeesuksen seuraajat ovat halunneet toimia yhteiseksi hyväksi. Kirkon viime vuosikymmeninä vahvistunut ammatillisuus on aika uusi piirre, hän toteaa.

Tilaa uusille tekijöille on, ja etenkin työikäisistä on pulaa. Eri tehtävistä kiinnostuneiden tavoittaminen on iso haaste, ja moni on ennestään kiireinen arjessaan.

– Kirkon ja seurakunnan strategian mukaisesti haluamme antaa enemmän toimimisen mahdollisuuksia seurakuntalaisille, jolloin jokainen voi tulla mukaan sellaisena kuin on, Ahonen painottaa.

Lue lisää: jyvaskylanseurakunta.fi/osallistu ja vapaaehtoistyo.fi

Seurakunta mukana Vapaaehtoismessuilla Jyväskylän pääkirjastolla 
ke 21.2.2024 klo 14–17.30

Artikkeli Hyvä mieli palkitsee julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ensimmäinen pyhäkoulukirje eli tuttavallisemmin pyhiskirje postitettiin tilaajille heinäkuussa 2021.

– Koronapandemialla oli osuutta asiaan, sillä sen vuoksi päiväkerhoja jouduttiin sulkemaan keväällä 2020. Tilalle kaivattiin jotain muuta yhdistävää ja ajatus kirjeestä lähti kehittymään, Marja kertoo.

Monessa muussakin Suomen seurakunnassa toimitetaan pyhiskirjettä, mutta Seinäjoen seurakunnassa vastaanotto on ollut erityisen innokasta.

– Kesäkuussa 2022 kirjeellämme oli 375 tilaajaa, ja juuri viime viikollakin tilaajia tuli neljä lisää.

Kirjeestä on kerrottu seurakunnan päiväkerhoissa ja koulujen ykkös- ja kakkosluokilla. Monille isovanhemmille ja kummeille kirjeen tilaaminen on osoittautunut mukavaksi tavaksi muistaa lasta, tilaamiseen tulee olla lupa lapsen huoltajilta.

– Kirjeen materiaalien avulla on mahdollisuus pitää pyhäkoulu kotona ja hiljentyä lapsen kanssa hartaushetkeen. Toivon, että kirjeen sisältö antaa lapsille muistijäljen aikuisuuden varalle. Vaikeassa paikassa kädet voi panna ristiin ja pyytää Taivaan Isän apua.

Kertomus, hartaus ja askarteluvinkkejä

Marja Iivari on toiminut Seinäjoen seurakunnan lastenohjaajana vuodesta 1986 lähtien. Työnkuvaan kuuluu nykyään seurakunnan pyhäkouluista vastaaminen sekä sen myötä pyhiskirjeen toimittaminen. Marjalla riittää uusia ideoita kirjeeseen.

– Toisinaan mieleeni tulee idea, jota olen kokeillut vuosikymmeniä sitten ja lähden tuunaamaan sitä tähän aikaan sopivaksi.

Oivallinen apuväline kirjeiden suunnitteluun on kodin pöydällä sijaitseva ruutuvihko, johon Marja kirjaa mieleen tupsahtavat ajatukset.

Pyhiskirje sisältää ainekset hartaushetken pitämiseen ja Raamatun kertomuksen. Kirjeessä on myös aina mukana tarra, jonka lapsi saa liimata pyhäkoulutauluunsa. Useimmiten kirjeessä on myös askartelutehtävä tai vaikka ohje leipomiseen.

– Askartelut ovat sellaisia, että sakset, liima ja värikynät riittävät toteutukseen. Mitään erikoismateriaaleja ei tehtävien takia tarvitse hankkia.

Seinäjoen seurakunnan varhaiskasvatuksen maskottinalle Kassun kuvalla varustettu kirjekuori on monelle tilaajalle suuresti odotettu asia. Noin kerran kuukaudessa ilmestyvän kirjeen tilaaminen on maksutonta. Myös seurakuntaan kuulumattomat tai ulkopaikkakuntalaiset voivat tilata kirjettä.

Pyhiskirje ja muut pyhäkoulut

• Pyhäkoulu vahvistaa lapsen kristillistä kasvatusta ja tutustuttaa häntä seurakunnan toimintaan. Opettajina toimivat vapaaehtoiset seurakuntalaiset, joita Seinäjoen seurakunnassa on noin 30.
• Pyhiskirje on yksi Seinäjoen seurakunnan pyhäkoulun muodoista. Perinteisten pyhäkoulujen lisäksi Seinäjoen seurakunnassa pidetään muun muassa kokki-, askartelu- ja legopyhiksiä.
• Mikkelinpäivän messuun Lakeuden Ristissä su 2.10. klo 10 kutsutaan erityisesti pyhäkoululaisia perheineen.
• Tule mukaan ja tilaa pyhiskirje: seinajoenseurakunta.fi/pyhakoulu

Artikkeli Odotettua postia lähes 400 tilaajalle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pyhäkouluhetkeen on kuulunut rukousta, laululeikkejä ja lyhyt opetus. Lapset ovat myös saaneet kertoa kuulumisiaan, etenkin kesän jälkeen.
Kotipyhäkoulu on mahdollistanut myös yhteisen puuhastelun.
– Opetushetken jälkeen joka toinen kerta olemme leiponeet leipiä, pullia tai pikkuleipiä kotiin viemisiksi. Joka toinen kerta on leikitty piilosta, pelattu lautapelejä tai voimailtu renkaissa.

Vuoden kohokohtia ovat olleet kevätretket sekä yöpyhäkoulut.
Kevätretket ovat suuntauneet muun muassa Laajalahteen, Siikajoelle ja Kälviän eläinpuistoon. Yöpyhäkouluihin on kokoonnuttu aina marraskuun alussa.
– Leikimme lamppista ulkona puistossa, etsimme metsään kätkettyä aarretta ja iltapalaksi teimme pitsoja, Pirkko Häli muistelee.
Kotipyhäkoululaiset ovat osallistuneet myös seurakunnan järjestämiin pyhäkoulujen yhteisiin kevät- ja joulujuhliin.

”Kodissamme yöpyi enimmillään 16 eri ikäistä lasta.”

Pirkko Häli

Lasten kanssa touhuaminen on ollut Häleille mieluisaa ja tärkeää. He ovat kiitollisia kodeille, jotka ovat lähettäneet lapsiaan pyhäkouluun.
– Lapset on aina otettu vastaan rukouksin, ja rukouksin saatettu myös kotimatkalle.
Hälin pyhäkoulu sai muutamia vuosia sitten myös oman pyhäkoulukummin.
– Entinen opiskelijani on ilahduttanut meitä askarteluillaan ja joululahjoillaan ja rukoillut pyhäkoulumme puolesta.

Pyhäkoulun ohjaajat saavat kokea monta unohtumatonta hetkeä lasten kanssa. Pirkko Häli muistelee erästä tuomiosunnuntaita, jolloin puhuttiin viimeisestä tuomiosta.
– Kysyin lapsilta, miten me pärjäämme tuomiolla. Eräällä pojalla oli vastaus valmiina. Hän sanoi, että tarvitaan hyvä puolustusasianajaja. Todellakin, meillä on paras mahdollinen puolustusasianajaja Jeesus Kristus!

Hyvien kokemusten myötä Pirkko Häli rohkaisee muitakin ryhtymään pyhäkoulun ohjaajaksi. Pienten lasten vanhempien voi olla helpompi pitää pyhäkoulua nimenomaan kotona.
– Toivoisin myös esimerkkiksi Pop up -pyhäkouluja kauppakeskuksiin. Mahdollisuuksia on monenlaisia kutsua lapsia kokemaan yhdessäoloa ja Raamatun opetusta.
– Raamatussakin meitä kehotetaan tarjoamaan lapsille evankeliumia: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:14)

”Olen luopunut monista luottamustehtävistäni. Kaikkein vaikeinta on ollut luopua pyhäkoulutyöstä.”

Pirkko Häli

Kokkolan suomalainen seurakunta kiittää Pirkko ja Seppo Häliä erittäin tärkeästä, vuosikymmeniä jatkuneesta työstä ja toivottaa heille Jumalan siunausta uusiin tehtäviin.
– Toivon, että uusia Pirkkoja ja Seppoja löytyisi joka puolelta Kokkolaa, jotta lapset voisivat kuulla ilosanoman Jeesuksesta ja kohdata heistä välittäviä aikuisia omalla asuinalueellaan, sanoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Karin Uotila.
Seurakunta tukee pyhäkoulun ohjaajia antamalla hartaus- ja askartelumateriaalia sekä ohjaajien tarvitsemaa tukea.
– Ykspihlajan alueelle on jo ilmoittautunut yksi pariskunta, joka avaa kotinsa pyhäkoululle. Olemme valmiit ottamaan vastaan myös lisää ohjaajia.
– Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu tästä hienosta työstä, jotta perinne jatkuu.
Kotipyhäkoulujen lisäksi pyhäkouluun voi tulla Kokkolan kirkkoon jumalanpalveluksen saarnan aikana. Myös sinne kaivataan lisää ohjaajia. Vuoro tulee noin kerran kuukaudessa tai harvemmin. Pyhäkoulut starttaavat, kun koronatilanne sen sallii.

Artikkeli Pyhäkoulun ohjaajana yli 40 vuotta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Pienten lasten aitous herkistää, ja monelle tulee varmaan mieleen muistoja omastakin pyhäkouluajasta, arvelee Jyväskylän Kirkkopäivillä 18.5. Vuoden pyhäkoulunohjaaja -tunnustuksen pokannut Marja-Leena Kujanpää-Hirsilä.

Jo 15 vuotta vapaaehtoisena pyhäkoulunohjaajana Jyväskylässä toiminut Kujanpää-Hirsilä luotsaa lasten kirkkohetkiä ilolla ja innolla. Laulujen lisäksi ohjelmassa tapaa olla kirkonkelloja kuvaava triangelin soitto, kynttilän sytytys sekä rukous.

Päivän teemaan liittyvä tarina nousee Raamatusta tai kirkkovuodesta, ja lopuksi käydään ehtoollispöydässä, askarrellaan, leikitään ja herkutellaan mehulla ja keksillä.

– Pyhäkoulu on tavallaan lasten oma messu. Kun lapsi tulee sunnuntaiaamuna kirkkorakennukseen, hänelle on pyhäkoulussa tarjolla omannäköistä toimintaa, josta välittyy kirkon iloinen sanoma.

Itsekin aikanaan pyhäkoulua käynyt Kujanpää-Hirsilä arvioi, että nykypyhis on aikaisempaa toiminnallisempi. Perinteisten kangastaulujen eli flanellojen lisäksi käytössä on myös aivan uudenlaisia menetelmiä, joilla voi havainnollistaa Raamatun värikkäitä kertomuksia.

– Yritän valmistautua kertomiseen mahdollisimman hyvin. Lapset aistivat todella nopeasti, jos ei itse ole sisäistänyt sanomaansa.

Pyhäkoulu on osa kristillistä kasvatusta, jonka Kujanpää-Hirsilä uskoo tuovan lapselle turvaa ja oivaa evästä elämään.

– Esimerkiksi Raamatun kertomukset kirkastavat ymmärrystä elämän tärkeistä arvoista, joihin voi tukeutua vanhempanakin, hän pohtii.

Päivätyökseen luokanopettajana toimiva Kujanpää-Hirsilä pitää pyhäkoulun ohjaamista antoisana. Voimaa antaa mainio ohjaajatiimi, jonka Whatsapp-ryhmässä pyhäkoulukuulumiset vaihdetaan aina tuoreeltaan. Myös seurakunta pitää huolta ja kannustaa vapaaehtoisiaan monin tavoin.

– Mutta ennen kaikkea lasten kohtaaminen, keskustelut ja pyhäkouluhetken tunnelma saa minut luottamaan siihen, että tämä on tärkeää työtä. Kun lapset ja vanhemmat lähtevät kotiin hymyssä suin, siitä jää itsellekin tosi hyvä ja kiitollinen mieli.

Artikkeli Pyhäkoulusta turvaa ja iloa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Tehty, se oli helppo, Eeli sanoo.

Seuraavaksi Eeli aikoo tutustua Fisucraftiin Lastenkirkon Minecraft-palvelimella. Hän pelaa Minecraft-peliä muutenkin. Pelissä pääsee rakentamaan kuutioiden avulla kolmiulotteista maailmaa. Voi luoda vaikkapa ympäristön Raamatun kertomukselle ja päästä itsekin mukaan tapahtumiin.

Fisucraftin pelaajilla on Jyväskylässä oma 7–10-vuotiaille suunniteltu Fisuklupi-yhteisö verkossa. Pelaajat ja ohjaaja tapaavat toisiaan viikoittain Fisucraft-maailmassa.

– Fisuklupi on todella suosittu. Meillä on hyvät ohjaajat, jotka ovat taitavia myös kehittämään yhteisön toimintaa, sanoo Ritva Parkkali, lapsi- ja perhetyön työalasihteeri Jyväskylän seurakunnasta.

Seurakunnille Lastenkirkko on yksi tapa kohdata lapsia ja madaltaa kynnystä tulla mukaan seurakunnan toimintaan.

– Lastenkirkon sisällöt ovat erityisen käteviä pyhäkouluissa ja kirjepyhäkouluissa, Parkkali kertoo.

Lastenkirkko on yksi tapa kohdata lapsia.

Lastenkirkossa käsitellään elämän suuria kysymyksiä, opitaan kaveritaitoja ja tutustutaan pääsiäiseen ja jouluun. Tarkoitus on tukea lapsen arvomaailman ja maailmankatsomuksen rakentumista ja tarjota laadukasta lastenkulttuuria. Mukana on myös puuhasivuja, videoita, pelejä sekä lasten itse tekemiä ohjelmia.

– Esittelemme lapsille kristinuskon ydinasioita ymmärrettävällä, iloisella ja helposti lähestyttävällä tavalla. Haluamme tukea lapsen hengellistä kasvua, kertoo sivuston päätoimittaja Anita Ahtiainen.

Hän toivoo, että Lastenkirkkoa käytettäisiin vielä paljon enemmän.

– Monet eivät ole vielä hoksanneet palvelun olemassaoloa. Vaikuttaa myös siltä, että sivustolla käyneet eivät ole löytäneet kaikkea mitä siellä on. Kehitämme koko ajan sisältöä lapsilta saamamme palautteen perusteella.

Eeli Haapakangas tutki Lastenkirkkoa ensin oman äitinsä ohjauksessa. Marjut Haapakangas kannustaa muitakin vanhempia käymään sivustoa läpi yhdessä lapsen kanssa.

– Sivuston sisällöissä sukelletaan ihmisyyteen syvällisesti. Mukana on useita ulottuvuuksia ja mukavia tapoja käsitellä Raamatun teemoja kotona rauhassa, Marjut Haapakangas sanoo.

Artikkeli Lasten oma kirkko netissä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pyhäkoulussa opitaan sanan lisäksi säännöistä ja käytöstavoista. Sisätiloissa otetaan hattu pois päästä ja pöydän ääreen saa tulla vasta aamenen jälkeen. Ihmiselle on tärkeää osata myös istua hiljaa. Tarjoan lapsille mehua, pullaa ja karkkeja, kun toimitus on ohi. Kesällä pyhäkoululaiset käyvät mökillämme Leivonmäellä. Jouluna emme kokoonnu, pääsiäisenä kylläkin. Pyrin löytämään joka kerralle jotakin uutta sanomaa.

Aloitin pyhäkoulun pitämisen, koska Matti Taipale -niminen pappi kehotti minua siihen. Pyhäkoulu on peruuntunut vain kerran, kun jalkani murtui. Niin sydämen asia tämä on. Lapsia täytyy yrittää ymmärtää ja leikkiä heidän kanssaan piiloleikkiä. Joskus lapset kyselevät hankalia kysymyksiä, kuten missä Jumala nukkuu. Niihin yritän parhaani mukaan vastata.

Olin nuorena töissä tulitikku- sekä karamellitehtaalla Vaajakoskella. Sittemmin löysin työn vanhusten kotihoitajana, joka sopi minulle paremmin. Pidän kotitöistä, ruoanlaitosta ja astioiden pesusta. Tein sitä työtä eläkepäiviin asti. Toivon, että itseänikin hoidettaisiin samalla tavalla sitten, kun siihen tulee tarve. Auttamisesta saa hyvän mielen.

Toivon tulevaisuudelta terveyttä. Täytän ensi vuonna 80 ja tyttäreni 60. Taivaan isä on antanut terveyttä elää näin pitkän elämän. Kun ihminen vanhenee, sitä tulee takaisin lapseksi, sanotaan. Menin naimisiin 17-vuotiaana. En olisi uskonut silloin, että tulemme olemaan mieheni kanssa 60 vuotta naimisissa. Toimin tällä hetkellä hänen omaishoitajanaan. Olen paitsi lapsirakas, myös kukkahullu ihminen. Kotini on täynnä erilaisia kasveja ja kukkia. Ensiksi tulee mies, sitten kukat.

Artikkeli Kertun pyhäkoulu on jatkunut jo 55 vuotta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.