Tuoreimmasa Nuoren seurakunnan veisukirjassa on yksi reggae-laulaja Jukka Stormi-Rousun eli Jukka Pojan kappale. Alun perin Kapteeni Ä-nen, eli Jukka Pojan ja Nopsajalan duon teos Herra on mun moottori, on nimensä puolesta huomiota herättävä. Samoin ovat myös kappaleen sanoitukset, joista laulajalla on sanottavansa.

– Reggae-heräämisestä lähtien hengellinen ajatteluni oli enimmäkseen raamattupohjainen, ja sen jälkeen elämän katselu on laajentunut. Kappale viittaa hieman jamaikalaisen Burning Spierin Jah Is My Driver -kappaleeseen, jossa on myös moottorin ja renkaiden tematiikkaa. Minusta Herra on mun moottorissa on hyvä räkänokka-asenne, vaikka se onkin hengellinen kappale.

Nuorena Stormi-Rousu ei innostunut seurakunnan toiminnasta ja suoritti konfirmaation vasta aikuisiällä saadakseen kirkollisen vihkimisen. Ennen konfirmaatiota hän kävi keskusteluja kirkkoherra Tuomo Norvasuon kanssa. Laulaja kuvaa keskusteluja Norvasuon kanssa lämminhenkisiksi ja kirkkoherraa viisaaksi keskustelijaksi.

– Hän ei tuputtanut ajatuksiaan minulle. Hän taisi myös nopeasti huomata, millä kielellä puhun hengellisyydestä. Hän tuntui siteeraavan buddhalaisia tarinoita siinä missä Raamattuakin. Vastaavasti itse kyselin häneltä mitä Raamattu sanoo eri asioista. Minä kyselin Raamatusta ja hän puhui hengellisyydestä.

Jumala on rakkauden ilmentymä.

Stormi-Rousu myöntää, että uskoa ja järkiperäistä ajattelua on hankala sovittaa yhteen. Laulaja kertoo nojautuvansa ajattelussaan paljon empiiriseen tietoon eli tietoon, joka pohjautuu tieteellisiin käsityksiin. Nuorena Stormi-Rousu ajatteli, että ihmisen pitää valita joko hengellinen ajattelu tai materiaaliin nojautuva, enää ei. Nykyään laulaja ajattelee, että ihminen voi uskoa Jumalaan ja luottaa tieteeseen.

– Jumala on rakkauden ilmentymä. Joskus on hankala ajatella näin ja samalla uskoa siihen. Älyllisyys vesittää sen, se tekee liikaa mutkia matkaan, kun pyrkii järkeilemään Jumalaa.

Mitä tulee Jumalaan, Stormi-Rousu ajattelee jumaluutta energian kautta. Energia on asiana ihmiselle vielä epämääräinen, sillä sitä ei voi lisätä eikä tuhota ja se ilmenee maailmassa monella tavalla.

Laulajan mukaan ihmisen kokemuskenttä on rajoittunut materiaaliseen, ja hän ajattelee, että maistiaisia korkeammasta energiasta voisi kokea esimerkiksi meditaation kautta. Stormi-Rousun mukaan se vaatii kuitenkin tietoista hidastamista, jopa pysähtymistä, joka ei ole helppoa.

Jos valitsee armon häsläämisen sijasta, saattaa vaikka kokea pyhän kosketuksen.

Joskus tämän maailman ulkopuolisen energian ja olemuksen voi kohdata arjessa. Tästä laulaja käyttää käsitettä armo.

– Kun armo koskettaa ihmistä, ihminenkin virittyy sen taajuudelle ja on hetken siinä asiassa kiinni. Se voi aiheuttaa liikutusta. Jos valitsee armon häsläämisen sijasta, saattaa vaikka kokea pyhän kosketuksen.

Tästä esimerkkinä Stormi-Rousu mainitsee, kun kuuli ensimmäisen kerran kiinalaisen sydänsutran. Toinen liikutuksen tunteen aiheuttanut hetki oli, kun hän kuuli ruotsinkielisen pastorin saarnan. Vaikka Stormi-Rousu ei omien sanojensa mukaan ymmärtänyt kummastakaan puheesta mitään, hän tunsi kuitenkin liikutusta.

”Seurakunnassa kannustettiin puhumaan tunteista”

Kun Samuli Putro sai tietää, että Tuhkaa korulippaassa ja Mitäpä jos -kappaleet päätyvät Punaiseen laulukirjaan tuntui se entisestä seurakuntanuoresta isolta tunnustukselta. Muusikolla on lämpimiä muistoja niin laulukirjoista kuin Raahen seurakunnasta, jonka toimintaan hän osallistui salaa vanhemmiltaan.

– Raahen seudulla oli 1980-luvulla näkyvissä paljon herännäisyyttä, ja vaikka osallistuin evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan, mutsi pelkäsi, että saan hihhulin leiman. Totta kai ymmärrän sen jälkeenpäin, mutta olihan se kornia käydä salaa seurakunnan toiminnassa, kun muut kävivät salaa kaupungilla juomassa kaljaa.

Uusiin ihmisiin tutustumisen ja kitaransoiton alkeiden opettelun lisäksi seurakunta antoi otollisen maaperän keskustelulle. Putro piti erityisesti mahdollisuudesta keskustella niin uskonasioista kuin filosofisista kysymyksistä. Myös mahdollisuus puhua tunteista muille oli tärkeää.

– Se oli ihan uutta 80-luvun Raahen poikaporukan kasvatille. Niissä piireissä tunteista ei olisi voinut puhua, mutta seurakunnassa siihen kannustettiin.

On oltava tasapaino sen välillä, että voi itse vaikuttaa ja on ollut johdatettavana.

Zen Café -yhtyeestä aikoinaan tutuksi tullut Putro on ollut viime vuosina mediassa esillä niin soolouran albumiensa kuin antamiensa haastattelujen puolesta. Putro on tullut tunnetuksi pohdiskelevista ja helposti samaistuttavista kappaleistaan. Erityisesti ajatukset elämän rajallisuudesta ovat puhututtaneet häntä viime vuosina. Viime vuonna hän teki Ylelle radiosarjan Putro puhuu kuolemasta, jolla hän käsitteli lisää ajatuksiaan.

Putron mukaan kuoleman ajattelu ei ole tällä hetkellä enää niin intensiivistä kuin aiemmin, mutta hän uskoo asian pohdituttavan läpi elämän. Kysyttäessä uskosta Jumalaan ja johdatukseen muusikko vastaa myönteisesti molempiin. Muusikko myöntää, että kyseenalaistaa joskus uskoaan ja miettii, uskooko vain tottumuksesta, mutta toteaa ettei se haittaa. Putro kertoo, että hänessä on lähtökohtaisesti halu uskoa Jumalaan. Vastaavasti johdatukseen on helpompi uskoa, sillä hänen mukaansa elämässä tapahtuu asioita, joista ei voi aina ottaa kunniaa vastaan.

– On oltava tasapaino sen välillä, että voi itse vaikuttaa ja on ollut johdatettavana. Täytyy siellä olla johdatusta, ja sen toinen nimi voi olla hyvä tuuri. Sekin on ulkoapäin tuleva asia.

”En halua rakentaa elämää itseni varaan”

Anna-Mari Kaskinen on sanoittanut lukuisia lauluja vuosikymmenten aikana ja tuoreimmasta laulukirjasta löytyy yli 20 hänen sanoitustaan. Hän on pyrkinyt kirjoittamaan sanoitukset niin, ettei tee itsestään hurskaampaa mitä on.

Omaa Jumala-suhdettaan Kaskinen kuvaa Sinun varaasi kaiken laitan -laulun sanoitusten kautta.

– Rippikouluaikana tunsin, etten halua rakentaa elämääni itseni ja viisauteni varaan, vaan haluan rukoilla elämän suuriin kysymyksiin Jumalan johdatusta. Halusin antaa elämäni Jumalan käsiin, sillä Hän on minua viisaampi ja Hän saa tehdä sillä mitä Hän haluaa.

Ja sitten armo. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää, että sitä tarvitsee aivan kaikessa.

– Ja sitten armo. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää, että sitä tarvitsee aivan kaikessa ja se on tarkoitettu jokaiselle. Toivon että se ilmenisi sanojen lisäksi myös teoissa.

Lukuisia Pekka Simojoen ja Jaakko Löytyn kappaleita sanoittanut Kaskinen eli poikkeuksellisen kansainvälisen nuoruuden. Ennen täysi-ikäisyyttä hän opiskeli Kanadassa kansainvälisessä sisäoppilaitoksessa, jossa oli kristittyjä yli 40 eri maasta. Siellä Kaskiselle avautui kristikunnan laaja kirjo ja ymmärrys siitä, kuinka luterilaisuus on pieni osa sitä. Suurten muutosten keskellä hän alkoi ilmaista ajatuksiaan kirjoittamalla runoja suomeksi.

Suomeen palattuaan ja Töölöön asetuttuaan Kaskinen tutustui kansainvälisen seurakunnan nuorten toiminnassa Pekka Simojokeen, jolla oli jo paljon valmiita säveliä Afrikassa vietettyjen vuosien jälkeen. Siitä alkoi yhteistyö, joka jatkuu edelleen.

Oman rippikoulun Kaskinen kävi Paraisilla. Ennen rippikoulua Kaskinen oli ehtinyt pohtia paljon hengellisiä kysymyksiä. Kaskisen isoäiti oli opettanut hänelle Siionin Kanteleen lauluja ja isän suvussa oli paljon herännäisyyttä Savosta.

Kaskinen kertoi epäilleensä, ettei hän voi koskaan täyttää kristityn mittaa Jumalan edessä. Rippileirillä hän ymmärsi Jeesuksen merkityksen ja alkoi aavistaa, mitä armo on.

”Sain kostoni, kun Pelastaja valittiin veisukirjaan”

Happoradio-yhtyeen vokalisti Aki Tykillä on mukavia muistoja omasta rippikoulu- ja isosajastaan, vaikka laulaja ei koekaan olevansa uskossa. Kun kappaleita Pelastaja ja Puhu äänellä jonka kuulen pyydettiin laulukirjaan, yhtye suostui asiaan yhteistuumin.

– Muistan omasta nuoruudesta Punaiset laulukirjat, jotka olivat kovassa käytössä. Siellä on monia klassikkobiisejä, jotka muistan edelleen. Ja toki ymmärsin miksi Pelastaja-kappale sinne päätyi, kun olin kuullut, että sitä oli laulettu jo ripareillakin, mutta Puhu äänellä jonka kuulen tuli yllätyksenä. Mutta toisaalta, miksi ei. Universaalejahan kommunikointiongelmat ovat.

Voisiko pop-kappaleen kirjoittaa Jeesuksesta?

Pelastaja on Happoradion keikalla käyneille tuttu kappale, ja sen sanoitukset sisältävät poikkeuksellisen raamatullisia viittauksia. Ideointivaiheessa Tykin ajatukset palautuivat lapsena usein katsottuun Jesus Christ Superstar -musikaaliin, etenkin Getsemane-kohtaukseen.

– Elokuvassa vaikuttavin hetki oli Getsemane, jossa Jeesus osoitti epäröintiä. Musikaalissa se oli raskas progekappale, joka painui mieleeni. Ja siitä syntyi idea, että voisiko pop-kappaleen kirjoittaa Jeesuksesta? Se oli hauska haaste, sillä halusin että se sopisi seurakunnan tilaisuuksien lisäksi yökerhoihin soimaan. Ja ilmeisesti se toimi, kun se sopii molempiin paikkoihin.

Eräs kokemus Tykille jäi erityisesti mieleen rippikoulustaan.

– Anna mun etsiä -laulussa laulettiin epävarmuudesta, ja ripariporukkamme olisi halunnut sen laulaa. Jostain syystä joko nuorisotyöntekijä tai pappi ei hyväksynyt sitä, kun siinä laulettiin epävarmuudesta. Se jäi vaivaamaan minua, koska muistin sen Getsemanen tapahtuman, jossa Jeesus koki epäröintiä. Jos Jeesuskin epäröi, niin eikö me 14–15-vuotiaat saada epäillä?

– Tämä tapahtui tosin 90-luvulla, joten ajat ovat varmasti kirkossakin muuttuneet. Tämä on vähän epäkristillistä todeta, mutta sain kostoni, kun Pelastaja valittiin veisukirjaan.

Mikä veisukirja?

• Nuoren seurakunnan veisukirja, tuttavallisemmin Punainen laulukirja, on tuttu monelle suomalaiselle, joka on käynyt rippikoulun 1970-luvun jälkeen.
• Vuonna 1970 ensimmäisen kerran painettu kirja on vakiinnuttanut paikkansa evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien nuorisotyössä.
• Veisukirjan painokset ovat uudistuneet viiden vuoden välein, ja niihin on valittu lukuisten laulutekijöiden ja sanoittajien lauluja. Vuoden 2020 vuosimallista löytyy tutun Anna-Mari Kaskisen lisäksi esimerkiksi Aki Tykin, Jukka Pojan ja Samuli Putron lauluja.

Artikkeli Rakkaita lauluja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.