Mistä taiteilijanimesi on peräisin?
Se syntyi vahingossa, kun olin 14-vuotias. Joku kuuli nimeni väärin, koska tulin sanoneeksi sen tosi nopeasti. Alussa käytin myös nimiä Jona tai Zona. Virallisesti olen Johanna Rasmus.

Mistä olet kotoisin?
Synnyin Itävallassa ja olen asunut Oulussa, Kuopiossa ja Helsingissä. Muutin 2021 Jyväskylään, vaikka en tuntenut täältä oikeastaan ketään. Rakastan luontoa ja arvostan rauhaa.

Miten sinusta tuli artisti ja lauluntekijä?
Harrastin nuoresta alkaen kuorolaulua ja pianonsoittoa. Isäni on helluntaiseurakunnan pappi, joten käytännössä kasvoin kirkossa. Siellä musiikilla oli tärkeä rooli, ja sain esiintyä paljon. Myös opettajat koulussa kannustivat kehittämään musikaalisia taitoja. Suuntasin opiskelemaan alaa, ja minusta tuli yhtye- ja orkesterimuusikko. Aloin tosin keikkailla jo opintojen aikana.

Miten kuvailet musiikkiasi, millaista se on?
Monien tyylien vaihtelu ja yhdistely on juttuni. Siksi musiikkiani voi kutsua eklektiseksi taidepopiksi.

Millä mielellä katsot uraasi tähän mennessä?
Olen onnekas ja suorastaan hemmoteltu. Olen saanut tehdä tinkimättömiä ratkaisuja musiikissani ja silti voinut muun muassa osallistua Vain elämää -ohjelmaan, saanut Emma-palkintoja ja tehnyt levyn sinfoniaorkesterin kanssa. Se on todella erityistä, ja olen kiitollinen.

Miten valitset soittolistat keikoille?
Valitsen kappaleet yhdeksän levyni valikoimasta usein viime tipassa. Sovitan musiikin kollektiiviseen tunnelmaan, ja voin vielä keikan aikana vaihtaa biisilistaa intuitiivisesti. Bändin muusikot taipuvat siihen hienosti. He osaavat heittäytyä, improvisoida ja lukea tilanteita upeasti.

Esiinnytkö mielelläsi kirkossa?
Kirkko on kotoisa ja luonteva esiintymispaikka. Valmistautuminen on toki erilaista kuin vaikkapa klubikeikkaa varten. Haluan rauhoittua ja virittäydyn tunnelmaan. Etenkin kirkossa koen, että olen vain välikappale musiikilleni. Itse en ole luonut lahjojani, vaan ne on annettu.

Miten luonnehdit hengellisyyttäsi?
Olen agnostikko. Uskon, että on jonkinlainen korkeampi voima tai jumaluus, enemmän kuin mitä täällä koemme. Lopullinen totuus selviää, kun kuolen ja se riittää minulle.

Millaisia faneja sinulla on?
Faneista on kertynyt pikkuhiljaa iso joukko. He ovat syvällisiä ja herkkiä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat asioita eivätkä pelkää tunteita tai abstrakteja lähestymistapoja. He ovat myös valmiita panostamaan kulttuuriin ja arvostavat ajattomuutta musiikissa.

Mitä harrastat ja kenen kanssa vietät aikaa?
Minulla on lemmikkinä koira. Lisäksi aloitin avantouinnin, ja se on yllättävän sosiaalinen harrastus. Ammatilliset verkostoni ovat laajat. Lisäksi minulla on läheisiä muusikko- ja artistiystäviä. Muusikkouttani voin jakaa bändissä, mutta artistia ymmärtää parhaiten toinen artisti. Kaipaan yhteyttä ihmisten kanssa, mutta luovan ammattini takia haluan viettää paljon aikaa omassa maailmassani.

Mistä unelmoit?
Toivoisin pitkää uraa ja vakaata elämää ilman ihmissuhdedraamaa. Haluan haastaa itseäni loppuun saakka ja pysyä uskollisena omalle visiolleni – ja myös lopettaa siinä vaiheessa, kun kanava ei ole enää auki.

Yona esiintyy Yläkaupungin Yö -kaupunkifestivaalissa perjantaina 16.5. kello 21.

Artikkeli ”Juttuni on tyylien vaihtelu ja yhdistely” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Muusikko Samuli Putro on kerännyt yleisöltään äänitettyjä rukouksia, joista on koostettu myös keikan keskelle oma osionsa. Kokonaan luetun Isä meidän kyytipoikana on henkilökohtaisia huokauksia, huolen ja toivon ilmauksia.

”Moni rukoilija pelkää tulevaisuutta: ilmastonmuutosta, toimeentuloa, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Puhe suuntautuu jollekin Korkeammalle, joka tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu”, Putro analysoi rukousaineistoaan.

”Henkilökohtaisten rukousten jakaminen toisille on äärimmäisen intiimi ja erilainen kommunikaation muoto – paljon sitä lähemmäs ihmisen ydintä ei pääse.”

Kyky tulla kosketetuksi

Lauluntekijä ei usko, että kukaan lyyrikko on täysin kylmä suhteessa henkisyyteen tai hengellisyyteen.

Mies kirjoittaa toki itse laulunsa, mutta mysteerin paikka on siinä, missä kaikki koetut asiat, tavatut ihmiset ja kuullut tarinat yhdistyvät ja ottavat laulun muodon.

”Ehkä siinä kohdassa Korkeampi voima vaikuttaa.”

”On ihastuttavaa, kuinka yksinkertainen kolmen minuutin poplaulu voi yhdistää ihmisiä riippumatta heidän uskonnollisista lähtökohdistaan. Musiikilla on kyky osua suoraan tunnekeskukseen, joka reagoi välittömästi. Meillä on kyky tulla kosketetuksi. Se on osoitus sielun olemassaolosta.”

Kaiken kattavia totuuksia muusikko ei muutamaan minuuttiin kuvittele upottavansa. Kappale muodostuu monista pienistä kokemuksista, jotka jäsentyvät sekä tekijän että kunkin kuulijan päässä henkilökohtaisen moraalin, estetiikan ja kauneudentajun kautta tulkittuna.

”Kauneuden puoleen kurottuminen on totta kai lähellä myös Jumala-kokemusta. Se on kuin lapsenuskoinen näkemys Taivaan isästä, jota voi katsoa ylöspäin, ja joka on jossain muualla.”

”Varsinainen kokemus Jumalasta on kuitenkin kuin raikkaan ilman hengittäminen, jotakin, joka tapahtuu parhaillaan minussa. Se on fyysinen kokemus, joka tuntuu pääsääntöisesti rintakehässä.”

Kirkko tuo turvaa ja lohtua

Samuli Putro kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Hän oli aikanaan Raahessa aktiivinen seurakuntanuori ja isonen.

”Muutama tuttavani on vaikuttanut pitkään ja aktiivisesti kirkon toiminnoissa. Heidän kauttaan törmään käytännön kristillisyyteen, mikä ei aina näytä helpolta.”

”Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita henkisistä tai hengellisistä asioista, eivät yleensä päästä itseään helpolla elämässä. Paini niiden kysymysten kanssa on heille arkea. Minulla on mielikuva, että niiltä jotka saavat uskosta paljon, vaaditaan myös paljon”, Putro pohtii.

Hän ei syytä kirkkoa siitä, että on ollut viime vuosina sen suhteen itse passiivinen.

”Luterilainen kirkko tuo minulle turvaa ja lohtua. Riittää, että tiedän sen olevan olemassa, vaikken ajattelisi sitä aktiivisesti. Se on yhden sortin patteri.”

Elämän hengellinen syväulottuvuus vilahtaa aina välillä Putron biiseissä kautta tuotannon.

” Siellä se hengellisyys on lauluissani ja on ollut aina, eikä siinä ole mitään hävettävää.”

Tuoreella Pienet rukoukset -albumilla uskosta puhutaan ihmisten ilon ja surun keskellä – kaikkien tunteiden ja kokemusten joukossa.

Ihmisyyden haurailla reunoilla

Putro varoo, ettei hänestä tehdä Pienten rukousten perusteella liian hurskasta.

”En kaipaa oloa, jossa alkaisin kuvitella itseäni pyhänä. Minulla on samat ongelmat, huonot ja hyvä puolet kuin ennenkin.”

Millainen on miehen oma rukous?

”En saa turvaa mantramaisesta Jumalan kanssa kommunikoimisesta, vaan tartun asiaan silloin kun minulla on siihen pakottava positiivinen tai negatiivinen tarve.”

”Rukous on myös päivittäiseen jaksamiseen liittyvä asia. En pelkää palavani loppuun, vaan pelkään sitä miten kohtelen muita väsyneenä.”

Samuli Putro näkee, että rukoileminen on ihmisyyden haurailla reunoilla olemista.

”Joskus rukous on viimeinen asia ennen surun saapumista tai pelon toteutumista, elämän ja kuoleman rajan ylittämistä. Rukoilija liikkuu rajaseudulla.”

Lue artikkelin pidempi versio Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan Kotikirkko-lehdestä.

Artikkeli Rukoilija liikkuu rajaseudulla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Idea hieman erilaisesta jumalanpalveluksesta oli muhinut jo jonkun aikaa nuorisotyönohjaaja Henrik Ketolan mielessä. Messu, joka tuntuisi sekä kotoisalta että rennolta, ja johon kuka tahansa voisi helposti tulla mukaan.

Kun Ketolan työtehtävät vaihtuivat reilu vuosi sitten ja hän aloitti nuorten aikuisten työn koordinaattorina, oli aika jatkojalostaa idea todeksi. Ketola halusi ottaa työskentelyyn mukaan mahdollisimman paljon vapaaehtoisia, nuoria aikuisia.

Yksi vapaaehtoisista oli Ilona Vehmas, joka opiskelee kolmatta vuotta luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa.

– Meitä oli kymmenkunta ideoimassa ja lopulta kuusi siinä oikein tiiviissä ryhmässä, jolla toteutimme ensimmäisen messun. Hioimme siihen ”kevytnäytelmällisen saarnaspektaakkelin”, Ilona Vehmas muistelee.

Työskentelyn tuloksena syntyi kerran kuukaudessa järjestettävien iltamessujen sarja. Jumalanpalveluskokonaisuuksia on tähän asti luotu musiikin kautta. Blues, hevi ja gospel -teemat olivat esillä syksyllä. Keväällä on luvassa rap-, pop-, irkku- sekä jazzmessu.

– Jatkossa tyylejä voisi myös yhdistellä. Hienoa olisi urkuhevimessu, Ketola ehdottaa.
– Voisihan se olla, että hieman erilainen jumalanpalvelus goes classic, Vehmas täydentää.
– Mikään ei estä, että joskus ei olisi musiikkia lainkaan. Voisi olla joku muukin teema, vaikkapa hiljainen messu, Ketola esittelee mahdollisuuksia.

Sekä Ketola että Vehmas kavahtavat ajatusta, että syntyisi vastakkainasettelua näiden ja muiden messujen välille. Kyse on kuitenkin samoista elementeistä, jotka ovat olemassa kaikissa jumalanpalveluksissa. Messuja toimittamassa on ollut myös alueseurakuntien pappeja ja nuorisotyöntekijöitä.

Kaupunginkirkon valinta tapahtumapaikaksi oli selviö, koska sinne on helppo tulla eri puolilta kaupunkia.

– Halusimme, että tämä palvelisi koko seurakuntaa ja myös niitä, jotka eivät ole mukana seurakunnan toiminnassa tai eivät kuulu edes kirkkoon, Ketola havainnollistaa.

Ketola on huomannut, että parhaiten tieto messuista on levinnyt sosiaalisen median kautta. Jokaisesta tapahtumasta on tehty myös etukäteen esittelyvideo, jota on voinut jakaa Facebookissa. Kun kaikki on tehty itse, eivät satsauksetkaan ole vaatineet paljoa rahaa. Lopputuloksena jokaisessa messussa on ollut keskimäärin puolitoistasataa osallistujaa.

– Ikähaitari on ollut laaja, nuorimmat ovat olleet parin viikon ikäisiä. Valtaosa on iältään siinä kolmenkympin ja viidenkympin väliltä, Ketola kertoo.

Vehmas ja Ketola ovat nauttineet erityisesti messujen rennosta tunnelmasta. Se on tarttuvaa sorttia. Kirkkoon voi tulla myös kesken messun tai lähteä sieltä silloin kun haluaa. Myös spontaanit aplodit bändille ja aito mukana eläminen sekä fiilistely kuuluvat asiaan.

– Ilossa on pyhyys ihan samalla tavalla läsnä kuin vakavuudessakin. Ne ovat elämän eri puolia ja me tarvitsemme molempia, Vehmas pohtii.

Työntekijät ja vapaaehtoiset puhaltavat yhteiseen hiileen ja näkevät vaivaa valmisteluissa, jotta kaikilla olisi paikan päällä hyvä olla. Jokaiselle on löytynyt sopivia tehtäviä, niillekin jotka eivät välttämättä halua olla esillä. Messuista saatu palaute on ollut kauttaaltaan rohkaisevaa.

– Joku muisteli, että ensimmäisessä messussa jaettiin ihan sikana pullaa. Meillä oli tosi hauskaa keittiössä, kun leivoimme. Jaoimme pullaa ja mehua ulkona suoraan pakettiautosta, Vehmas naurahtaa.

Hieman erilainen jumalan­palvelus,
Kaupunginkirkko klo 17

goes rap, feat. Daikini su 11.2. 
goes pop, su 11.3. 
goes irkku, su 8.4.
goes jazz, su 6.5.

Artikkeli Rento fiilis luodaan yhdessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.