Olosuhteet huomioon ottaen tuntuu yllättävältä, että tiettävästi vain noin prosentti suomalaisista sairastaa talvikuukausina toistuvasti ilmenevää masennustilaa, kaamosmasennusta.

Pimeän vuodenajan vaikutuksiin laajasti perehtynyt tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) myöntää virallisen luvun hämäävän. Sillä kun puhutaan laajemmin pimeän vuodenajan aiheuttamista oireista, päästäänkin jo huomattavasti suurempaan osaan kansasta.

Kaamosoireet toistuvat vuosittain ja ne vaihtelevat lievistä vakaviin.

– Jopa kolmannes meistä suomalaisista saa kaamosajasta oireita ja aikuisista joka neljäs kokee kaamosoireensa ongelmaksi, Partonen tarkentaa.

Pimeästä vuodenajasta johtuvia tavallisimpia merkkejä ihmisessä ovat toimintakyvyn hiipuminen, mielialan lasku, univaikeudet, sosiaalisuuden väheneminen, painon nousu ja ruokahalun kasvu.

Partonen kuvaa kaamoksen vaikutuksia vakaviksi paitsi oireiden yleisyyden, myös niiden uusiutuvuuden vuoksi.

– Kaamosoireet toistuvat vuosittain ja ne vaihtelevat lievistä vakaviin. Vakavimmillaan oireet haittaavat selvästi toimintakykyä ja voivat johtaa sairastumiseen, hän huomauttaa.

– Kaamosoireilla on siten suurta kansanterveydellistäkin merkitystä.

Kaamosoireita alkaa yleensä ilmaantua murrosiässä tai pian sen jälkeen. Lapset eivät kärsi kaamosmasennuksesta. Syytä tähän ei Partosen mukaan tiedetä.

– Tosin Yhdysvalloista on julkaistu tieteellisiä artikkeleita myös lasten sairastamasta kaamosmasennuksesta. Nuorimmat ovat olleet 6-vuotiaita ja joskus, hyvin harvoin, jopa tätäkin nuorempia, hän selventää.

Eräs kaamosajan terveydelle petollinen piirre on epäterveellinen syönti ja sen myötä tapahtuva lihominen. Pimeästä vuodenajasta johtuvien oireiden vastapainoksi monet syövät nopean mielihyvän aikaansaamiseksi makeaa ja hyvin hiilihydraattipitoisesti. Oireet eivät helpota, mutta paino kyllä nousee.

Kaamosoireilevilla univaikeudet voimistuvat muita enemmän sekä keväällä että syksyllä.

Partosen mukaan terveellisempi ruokakaan ei tuo pimeänä aikana lohtua, vaikka toki vaikuttaa vuodenajasta riippumatta ylipäätään terveyteen.

– Ei ole näyttöä, että kuitupitoinen ruokavalio auttaisi kaamosoireissa. Saattaa olla jopa päinvastoin, sillä kaamosmasentuneet usein syövät tavallista enemmän hiilihydraattipitoisen ruuan lisäksi myös kuitupitoista ruokaa.

Talvea kohti mentäessä ihmisen sisäinen kello alkaa jätättää ja nukkumaanmeno saattaa huomaamatta viivästyä. Partonen liputtaa sen puolesta, että kellojen kääntely syksyllä ja keväällä lopetettaisiin, sillä kaamosoireisiin siitä olisi apua.

– Kaamosoireilevilla univaikeudet voimistuvat muita enemmän sekä keväällä että syksyllä. Siten kesäaikasäännöksistä eli arkikielellä sanoen kellojen kääntelystä luopuminen todennäköisesti helpottaisi heidän vointiaan.

Partonen kannustaa myös siihen, ettei juututtaisi sisälle, vaan mentäisiin rohkeasti ulos, kelistä välittämättä. Sillä jos Suomessa jättää ulkoilun hyvän kelin aikaan, saa sisällä viettää valtaosan vuodesta.

Ylipäätään liikunta on yksi mustan vuodenajan aiheuttamien oireiden parhaita lieventäjiä.

Olisi hyvä harrastaa sykettä nostattavaa liikuntaa kaksi tai kolme kertaa viikossa.

– Kuntoliikunnalla voidaan lievittää kaamosoireita, ja yhdistämällä kirkasvalo kuntoliikuntaan tämä vaikutus tehostuu. Kuntoliikunta voi tapahtua joko sisällä tai ulkona, yksin tai yhdessä.

– Olisi hyvä harrastaa sykettä nostattavaa liikuntaa kaksi tai kolme kertaa viikossa, 45–60 minuuttia kerrallaan.

Monilla suomalaisilla verhot ja kaihtimet näyttäisivät arkikokemuksen perusteella roikkuvan syksyisin ja talvisin alhaalla, päiväsaikaan ja jopa valoisinakin päivinä. Olisiko niiden nostamisella ja luonnonvalon päästämisellä asuntoon vaikutuksia kaamosoireille?

– Kyllä olisi, sillä mitä heikommat valaistusolosuhteet sisällä ovat, sitä vaikeammat kaamosoireet ovat, Partonen vastaa.

Pimeästä kärsiville paras aika liikkua ulkona ja antaa valon tulla kodin ikkunoista ei hieman yllättäen olekaan keskipäivällä, vaan aamun tunteina.

– Ensimmäiset tunnit noin seitsemästä eteenpäin ovat ne kaikkein tehokkaimmat oireiden lievittämisessä.

– Monet ovat myös hankkineet kirkasvalolampun pimeäoireiden lievittäjäksi ja niiden positiivisesta vaikutuksesta onkin hyvää tieteellistä näyttöä.

Kirkasvalossa kannattaa syksyllä ja talvella oleskella aamun ja aamupäivän aikana.

Kirkasvalohoitoa on testattu eri aikaan päivästä ja myös sen kohdalla juuri aamulla annettu kirkasvalohoito on huomattu tehokkaimmaksi kaamosoireisten hoidossa.

– Kirkasvalossa kannattaa syksyllä ja talvella oleskella aamun ja aamupäivän aikana, kello viiden ja kymmenen välillä, mahdollisimman paljon joko kotona tai työpaikallakin, jos vain työtehtävät tämän sallivat.

– Kirkasvaloannoksen voi poutapäivinä saada myös ulkona auringonpaisteessa oleskelemalla. Puolenpäivän jälkeen kirkasvalossa ei enää kannata oleskella, paitsi silloin, jos haluaa välittömästi nostaa vireystasoaan.

Kaamosoireiden selättäminen vaatii keinovalohoidon hankkimisen lisäksi myös omaa aktiivisuutta ja etenkin itsekuria. Vaikka se pimeän tiivistyessä ympärillä tuntuisikin entistä vaikeammalta, itsensä haastaminen sopivassa määrin kannattaa aina.

Mutta mikäli kaamosoireet ovat voimakkaita ja on syytä epäillä kaamosmasennusta, ei itsekurikaan ole ratkaisu. Tällöin on hyvä ottaa yhteyttä terapeuttiin tai muuhun ammattiauttajaan.

Kaamosoireet tulevat esille esirukouspyynnöissä

Jyväskylän seurakunta saa paljon esirukouspyyntöjä, joita luetaan joka sunnuntai jumalanpalveluksissa. Seurakuntapastori Seppo Hautalahti Palokan alueseurakunnasta kertoo myös kaamosoireiden tulevan esille esirukouspyynnöissä.

– Luotan siihen, että seurakunnan yhteisellä rukouksella on merkitystä kuormaa kantavalle ihmiselle. Meidät on kutsuttu kulkemaan toistemme vierellä, kuuntelemaan ja rohkaisemaan toisiamme, Hautalahti sanoo.

Usein puhuminen helpottaa pahaa oloa.

Samaan aikaan kun pimeys ympärillä lisääntyy, kirkossa kuljetaan kohti kirkkovuoden valoisimpia juhlapyhiä.

– Kaunis tapa on viedä kynttilä omaisen haudalle pyhäinpäivänä ja jouluna. Kaamos luo vaikuttavat puitteet etenkin joulun viettoon.

– Pimeys ohjaa meitä muistamaan Raamatusta löytyvän Jesajan kirjan sanomaa: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.”

Hengellisen avun lisäksi Hautalahti muistuttaa kirkon tarjoavan apua monipuolisesti, myös kaamosoireisille.

– Kirkko tarjoaa monenlaista keskusteluapua. Voit kääntyä esimerkiksi tutun seurakunnan työntekijän puoleen tai soittaa Palvelevaan puhelimeen. Usein puhuminen helpottaa pahaa oloa.

Seurakuntapastori kertoo itse saaneensa kolmisenkymmentä vuotta sitten kaamosaikana kirjeen äidiltään. Hautalahden isä oli kuollut hiljattain.

– Äiti oli herännyt aikaisin lokakuun aamuna ikävä sydänalassa. ”Täällä istuu nyt kaksi pimeää vastakkain”, hän kirjoitti.

– Kirjoittaminen helpotti oloa, ja ehkä myös tieto siitä, että minä laittaisin kädet ristiin hänen puolestaan.

Artikkeli Valo, minne menit? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

-Ajattelen aina sitä ihmistä, jolle olen lahjaa tekemässä. Silloin siihen sisältyy henkilökohtainen viesti, Kivistö tuumaa.

Uuden harrastuksensa hän löysi pari vuotta sitten jäätyään eläkkeelle. Hoitoalalla vuorotöissä ei ollut mahdollisuuksia osallistua säännölliseen harrastustoimintaan, mutta posliininmaalaus, maalaaminen ja käsityöt ovat aina olleet osa elämää. Nyt aikaa ja innostusta riittää kangaspuitten paukuttamiseenkin.

Hän kuvailee, miten omakotitalossa riittää keväällä, kesällä ja alkusyksystä puuhaa puutarhan hoidossa. Kun syksyn pimeys laskeutuu, on hyvä olla paikka johon tulla samanhenkisten seuraan. Kun pimeä masentaa, löytyy elämään valo uudesta yhteisöstä.

– Olen saanut täältä ”kutomatuttuja”, ihastelemme toistemme töitä ja saamme niistä ideoita omiimme, vaikka kaikki tekevätkin ihan omantyylisiänsä.

Joulun lähestyessä kutojien määrä kansalaisopiston kudonta-asemalla kasvaa. Joululahjojen lisäksi kudotaan myös yhteisiä Suomi 100-mattoja, jotka valmistuttuaan lahjoitetaan sopiviin kohteisiin. Kodinomaisia räsymattoja tarvitaan muun muassa turva- ja perhekodeissa.

Hannele Kivistö vakuuttaa, että työhön on helppo tarttua, neuvojilta saa apua ja valmiisiin loimiin on vaivatonta ryhtyä rakentamaan uutta teosta.

Useat kutojat käyttävät omia matonkuteitaan, niin Kivistökin. Hänellä on äitinsä peruja varasto kuteita, jotka näin saavat uuden elämän.

Mattojen lisäksi perinteiset pellavapyyhkeet ovat hänelle viesti sukupolvelta toiselle.

– ­On mukava ajatella, että sitten kun minua ei enää ole, käsityöni muistuttavat lapsia ja lapsenlapsiani minusta, hän tuumaa.

Aikuista juttuseuraa

Perheolkkarissa Kortepohjan seurakuntakeskuksessa riittää virtaa. Alle kouluikäiset ovat löytäneet leikkikavereita, ja vanhemmat voivat hetken huokaista.

Tuija Heiskanen käy tarkistamassa, että kolmen kuukauden ikäinen Verneri nukkuu rauhallisesti vaunuissaan kirkon aulassa ja kolmivuotias Aatos puuhailee muiden kanssa junaradan ympärillä.

• Tästä perheolkkarista on tullut minulle todella tärkeä, Heiskanen toteaa.

Vapaamuotoisessa viikoittaisessa tapaamisessa saa aikuista juttuseuraa samassa elämäntilanteessa olevista, ja lapsia pidetään silmällä yhdessä. Yhteinen kahvihetki on tervetullutta vaihtelua arkeen.

Heiskanen arvelee kärsivänsä lievästä kaamosmasennuksesta muiden suomalaisten tavoin. Hän on kokenut, että on tärkeää saada itsensä liikkeelle.

-Pitää miettiä millaisista asioista pitää ja sitten ylittää kynnys tekemisen aloittamiseen.

Hän itse nauttii teen juomisesta, lukemisesta ja vapaaehtoistyöstä. Pienten lasten vanhemmilla jää kuitenkin vain vähän aikaa itselle ja parisuhteen hoitamiselle.

-Kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ei juuri ole. Pitää vain ajatella, että tilanne muuttuu muutamassa vuodessa, lapset kasvavat nopeasti. Nyt elämme tätä elämänvaihetta, hän tuumaa.

Heiskanen ihailee anoppiaan, joka osaa ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat.

-Olisi hienoa osata suhtautua kaikkiin elämäntilanteisiin rauhallisesti, turhia murehtimatta.

Valoa vapaaehtoistyöstä

Aseman Pysäkillä kaupungin sydämessä oven suussa seisoo Tapio Oksanen. Hän toivottaa sisääntulijan tervetulleeksi ja ojentaa kahvi- ja voileipälipun.

Hän on tehnyt nyt neljä vuotta vapaaehtoistyötä Pysäkin järjestysmiehenä, kun Pysäkin edellinen tuttu vetäjä hänet siihen pyysi. Tehtävää varten hän suoritti järjestysmieskortin.

-­Tämä tuntui mielekkäältä tekemiseltä, ja elämään tuli säännöllistä ohjelmaa, hän kertoo.

Oksanen käy Pysäkillä noin kerran viikossa, työvuoro kestää neljä tuntia kerrallaan. Lisäksi elämään on tullut yhteisiä retkiä ja kokoontumisia muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa.

Hänestä on ollut mukava tutustua uusiin ihmisiin.

-­Töissäkin puheltiin paljon asiakkaitten kanssa, joskus ihan syvällisiäkin, Oksanen kertoo 35 vuoden urastaan rengasalalla.

Kuuden vuoden työttömyys on nyt hänen kohdallaan vaihtunut Lex Lindströmiksi nimetyksi pitkäaikaistyöttömien eläketueksi, ja ”oikeat” eläkepäivät lähestyvät. Oksanen tietää kokemuksesta, että työttömäksi jääminen on monelle kova paikka.

Hän itse löysi elämään valoa vapaaehtoistyöstä ja ihmisten auttamisesta.

­- Tuttuja jelppailen, tarjoan kyydin, vien vaimoa kuoron harjoituksiin ja joskus käyn jonkun puunkin kaatamassa, ympäristönhoitajaksi työttömyysvuosinaan kouluttautunut Oksanen kertoo.

Hän suosittelee myös luonnossa liikkumista mielialan nostamiseen. Kaupungin alueella on lukuisia laavupaikkoja ja mukavia retkikohteita, Lappiin asti ei tarvitse lähteä.

Laulu tuo iloa

Valoa korville tarjoaa lauluyhtye Lux Auribus. Maria El Said on laulanut ryhmässä lähes kymmenen vuotta, eikä osaa kuvitellakaan, millaista elämä olisi ilman kuorolaulua.

-Laulu tuo meille iloa, ja sitä iloa välitämme kuulijoillemme. Onhan tutkittu juttu, että kuorolaiset voivat paremmin kuin laulua harrastamattomat, hän naurahtaa.

Hän määrittelee itsensä kesäihmiseksi.

-Kesällä on enemmän energiaa, näin syksyllä nukuttaa vähän enemmän. Musiikki auttaa jaksamaan, hän vakuuttaa.

Sydäntä lähellä on erityisesti 1500-luvun musiikki, jota kuoro on laulanut Lutherin pöydässä –esityksissä viime keväänä ja tänä syksynä. Vanhaan musiikkiin sisältyy hänen mielestään voimakkaita tunteita.

-Äänimaisema toimii ja ravitsee. Luther-esitykset tarjosivat minulle suorastaan meditaatiohetken kerran viikossa, hän kuvailee.

Hänelle kuoro ja sen ihmiset ovat tärkeitä. Yksin laulaminen ujostuttaisi, mutta kun laulu soi ympärillä, El Said kokee olevansa osa joukkoa.

Kuorolaiset eivät laula vain itsensä vuoksi, vaan kuulijoiden ravinnoksi. Jos yleisö on pieni ja lähellä kuoroa, laulajat saavat katsekontaktin.

-Se on side välillämme. Syntyy yhteys toiseen ihmiseen.

Kuoron nimi on saanut kuulijat hymähtelemään. Korvien kautta välittyvä valo tuntuu ensin hassulta ajatukselta, mutta musiikin kautta tuleva ilo valaisee niin kuulijaa kuin laulajiakin.

Artikkeli Ihmiset tuovat valoa elämään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.