Mikä erottaa huippu-urheilijan taviksesta?
Perimällä on suuri rooli, mutta menestyminen vaatii valtavasti määrätietoista työtä ja halun kehittää ominaisuuksiaan. Itsensä haastaminen ja epämukavuuden sietäminen tulee joillekin luonnollisemmin kuin toisille, mutta todella harvasta tulee maailman paras. Lisäksi ympäristö ja läheiset ihmiset vaikuttavat: löytyykö mahdollisuuksia ja kannustusta kehittymiseen.

Pitääkö urheilun olla tärkein asia, että huipulle pääsee?
Pitää olla. Joku voi keskittyä vain yhteen asiaan, jolloin vaikkapa opiskelu voi hajottaa paletin eikä mikään toimi. Toinen taas pystyy edistämään useampaa asiaa. Tiedämme esimerkkejä, kun kaikki laitetaan yhden kortin varaan, ja menestyjä putoaa urheilu-uran jälkeen tyhjän päälle. Nykyisin pyritään rakentamaan varasuunnitelma jo uran aikana.

Millainen on hyvä valmentaja?
Valmennus on haastavaa työtä ja usein ongelmanratkaisua. Hyvä valmentaja­ työntää sopivan vaativasti eteenpäin kuitenkaan rikkomatta urheilijan fysiikkaa tai psyykettä. Hän kuuntelee ja huolehtii tasapainosta, koska elämässä tulee olla muutakin kuin urheilu. Valmentaja on myös asiantuntija ja hengenluoja.
Urheilun kupla vie helposti mukanaan, mutta myöskään valmentajan työ ei saa olla koko elämä. Saavutetut tulokset eivät määrittele sitä, kuka olen ihmisenä. Siinä riittää opettelemista.

Miten ihmiset saisi liikkumaan enemmän?
Liikuntapaikkojen lisääminen ei yksin riitä. Liikunnallinen elämäntapa alkaa jo lapsuudessa, jolloin vanhempien rooli on ratkaisevan tärkeä. Laitetaan kännykät syrjään ja lähdetään perheen voimin ulos pelailemaan tai retkelle. Kannatan myös kännykkäkieltoa kouluihin. Lisäksi kunnat voisivat keksiä uusia ja innovatiivisia keinoja kannustaa liikkumiseen.

Miten lapselle saisi rakennettua terveen itsetunnon?
Lapsi tarvitsee sopivan kurin, selkeät rajat ja välittävän ilmapiirin. Silloin rakentuu vahva perusluottamus, että tapahtuupa mitä vaan, niin minä pärjään. Sosiaaliset yhteisöt koulun ja harrastusten kautta luovat monipuolisen ja verkostomaisen ystäväpiirin, kun taas uusien asioiden oppiminen ja kehittyminen vahvistavat uskoa omiin kykyihin.

Mikä sinut saa liikkumaan?
Liikun osittain tottumuksesta 3–4 kertaa viikossa, mutta tiedostan liikunnan monet vaikutukset ja haluan olla hyvässä kunnossa. Juju on itseni kuuntelemisessa ja tasapainossa elämän osa-alueiden välillä. Rasittavan työpäivän jälkeen on hyvä palautua ja keskittyä muuhun.

Vinkkisi työhyvinvointiin?
Huumori ja mukava työyhteisö. Työ ja vapaa-aika saisivat olla erillään toisistaan. Parhaimmillaan työ on riittävän haastavaa, luovaa ja itselle merkityksellistä, koska liiallinen rutinoituminen syö motivaatiota. Uravalinnoissa kannattaa etsiä merkityksiä, jotka kantavat vaikeiden päivien yli. Vankan arvopohjan myötä myös työhön liittyvä ajankäyttö on helpompaa perustella. Jos muutokseen on tarvetta, sen voi tehdä pienin askelin.

Pitäisikö jokaisen tavoitella menestystä?
Ensin on määriteltävä, mitä menestyminen on: tuleeko voittaa olympiakultaa tai voiko vaikkapa kotiäiti tuntea menestyneensä. On hyvä tunnistaa vahvuutensa ja hyödyntää niitä, mutta merkityksellinen arki läheisten ihmisten ympäröimänä riittää ihmisen kokoiseen elämään.

Petter Kukkosen Pettymyksen anatomia -teokseen perustuva samanniminen näytelmä ensi-illassa Jyväskylässä marraskuussa. Teatterikoneen ja JKO-Teatterikoulutuksen esitykset Villa Ranassa.

Artikkeli Tasapainoilua ja ongelmanratkaisua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.