Keltinmäen ja Vaajakosken alueseurakunnissa valmistaudutaan jo kuumeisesti pian alkavaan remonttiin. Molempien seurakuntakeskusten peruskorjaus alkaa vuodenvaihteen jälkeen ja toiminnat siirtyvät väistötiloihin.

Alueseurakunnissa remonttia on odotettu jo pitkään. Vuonna 1992 rakennettu Keltinmäen kirkkorakennus on vielä alkuperäisessä asussaan, Vaajakosken edellisestä peruskorjauksesta on kulunut parikymmentä vuotta.

Molemmilla kirkoilla parannetaan talotekniikkaa, valaistusta ja ilmanvaihtoa sekä uusitaan eristeitä ja materiaaleja. Myös tilojen toimivuutta ja muunneltavuutta parannetaan.

Vaajakoskella muutostyöt näkyvät selkeästi myös ulospäin.

– Kirkko tulee olemaan osin aika erinäköinen remontin jälkeen. Muun muassa nykyinen sisääntuloaula on tarkoitus remontoida kodikkaaksi olohuoneeksi, aluekappalainen Arto Kauppinen paljastaa.

Joulukuussa Keltinmäessä ja Vaajakoskella toimitaan vielä normaalisti, ja joulua vietetään kirkoissa edellisvuosien mukaisesti. Muu toiminta siirtyy väistötiloihin tammikuun alussa, mutta jumalanpalvelukset pidetään kirkoilla vielä tammikuun ajan.

Odotan jo kovasti, että pääsen elämään kokonaisen kirkkovuoden uusituissa tiloissa.

Helmikuun alusta lähtien Keltinmäen jumalanpalvelukset pidetään Kortepohjan seurakuntakeskuksessa ja Vaajakosken jumalanpalvelukset Koivuniemen leirikeskuksen kappelissa. Molemmissa alueseurakunnissa suunnitellaan jumalanpalveluksiin myös kirkkokyytejä, ja niistä tiedotetaan tarkemmin myöhemmin.

Keltinmäen seurakuntakeskuksen peruskorjauksen ajaksi kerho- ja muu kokoava toiminta siirtyy väistötiloihin entiseen Kultalakin päiväkotiin osoitteessa Keltinmäentie 11 B. Myös diakonian vastaanotto järjestetään päiväkodille.

Pienissä väistötiloissa toimiminen vaatii totuttelua ja järjestämistä, mutta aluekappalainen Ville von Gross uskoo, että muutos antaa mahdollisuuden myös toiminnan kehittämiselle.

– Rohkaisen niin työntekijöitä kuin alueseurakuntalaisia ottamaan remontista kaiken irti. Voimme esimerkiksi kokoontua ja järjestää yksittäisiä tilaisuuksia, kuten kinkereitä ja jumalanpalveluksia, myös muissa tiloissa.

Vaajakosken alueseurakunnan väistötilat ovat kahdessa paikassa. Diakonia- ja lapsityölle on vuokrattu tilat entisestä eläinlääkäriasemalta Wessmanintieltä ja muulle kokoavalle toiminnalle on tilat osoitteessa Varaslahdentie 6. Kaunisharjun kerhotila on käytössä kahtena päivänä viikossa toukokuun loppuun asti.

– Väistötilat ovat pienet, mutta riittävät toiminnan järjestämiseksi peruskorjauksen ajaksi, Kauppinen uskoo.

Alustavan aikataulun mukaan molempien kirkkojen peruskorjaus­ valmistuu kesään 2023 mennessä. Alueseurakunnissa uusia toimitiloja odotetaan jo innolla.

Keltinmäen aluekappalaisena marraskuun alussa aloittanut Ville von Gross luotsaa alueseurakuntaa remontin keskellä.

– Odotan jo kovasti, että pääsen elämään kokonaisen kirkkovuoden uusituissa tiloissa.

Myös Vaajakoskella odotukset ovat korkealla.

– Uskon, että saamme kutsuvan ja kodikkaan seurakuntakeskuksen, Arto Kauppinen toteaa.

Vaajakosken peruskorjaus valmistuu sopivasti kirkon juhlavuodeksi. Vaajakosken kirkko täyttää 70 vuotta 2024.

Artikkeli Keltinmäen ja Vaajakosken toiminta siirtyy väistötiloihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pyhätön ulkoseinille on heijastettu taidokkailla valoilla varjokuvia. Ikkunoista tulvii lukuisten kynttilöiden ja lyhtyjen hohde.

Etupihalle asti kuuluu sisältä hiljaista, tenhoavaa musiikkia. Ovella oleva plakaatti kertoo kirkon uudet­ aukioloajat: 24/7. Astut sisälle ja tunnet viherkasvien tuoksun. Apostolin patsaan vierelle sivuseinälle on aseteltu kokonainen viherseinä.

Istahdat penkkiin, ergonomialtaan oikein miellyttävään. Tilaisuus, kirkon oman bändin gospel­ilta, voi alkaa. Vaikkei tämä musiikkityyli olisi sinun juttusi, ei hätää, sillä ohjelma kertoo huomenna vuorossa olevan kamarikonsertin, sen jälkeen salsamessun, ja sitten lauletaankin tuttuja virsiä ja yhteislauluja. Muun muassa.

Katseesi kiertää ja hämmästyt, miten paljon paikalla on lapsiperheitä. Illan päätteeksi siirrytään yhdessä maan alle, upeaan kryptaan, nauttimaan tuoretta pullaa, Reilun kaupan aromikasta kahvia ja juttelemaan muiden seurakuntalaisten ja tutun papin kanssa.

Yhdessä ateriointi, oli sitten kyse kirkkokahveista, soppakeittiöstä tai vaikka pääsiäisateriasta, on voimakas yhteyden symboli.

Ulos palatessa huokaat, miten hieno paikka Kaupunginkirkko onkaan. Keskellä kaikkea, vireä ja sielukas, pyhän ja arkisen kohtauspaikka.

Edellä kuvattu antaa kevyen aavis­tuksen siitä, millaisia unelmia jyväskyläläisillä on 140-vuotiaasta Kaupunginkirkostaan. Osa haaveista voi piakkoin toteutuakin. Kirkko peruskorjataan, ja sitä silmällä pitäen Jyväskylän seurakunta kysyi verkossa avoimella kyselyllä ideoita kirkon kehittämiseksi.

Henki ja elämä -lehti poimi satojen vastausten joukosta erilaisia ehdotuksia ja esitteli ne kirkkotilojen uudistuksiin erikoistuneelle konsultille, Mika K. T. Pajuselle.

Olennainen kysymys kuuluu, miten erilaisiin käyttötarkoituksiin vanha pyhättö voikaan taipua.

Aloitetaan avoimuudesta. Moni toivoo kirkon ovien olevan aina auki eli jonkinlaisen nykyaikaisen 24/7-ajattelun tuomista sinne. Mika K. T. Pajunen ei tyrmää ajatusta, mutta muistuttaa näin ison muutoksen vaativan seurakunnalta hyvää suunnittelua, resursseja ja selkeän strategisen valinnan.

– En äkkiseltään muista kuulleeni, että yksikään kaupunkikirkko Suomessa olisi aina auki. Ainoastaan Saariselän Pyhän Paavalin kappelin tiedän olevan auki ympäri vuorokauden. Näin saattaa olla myös joissakin muissakin luonnon keskellä sijaitsevissa kohteissa.

Pajunen muistuttaa, että kaupunkikirkoissa aukioloon liittyy aina diakoninen ulottuvuus.

– Onko kirkosta mahdollista tarjota nukkumapaikkaa ja suojaa esimerkiksi kodittomille? Tässäkin on eräs valinnan ja resurssoinnin paikka, konsultti pohtii.

Sehän on kaikkien etu, että kirkko palvelee ensisijassa käyttäjiään.

Toinen huomattavissa määrin toivottu uudistus on kryptan rakentaminen. Useat kaupunkilaiset haluaisivat kirkkoon tee- ja kahvitilan, jonne voisi kokoontua messujen jälkeen ja järjestää pienimuotoisia tilaisuuksia.

Pajusen mukaan tämä on yleinen kirkkotilojen kehittämisen yhteydessä nouseva ajatus. Sen takaa hän löytää vankkaa kristillistä teologiaa.

– Jos ajatellaan vähänkin syvällisemmin, niin koko kristillinen jumalanpalvelushan syntyi alun perin juuri Jeesuksen ja hänen seuraajiensa ateriayhteydestä. Yhdessä ateriointi, oli sitten kyse kirkkokahveista, soppakeittiöstä tai vaikka pääsiäisateriasta, on voimakas yhteyden symboli.

– Mutta millä tilaratkaisuilla tämä voitaisiin Jyväskylän kaupunginkirkossa toteuttaa? Se jää suosiolla seurakunnan ja peruskorjauksen suunnittelijoiden harkittavaksi, Pajunen sanoo.

Kaupunkilaisten vastauksissa­ toistuu kokemus kirkon nykypenkkien kehnosta ergonomiasta. Myös tämä on Pajuselle tuttu juttu. Penkkien isompi muuttaminen on kuitenkin yleensä seikka, johon tarvitaan vähintäänkin lausunto Museovirastolta.

– Mutta ei penkkienkään suhteen kannata arastella, vaan viedä ajatukset alusta asti rohkeasti kaikkien tarvittavien tahojen päätettäväksi, hän kannustaa.

– Sehän on kaikkien etu, että kirkko palvelee ensisijassa käyttäjiään. Minusta tilojen aktiivinen käyttö on myös niiden parasta suojelua.

Lasten hyljeksintä ei kyllä kuulosta Jeesuksen seuraamiselta!

Ikuisuuskysymys ovat lasten äänet­ kirkkotilassa. Iäkkään pyhäkön ja pienten kirkkovieraiden yhteensovittaminen aiheuttaa joskus kitkaa. Pajusen mukaan kyse on ennemmin kirkossa kävijöiden asenteista kuin itse rakennuksesta.

– Olen kuullut monesti lapsiperheiden sanovan, että eiväthän he oikein tohdi tulla yhteiseen jumalanpalvelukseen, koska heidän koetaan häiritsevän siellä. Lasten hyljeksintä ei kyllä kuulosta Jeesuksen seuraamiselta!

– Tilaratkaisuilla voidaan vaikuttaa äänimaisemaan, mutta lopulta vastuu jää aina kirkossa kävijöille itselleen. Miten me voisimme antaa tilaa toisillemme ja toivottaa toisemme paremmin tervetulleiksi?

Voisiko kirkko olla keskellä kaupunkia oleva keidas, jossa olisi kasvillisuutta?

Useammassa palautteessa kaupunginkirkkoon toivottiin runsaasti kukkia, eräässä visiossa ehdotettiin jopa viherseinää. Voiko runsas kasvillisuus kirkossa toimia? Näistä ehdotuksista Pajunen suorastaan innostuu.

– Ainakin ideana kuulostaa oikein hyvältä! Voisiko kirkko olla keskellä kaupunkia oleva keidas, jossa olisi kasvillisuutta? hän pohtii.

Toinen Pajuselta erityisesti peukkua saava ehdotus on Kirkkopuiston lisävalaistus. Valojen avulla voitaisiin luoda jopa heijastuskuvia kirkon seinään, Valon Kaupunki -tapahtuman hengessä.

– Kirkko on perinteisesti ollut taiteiden suojelija ja tässä olisi tapa suuntautua kirkon seinien sisältä ulkomaailmaan. Kuvat voisivat liittyä kirkkovuoteen tai seurakunta voisi tilata töitä vaikkapa nykytaiteilijoilta, Pajunen ehdottaa.

Musiikkia toivotaan laidasta laitaan: heviä, bändejä, gospelia, klassista, barokkia, salsaa, perinteisiä virsiä unohtamatta.

– Akustiikka vaatii aivan oman suunnittelijansa, mutta tässäkin on kyse valinnasta. Uskon ja toivon, että eri musiikkityylit saadaan hyvin sopimaan kirkkoon.

Muun muassa varsinaissuomalaisen Liedon harmaakivikirkon uudistuksessa mukana ollut Pajunen haluaa lopuksi rohkaista ideoita pursuavia jyväskyläläisiä. Samalla hän muistuttaa, että uudistuksissa on aina kyse kompromisseista.

Uuden edessä kannattaa silti olla avoimin mielin liikkeellä.

– Toivon, että Kaupunginkirkko avautuu vastaisuudessakin jyväskyläläisille ovena Jumalan vieraanvaraiseen läsnäoloon, Pajunen sanoo.

Uudistaakaan ei tarvitse pelkän uudistamisen ilosta. Moni palautteen antaja onkin jo nykyisellään hyvin tyytyväinen rakkaaksi koettuun Kaupunginkirkkoon ja sen vireään toimintaan.

Artikkeli Vireitä ideoita Kaupunginkirkosta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

VRP Keski-Suomi Oy:n vastaava työnjohtaja Jari Hellman kertoo, että korjaustyö on edennyt mukavasti ja suunnitelmien mukaan. Työt aloitettiin helmikuussa ja niiden on määrä tulla valmiiksi ensi vuoden maaliskuussa.

– Olemme täysin aikataulussa. Pahoja viivästyksiä tai suurempia yllätyksiä ei ole tullut vastaan. Ainahan näin massiivisissa projekteissa pientä probleemaa tulee, mutta isossa kuvassa kaikki sujuu hyvin, hän vakuuttaa.

Hellman on kokenut kirkkojen kunnostaja, sillä hän on mestaroinut Säynätsalon, Muuramen ja Taulumäen kirkkojen peruskorjaukset. Lisäksi kokemusta löytyy Jyväskylän kaupungintalon sekä Jyväskylän maalaiskunnan vanhan kunnantalon saneerauksesta.

– Jokainen vanha rakennus on oma tapauksensa, hän kertoo.

Saneerauksen edistymistä on voinut seurata Facebookista, jonne Korpilahden aluekappalainen Antti Koivisto on päivittänyt remontin vaiheita säännöllisesti. Hän kertoo olevansa tyytyväinen siihen, miltä kirkko näyttää, ja kuuntelee kiinnostuneena väliaikatietoja.

Korpilahden kirkon remontti käynnistyi, kun havaittiin, että kirkon torni oli painunut noin 40 senttiä alaspäin. Tornin vajoamisen myötä seinät olivat kallistuneet. Saumakohtiin syntyi samalla valumia ja katto alkoi vuotaa.

– Nyt katto ja seinät on tuettu, Hellman sanoo.

Kirkon julkisivua suojannut huputus otettiin pois lokakuun alkupuolella. Vaikka julkisivu onkin pitkälti valmis, sisätiloissa riittää vielä tekemistä, suunnitelmien mukaan noin puoleksi vuodeksi. Syy siihen, miksi rakenteet eivät ole pitäneet, on arvoitus.

– Luultavasti kyseessä on suunnitteluvirhe, Hellman arvioi.

Vaikka Korpilahden kirkkoa on aikojen saatossa entisöity ja korjailtu, nyt tehtävä saneeraus on isoin sitten vuoden 1837. Remontin kustannusarvio on 5,2 miljoonaa euroa.

Kirkon tornia tukevat massiiviset teräspalkit. Ne ovat tuoreimman remontin satoa.

– Palkit pitävät tornin pystyssä ja tukevat sitä, Koivisto selittää.

– Niiden asentaminen oli harvinaisen iso projekti, Hellman kertoo.

Mitä kaikkea on laitettu kuntoon? Lista on pitkä. Kirkon rakenteet, seinät ja katto on korjattu sekä vahvistettu. Seinien puuverhoilu on uusittu, pinnat maalattu, vesikatto vaihdettu ja kattorakenteita vahvistettu.

– Seuraavaksi puulattia pistetään kuntoon. Ikkunat ja penkit ovat myös kunnostettavina, Koivisto kertoo.

Tulipalojen varalle on asennettu kuivasprinklerijärjestelmä. Ylivieskan kirkkopalo opetti paloturvallisuudesta, ja sitä on mietitty entistä huolellisemmin. Myös turvajärjestelmää on tehostettu.

Kirkon tornin teräspalkituksen lisäksi seiniä on tuettu tukipuilla. Tukipuut pitävät kirkon seinät kasassa. Urakkaan on osallistunut päivittäin keskimäärin parikymmentä työntekijää, maalareita ja rakentajia.

– Huippuhetkinä työmaalla on ollut jopa kolmekymmentä henkilöä töissä, Hellman arvioi.

Museoviraston suojeluksessa olevat urut on suojattu perusteellisesti. Tilojen kosteus mitataan viikoittain. Kaikki tehdään alkuperäistä kirkon suunnittelua kunnioittaen.

– Alttari palautuu alkuperäiseen asuun, Koivisto kertoo.

Hellman haluaa mainita työmaainsinööri Veli-Matti Ahokkaan ja työmaamestari Tapani Hämäläisen.

– Heillä on ollut suuri merkitys projektin valmistumisen kannalta, hän sanoo.

Tiesitkö? Korpilahden kirkko

• Valmistunut vuonna 1827.
• Kirkko remontoitiin perusteellisesti jo vuonna 1837, toisen kerran vuonna 1927 Alvar Aallon suunnitelmien mukaisesti ja seuraavat remontit tehtiin vuosina 1964 ja 1988.
• Kirkkoon mahtuu 850 ihmistä.
• Remonttia voi seurata Facebookissa: Korpilahden kirkon remontti.

Artikkeli Korpilahden kirkon ryhti oikaistiin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.