Virpomisen kristillisyys pohjautuu Raamatun kertomukseen, jossa ihmiset toivottavat palmunlehviä heiluttaen aasilla ratsastavan Jeesuksen tervetulleeksi Jerusalemiin ennen juutalaista pääsiäisjuhlaa. Virpomisen hyvän toivottaminen kumpuaa tästä tapahtumasta.

Perinteeseen eivät kuulu noita-asut, eikä
virpomaan mennä tuntemattomien oville.

Suomeen virpominen tuli ortodoksikirkon kautta. Itäsuomalainen perinne levisi eri puolille maata Karjalan siirtoväen myötä sotien jälkeen.

Ortodoksisessa kirkossa kristillinen perinne elää yhä vahvasti. Oksien koristeluun uhrataan aikaa ja vaivaa. Ihanneoksa on kolmihaarainen ja siihen kiinnitetään kolme silkkipaperista tehtyä ruusua muistuttamaan pyhästä kolminaisuudesta.

– Perinteeseen eivät kuulu noita-asut, eikä virpomaan mennä tuntemattomien oville. Aikuiset ja lapset virpovat sukulaisia ja ystäviä. Virpoja ei pyydä palkkaa, vaan toivottaa virvottavalle Jumalan siunausta, selvittää tiedottaja Maria Hattunen Suomen ortodoksisesta kirkosta.

Itäinen kristillinen virpomisperinne sekoittui länsisuomalaisen kansankulttuurin kanssa sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Sen mukaan trullit eli noidat temmeltävät erityisesti lankalauantaina eli pitkäperjantain ja pääsiäispäivän välissä. Noidiksi pukeutuneet lapset kiertelivät Pohjanmaalla kylillä lankalauantaisin jo 1800-luvulla. Noita-asut levisivät sittemmin muuallekin maahan. Pohjanmaalla virvotaan yhä vanhan perinteen mukaisesti lankalauantaina.

Juha Nirkko muistuttaa, että noidillakin on yhteys kristillisyyteen. Trulliperinne pohjautuu katolisen kirkon käsitykseen pahoista voimista ja noidista, joita vastustettiin monin tavoin, myös tekemällä niistä pilaa.

Virpominen juontuu sanasta virpi, joka tarkoittaa pajunoksaa. Raamatun palmunlehvät muuttuivat Pohjolassa pajunoksiksi. Kansanusko sekoittuu kristillisyyteen tässäkin, sillä pajuissa on vanhastaan ajateltu olevan taikavoimia. Joidenkin suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa on myös ollut tapana oksanheilutuksella karkottaa pahoja henkiä.
Virvottaessa lausutaan toivotus, esimerkiksi:

Virvon varvon
tuoreeks terveeks
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle.
Palkka mulle.

tai

Saako tulla virpomaan,
hyvää teille toivomaan:
Siunausta jokaiselle
lapselle ja aikuiselle
Virvon, varvon oksalla
pääsiäisen iloa.

Lähteitä:
lastenkirkko.fi, Suomalaisen kirjallisuuden seuran ­juhlakalenteri

Isolla joukolla virpomaan

Kun ovikello palmusunnuntaina soi Keljonkankaalla, oven avaava asukas ei näekään edessään paria virpojaa, vaan ison joukon iloisia virpomaoksan heiluttajia. Naapuruston lasten yhteisestä virpomisesta on tullut Hovilassa mainio perinne.

– Tuntuu turvalliselta, kun kaikki tuntevat toisensa, sanovat perheenäidit Olga Kilkki ja Jenni Mäkäläinen. Molemmat ovat lapsena itsekin virponeet ja haluavat siirtää perinteen lapsilleen.

– Parasta virpomisessa on palkaksi saatu suklaamuna tai karkki, sanoo kolmasluokkalainen Edith Mäkäläinen.

Ekaluokkalainen Frida-sisko nyökyttelee vieressä. Äitien mielestä karkkia tulee turhankin paljon.

– Toiseksi parasta on asu, Edith jatkaa. Tänä vuonna hän pukeutuu kahden siskonsa kanssa pupuksi. Äiti maalaa kasvoihin viivat ja värit.

– Asut syntyvät paljolti siitä, mitä kaapeista löytyy. Noidiksi ei kuitenkaan meillä pukeuduta, sanoo Jenni Mäkäläinen.

Edith Mäkäläinen kertoo, että virpoessa he aina kysyvät luvan virpomiseen ja sitten he kaikki yhdessä lausuvat lorun. Pihapiirin 27 asunnon asukkaat virvotaan ensin ja jos oksia jää, siirrytään seuraaviin taloihin.

Virpojat ovat Hovilassa odotettuja ilontuojia. Jos asukas sattuu olemaan matkoilla, hän saattaa laittaa ulko-oven eteen astian oksille ja karkkikipon, josta virpoja saa itse ottaa palkan.

Artikkeli Jeesus ratsastaa …ja noidat lentelevät julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sittemmin korttien määrä vain kasvoi, mutta opin yksinkertaistamaan. Eräänä vuonna kaksiosaisen kortin kulmassa oli ainoastaan sentinkokoinen pyöreä reikä, josta pilkisti valkoista karvaa. Se esitti tietysti pupun häntää – kokonaisuus paljastui, kun kortin avasi. Seuraavana jouluna kortin alalaitaan liimattiin hirveästi pumpulia kinoksiksi, niiden sekaan pieni punainen huovasta leikattu kolmio, ja taivaalle tähtitarra. Isoveli kommentoi lakonisesti, että alkaa olla jo aika taiteellista.

Ensimmäisen oman kodin keittiössä väkerretyistä lumiukkokorteista lähtien minulle on ollut kunnia-asia, että joulukortit tehdään itse. Yhtenä jouluna, keskellä nuorimmaisen lapsen sairaalarumbaa, suostuin loppumetreillä valmiina ostettuihin kortteihin. Muutoin kortteja on askarreltu aina, niinäkin jouluina, kun siinä ei olosuhteet huomioon ottaen olisi ollut tippaakaan järkeä.

Joulutunnelmaa luovat perinteet. On sitten kyse kynttilän viemisestä haudalle, joulusaunasta tai muistoja herättävästä joulukoristeesta. Johonkin rajaan asti perinteiden kunnioittaminen on tärkeää ja tarpeellista. Jossain kohdin voi pysähtyä miettimään, onko joulu todella pilalla, jos rosollin kermavaahto jää värjäämättä.

Meillä ei tänä jouluna kortteja tehdä. Voi olla, ettei edes osteta. Syksyssä on ollut liikaa vauhtia, liian vähän luppoa. Jostain on tingittävä. Yritän uskotella itselleni, että näin on hyvä. Yksi joululaulusuosikeistani on ”Sydämeeni joulun teen”. Se muistuttaa siitä, että joulu ei synny hienoistakaan puitteista. Joulun tunnelma ja rauha lähtevät sisimmästä. Moni asia on tekemättä nyt ja luultavasti vielä aattonakin, mutta jääräpäisesti kouhottamalla ei joulusta saa kiinni.

Artikkeli Jääräpäistä joulua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Piteniuksella joulun tunnelmaa luovat monenlaiset joulukoristeet. Rakkaimman joulukoristeen valinta on vaikea, mutta lopulta Matti Pitenius päätyy pellavakankaiseen joulukorttitelineeseen. Irma-vaimon tekemä seinävaate on ollut käytössä yli 40 vuoden ajan. Joka joulu saapuneet joulukortit ripustetaan pienillä pyykkipojilla kankaassa roikkuviin punaisiin nauhoihin.
Piteniusten kodin seinävaate täyttyy korteista ääriään myöten ennen joulua. Joulukortit ovat esillä aina loppiaiseen asti. Silloin kortit otetaan talteen ja luetaan läpi vielä kerran.
Matti Piteniuksen mielestä perinteinen joulukortti on yhä se oikea tapa lähettää jouluterveisiä. Jokainen kortti valitaan huolella saajan mukaan, osa korteista tehdään itse.
– Korttia kirjoittaessa lämpimät ajatukset lentävät kortin saajan luokse, Pitenius sanoo.

Jyväskyläläisen Eine Mäkisen rakkain joulukoriste on tonttu. Mäkinen sai toistaiseksi vielä nimeämättömän joulutontun lahjaksi äidiltään seitsemän vuotta sitten.
– Se on kohta kouluunlähtöiässä, Mäkinen sanoo ja heiluttaa hauskannäköistä, varsin isokokoista tonttua käsissään.
Punanutulla on ollut tärkeä paikka joulun tuojana Mäkisen kotona jo seitsemän vuoden ajan.
– Kyllä se tekee joulun, Mäkinen kertoo.
Tonttu kaivetaan esiin joulukuun alkupuolella vaatekaapin ylähyllyltä, jossa se nukkuu kesäunta. Ulkovarastoon tonttua ei sovi viedä talteen, vaan se nukkuu sisätiloissa silloin, kun ei ole joulu.
Tonttu viihtyy Mäkisen mukaan hyvin sohvalla.

Patrik Reinin, 6, rakkain joulukoriste on isosilmäinen pöllö, jolla on kaulassa punainen kaulaliina. Äiti on muutaman kerran joutunut korjaamaan kaulaliinaa, kun se on lähtenyt irti. Pöllö hankittiin muutama vuosi sitten ja aluksi se oli keittiön pöydällä. Poika tykkäsi siitä niin paljon, että se päätyi hänen sänkynsä viereen yöpöydälle, siitä sen näkee yölläkin. Adventtina se etsitään esille aina ensimmäisenä kaikista joulukoristeista.
– Sillä on niin suloiset silmät ja se on niin söpön näköinen ja pieni. Olen nukkunut joskus se vieressäni, Patrik Reini kertoo.

Sirpa Herve on aina pitänyt enkeleistä. Enkeleitä on kotiin kertynyt enemmänkin, mutta yksi niistä on muodostunut erityisen tärkeäksi. Paperinen, kullanhohtoinen enkelihahmo kuuluu Herven rakkaimpiin joulukoristeisiin. Sillä on erityinen paikka joulukodin piirongin päällä.
Herve ei enää muista, mistä enkeli on ostettu, mutta mukana elämässä se on kulkenut jo parikymmentä vuotta. Enkeli on Herven mielestä keskeisiä joulun symboleita.
– Ilmoittivathan enkelit ensimmäisenä Kristuksen syntymästä.
Kaunis paperienkeli muistuttaa Herveä paitsi joulun sanomasta, myös edesmenneestä isästä.
– Kun isäni joutui sairaalaan jouluna 2001, vein enkelin hänen sairasvuoteelleen. Kun isäni kuoli viattomien lasten päivänä, taivas kirkastui ja auringonsäteet paistoivat enkelin siipien läpi hänen vuoteelleen. Se on minulle erityinen muisto.

Raija Nylundin kotoa löytyy paljon hänen itsensä sekä perheensä tekemiä taideteoksia. On tauluja seinillä, kukka-asetelmia ikkunalaudalla ja muutama varta vasten esiin otettu joulukoriste olohuoneen pöydällä.
Käsitöistä nauttiva Nylund esittelee näistä kaksi: villaisen tontun, jonka hänen tyttärensä teki nuorempana ja hänen itsensä tekemän keltaisen paukkukarkin. Rakkaan paukkukarkista tekevät muistot, joita on vuosien varrella kertynyt,  ja kuuseen se ripustetaan tänäkin jouluna, vaikkakin ilman karkkia.
– Ei sinne enää ole karkkia laitettu ja se on varmaan vuosien varrella jo haurastunutkin jonkin verran, Nylund naurahtaa.

Gloria Lapitanin jouluun kuuluu olennaisena osana joulutähti. Lapitan esittelee värikästä, taidokkaasti simpukasta valmistettua tähteä, joka toimii samalla myös lyhtynä.  Se on tuotu tuliaisina pari vuotta sitten Filippiineiltä.
– Joulutähti symboloi minulle toivoa ja valoa, Lapitan kertoo.
Tähti on Filippiineillä tärkeä joulukoriste, joka ripustetaan esille jo joulukuun ensimmäisenä päivänä yleensä etuoven yläpuolelle. Tähtiä valmistetaan erilaisista materiaaleista, muun muassa bambusta, japaninpaperista ja simpukasta.
Lapitanin kotia joulutähti koristaa loppiaiseen asti. Tähti muistuttaa 25 vuotta sitten Suomeen muuttanutta Lapitania kaikista läheisistä Filippiineillä.

Outi Ramula nostaa varovasti pöydälle itsetekemänsä joulupallon. Hän sanoo itseään koristehulluksi, ja pieneen palloon onkin mahdutettu monenlaista kiiltävää. Pallon ytimenä on kukkakaupoista tuttu Oasis-sieni, johon on pistelty satoja nappeja ja helmiä, neuloja, niittejä ja nauloja. Koko komeus pysyy koossa kimalleliimalla.
Teos on syntynyt televisiota katsellessa ilman varsinaista ennakkosuunnitelmaa.
– Valmiiksi se ei taida tulla koskaan, Ramula tuumaa ikuisuusprojektia katsellessaan.
Rakkaaksi joulupallon tekee omatekoisuus ja se, että osan helmistä hän sai pieneltä siskonpojaltaan lahjaksi.

Artikkeli Joulumuistot elävät koristeissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia vappuja. Lumen lisäksi juhlintaa on sävyttänyt joskus vesisade, joskus aurinko ja lämpö. Sääoloista riippumatta vappu on kuitenkin itselleni sen merkki, että kesä on ihan nurkan takana.

Vappu on paitsi opiskelijoiden myös työn juhla. Perinteiset työväenmarssit ovat ajan saatossa kutistuneet, mutta työn juhla on saanut nimensä mukaisen kohtelun – vappu on aiempaa useammalle työpäivä. Kauppojen aukiolon vapauttaminen on tarkoittanut sitä, että työtä tehdään kalenterimerkinnöistä riippumatta.

Ei tarvita kristallipalloa sen ennustamiseen, että pyhäpäivien merkitys yhteiskunnassa haalenee entisestään. Kun yhä kasvavan kansanosan täytyy päästä ostamaan palaa ja sen painiketta myös pitkäperjantaina, vappuna ja itsenäisyyspäivänä, ei kauaa mene siihen, kun ostoksille pääsee vuoden jokaisena päivänä.

Luonteva kysymys sen jälkeen on, mikä enää tekee näistä pyhistä erityisen. Miksi leikitään, että on pyhäpäivä, jos sillä ei ole valtaosalle väestä minkäänlaista merkitystä. Ja kun sillä ei ole merkitystä, joudamme kaikki töihin ja opiskelemaan juhlapyhistä piittaamatta.

Perinteet murtuvat ja muuttuvat. Jotkin niistä sietävätkin uusiutua, mutta joistakin on mukava pitää kiinni. Itse kukin valitsee ne elementit, jotka ovat tärkeitä säilytettäväksi. Mäenlaskusta vappuna ei tullut perinnettä, eikä ajan saatossa kutistunutta ainejärjestöhaalaria enää ole tallessa. Ylioppilaslakin laitan silti päähäni, ja huolehdin siitä, että saatavilla on munkkeja. Ilman niitä vappu ei ole vappu.

Artikkeli Työn juhlaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Mikä heitä valmiissa joulussa viehättää?
Asiakkaat arvostavat valmista, jolloin voi itse nauttia kiireettömästä joulunvietosta. Joulu ruokineen, siivouksineen ja koristeluineen vaatii aika paljon, joten monet kokevat valmiin ratkaisun mielekkäänä.
Useat vanhukset pitävät joulua tärkeänä, mutta eivät enää jaksa laittaa kaikkea juhlaan kuuluvaa itse. Valmis hotellijoulu on hyvä vaihtoehto myös silloin, kun halutaan viettää joulua isommalla porukalla.
Monet ihmiset viettävät joulua myös yksin, jolloin hotellijoulu on mukava vaihtoehto, mikäli haluaa nähdä ihmisiä ja päästä joulutunnelmaan. Lapsiperheet pitävät valmiista joulusta aktiviteettien vuoksi, jolloin pyhät kuluvat mukavasti lasten viihtyessä. Itse suosittelisin hotellijoulua aivan kaikille.

Mikä hotellijoulussa on asiakkaiden mielestä tärkeintä?
Uskon, että tärkeintä hotellijoulussa on riittävä ja monipuolinen ruoka. Perinteisten jouluherkkujen lisäksi halutaan jotain extraa. Esimerkiksi punajuuri-auralaatikosta on tullut uusin kestosuosikki.

Millaista palautetta vieraat antavat joulusta?
Saamme paljon hyvää palautetta. Tyytyväisiä vieraita on kaikissa asiakasryhmissä. Ruokaa ja ohjelmaa on ollut riittävästi, ja tunnelma on ollut lämmin ja rauhallinen.

Miten jouluvietto on ajan myötä muuttunut?
Minun mielestäni joulunvietto ei ole hirveästi muuttunut. Perinteet ovat asiakkaille tärkeitä: ruoka, kuusenhaku, joulupukin vierailu ja lahjat. Pyrimme myös järjestämään jotakin uutta. Tänä vuonna uutuutena on jouluaaton valvojaiset.

Osaako joulupukki hotelliin?
Ei kai olisi jouluaattoa ilman joulupukkia.  Onneksi joulupukki on löytänyt joka vuosi tänne Laajavuoreen lahjojen kera. Toivon hartaasti, että myös tänä jouluna pukki tulee meitä katsomaan.

Millainen tunnelma hotellissa on joulunpyhinä?
Hotellilla on joulunpyhinä ihanan rauhallinen tunnelma. Ihmiset ovat hyvällä tuulella ja kiireettömiä. Ohjelmaa ja hyvää ruokaa riittää yllin kyllin, jolloin ihmiset pysyvät tyytyväisinä. Henkilökuntakin saa jouluruokaa ja usein laitamme tonttulakit tai jotain muuta hauskaa juhlan kunniaksi.

Mistä joulutunnelma syntyy?
Hyvä tunnelma lähtee ensisijaisesti ihmisistä, mutta myös etukäteen hyvin suunnitellusta ja järjestetystä kokonaisuudesta.

Oletko itse töissä jouluna?
Niin kuin useampana vuonna, myös tänä vuonna olen jouluna töissä. Suurena jouluihmisenä valehtelisin jos väittäisin, että se ei hieman tunnu haikealta, kun ei ole mahdollisuutta rauhoittua juhlan viettoon oman perheen kanssa. Onneksi ihana työyhteisömme on kuitenkin kuin toinen perhe ja me olemme yhteishengellä viettäneet monta hyvää joulua töissä. Ihanat asiakkaat viimeistään saavat meidät joulumielelle.

Miten sinun joulunviettosi jatkuu, kun pääset töistä kotiin?
Pääsen töistä kotiin jouluaattona iltapäivällä. Töiden jälkeen ajelen  Tampereelle mieheni perheen luokse. Aattona kerkiän juuri joulupöytään.
Jouluperinteisiin kuuluu jouluaterian lisäksi joulusauna ja haudalla käynti ennen ruokailua.

Itse tehty joulu vai valmisjoulu?
Nautin eniten itse tehdystä joulusta, koska ruokien ja koristeiden kanssa puuhastelu ei aiheuta minulle stressiä tai paineita, päinvastoin pidän siitä kovasti. Kotona jouluun kuuluu myös tiettyjä rakkaita perinteitä, joita ei välttämättä voi muualla toteuttaa. Toki olisin innokas kokeilemaan joku vuosi myös valmista joulua.

Mikä tekee sinulle joulun?
Minulle joulumielen tekevät ihmiset, kynttilät, joululaulut ja ehdottomasti kinkku.

Paras joululahja?
Paras joululahja olisi varmasti sellainen lahja, joka ilahduttaisi jokaisena arkipäivänä eli jotain käytännöllistä, kuten vaikkapa yöpaita.

Artikkeli Ihanat asiakkaat saavat joulumielelle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.