He ovat käyneet kirkolla jo vauvapysäkillä, ja tänä vuonna on edistytty taaperoryhmään. Viikko-ohjelmaan kuuluvat myös kirkkomuskari ja näin keskiviikkoisin perhekerho. Omalle lähikirkolle on kätevä tulla kävellen muutamassa minuutissa. Kerhoista on tullut tärkeitä niin äidille kuin lapselle.

– Saamme kivaa ohjelmaa päiviin ja tapaamme täällä muita, joiden kanssa jakaa kokemuksia ja tuntemuksia lapsiperheen arjesta. Ilmapiiri on välitön, avoin ja luottamuksellinen. Ollaan muun muassa juteltu parisuhteeseen liittyvistä asioista tunnekorttien avulla, Hartikainen avaa perhekerhon vetovoimaa.

Iida on pikkuhiljaa rohkaistunut ja alkanut kiinnostua leikkikavereista ja uusista asioista, vaikka onkin harkitseva ja tarkkaileva luonteeltaan.

– Täällä hän pääsee kokeilemaan monenlaista turvallisesti sylistä käsin. Harjoitellaan ryhmässä olemista ja muiden lasten kanssa leikkimistä, Anna-äiti kuvailee.

Hän kertoo, että perhekerhon ohjelmassa voi olla myös asiantuntijavierailuja ja muita sisältöjä, ja perheiden toiveita kysytään.

– Syksyllä kuultiin lasten ravitsemuksesta ja myös hammaslääkäri kävi kertomassa pienten suunterveydestä tärkeitä asioita. Tuoreena vanhempana oli hyvä kerrata perusasiat siitäkin.

Keskiviikkoinen aamu etenee, ja tuulikaappi täyttyy vähitellen lastenvaunuista ja naulakot pienistä talvihaalareista. Äidit istahtavat sohville tai sylilasten kanssa kerhohuoneen lattialle vauvapeitolle – näkyypä joukossa jokunen isäkin. Isommat lapset hyörivät leikeissään ja keksivät tekemistä keskenään. Kaikkea touhua seuraa useampi aikuinen silmäpari, ja jokaisen kuulumiset kuullaan.

Meri Viljanen on saapunut paikalle vuoden ikäisen Hilla-tyttösen kanssa. Hänelle on tärkeää, että perhekerhoon voi tulla silloin kun sopii, eikä ilmoittautumista tarvita.

– Lapsen kanssa saattaa olla hankala elää tiukkojen aikataulujen mukaan. Täällä voimme viettää aikaa rennosti Hillan ehdoilla, hän sanoo.

Maiju Heleniuksen vuoden täyttänyt Taika viihtyy tänään tiiviisti äitinsä sylissä, ja Kia rakentaa legoista korkeaa tornia.

– Aika tuntuu kuluvan nopsaan, koska juurihan kävimme kerhossa Kia-vauvan kanssa. Lapsille täällä taitaa olla parasta leikit kavereiden kanssa, Helenius arvelee, ja Kia-tytär nyökkää innokkaasti vieressä.

– Tykkään prinsessajutuista. Täytin juuri neljä vuotta, hän näyttää sormillaan.

Lastenohjaajat kertovat, että ohjelmassa on tänään suolamaalausta. Lisäksi on sisustettu hiljentymishuone, jonne voi mennä valitsemaan rukouskiven alttarille tai vaikka pötköttelemään tyynyille. Jotkut asiat pysyvät samanlaisina viikosta toiseen.

– Hartaudessa toistuu tuttu kynttilänsytytysloru ja rukous. Lisäksi loppulaulu luo turvaa ja jatkuvuuden tunnetta, lastenohjaaja Jani Suurnäkki avaa perhekerhon vakiohjelmaa.

Perhekerhossa ei tiedustella kirkon jäsenyyttä, ja kaikenlaiset perheet ovat tervetulleita – myös isovanhemmat, lastenhoitajat ja kummit.

– Haluamme tukea perheiden arjessa jaksamista ja antaa elämälle turvallisen perustan kristillisten arvojemme mukaisesti. Yhteys toisiimme syntyy rakkauden ja kunnioi­tuksen pohjalta, ja se tarkoittaa toisen ihmisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on, painottaa Jyväskylän seurakunnan varhaiskasvatuksen asiantuntija Ritva Parkkali.

Suurnäkin mielestä paras palaute on, kun perheet haluavat palata kerhoon kerta toisensa jälkeen.

– Hienoja hetkiä syntyy viikoittain, kun lapset leikkivät iloisesti keskenään ja aikuiset juttelevat kahvikupposen äärellä, hän sanoo.

Lopuksi pienet ja isommat pääsevät vielä keinumaan sylilaulun tahtiin: Syliä, syliä, syliä annan. Sylissä lapseni elämään kannan. Syliä, syliä, syliä vaan, siitä sylistä itselle osani saan.

Perhekerhot

• Avoimia yhdessäolon hetkiä yhdeksällä lähikirkkoalueella ilman ilmoittautumista.
• Perhekerhon kevätkausi Palokan kirkolla alkaa ke 17.1. klo 9–11.
• Lue lisää: jyvaskylanseurakunta.fi/lapsiperheille

Artikkeli Tapahtui kerran kerhossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lue lisää Kouvolan seurakuntien perhekerhoista

Vinkit jouluun

Lastenkirkon joulukalenteri

Perheen pienille videokalenteri joulun odotukseen. Päkä-lammas soittaa videopuheluita seurakuntiin rakentaakseen oikean joulun. Päkä soittaa 6.12. videopuhelun Kuusankosken Risto-kanttorille.
Seuraa Päkän joulukalenteria Lastenkirkon YouTube-kanavalla
Tutustu Lastenkirkon palveluihin

Lasten jouluradio verkossa

Lasten jouluradiossa helkkyy koko perheen joulu tuttuina lauluina – taattua joulumieltä jokaiselle isovanhemmista pikku piltteihin. Paljon lasten laulamaa joulumusiikkia.
Kuuntele Lasten Jouluradiota

Värityskuvia verkossa

Kaipaako joulusi lisää väriä? Jouluiset värityskuvat tarjoavat tekemistä pienille ja isoille taiteilijoille.
Lataa jouluiset värityskuvat
Kurkista päivän kalenteriluukkuun

Artikkeli Perhekerho on kohtaamispaikka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

RUMMUT ovat olleet Markus Sahlbergille se juttu pienestä asti. Rytmikäs soitto on hänelle oiva tapa purkaa stressiä sekä iso osa sosiaalista elämää. Sitä hänelle tarjoaa Kuusankosken seurakunnan bändikerho, johon hän tuli mukaan tämän vuoden kesällä.
– On hienoa tuottaa omalla soitolla hyvä fiilis toiselle. Olemme sitoutuneet vahvasti bändiin, jonka kautta ystävystyy uusiin ihmisiin.

Roudausta, tekniikkaa, paljon soittokokemusta ja keikkoja; sitä on toimiminen bändikerhossa. Sen tietää myös Aamu Kallio, jolle musiikkikipinä iski koulun kolmannella luokalla.
– Bändikerhoon tulin rippikoulun jälkeen, osaksi omasta halusta, osaksi äitini innoittamana. Piano ja laulu ovat minun instrumenttini.

Rippikoulu johdatti niin ikään Vili Virtasen musiikin saralle, kun hän innostui näppäilemään riparilla kitaraa. Alkuun hän soitteli kotona, mutta lähti pian bändikerhon matkaan. – Musiikki yhdistää ja bändi on sopiva tapa nauttia kavereiden seurasta.

BÄNDIKERHOA vetävä nuorisotyönohjaaja Harri Järvensivu muistelee, että bänditoiminta sai alkunsa vuoden 1995 tietämissä. Kilkkeitä ja kamoja tuli käyttöön pikkuhiljaa lisää ja niistä koottiin soittopisteitä sinne, missä oli tilaa. Kun kerho sai oman treenikämpän seurakuntakeskuksen pommisuojasta, se tuntui lottovoitolta. – Vuosien saatossa on syntynyt muutama tiivis kokoonpano omalla nimellä, ja levytyksiäkin on tehty.

Kansanmusiikista iskelmän ja rautalangan kautta raskaaseen rockiin; näin kuvailee Järvensivu bändin laaja-alaista musiikillista linjaa ja naulaa sen lopulta keskimäärin poppiin. Pohjana on yhteislaulun tarpeisiin tehty nuorten veisukirja, josta bändi muovaa omia versioita.
– Bändi treenaa normaalisti kerran viikossa ja keikkailee seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa.
– Oma keikka tai konsertti kytevät meidän kaikkien mielissä, kenties jonakin päivänä.

Järvensivu lisää, että bändikerhotoimintaa on myös muissa seurakunnissa, kuten Elimäellä ja Kouvolassa. Eri seurakuntien yhteinen nuorten aikuisten porukka, jossa on sekä seurakunnan työntekijöitä että seurakuntalaisia, on Järvensivun mukaan aloittamassa pian toimintansa.

PERJANTAI on Valkealan seurakunnassa aina puuro- ja perhepäivä. Puuro-perhekerho kokoontuu Niinirannan toimintakeskuksessa, perhekerhot Utissa ja Valkealan seurakuntakeskuksessa. Vastaava lastenohjaaja Nina Paavola avaa perhekerhon ideaa.
– Perhekerhoon lapsi tulee aikuisen, joka voi olla isä tai äiti, isovanhempi tai kummi, kanssa. Kerhossa on hartaushetki sekä yhteistä ja vapaata leikkiä ja askartelua.

Niinirannassa mukana on myös puuron syöntiä. Puuro on tämän kauden uutuus aamupäivällä pidettävässä kerhossa, aiempina kausina tarjolla on ollut soppaa. Paavolan mukaan mietinnässä on laajentaa puurokerhon näkökulmaa diakoniseen suuntaan. – Mietimme, jos voisimme kutsua vanhuksia mukaan syömään ja juttelemaan kanssamme.

Paavola täsmentää, että vanhusten mukaan kutsuminen ei ole uusi asia. Käytössä ollutta kerhomummi- ja -vaari-ideaa on kuitenkin hyvä virkistää uudella tavalla.

Niinirannan hyvät tilat ja seurakunnan oma osaaminen ruoan valmistuksessa tukevat puuroperjantain viettoa, josta on muodostunut sangen suosittu perhetapahtuma.

KERHOT KÄYNNISTYIVÄT Kouvolan seurakuntayhtymän seurakunnissa elokuussa lähes normaaliin tapaan. Varpaillaan on silti syytä olla, sillä alkukesästä talttumaan saatu koronavirus nosti elokuussa jälleen päätään.

Paavola kertoo, että keväällä kerhot loppuivat kuin seinään ja myös kesä-heinäkuussa on ollut hiljaista. Nyt kerhot pyörivät hyvillä turvatoimilla niin pitkälle kuin mahdollista, viranomaismääräysten ja suositusten rajaamissa puitteissa. – Meillä on opittuna lapsiperheille suunnatut Facebookissa toteuttavat sähköiset hartaushetket. Muilla toimialoilla on käytettävissään vastaavia sähköisiä toimintamalleja.

Bändikerholta peruuntuivat vierailut kesän rippileireillä ja soitto soi sen sijaan seurakuntasalissa. Järvensivu korostaa maalaisjärjen käyttöä ja muun yhteiskunnan elämään sopeutuvia käytäntöjä kokoontumisrajoitusten puitteissa. – Me voimme striimata esiintymisen, jota voi katsoa joko suoraan livenä tai tallenteena internetin välityksellä. Siinä toteutuu elävän musiikin idea oikein hyvin.

Artikkeli Ryhmätoiminta rullaa turvallisilla käytännöillä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Perheen nuorimmainen, viisivuotias Janita, käy tällä hetkellä kahdessa kerhossa: seurakunnan päiväkerhossa ja kaupungin kerhossa.

– Pirjon kerhossa leikitään sisällä nukeilla ja autoilla, Janita sanoo.

Eskaria käyvä seitsemänvuotias Leevikin muistaa vielä seurakunnan päiväkerhon hyvin.

– Kerhossa oli hyvä kaveri, Sara. Sekin on nyt eskarissa, Leevi kertoo.

Mannilassa seurakunnan kerhoa vetää kerran viikossa lastenohjaaja Pirjo Johansson, joka toimi jo Heikkilöiden 21-vuotiaan esikoisen, Juulian, ”kerhotätinä”. Myös perheen 14-vuotias Niko on käynyt seurakunnan kerhoissa.

Seurakunnan päiväkerhossa lapset viettävät aikaa ikäistensä lasten ja ohjaajan kanssa. Leikin, askartelun ja välipalan lisäksi ohjelmassa on pieni hartaushetki.

– Minulle on tullut vaikutelma, että seurakunnan päiväkerhoissa lapsille mieluisinta on ollut toisten lasten seura. Kerhon tunnelma on ollut lämmin ja mukava, Tero Heikkilä sanoo.

Lahja olla lasten kanssa

Tero Heikkilä ehtii kuljettaa lapsiaan kerhoihin ja viettää heidän kanssaan paljon aikaa, koska hän on nyt sairauseläkkeellä. Heikkilä nauttii sataprosenttisesti lastensa kanssa olemisesta.

– Ihan lahjana pidän tätä asiaa.

Heikkilän perheen lapsilla on paljon ohjelmaa, Tero Heikkilän mielestä jo vähän liikaakin. Seurakunnan päiväkerhon ja kaupungin kerhon lisäksi perheelle tuttuja ovat perhekerhot ja Kuokkalan isi-illat.

– Perhekerho ei oikein mahdu enää aikatauluun.

Tero Heikkilä pitää seurakunnan kerhoissa annettavaa kristillistä kasvatusta arvokkaana.

– Minulle se on tärkeää.

Isät ovat äitejä rennompia vanhempia

Perhekerhojen ohjelmasta Tero Heikkilä kiittelee mukavaa loppuhartautta, jossa ollaan yhdessä ja sytytetään kynttilät. Isi-illoissa taas isit pääsevät rauhoittumaan työelämän kiireistä lapsen kanssa.

– Perhekerhot olivat kivoja. Kävin niissä ennen kuin lähdin töihin. Oli mukava nähdä muita vanhempia samalta asuinalueelta. Kerhot toivat vaihtelua arkeen, perheen äiti Satu Heikkilä sanoo.

Lehtikirjoituksista ja kokemuspiiristään Tero Heikkilä on huomannut, että lapset pitävät isien seurasta. Hänellä on mielikuva, että äidit menevät usein liikaa pilkulleen ohjekirjan mukaan. Isät puolestaan saattavat olla vähän rennompia ja joustavampia vaikkapa aikataulujen kanssa.

– Olen huomannut, että lapsista saattaa olla mukavampi, jos vaatteissa on vähän likaa. Se on sellainen miesten tapa.

Ilmoittaudu seurakunnan päiväkerhoihin 14.5. mennessä.

Artikkeli Isä kuskaa kerhoon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.