Suomessa kirkon perheneuvonnalla on pitkä historia. Neuvontaa alettiin järjestää jo 1940-luvulla, jolloin sotien synnyttämät traumat aiheuttivat kasvavassa määrin päihdeongelmia ja perheissä eropohdintaa. Kirkon järjestämällä neuvonnalla onkin takanaan jo 80 toiminnan vuotta. Suomessa perheasiain neuvottelukeskuksia toimii useita kymmeniä ja kirkon palkkaamia perheneuvojia on noin 180, joista osa työskentelee osa-aikaisesti.

Riikka Uuksulainen on yksi Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksen perheneuvojista. Hän on koulutukseltaan teologian tohtori, pari- ja perhepsykoterapeutti sekä ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Yleisimmiksi syiksi perheneuvontaan hakeutumiselle Uuksulainen mainitsee parisuhteen vuorovaikutusongelmat.

– Yhteydettömyys ja puhumattomuus puolisoiden välillä, seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ja vanhemmuuden asiat. Ne ovat yleisiä syitä. Monesti me perheneuvojat miellämme, että olemme suhdetyöntekijöitä, toisin sanoen rakkauden ammattilaisia. Teemme töitä rakkauden, suhteiden ja lähisuhteiden kanssa.

Tuttu ja tärkeä paikka

Seinäjoella pääpaikkaansa pitävässä keskuksessa työskentelee kolme perheneuvojaa, vastaanottosihteeri sekä keskuksen johtaja. Perheneuvontaa keskus toteuttaa koko Etelä-Pohjanmaan alueella. Osan työviikosta perheneuvojat tekevät sivuvastaanotoilla Alajärvellä, Alavudella, Kauhajoella ja Kauhavalla.

– Ensimmäinen yhteydenotto tehdään aina vastaanottoomme, jossa sihteeri varaa keskusteluajan perheneuvojille. Meille voi soittaa kuka vain eikä palvelu vaadi kirkon jäsenyyttä. Tavoite on, että asiakas saa ajan kahden viikon sisällä yhteydenotostaan, Uuksulainen esittelee.

Keskuksessa riittää asiakkaita, sillä moni tuntee perheneuvonnan palvelut. Mainonnan suhteen keskuksessa on pidetty matalahkoa profiilia, mutta aikoja keskusteluille löytyy silti ja yhteyttä saa aina ottaa.

– Moni taho, kuten esimerkiksi työterveys tai sosiaalityö, saattaa vinkata palveluistamme. Meille tulemiseen ei tarvita lähetettä. Meille hakeutuvilla on vahva oma halu tehdä asioille jotain, kertoo Markku Orsila, joka toimii Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksen johtajana.

Usko esiin elämänarvoissa

Joskus käyntikerraksi riittää yksi kerta, useimmiten asioista keskustellaan neljä–kuusi kertaa. Moni kävijöistä on parisuhteessa, perheellinen ja työssäkäyvä. Perheneuvontaan voi tulla yksin, yhdessä tai perheen kanssa.

– Moni kysyy hengellisyydestä, koska meidän tiedetään olevan kirkon palvelu. Emme mene hengellisyys edellä, mutta emme sitä myöskään peittele. Asia on luonnollinen. Useimmiten ihmiset haluavat hoitaa parisuhdettaan eivätkä keskustella uskonasioista. Jos kuitenkin usko nousee keskusteluissa esille, esimerkiksi elämän arvoihin liittyvänä asiana, puhumme siitä, Orsila avaa.

Vaikka kirkon perheneuvonnassa jo nimi viittaa neuvontaan, antavat ammattilaiset harvoin neuvoja.

– Jonkin verran olemme saaneet palautetta, että neuvoja haluttaisiin enemmän. Viime aikoina olemmekin sitä hieman lisänneet. Kuitenkin niin, että pääpaino on aina asiakkaan kyvyssä itse löytää vastaukset sisältään elämänsä vaikeisiin kysymyksiin. Meidän tehtävämme on auttaa puhumaan niistä. Herättelemme kysymyksillä ratkaisujen löytämistä, Orsila kertoo.

Kirkon perheneuvonnassa keskusteluapua annetaan myös puolisoiden erotilanteissa ja siihen liittyen yhteisen vanhemmuuden suunnittelussa ja perheasioiden sovittelussa.

Toukokuussa parileiri Lankarissa

Seinäjoen seurakunnan Lankarin leirikeskuksessa järjestetään 5.–7.5.2023 Pari tunnetta -parileiri. Parisuhteelle tarkoitetun viikonloppuleirin tavoitteena on vahvistaa puolisoiden keskinäistä yhteyttä ja lisätä ymmärrystä omasta parisuhteesta. Leirin taustalla ovat tunnekeskeisen pariterapian menetelmät.

Tärkeässä roolissa ovat keskustelut oman parin kanssa. Leirillä ovat mukana perheneuvojat Markku Orsila ja Riikka Uuksulainen Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksesta sekä kappalainen Arja Peltoketo Seinäjoen alueseurakunnasta.

Lisää tietoa leiristä seurakunnan verkkosivuilla: seinajoenseurakunta.fi/tapahtumat/2023-05-05/leiri-pariskunnille

Artikkeli Töitä rakkauden ja lähisuhteiden kanssa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Asioiden sanoittamisessa on kolme tärkeää asiaa: keskittyä toisen käyttäytymiseen, kertoa, mitä tunteita se herättää ja yksilöidä tilanne, sanoo Jyväskylän seurakunnan perheneuvoja Pekka Puukko.

– Jos toinen jättää aina likavaatteet lattialle ennen nukkumaan menoa, voi sanoa, että se harmittaa, ja pyytää toista viemään vaatteet pyykkiin. Puheeksi ottamalla asiat on huomattavasti helpompi sulattaa, eikä tarvitse nimitellä toista.

Perheneuvoja Puukko seurakunnan Perheasiain neuvottelukeskuksesta pohtii pariskuntia usein mietityttäviä kysymyksiä Radio Keskisuomalaisen taajuudella marraskuun puolivälissä alkavassa Jyväskylän seurakunnan 12-osaisessa ohjelmasarjassa. Myös riitely on yhtenä teemana.

Aikalisän ottaminen riidassa toimii Puukon mukaan aina.

– Laske kymmeneen tai sataan, mene toiseen huoneeseen, parvekkeelle tai ulos. Tee jotakin, joka tuo etäisyyttä tilanteeseen. Aikalisä on yksinkertainen ja toimiva keino, ennen kuin tilanne etenee siihen pisteeseen, ettei sanoja saa enää takaisin.

Riitelyn pääteeksi pitäisi aina myös sopia. Puukon mukaan se on erittäin tärkeää, sillä riidassa kun on mukana asia- ja tunnepuoli. Niistä kumpaankin pitäisi löytää jonkinlainen ratkaisu, niin ettei toiselle jää mitään hampaankoloon.

Pekka Puukko listasi viisi asiaa, joihin riidellessä ei kannata sortua.

1. Älä nimittele, piikittele ja puhu ivallisesti
   – Toisen nimittely, piikittely ja puhuminen ivallisesti ovat kaikki henkistä väkivaltaa. Ne eivät kuulu riitelyyn ja ovat lähestyvän eron tuntomerkkejä. Jos huomaa käyttäytyvänsä riitatilanteessa näin, kannattaa hakea apua.
2. Älä nöyryytä
   – Nöyryyttämällä pyritään osoittamaan toisen kelvottomuus. Mahdollisesti vielä muiden läheisten – sukulaisten ja ystävien – edessä. Nöyryyttämällä osoitetaan halveksuntaa ja kyseenalaistetaan toisen taidot tehdä asioita. Se voi olla myös ulkonäköön tai persoonaan liittyvää arvostelua.
3. Älä uhkaile
   – Jos et tee, niin kuin minä haluan, niin… Toista voi uhkailla monella tavalla, esimerkiksi taloudellisesti, luopumalla hellyyden osoituksista, mököttämällä tai kieltäytymällä puhumasta. Pahimmillaan uhkailua tehostetaan fyysisellä väkivallalla.
4. Älä riko paikkoja tai tavaroita
   Paikkojen tai tavaroiden rikkominen ei kuulu riitelyyn, ei myöskään ovien paiskominen tai vaikkapa autolla kaahaaminen. Tällainenkin käytös on uhkaavaa ja voi olla jopa toisen henkeä vaarantavaa.
5. Älä riitele lasten kuullen
   Vanhemmat helposti ajattelevat, että lapset eivät kuule riitelyä. Yleensä he kuulevat ja kärsivät. Kun vanhemmat menettävät malttinsa, lapset kokevat avuttomuutta. Riitelyn jälkeen on hyvä keskustella lasten kanssa, pahoitella tilannetta ja kertoa, että asiat on sovittu.
   Jos lapset ovat sen ikäisiä, että heidät voi jättää keskenään kotiin, kannattaa siirtyä riitelemään ulos, esimerkiksi autoon.

Jyväskylän seurakunnan Parisuhteen korjaussarja -ohjelma Radio Keskisuomalaisessa (taajuudella 95,9) 17.11. alkaen tiistaisin klo 12.30 ja uusinta torstaisin klo 18.30. Rakkaudesta ja parisuhteen kipupisteistä puhuu Jyväskylän seurakunnan perheneuvoja Pekka Puukko. 

Artikkeli ”Ja tiedätkös, sinä aina…!” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Perheneuvoja Merja Kangas Jyväskylän seurakunnan Perheasiain neuvottelukeskuksesta on työssään nähnyt, miten vaikeaan umpisolmuun ero voi johtaa.

– Pahimmillaan keskusteluyhteyttä ei ole lainkaan. Vanhempien välit ovat täynnä raivoa, sättimistä ja haukkumista. Lapset ovat riidan keskellä ja heistä riidellään.

Vaikeimmissa tilanteissa riitaisa ero voi johtaa toisen vanhemman vieraannuttamiseen yhteisistä lapsista.

– Toisen rakkaus omaan lapseen on arka asia, johon on helppo iskeä ja kiusata toista ajattelematta, millainen vaikutus sillä on lapseen, Kangas sanoo.

Pyrkimys vaikuttaa lapseen

Vieraannuttaminen on vanhemman pyrkimys vaikuttaa lapseen siten, että hänen kiintymyksensä toiseen vanhempaan vaikeutuu tai lakkaa jopa kokonaan.

– Tyypillisimpiä tapoja vieraannuttamisessa ovat tapaamisten rajaaminen, lasta koskevien tietojen pimittäminen tai esimerkiksi väärien ja kielteisten muistikuvien luominen toisesta vanhemmasta, vieraannuttamiseen perehtynyt psykologian tohtori, psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholm psykologi- ja lakiasiaintoimisto PsyJuridicasta selventää.

Äärimmäisissä tapauksissa entistä puolisoa syytetään pahoinpitelystä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai lapsi kaapataan ulkomaille.

– Huoltoriidoissa epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä on hirvittävän tehokas ase. Tutkimukset kestävät usein kuukausia, jolloin tapaamiset ovat jäissä tai tapahtuvat valvotusti. Tuomioon johtavat syytökset ovat kuitenkin harvinaisia, Häkkänen-Nyholm kertoo.

Vakavia seurauksia

Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa, jolla on Häkkänen-Nyholmin mukaan äärimmäisen traumatisoiva vaikutus niin vieraannutettavaan vanhempaan kuin lapseen. Suurimmalla osalla vanhemmista, joiden yhteys lapseen on katkennut, on vakavia traumaperäisen stressihäiriön oireita.

– Erityisen vaikeaksi asian tekee se, että surua ei pääse työstämään, koska toive suhteen palautumisesta lapseen elää koko ajan. Tilanne on rinnastettavissa tapauksiin, joissa lapsi on onnettomuuden tai rikoksen seurauksena kadonnut, eikä lapsen kohtalosta tiedetä.

Lapselle vieraannuttamisen vaikutukset ovat hyvinkin vakavia ja kauaskantoisia. Oireet voivat ilmetä esimerkiksi ahdistuneisuutena, itsetuhoisuutena, kouluvaikeuksina ja päihdeongelmina.

– Suuri huoli on vääristä ja virheellisistä muistoista, joita lapselle luodaan ja joita lapsi alkaa pitää aitoina elämänkokemuksina. Lapset kasvavat aikuisiksi pahoinpidellyn tai hyväksikäytetyn lapsen identiteetillä, mikä on iso riski mielenterveydelle, Häkkänen-Nyholm huomauttaa.

Sovittelusta apua erotilanteessa

Perheneuvoja Merja Kangas muistuttaa, miten tärkeä kohta ero on lapsen elämässä.

– Lapsen elämä on täysin vanhempien armoilla. Vieraannuttamisessa katkera vanhempi ei ymmärrä, että siinä tuhotaan lapsen sisäistä vanhempaa eikä puolisoa. Vieraannuttaminen on suoraa väkivaltaa lapsen vanhemmuussuhdetta kohtaan.

Vaikeita huoltoriitoja pyritään ratkomaan muun muassa Perheasiain neuvottelukeskuksessa. Kankaan mukaan kriisieroihin on viime vuosina kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota. Ulkopuolisen sovittelijan avulla vanhemmilla on mahdollisuus purkaa tunteita ja keskittyä siihen, mikä on parasta lasten kannalta.

– Sovittelussa pystytään miettimään ihan rauhassa lasten näkökulmaa. Tunteiden vallassa, ilman ulkopuolista apua, se voi olla vaikeaa, Kangas sanoo.

Puututtava hyvissä ajoin

Monet lasten oikeuksia puolustavat tahot kannattavat vieraannuttamisen kriminalisointia. Helinä Häkkänen-Nyholm ja Merja Kangas eivät pidä rangaistavuutta ongelman ratkaisuna.

– Pelkkä laki ei auta. Kun huoltoriitoja käsitellään oikeudessa, vastakkainasettelu ja toisen vanhemman mustamaalaaminen jatkuvat, Kangas perustelee.

– Sovittelussa käyminen on hirveän tärkeää. Se pitäisi olla, jos ei pakollista, niin ainakin vahva suositus erotilanteessa.

Häkkänen-Nyholm on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa vieraannuttamisen muuttaminen rangaistavaksi antaa vain uuden aseen vieraannuttajavanhemmalle.

– Vieraannuttamiseen pitäisi yhteiskunnassa puuttua hyvissä ajoin. Siitä pitäisi syntyä samanlainen leima kuin mitä on lasten seksuaalisella hyväksikäytöllä. Jokaisella on oikeus säilyttää suhde kumpaankin vanhempaan. Tätä voisi korostaa myös koulujen opetuksessa, Häkkänen-Nyholm sanoo.

Artikkeli Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.