Etsimme pitkään sopivaa omakotitaloa, ja kun kävimme katsomassa Halkokankaalla olevaa taloa, tiesimme heti, että tässä se on. Talomme on pienen metsän keskellä lähellä keskustaa.

Työmatkaa kertyy lähes viisikymmentä kilometriä, mutta minua se ei haittaa.

Pidän paljon työstäni kampaajana. Tämän lisäksi teen jalka- ja kasvohoitoja. Vaikka työ on usein samanlaista, päivät eivät sitä koskaan ole. Tapaan liikkeessäni monenlaisia ihmisiä. Korpilahdella on mukavia asiakkaita, joista olen saanut vahvan ja uskollisen asiakaskunnan.

Koronakevät oli henkisesti raskasta. En koskaan unohda maaliskuun puoliväliä, kun puhelin soi ja asiakkaat peruivat aikojaan. Monena päivänä asiakkaita ei ollut lainkaan. Itselleni en voinut maksaa palkkaa kolmeen kuukauteen. Tavoitteena oli vain pitää liike pystyssä. Onneksi sain vertaistukea kahdelta kampaamoystävältäni. Olimme yhteydessä päivittäin. Päätimme yhdessä, että menemme joka päivä töihin, vaikka olisi kuinka hiljaista.

Vähitellen asiakkaat palasivat onneksi takaisin. Toivottavasti samanlaista korona-aaltoa ei enää tule.

Arkena nautin kotimme rauhasta, mutta viikonloppuisin kaipaan mökille Hankasalmelle. Lapsuudenkotini lähellä, Niemisjärven rannalla oleva mökki on minulle tärkeä paikka. Kokoonnumme siellä usein siskojeni, heidän lapsiensa ja lastenlastensa kanssa.

Olen vahvasti heidän elämässään mukana, jaamme yhdessä ilot ja surut. Lapsille olen se hauska Mamma.

Pidän vanhanajan meiningistä, että mökille voi tulla milloin vain. Vierailuista ei aina tarvitse sopia etukäteen. Mökillä saunotaan, uidaan, kuunnellaan äänikirjoja ja nautitaan elämästä.

Elän hetkessä. Ehkä se on tämä savolainen luonteeni, etten jää murehtimaan asioita. Naurulla pääsee pitkälle. En toivo muuta kuin että saisin edelleen tehdä terveenä työtäni ja voisin nauttia elämästä eläkkeelläkin.

Artikkeli Asioita ei kannata murehtia etukäteen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kävin alakoulun kaikki luokat aina eri koulussa. Myös vaimollani on samanlainen historia. Jatkuva koulunvaihto vaikutti minuun positiivisesti. Opin sosiaalisuutta ja sain uusia kavereita.

Parturintyössä ihmiset ovat se tärkein juttu. Minulla on runsaasti vakioasiakkaita, ja ikähaitari ulottuu lähes vauvasta vaariin. Nuoria käy paljon, ja heidän kanssaan käydään tosi hyviä keskusteluja. On myös hienoa seurata heidän kasvamistaan aikuisiksi.

Juuri nyt olen erikoistunut partojen muotoiluun, ja sitä kautta asiakaskunta on laajentunut yliopistolla opiskeleviin ulkomaalaisiin. Vähän aikaa sitten liikkeen edessä seisoi opiskelija, joka laittoi kännykkäkuvaa kaverilleen kysyäkseen, oliko se varmasti tämä parturiliike.

Harrastan paljon musiikkia, samoin koko perheeni. Jossain vaiheessa ehdin ajatella bändimuusikon uraa. Musiikin lisäksi meitä perheenä kiinnostavat teatteri, taide ja kulttuuri sekä matkailu.

Erityisesti Espanja on lähellä sydäntä, siellä hurahdimme patikointiin. Meillä on aina saanut näyttää tunteet. Sivullisesta se on varmaan näyttänyt hurjalta, mutta se puhdistaa ilmaa. Kerran yksi italialainen vaihto-oppilaamme totesikin, että häntä on petetty. Hänen oli luvattu pääsevän suomalaiseen perheeseen, mutta hän joutuikin italialaiseen perheeseen.

Kun on ystäviä eri puolilla maailmaa, joutuu pohtimaan nykymaailman asioita myös heidän näkövinkkelistään. Tukholmalaisen ystäväperheen ja Espanjassa asuvan ystävän kanssa olemme puhuneet myös terrori-iskuista.

Minusta toisten sättiminen on mennyt aivan liian pitkälle. Ei se, että näyttää erilaiselta, saa johtaa siihen, että joutuu tarkkailun alaiseksi. Ulkomaalaiset ystävät ovat auttaneet minua ymmärtämään asioita paremmin.

Artikkeli Kuin Serranon perheessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.