Työelämäprofessori, eversti evp. Martti J. Kari, 62, on tullut tutuksi televisiosta ja lehtien palstoilta Ukrainan sodan myötä. Asiantuntijaa on tavoiteltu ehdokkaaksi valtakunnallisiin ja kunnallisiin luottamustehtäviin, mutta vasta seurakuntavaaleille hän vastasi myöntävästi.

– Sain useita pyyntöjä, ja kun graduohjattavani Eetu Heiska lupasi tehdä opinnäytetyönsä loppuun vaihtokauppana, niin päätin suostua, hän taustoittaa.

Kari asettui sitoutumattomana ehdolle Kokoomus ja sitoutumattomat -valitsijayhdistyksen listalle. Häntä äänesti 571 seurakuntalaista.

– Tuntui mukavalta. Äänimäärä yllätti siihen nähden, etten tehnyt erityistä vaalikampanjaa, Kari kuvailee vaalipäivän jälkeisen aamun tunnelmiaan vaalitulosten äärellä.

Tulospäivän jälkeen iskenyt flunssa vei puheäänen, ja hän vastailee nyt kysymyksiin sähköpostilla.

Seurakunta saattaa vaikuttaa etäiseltä.

Julkisuus ja puheenvuorot mediassa ovat lisänneet tunnettuutta, ja niistä on kantautunut pääsääntöisesti hyvää palautetta.

Hän arvelee, että myös laaja verkosto myötävaikutti tulokseen.

– Monet tuttavistani eivät ehkä yleensä äänestä seurakuntavaaleissa, mutta halusivat nyt antaa äänensä minulle.

Luottamushenkilönä Kari aikoo olla tavoitettavissa ja edistää asioita, joita äänestäjät pitävät tärkeinä. Hänen mielestään seurakuntalaisten tulisi saada suunnitella, kehittää ja toteuttaa seurakunnan toimintaa nykyistä enemmän. Seurakunnan jäsenistä suuri osa on hyvällä tavalla tavallisia kristittyjä, jotka eivät ole jumalanpalvelusten tai kirkon palvelujen suurkuluttajia, mutta pitävät kirkon työtä merkityksellisenä ja tärkeänä.

– Seurakunta saattaa vaikuttaa etäiseltä, ja hautajaiset, häät ja kaste voivat olla ainoita kontakteja kirkkoon. Olisikin tarpeen innostaa ihmisiä mukaan.

Kari on ymmärtänyt Jyväskylän seurakunnassa työskentelevän puolisonsa Niina Karin kautta, miten tärkeää työtä kirkko ja seurakunta tekevät. Hän on seurannut papin työtä läheltä jo parinkymmenen vuoden ajan. Vaimon ja äidin työtehtävät ovat rytmittäneet koko perheen elämää.

– Papin työ on vaativaa. Niina on usein töissä viikonloppuisin ja valmistelutyöt vievät aikaa iltaisin.

Tärkeintä on perhe ja rakkaus.

Kotona on käyty hedelmällisiä keskusteluita muun muassa johtamisesta ja päätöksenteosta, sillä niistä Karille on kertynyt vankka kokemus upseeriurallaan. Myös kirkollisista teemoista, hengellisyydestä ja arvoista on riittänyt puhuttavaa.

Tärkeimmät arvot ovat kirkastuneet entisestään syöpädiagnoosin myötä. Vakava sairaus on herättänyt ymmärtämään, että ihmiselämä on rajallinen. Pienillä hetkillä on nyt suurempi merkitys.

– Tärkeintä on perhe ja rakkaus. Rukouksissani kiitän Jumalaa, että olen saanut elää syövästä huolimatta ja pyydän, että saan nähdä kesällä syntyvän kolmannen lapsenlapseni.

Perheen lapsille on opetettu kymmenen käskyä ohjeeksi elämää varten, ja iltarukous on kuulunut arkeen.

Niina-puoliso suhtautui ehdokkuuteen kannustavasti ja iloitsee äänimäärästä, mutta ei aio erityisesti evästää luottamustehtävän hoitamisessa.

– Varmasti keskustelemme paljon jatkossakin, ja päätöksenteon avoimuus on tärkeä asia. Minä olen kuitenkin työntekijä ja Mara luottamushenkilö seurakunnassa, sikäli roolimme ovat erilaiset, Niina Kari toteaa.

Artikkeli Ääniharava on myös papin puoliso julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.